Sunnuntain kaupunkikierros Pietarissa

Väärinkäsitys

Olen suosittu henkilö! Aamulla minulle yritettiin ensin soittaa. Kun en vastannut, niin hetken kuluttua ovelle koputettiin. Novogorod:in matkan ilmoittautumisessa oli tapahtunut ilmeisesti jonkinsortin väärinymmärrys. Kansainvälinen toimisto luuli, että olen lähdössä heidän kanssaan retkelle. Luulo ei ollut kuitenkaan tiedon väärti. Olin kysellyt matkasta lisätietoja, mutten ollut ilmoittautunut retkelle. Pidän sen minkä lupaan, ja jos olisin sanonut lähteväni matkalle, olisin toki sinne mennyt. Mutta kun en ollut, niin en.

Mutta tällä kertaa näin. Onneksi sain selvitettyä asian neiti K:n kanssa!

Ermitaasi

Olin näet suunnitellut käyttäväni sunnuntain tutustumalla Pietariin ja ennenkaikkea Ermitaasiin paremmin. Kävelin asuntolalta keskustaan Ermitaasin avautumisaikaan tähdäten.

Hämmästyksekseni Strelkalta alkaen silloilla ja risteyksissä oli lukuisia poliiseja. Heidän läsnäolonsa kävi ymmärrettäväksi saapuessani Dvortsovaja Ploshchad:ille. Alkamassa oli (ilmeisesti) nuorisolle tarkoitettu juoksutapahtuma, jonka liikenteenohjaukseen sinivuokot oli määrätty. Koetin kysellä aukiolla tarkempia tietoja juoksusta, mutta valitettavasti kaikki puhuttamani henkilöt saatuivat olemaan kielellisesti rajoittuneita. Jos olisi ollut mahdollista, olisi ollut mukava osallistua juoksuun!

Tuloni museolle oli hyvin ajoitettu. Edessä ei ollut pelkäämääni jonoa, vaan pääsin suoraan lippukassalle. Sain opiskelijakortilla ilmaisen lipun, vein päällysvaatteet säilytykseen ja suunnistin siperialaisten artifaktien osastolle. Olin suunnitellut keskittyväni vain tähän osaan museota. Onhan koko kompleksissa 350 huonetta ja noin 3 000 000 esinettä. Kaikkien huoneiden kierto on noin 10 km mittainen lenkki!

Osastolla koin sekä onnea että epäonnea. Harmikseni suurin osa näytelyhuoneista oli suljettu, joten pääsin tutustumaan vain yhteen käytävään. Mutta siihen sitäkin paremmin! Lähestyin erästä nuorta naista kysyäkseni erään vitriinin sisällöstä tarkemmin. Tekstit kun olivat vain venäjäksi. Suureksi riemukseni hän a) puhui englantia, b) kertoi vitriinin kyltin sanoman ja c) kertoi vitriinistä paljon enemmänkin. Hän oli nimittäin arkeologian ja kulttuuriantropologian opiskelija, joka oli lähdössä seuraavalla viikolla tutkimusmatkalle Siperiaan! Sunnuntain hän vietti tutustumalla näyttelyyn ja tekemällä joitakin muistiinpanoja. Ilman suurempaa houkuttelua sain yksityisen tunnin mittaisen kiertokävelyn ao. osastolla! Opin mm., että paleontologisella kaudella siperialaiset heimot olivat matriarkaalisia! Meso- ja neoliittisella kaudella ne kuitenkin muuttuivat patriarkaalisiksi. Tämä näkyy esimerkiksi heidän taiteessaan.

Sain osastolta muutamia mahdollisia ideoita tatuoinneiksi... Katsotaan ovatko ne edelleenkehittämisen arvoisia.

Toki etsiessäni reittiä ulos museosta, tarkastelin muitakin taideaarteita. Nappaisin oheisen kuvan ns. Jordan:in portaikossa.

Dostojevskin Pietarissa

Herkullisen vietnamilaisen lounaan jälkeen vaelsin tutustumaan Dostojevskin "Rikos ja rangaistus"- romaanin tapahtumapaikoille ns. Heinätorin kulmille. Oli henkisesti hienoa upota kirjaimellisesti tarinan keskelle. Samoilla kaduilla on myös useita asuntoja, joissa kirjailija itse asui. Heinätori oli 1860- luvulla raju ja rujo paikka asua. Vastasyntyneitä myytiin ammattikerjäläiselle fyysistä vammauttamista varten ja 10-vuotiaita prostituoituja sai ostaa yöksi 50 kopeekalla. Tuhannet ihmiset nukkuivat ulkona, palelivat nuotioiden vieressä ja myivät mitä tahansa leivästä ja votkasta. Ei ihme, että seuraavaan vuosisataan mennessä kansa nousi vallankumoukseen ja bolshevikit saivat voiton.

Lippuja balettiin

Samoilla kulmilla on myös Marinskii- teatteri. Yritin ottaa Nevskillä sijaitsevassa lipputoimistossa selvää, josko balettiesityksiin saa opiskelijahintaisia lippuja. Vaikka sain avukseni sujuvaa englantia puhuvan venäläisen herran, ei vastausta tullut. Kaikki erilaiset yritykset saivat vastaukseksi ainoastaan vastakysymyksen: mihin näytökseen haluat lipun?

Joko myyjänaisella oli huono päivä, tai sitten alennus riippuu voimakkaasti esityksestä, istumapaikasta ja päivämäärästä. Koetan jatkaa selvittelyä, sillä kyllähän Pietarissa balettia ja oopperaa on koettava!

Ai niin. Marraskuun 19. päivä kaupuunkiin tulee esiintymään myös vanha kunnon Jean Michel Jarre! Liput 1000 - 10 000 ruplaa. Tämän sain selville toisella lippukioskilla kaupungilla. Näin kioskin seinässä Oxygenen levynkannen ja päivämäärän. Jälleen paria nuorta venäläistä lähestymällä sain lisätiedot myyjämaatushkalta.

Jostain syystä maatushka tosin suuttui meihin! Olisiko kovaäänisellä keskustelullamme lippuluukun vieressä ollut syytä asiaan, mutta joka tapauksessa lippuluukku paiskattiin kovaäänisesti ja mielenosoituksellisesti kiinni. Lipunmyynti päättyi kaikkien osalta siihen... :)

Lukko siltaan ja kohti yhteistä elämää...

Päivän viimeinen paikalliskulttuurilöytö oli riippulukko sillassa. Venäläisillä rakastavaisilla on tapana sinetöidä liittonsa kaiverruttamalla nimensä riippulukkoon, kiinnittämällä lukko sillankaiteeseen (ja heittämällä avain jokeen?). Oi, kuinka romanttista...