Markkinateoriaa ja hinnoittelua

Murr

Heti alkuun murr-murr aihe, roskakuilun käyttö. Asuntolassa on roskakuilu, johon jätteet tuupataan. Onneksi asumme 6. kerroksessa emmekä maan tasalla. Singaporessa asuimme roskakuilun vierressä pohjakerroksessa. Kaikki roskat tippuivat luonnollisesti asuntomme viereen kuilun pohjalle. Tämä herkkukauppa houkutteli paikalle torakoita, joita juoksenteli riemuksemme myös meidän asunnossamme.

Täällä samaa suoranaista ongelmaa ei ole, mutta ongelmana ovat opiskelijat. Kuilun syöttöaukko on hieman ahdas, ja johtaa pieneen mutkaan. Varsin usein kun joku on käynyt laittamassa (liian suuren) roskapussin kuiluun, pussi jää syöttöaukkoon eikä tipu alas. Seuraava sankari työntää oman pussinsa perään, ja nyt kumpikin on jumissa kuilussa. Lopulta pusseja on niin paljon tursuamassa kuilusta ulos, että seuraavat veijarit laittavat pussinsa - laittialle kuilun viereen. Niin kuin pussit jollakin maagisella tavalla itse lentäisivät kuiluun yön pimeinä hetkinä.

Rakkaat opiskelijat, Dobby ei asu täällä! Malfoy vapautti hänet jo kauan sitten. Laittakaa itse omat roskanne kuiluun. Jos ette ole huomanneet, kuilun vieressä on säilytettävänä pitkä metallitanko, jolla roskat VOI TYÖNTÄÄ kuiluun. Reippaasti vain. Palkinnoksi saatte rytmikästä kolinaa, kun olutpullonne kimpoilevat seinämistä alastippuessaan.

Markkinateoriaa ja hintoja

Lähdin liikkeelle kauppoihin ja tapasin matkalla parturi-kampaajani, opiskelijatar S:n. Hän kertoi, että "manageria economics"- luennolla oltiin käsitelty markkinateoriaa. Toivottavasti luentomonisteet tulevat saataville yhteiseen sähköpostiosoitteeseen. Tämän viikon perjantaina meillä on samalla luennolla pieni monivalintakoe. Kiva nähdä ensimmäistä kertaa millaisia kokeet ovat täällä. Toki haluan valmistautua kokeeseen. Opiskelemassahan täällä ollaan!

S kertoi myös saaneensa oman viisuminsa. Muutama kerta sitten väitin, että suomalaisopiskelija herra V olisi maksanut pikaviisumistaan 7 000 ruplaa. Tämä ei pidäkään paikkansa - hinta oli ollut 6 900 ruplaa. S maksoi omastaan, siis täysin samanlaisesta viisumista, 8 000 ruplaa. Hänkin luonnollisesti ilman kuitteja... Aikaa viisumin hankintaan oli mennyt noin viikko. Hinnoitteluperiaate tuntuu olevan tässä(kin) palvelussa varsin joustava.

Jatkoin matkaani ja kävin apteekissa ostamassa ibuprofeiinia. Heillä oli tarjota erilaisia valmisteita. Pohdin hankintaa kahden tuotteen välillä, kumpikin 200 mg valmiste. Tuote A on ulkomailla tehty, ja sisältää 10 kappaletta kapseleita. Hinta 74 ruplaa. Tuote B on venäläinen ja sisältää 20 kappaletta tabletteja. Hinta 7,40 ruplaa. Hinta oli tuotteella B siis 1/20 osa ulkomaalaiseen valmisteeseen verrattuna. Vaikka saankin muhkeaa aikuisopintorahaa, tyydyin paikallisvalmisteeseen.

Kaupassa huomasin, että minulla on NÄLKÄ. Hyvä merkki, elimistö alkaa palaamaan normaaliin toimintamalliin. Banaanit, raejuusto, maito ja tiskiaine kainalossa palasin noin 150 ruplaa köyhempänä asuntolaan. Yksi euro on tällä hetkellä noin 35 ruplaa. Maitotuotteita on saatavilla hyvä valikoima, ei voi valittaa.

Kaikkiaan ruoka on jonkin verran edullisempaa kuin Suomessa. Valu- periaatteella sanoisin että normaalit ruokaostokset ovat 20% edullisempia täällä kuin armaassa koti-Suomessa.

Selityksiä: a) kyllä, olen patriootti ja b) valu = vaimo luulee.