Postiliikennettä kirjein

.
Pitkä kirje

Liiketoimintasuunnitelmamme valmistuu kovaa vauhtia kuluvan viikonlopun aikana. Minun osani on koostaa palasista sujuva kokonaisuus. Haasteena tulee olemaan tiivistäminen, sillä lopputuloksen tulee mahtua 15 sivuun. Jo nyt materiaalia tuntuu olevan kaksinkertaisesti. Kiteyttäminen on vaativaa ja aikaa vievää, kuten herra Pascal on todennut.

"Tämä kirje on pidempi kuin tavallisesti, sillä minulla ei ollut aikaa tehdä siitä lyhyempää"
Blaise Pascal, Lettres Provinciales, 1657

Yhteiskunnan toimintaa

Mielenvirkistyksenä olen siirtänyt mielenkiintoani jälleen uudelle yhteiskunnan toiminnan alueelle. Pyrin tutustumaan kirjallisuuden avulla kansainvälisen sotilaallisen ja siviilikriisinhallinnan yhteistoimintaan. Samalla perehdyn Keski-Aasian (Afganistan, Pakistan, Iran, Iraq) alueen historiaan ja nykytilanteen muodostumiseen.

Tätä sivuavana aiheena on kriisinhallintaan osallistuvien henkilöiden ja organisaatioiden motivaatioperustat. Olen keskustellut aiheesta muutamien ihmisten kanssa ja saanut oman mielipiteen muodostamisen pohjaksi rakennusaineita.
.

Rauhanturvaamista?

.
HSn verkkosivusto uutisoi 12.12.2008 seuraavasti: "Venäjän puolustusministeri Anatoli Serdjukov tarjoaa Suomelle vanhojen neuvostoaseiden modernisointia Naton standardien mukaisiksi ja ehdottaa samalla yhteisiä rauhanturvaamisen harjoituksia."

Mitenköhän herra Serdjukv määrittelee rauhanturvaamisen? Jos muistan oikein, Venäjä lähetti Georgiaankin "rauhanturvaajia" Rokin solan läpi panssarijalkaväkidivisioonan kärjessä.

Yhteinen rauhanturvaharjoitus olisikin mukava juttu Suomelle. Venäläiset voisivat saapua yhteisiin harjoituksiin vaikka nyt ensialkuun pääkaupunkiseudulle. Näissä harjoituksissa venäläisten sotilaiden kansainvälinen kokemus lisääntyisi, samalla kun he oppisivat tuntemaan suomalaista kulttuuria. Toki harjoitusten yhteydessä järjestettäisiin myös yhteisiä karttaharjoituksia sekä maastontiedusteluja. Näin venäläisten rauhanturvaajien luonto- ja paikallistuntemuskin kasvaisi.

Harjoitusten jälkeen rauhaa rakastavat venäläiset joukot voisivat sitten jäädä paikoilleen puolustamaan Suomessa asuvien venäläisten oikeuksia. Samalla joukot olisivat valmiita torjumaan Suomeen kohdistuvaa erikseen nimeämätöntä "ulkopuolista" uhkaa (lue: NATO).

Mistäköhän venäläisestä strategian oppikirjasta tämä ehdotus on kaivettu? Tämä kuuluu sarjaan "Mainilan laukaukset". Niiden jälkeenhän fasistinen ja imperialistisesti toimiva laajentumishaluinen Suomi riistokapitalistiporvarihallituksen johdolla hyökkäsi rauhaa rakastavan Neuvostoliiton kimppuun. Agressio tuotti suunantonta mielipahaa punalipputelakoiden iskurityöläisille, jotka hiki piippalakissa takoivat vasaroillaan voittamattomia aseita hyökkäävien natsifasistilaumojen kukistamiseksi.
(ylläolevassa tekstissä on käytetty runkona www.hs.fi keskustelusivustolta nimimerkki "Karjalainen":sen ajatuksia)

Näistä ehdotuksista saisi sketsisarjan televisioon, jos ehdotukset eivät olisi niin vakavia.

Josko nyt pitäydytään tämän(kin) ehdotuksen ulkopuolella...

Radio Jerevan

• Meiltä kysytään:
Meillä on tapana, että sabotöörit karkoitetaan Siperiaan. Kuitenkin Siperia on sosialistinen paratiisi. Eikö olisi tarkoituksenmukaisempaa lähettää sabotöörit lännen kapitalistiseen helvettiin?
• Me vastaamme:
Periaatteessa kyllä. Siinä vain saattaisi olla se riski, että sabotööritoiminta yleistyisi tavattomasti.
.