Kävin harjoittamassa kansalaisvelvollisuuttani, eli äänestämässä. Tosin tuossa virkkeessä on kaksi virhettä: en ole Tanskan kansalainen eikä äänestäminen ole velvollisuus vaan oikeus.
Kaduilla on ollut pitkän aikaa vaalimainoksia. Ne ovat kiinnitettyinä pylväisiin ja aitoihin sekalaisina ryppäinä. Hämmentävää on, kuinka monet niistä on vandalisoitu! Äänestysrauhaa ei taideta ymmärtää ihan loppuun asti. Äänestypaikkani oli paikallinen koulu, johon oli tullut hyvin suuri joukko ihmisiä äänestämään yhtä aikaa. Sisäänmenon luona olivat ehdokaslistat, keltainen ja valkoinen. Toinen oli seutuvaalia varten ja toinen kuntavaaleille. Puolueita on tarjolla paljon: 21 ja 29. En nyt muista kumminpäin, mutta tarjontaa on.
Äänestystapoja on kaksi, joko puoluetta tai henkilöä. Ohjeet olivat saatavilla tanskaksi, mutta sain varmistuken englanniksi vaalivalvojalta.Ensimmäisenä jonotin rekisteröintikorttini kanssa ilmoittautumaan. Henkilöllisyystodistusta ei tarvittu. He kysyivät vain syntymäaikani ja kun sen osasin sanoa oikein, tunnistus oli tapahtunut.
Käteen annettiin kaksi suurta lakanaa, valkoinen ja keltainen. Lakanat olivat samat ja samankokoiset kuin seinillä. Näiden kanssa jonotettiin kankaisilla sermeillä suojattuihin äänestyskoppeihin.
Listoihin laitettiin paksulla lyijykynällä rasti joko tietyn henkilön tai puolueen kohdalle. Jos äänesti puoluetta, ääni menee ao. puolueen määrittämän nokkimisjärjestyksen mukaan henkilöille. Järjestys on sama, kuin missä nimet ovat listoilla.Laput, tai lakanat, taiteltiin kolmeen osaan ja pudotettiin kahden valvojan silmien alla laatikoihin. Kummallekin vaalille oli oma laatikkonsa. Lakanoita ei mitenkään leimattu eikä laatikoiden suuaukkoja oltu suojattu.
Poistumisen jälkeen minut piiritti kaksi ala-asteikäistä tyttöä. He myivät lastenapupäivän (?) tueksi arpoja. He selostivat erittäin hyvällä englanninkielellä mitä voisin voittaa 20 kruunulla. Toki ostin arvan, mutta palkintoja ei tullut.
Juhlistin äänestystä parturikäynnillä. Miellyttävä nuori kurdi leikkeli kuontaloani jutustellen Turkissa, Syyriassa, Irakissa ja Iranissa asuvien noin 35 miljoonan kurdin asioista. Opin, että alueella puhutaan kahta kurdikieltä, kurmania ja surania. Ne ovat lähellä toisiaaan, kuten tanska ja ruotsi.
Poistuessani käytin oppimaani kurmaninkielistä sanaa "spas", kiitos! Nyt olen taas siisti ja sivistynyt :)
.
