Luovutus

.
Suomen Punaisen Ristin veripalvelu on muuttanut Helsingissä Sanomataloon. En jaksanut taistella vaan luovutin suosiolla uudessa paikassa. Mukava palvelu, hyvää kahvia ja miellyttävä olo jälkikäteen!

Näin ollaan aktiivinen osa yhteiskuntaa.
.

Pyöräilyä Keniassa?

.
Olen perehtynyt kehittyvien maiden yrityselämän perusteisiin. Samalla olen osallistunut Seppolan keskusteluareenan keskusteluun afrikkalaisten menestymismahdollisuuksista pyöräilyssä. Pitkänmatkan juoksussa kenialaiset menestyvät hyvin, erittäin hyvin. Joten mikä estäisi heitä menestymästä myös pyöräilyssä?

Keskustelu polveilee myös Suomen kohdalle. Miksi Suomesta ei löydy juoksijoita tai pyöräilijöitä?

Nimimerkki "Fubar" kirjoitti:

Väitän, että Suomi dominoisi isoja ympäriajoja, jos pyöräilykulttuurimme olisi Kenian juoksukulttuurin tasolla, eli joka ainoa vähänkään liikunnallisesti lahjakas nuori viettäisi koulunkäynnin ja muun hömpötyksen sijaan lapsuutensa satulan nokassa mainetta ja menestystä metsästäen.

Mutta tämä ajatus ohittaa tärkeän peruskysymyksen: Onko Kenian yhteiskunnan ja elinolojen kehittymisen kannalta hyvä ja järkevää, että nuoret käyttävät aikansa juoksemiseen tai muuhun urheiluun?

Kehittyvissä maissa löytyy lukuisia asioita, jotka vievät yhteisöjä enemmän eteenpäin. Energiaa tarvitaan infran kehittämiseen, instituutioiden rakentamiseen, oppimiseen sekä yhteisölliseen poliittiseen toimintaan.

Suomen kohdalla tilanne on toisenlainen. Kun bruttokansantuote nousee tuonne 20 000 dollarin kohdalle, elämänlaatu alkaa heikkenemään. Suomelle tekisi hyvää, jos nuoret palaisivat juoksemaan, tai pyöräilemään.
.

Hyvä viikonloppu

.
Olen takaisin opiskelupaikkakunnalla viikonloppuloman jälkeen.

Kotona tuli sentään tehtyä vähän töitäkin. Työstin vaihto-opiskeluraporttia luovutuskuntoon, tein venäjän tehtävät, luin x-cultural kurssin artikkeleita, ja otin yhteyttä samaisen kurssin oman esseen mahdollisiin kohdeyrityksiin.

Lepoa tuli, liikuntaa sopivasti, hyvää ruokaa söin ja napostelin elokuvanautintoakin. Annoin jopa muutaman tunnin elämästäni yhteiskunnan palvelukseen. Tärkein asia oli kuitenkin sosiaalisten suhteiden vahvistaminen.

Hyvä viikonloppu!
.

Opiskelu, yksilö, koulutuksen tuottaja ja yhteiskunta, osa 1

.
Tämä artikkeli on ensimmäinen osa sarjassa, jossa tarkastelen opiskelua, yksilöä, koulutuspalvelujen tuottajia ja yhteiskuntaa rooleina, eri tasoilla ja dynaamisen verkoston solmuina.

Yhteiskunnan ja yksilön kohtaaminen tapahtuu usealla tasolla, joista yksi on työsuhde. Yksilö lähestyy työnantajaa sijoitusmielessä. Hänellä on tarjottavanaan ammattitaitoa, jota yritys tarvitsee. Työnantajalle antamalleen ajalle, eli sijoittamalleen osaamispääomalle, yksilö vaatii tuottoa. Tämä tuotto näyttäytyy palkkana, erilaisina etuina, mahdollisuutena päästä osalliseksi yhteisöstä jne. Yksinkertaistetussa mallissa yrityksellä ei ole syytä kouluttaa yksilöä. Jos yksilö itse haluaa nostaa kiinnostavuuttaan työsuhteiden vaihtomarkkinoilla, hän voi lisätä ammattitaitoaan omalla kustannuksellaan. Tällä hän voi korottaa sijoitukselleen vaatimaansa tuottoa, eli esim. palkkavaatimusta.

Yksilö hankkii koulutuksen toisilla vaihtomarkkinoilla, koulutusmarkkinoilla. Osaamispääomaa tuotetaan ammatillisessa koulutuksessa (AK). AK:si lasken tässä tapauksessa suomalaisessa kontekstissa ammattikoulut, ammatilliset oppilaitokset, AMKt ja yliopistot.

AKn tarjoajat eivät toimi maailmanlaajuisesti hyväntekeväisyysperiaatteella, vaan liiketoimintana. Ne vaativat tarjoamalleen palvelulle korvauksen liiketoimintasopimuksen mukaisesti. Joissain tapauksissa tämä korvaus on rahallinen. Toisissa tapauksissa yhteiskunta vaatii yksilön korvaavan koulutuksen osallistumalla yhteiskunnan ylläpitoon ja kehittämiseen ollessaan työelämässä.

Sopimus asettaa AK:lle tuottajan ja myyjän roolit. Yksilölle, opiskelijalle, tulevat ostajan ja kuluttajan roolit. Opiskelija on siis asiakas.

Yliopistotasolla tämä tarkoittaa, että myyjä tarjoaa koulutuspalveluja esimerkiksi tuottamalla kursseja, hankkimalla luennoitsijoita, tarjoamalla opinnäytteiden ohjauspalveluja, arvoimalla asiakkaiden osaamista, järjestämällä yhteisiä sosiaalisia tilaisuuksia ja myöntämällä tutkintoja.

Asiakas valitsee palvelutarjonnasta hänen haluamansa osat ja kuluttaa niitä. Kääntäen, asiakas ei osta ja kuluta palveluja, joita hän ei katso tarvitsevansa. Palveluja, joista hän ei koe olevan hyötyä sijoittaessaan ammattitaitoaan työmarkkinoille. Tai joita hän ei asiakkaana yksinkertaisesti halua.

Myyjä ei tuota palveluja hyvää hyvyyttään vaan liiketoimintana. Asiakas ei kuluta hyvää hyvyyttään tai säälistä, vaan vaihtosuhteen ostajana. Terveessä liiketoimintasuhteessa kumpikaan osapuoli ei sääli toistaan, vaan neuvottelee itselleen suurimman mahdollisen hyödyn.

Tämä malli selkeyttää yksilön ja AK rooleja. Se antaa mahdollisuuden valita järkeviä toimintatapoja erilaisissa reaalimaailman tilanteissa, asettaa rooliodotukset kohdalleen ja toimii valtasuhteen tarkastelun apuna.

Seuraavassa osassa tulen tarkastelemaan yksiön, koulutuksen tuottajan ja yhteiskunnan vaihtosuhdetta taloudellisesta näkökulmasta.
.