Erityisesti mieleeni jäivät aurinkohevoset, jotka vetävät auringon taivaalle keskipäivälle. Kuvien laatu on tavallistakin huonompi museon näyttelytilan hämäryydestä johtuen.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste museo. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste museo. Näytä kaikki tekstit
maanantai 28. joulukuuta 2009
Aurinkohevosia
Erityisesti mieleeni jäivät aurinkohevoset, jotka vetävät auringon taivaalle keskipäivälle. Kuvien laatu on tavallistakin huonompi museon näyttelytilan hämäryydestä johtuen.
sunnuntai 13. syyskuuta 2009
Sivistystä
.
Venäjällä pyrin toteuttamaan kolmen ässän periaatetta: sunnuntai sivistää sinua. Koska nyt olen Euroopassa, 3S kääntyy 3L- periaatteeksi. (Venäjä voi olla maantieteellisesti Eurooppaa, muttei poliittisesti tai kulttuurisesti). 3L = lauantaista laatua luonteeseen.
Kokeiltuani bussiliikenteen sujuvuutta ja leimauskorttien toimivuutta, astelin sisään kansallismuseoon. Vuonna 2008 uudestaan avatut näyttelytilat ovat hienot. Materiaalia on paljon esillä, mutta se on selkeästi aseteltu nähtäväksi hyvien opasteiden oheen. Kolme kerrosta antaa näkymän Tanskan alueen asutuksesta kivikaudesta 2000- luvulle asti. Muiden osastojen anti on kerätty ympäri maailmaa ilman varsinaista keskittymistä mihinkään alueeseen.
Koska tasajako ei ole taktiikkaa, päätin etukäteen eniten kiinnostavat osastot. Kivikausi, viikinkien aika, II maailmansota ja 2000- luku saivat erityishuomioni ajanjaksoista. Alueista pyrin tarkastelemaan Grönlantia ja viikienkien ajanjakson Englantia sekä pohjois-Amerikkaa. Olin hyvin ilahtunut inuittien kajakki-, vaatetus- ja merenkäyntiasioiden osastosta. Siellä olisi voinut kuluttaa aikaansa enemmänkin.
Yllätys oli, että muutoin maailman suurin yhä kolonialistinen valtio Tanska ei esittele laajemmin museossa Färsaarten ja Grönlannin kulttuuris- sosiaalisia oloja. Tai sitten en vain osannut niitä etsiä.
Toinen hämmästystä aiheuttanut asia oli II- maailmansodan poliittisen näkökulman suppea esitys. Museossa on satoja huoneita, joista vain yksi on omistettu koko 1939- 45 ajanjaksolle. Tanskan rooli sodassa ei ilmeisesti ole suosittu asia käsiteltäväksi....
Museon kahvion voileivän ja kahvin nauttiminen antoivat energiaa muutaman tunnin vierailulle. Kahviossa on myös tarjolla herkullisen näköinen seisova pöytä 180 kruunun hintaan. Pitänee käydä jossain vaiheessa nauttimassa siitäkin.
Kotimatkan kävely antoi mahdollisuuden tarkastella kaupungin vehreitä puistoja, kokeilla Polsevagn:in makkaroita sekä laskea erään sillan alle veteen heitettyjen polkupyörien määrän (9).
Kävelyreitti vei minut myös Tanskan parlamentin, Folketinget, ohi. Se sijaitsee Slotholmen:in saarella linnan yhteydessä. Raskasta kivirakennuskantaa, mutta hyvin pidettyä.
Ei ollenkaan hullumpi lauantai - ei ollenkaan.
.
.
Venäjällä pyrin toteuttamaan kolmen ässän periaatetta: sunnuntai sivistää sinua. Koska nyt olen Euroopassa, 3S kääntyy 3L- periaatteeksi. (Venäjä voi olla maantieteellisesti Eurooppaa, muttei poliittisesti tai kulttuurisesti). 3L = lauantaista laatua luonteeseen.Kokeiltuani bussiliikenteen sujuvuutta ja leimauskorttien toimivuutta, astelin sisään kansallismuseoon. Vuonna 2008 uudestaan avatut näyttelytilat ovat hienot. Materiaalia on paljon esillä, mutta se on selkeästi aseteltu nähtäväksi hyvien opasteiden oheen. Kolme kerrosta antaa näkymän Tanskan alueen asutuksesta kivikaudesta 2000- luvulle asti. Muiden osastojen anti on kerätty ympäri maailmaa ilman varsinaista keskittymistä mihinkään alueeseen.
Koska tasajako ei ole taktiikkaa, päätin etukäteen eniten kiinnostavat osastot. Kivikausi, viikinkien aika, II maailmansota ja 2000- luku saivat erityishuomioni ajanjaksoista. Alueista pyrin tarkastelemaan Grönlantia ja viikienkien ajanjakson Englantia sekä pohjois-Amerikkaa. Olin hyvin ilahtunut inuittien kajakki-, vaatetus- ja merenkäyntiasioiden osastosta. Siellä olisi voinut kuluttaa aikaansa enemmänkin.Yllätys oli, että muutoin maailman suurin yhä kolonialistinen valtio Tanska ei esittele laajemmin museossa Färsaarten ja Grönlannin kulttuuris- sosiaalisia oloja. Tai sitten en vain osannut niitä etsiä.
Toinen hämmästystä aiheuttanut asia oli II- maailmansodan poliittisen näkökulman suppea esitys. Museossa on satoja huoneita, joista vain yksi on omistettu koko 1939- 45 ajanjaksolle. Tanskan rooli sodassa ei ilmeisesti ole suosittu asia käsiteltäväksi....Museon kahvion voileivän ja kahvin nauttiminen antoivat energiaa muutaman tunnin vierailulle. Kahviossa on myös tarjolla herkullisen näköinen seisova pöytä 180 kruunun hintaan. Pitänee käydä jossain vaiheessa nauttimassa siitäkin.
Kotimatkan kävely antoi mahdollisuuden tarkastella kaupungin vehreitä puistoja, kokeilla Polsevagn:in makkaroita sekä laskea erään sillan alle veteen heitettyjen polkupyörien määrän (9).
Ei ollenkaan hullumpi lauantai - ei ollenkaan.
.
.
sunnuntai 12. lokakuuta 2008
Kokeillaan vettä
Kokeiluja
Sunnuntain päiväohjelma oli taidepitoinen. Sain houkuteltua lahjonnalla, uhkauksilla ja kiristyksellä kaksi opiskeluystävätärtä, neidit V ja M, mukaani taidemuseokierrokselle. Onneksi en joutunut turvautumaan viimeiseen (kasvatus)vaihtoehtoon eli raakaan väkivaltaan.
Jo kävelymatka metroasemalle antoi luonnollisen taide-elämyksen. Puut ovat väriloistossaan auringonpaisteessa. Jopa ankeat kerrostalojen takapihat näyttäytyvät edukseen.
Tutustuimme Pushkinskaya-10 modernin taiteen museoon. Museo on kylläkin tässä tapauksessa epätarkka ilmaisu. Paikka on neljän kerrostalon rykelmä taidegallerioita, studioita, kahviloita, klubeja jne. Yhteistä kaikille, että ne perustavat ilmaisunsa sosialistiseen aikaan kielletyille kokeileville taidemuodoille.
Ehdimme tarkastelemaan kahta galleriaa. Toisessa oli onneksemme paikalla itse taiteilija. Hän kertoi ystävällisesti ja vuolaasti teoksistaan. Saimme puolisen tuntia yksityistä opastusta, joka avasi uusia mahdollisuuksia henkilökohtaiselle tulkinnalle. Taiteilija versioi samoja aiheita useissa eri teoksissa. Näin hän pyrkii samaan tapahtumaketjuun kuin teatteriesityksissä, jossa samaa näytelmää toistetaan illasta iltaan. Lisäksi hän muuttaa maalaustekniikkaansa aiheen mukaan. Maalaismaisema saa toteutustavakseen karkeamman tekniikan.
Toisessa galleriassa taiteilija ei itse ollut paikalla, sillä hänet murhattiin joitakin vuosia sitten. Täällä saimme kuitenkin kuraattorin (?) seuraamme. Hän esitteli erittäin syvällisesti teosten taustaa, tekijän elämää ja taiteeseen liittyviä ilmiöitä. Nämä teokset olisivat kuulema johtaneet julkisuuteen tullessaan Neuvostoliitossa joko vankilatuomioon tai passitukseen mielisairaalaan...! Vasta nykyvuosina teokset on voitu ottaa esille gallerioihin.
Teokset oli maalattu vesivärein. "Pensselinä" olivat toimineet taiteilijan oman vartalon osat! Uskomattoman upeita yksityiskohtia ja tunnelmia on saatu aikaiseksi näinkin.
Ao. paikassa toteutetaan performansseja, musiikki-iltoja, kokeilevan äänimaiseman tapahtumia jne. "Underground" kuvaa paikkaa paremmin kuin hyvin. Uusi käynti on jo suunnitelmissa.
Apua!
Meillä ei ole vieläkään lämmintä vettä...! Tuntuu, että emme saa vastinetta 150 euron kuukausivuokrallemme.
Päivän kevennys
Kaksi espoolaista metsästäjää tulevat hirvimetsälle Inariin ja lentävät vesitasolla erämaajärvelle. Onni on myötä ja he saavat ammuttua suuren hirven. Yön jälkeen lentokone tulee hakemaan miehiä sovittuna aikana.
Lentäjä katsoo metsästäjiä ihmeissään ja sanoo: "Ei kone jaksa nousta ilmaan kaikkine kamppeineen ja varsinkaan tuon hirven kanssa". "Nyt kyllä valehtelet" sanoo toinen metsästäjistä. "Niin", jatkaa toinen, "oletpas raukka lentäjä. Viime vuonna saimme kaksi hirveä eikä aikaisempi lentäjä silti pelännyt!". "Eikä sen kone ollut yhtään isompi kuin sinunkaan".
Lentäjä suuttuu ja tokaisee: " No helevetti , jos se siihen pysty niin pystyn mieki". Ja niin kamppeet pakataan koneeseen, kone käyntiin ja menoksi. Moottori huutaa viimeisiään ja ranta lähestyy. Lentäjä vetää sauvasta saadakseen koneen ilmaan, mutta toisessa päässä järveä puut hipovat ponttooneita, lentäjä menettää koneen hallinnan ja kone rysähtää alas.
Romun seasta matkustajat ja lentäjä kömpivät ylös ja lentäjä kysyy:
"Missä me ollaan?".
Toinen metsästäjä katselee ympärilleen ja sanoo: "Vain 300 metriä kauempana kuin viime vuonna".
.
Sunnuntain päiväohjelma oli taidepitoinen. Sain houkuteltua lahjonnalla, uhkauksilla ja kiristyksellä kaksi opiskeluystävätärtä, neidit V ja M, mukaani taidemuseokierrokselle. Onneksi en joutunut turvautumaan viimeiseen (kasvatus)vaihtoehtoon eli raakaan väkivaltaan.
Jo kävelymatka metroasemalle antoi luonnollisen taide-elämyksen. Puut ovat väriloistossaan auringonpaisteessa. Jopa ankeat kerrostalojen takapihat näyttäytyvät edukseen.Tutustuimme Pushkinskaya-10 modernin taiteen museoon. Museo on kylläkin tässä tapauksessa epätarkka ilmaisu. Paikka on neljän kerrostalon rykelmä taidegallerioita, studioita, kahviloita, klubeja jne. Yhteistä kaikille, että ne perustavat ilmaisunsa sosialistiseen aikaan kielletyille kokeileville taidemuodoille.
Ehdimme tarkastelemaan kahta galleriaa. Toisessa oli onneksemme paikalla itse taiteilija. Hän kertoi ystävällisesti ja vuolaasti teoksistaan. Saimme puolisen tuntia yksityistä opastusta, joka avasi uusia mahdollisuuksia henkilökohtaiselle tulkinnalle. Taiteilija versioi samoja aiheita useissa eri teoksissa. Näin hän pyrkii samaan tapahtumaketjuun kuin teatteriesityksissä, jossa samaa näytelmää toistetaan illasta iltaan. Lisäksi hän muuttaa maalaustekniikkaansa aiheen mukaan. Maalaismaisema saa toteutustavakseen karkeamman tekniikan.
Toisessa galleriassa taiteilija ei itse ollut paikalla, sillä hänet murhattiin joitakin vuosia sitten. Täällä saimme kuitenkin kuraattorin (?) seuraamme. Hän esitteli erittäin syvällisesti teosten taustaa, tekijän elämää ja taiteeseen liittyviä ilmiöitä. Nämä teokset olisivat kuulema johtaneet julkisuuteen tullessaan Neuvostoliitossa joko vankilatuomioon tai passitukseen mielisairaalaan...! Vasta nykyvuosina teokset on voitu ottaa esille gallerioihin.Teokset oli maalattu vesivärein. "Pensselinä" olivat toimineet taiteilijan oman vartalon osat! Uskomattoman upeita yksityiskohtia ja tunnelmia on saatu aikaiseksi näinkin.
Ao. paikassa toteutetaan performansseja, musiikki-iltoja, kokeilevan äänimaiseman tapahtumia jne. "Underground" kuvaa paikkaa paremmin kuin hyvin. Uusi käynti on jo suunnitelmissa.
Apua!
Meillä ei ole vieläkään lämmintä vettä...! Tuntuu, että emme saa vastinetta 150 euron kuukausivuokrallemme.
Päivän kevennys
Kaksi espoolaista metsästäjää tulevat hirvimetsälle Inariin ja lentävät vesitasolla erämaajärvelle. Onni on myötä ja he saavat ammuttua suuren hirven. Yön jälkeen lentokone tulee hakemaan miehiä sovittuna aikana.
Lentäjä katsoo metsästäjiä ihmeissään ja sanoo: "Ei kone jaksa nousta ilmaan kaikkine kamppeineen ja varsinkaan tuon hirven kanssa". "Nyt kyllä valehtelet" sanoo toinen metsästäjistä. "Niin", jatkaa toinen, "oletpas raukka lentäjä. Viime vuonna saimme kaksi hirveä eikä aikaisempi lentäjä silti pelännyt!". "Eikä sen kone ollut yhtään isompi kuin sinunkaan".
Lentäjä suuttuu ja tokaisee: " No helevetti , jos se siihen pysty niin pystyn mieki". Ja niin kamppeet pakataan koneeseen, kone käyntiin ja menoksi. Moottori huutaa viimeisiään ja ranta lähestyy. Lentäjä vetää sauvasta saadakseen koneen ilmaan, mutta toisessa päässä järveä puut hipovat ponttooneita, lentäjä menettää koneen hallinnan ja kone rysähtää alas.
Romun seasta matkustajat ja lentäjä kömpivät ylös ja lentäjä kysyy:
"Missä me ollaan?".
Toinen metsästäjä katselee ympärilleen ja sanoo: "Vain 300 metriä kauempana kuin viime vuonna".
.
lauantai 4. lokakuuta 2008
Lauantaiaamua lämpimän veden ja viskin kera
Hyvää yötä!
Kerrankin sain nukuttua koko yön (pe-la) erittäin hyvin huolimatta siitä, että käytävällä oli (taas) menossa juhlat. Näitä juhlia on ollut sen verran, että asuntolan hallinto on ottanut yhteyttä yliopistoon ja valittanut asiasta. Ovat olleet sitä mieltä, että alaoven lasin rikkominen, alkoholin nauttiminen sisällä, tupakan polttaminen käytävällä ja älämölön pitäminen öisin eivät kuulu soveliaaseen elämäntapaan. Onpas kumma juttu...
Hyvän yön takasi kämppäkaverin puuttuminen! Hän palasi öisiltä metsästysreissuiltaan vasta jossain kello 10.00 - 12.00 välillä lauantaina päivällä. Oli kuulema ollut muuten hyvä yö, mutta hän oli tehnyt ns. vaarantavan virheen. Epähuomiossa hän oli ottanut tyttöystävänsä mukaan juhliin. Nyt kaikki ovat nähneet heidät yhdessä eikä herralta onnistu muiden naisten metsästäminen. No voi. :) Tilanteeseen tulee kuulemma muutos. Tiedä häntä mikä.
Tietoa (?) verkossa
Aamiaisen jälkeen työstin tietojohtamisen ryhmätyötä verkossa. Muut ryhmäläiset ovat onneksi tuottaneet sinne materiaalia, kuten sovimme. Tai tuottaneet ja tuottaneet. Kopioineet piiiitkiä pätkiä suoraan verkosta. Tiedän, että on niin helppo leikata ja liimata tekstiä sen sijaan että yrittäisi itse kirjoittaa ajatuksiaan teorioihin pohjaten.
Ongelmia syntyy, jos kyseessä edes yrittää olla akateeminen puuhastelu:
Pitkä lenkki
Viikon pitkä lenkki meni hyvin. 90 minuuttia sujahti rennosti. Jopa niin että jouduin pidättelemään etteivät sykkeet olisi karanneet. Keskisyke oli 156/ min keskivauhdilla 6:04 min/km. Hidasta nylkyttämistähän tämä edelleen on, mutta edistystä on tapahtunut parissa vuodessa. Jos ei olisi, niin heittäisin kyllä hanskat tiskiin pikkuhiljaa!
Kohta joudun kylläkin heittämään juoksukengät roskiin, jos en saa vaihtokenkiä paikalle. Kantapääni hankaavat jokaisessa kenkäparissa kantakupin rikki. Olen vahvistanut kaikki kenkäni nailonisella liimalapulla kupin sisäpuolelta, mutta näissä kengissä lappu on väärässä kohdassa. Kantapää pääsee suoraan hankaamaan kangasta puhkaisten sen piakkoin. Sen jälkeen tulee kantapäihin rakkoja :(
Lottosin ja voitin
Olen kertonut, että lämmin vesi ollut vähän hakusessa asutolassamme. Lähtiessäni lenkille otin tietoisen riskin, että saisin paluun jälkeen todennäköisesti tyytyä kylmään suihkuun. Ennusmerkkejä paremmasta onnesta oli kuitenkin ilmassa. Juuri ennen lähtöäni ovemme avattiin avaimella ja siivooja (anteeksi: puhdistusteknikko) tuli sisälle. Hän kävi sulkemassa kaikki lämminvesihanamme, koska putkistoon oltiin laittamassa paineita päälle tämän päivän kuluessa.
Lottoaminen kannatti! Kämpillä odotti kuin odottikin lämmin, jos kohta ruosteinen, vesi!
Georg löytyi!
Vanha kunnon ristelyalus Georg Ots on löytynyt! Wikipedia osaa kertoa, että M/S Georg Ots on virolaisen laulajan Georg Otsin mukaan nimetty laiva, joka liikennöi Helsingin ja Neuvosto-Viron pääkaupungin Tallinnan välillä vuosina 1980–2000. Viimeiset kymmenen vuotta Viro on toki ollut jälleen itsenäinen valtio.
Kalle Otsa oli tänään ankkurissa Vasilinskin saaren rannassa. Hieman alus näytti "retrohenkiseltä" eli vanhalta. Ilmeisesti alus seilaa nykyään Pietari–Kaliningrad -reittiä Venäjän hallituksen omistuksessa.
Laiturin kohdalla on jonkinsortin hallintorakennus. Hieno on julkisivu ja ennenkaikkea fasadi. Kerroin aikaisemmin löytäneeni tehdasrakennuksesta CCCP tekstit. No, tässä paraatipaikalla olevassa rakennuksessa on fasadissa komeat CCCP- tekstit sirpin ja vasaran kera...! Onkohan jollekin jäänyt jotain kertomatta?
Viskiä?
Samalla laiturialueella on museoitu ainoa olemassaoleva "Project 613" eli ns. Whiskey- luokan neuvostoliittolainen sukellusvene. Se upposi Itämerellä Kronstadin edustalla 1990-luvun alussa. Nyt kyseinen vene S-189 on kunnostettu yksityiseksi museoksi.
Luokan sukellusveneitä rakennettiin vuosina 1950-60 yhteensä 236 kappaletta. Kuten muistatte, yksi niistä päätyi vuonna 1981 luodolle lähellä ruotsalaista laivastotukikohtaa navigointivirheen takia. Tästä sanonta "Whiskey on the rocks!".
Oheinen kuva on napattu wikipediasta osoitteesta http://commons.wikimedia.org/wiki/Image:S-189_in_Saint_Petersburg.JPG
Kerrankin sain nukuttua koko yön (pe-la) erittäin hyvin huolimatta siitä, että käytävällä oli (taas) menossa juhlat. Näitä juhlia on ollut sen verran, että asuntolan hallinto on ottanut yhteyttä yliopistoon ja valittanut asiasta. Ovat olleet sitä mieltä, että alaoven lasin rikkominen, alkoholin nauttiminen sisällä, tupakan polttaminen käytävällä ja älämölön pitäminen öisin eivät kuulu soveliaaseen elämäntapaan. Onpas kumma juttu...
Hyvän yön takasi kämppäkaverin puuttuminen! Hän palasi öisiltä metsästysreissuiltaan vasta jossain kello 10.00 - 12.00 välillä lauantaina päivällä. Oli kuulema ollut muuten hyvä yö, mutta hän oli tehnyt ns. vaarantavan virheen. Epähuomiossa hän oli ottanut tyttöystävänsä mukaan juhliin. Nyt kaikki ovat nähneet heidät yhdessä eikä herralta onnistu muiden naisten metsästäminen. No voi. :) Tilanteeseen tulee kuulemma muutos. Tiedä häntä mikä.
Tietoa (?) verkossa
Aamiaisen jälkeen työstin tietojohtamisen ryhmätyötä verkossa. Muut ryhmäläiset ovat onneksi tuottaneet sinne materiaalia, kuten sovimme. Tai tuottaneet ja tuottaneet. Kopioineet piiiitkiä pätkiä suoraan verkosta. Tiedän, että on niin helppo leikata ja liimata tekstiä sen sijaan että yrittäisi itse kirjoittaa ajatuksiaan teorioihin pohjaten.
Ongelmia syntyy, jos kyseessä edes yrittää olla akateeminen puuhastelu:
- lähdekritiikki jää lähes aina tekemättä. Verkossa on vaikka mitä sontaa, kuten esimerkiksi tämä blogi.
- suorat kopioinnit menevät plagioinnin puolelle
- lähteet jäävät usein mainitsematta, kun ei kehdata sanoa, että otin tämän osoitteesta www.sontaa.com
- oma ajattelu ei näy tuotoksessa eikä kehity
- alan tietous ei lisäänny eikä yleistä alan kehitystä tapahdu, jos ihmiset käyttävät jatkuvasti samoja (ala-arvoisia) tekstejä
- verkossa olevat tekstit ovat usein väärin tulkittuja tai väärin lainattuja. Otetaan vaikka tuttu ns. McKinseyn S-7 viitekehys, joka usein liitetään ao. konsulttiyritykseen. Eivät vain ole tosiasiassa sitä kehittäneet, vaan kopioineet sen R. Pascale:lta ja A. G. Athos:elta.
- akateemisesti laadukas tietous on edelleen pääsääntöisesti painetussa muodossa, eli kirjoissa tai aikakausilehdissä
Pitkä lenkki
Viikon pitkä lenkki meni hyvin. 90 minuuttia sujahti rennosti. Jopa niin että jouduin pidättelemään etteivät sykkeet olisi karanneet. Keskisyke oli 156/ min keskivauhdilla 6:04 min/km. Hidasta nylkyttämistähän tämä edelleen on, mutta edistystä on tapahtunut parissa vuodessa. Jos ei olisi, niin heittäisin kyllä hanskat tiskiin pikkuhiljaa!
Kohta joudun kylläkin heittämään juoksukengät roskiin, jos en saa vaihtokenkiä paikalle. Kantapääni hankaavat jokaisessa kenkäparissa kantakupin rikki. Olen vahvistanut kaikki kenkäni nailonisella liimalapulla kupin sisäpuolelta, mutta näissä kengissä lappu on väärässä kohdassa. Kantapää pääsee suoraan hankaamaan kangasta puhkaisten sen piakkoin. Sen jälkeen tulee kantapäihin rakkoja :(
Lottosin ja voitin
Olen kertonut, että lämmin vesi ollut vähän hakusessa asutolassamme. Lähtiessäni lenkille otin tietoisen riskin, että saisin paluun jälkeen todennäköisesti tyytyä kylmään suihkuun. Ennusmerkkejä paremmasta onnesta oli kuitenkin ilmassa. Juuri ennen lähtöäni ovemme avattiin avaimella ja siivooja (anteeksi: puhdistusteknikko) tuli sisälle. Hän kävi sulkemassa kaikki lämminvesihanamme, koska putkistoon oltiin laittamassa paineita päälle tämän päivän kuluessa.
Lottoaminen kannatti! Kämpillä odotti kuin odottikin lämmin, jos kohta ruosteinen, vesi!
Georg löytyi!
Vanha kunnon ristelyalus Georg Ots on löytynyt! Wikipedia osaa kertoa, että M/S Georg Ots on virolaisen laulajan Georg Otsin mukaan nimetty laiva, joka liikennöi Helsingin ja Neuvosto-Viron pääkaupungin Tallinnan välillä vuosina 1980–2000. Viimeiset kymmenen vuotta Viro on toki ollut jälleen itsenäinen valtio.
Kalle Otsa oli tänään ankkurissa Vasilinskin saaren rannassa. Hieman alus näytti "retrohenkiseltä" eli vanhalta. Ilmeisesti alus seilaa nykyään Pietari–Kaliningrad -reittiä Venäjän hallituksen omistuksessa.
Laiturin kohdalla on jonkinsortin hallintorakennus. Hieno on julkisivu ja ennenkaikkea fasadi. Kerroin aikaisemmin löytäneeni tehdasrakennuksesta CCCP tekstit. No, tässä paraatipaikalla olevassa rakennuksessa on fasadissa komeat CCCP- tekstit sirpin ja vasaran kera...! Onkohan jollekin jäänyt jotain kertomatta?
Viskiä?
Samalla laiturialueella on museoitu ainoa olemassaoleva "Project 613" eli ns. Whiskey- luokan neuvostoliittolainen sukellusvene. Se upposi Itämerellä Kronstadin edustalla 1990-luvun alussa. Nyt kyseinen vene S-189 on kunnostettu yksityiseksi museoksi.Luokan sukellusveneitä rakennettiin vuosina 1950-60 yhteensä 236 kappaletta. Kuten muistatte, yksi niistä päätyi vuonna 1981 luodolle lähellä ruotsalaista laivastotukikohtaa navigointivirheen takia. Tästä sanonta "Whiskey on the rocks!".
Oheinen kuva on napattu wikipediasta osoitteesta http://commons.wikimedia.org/wiki/Image:S-189_in_Saint_Petersburg.JPG
sunnuntai 21. syyskuuta 2008
Sunnuntain kaupunkikierros Pietarissa
Väärinkäsitys
Olen suosittu henkilö! Aamulla minulle yritettiin ensin soittaa. Kun en vastannut, niin hetken kuluttua ovelle koputettiin. Novogorod:in matkan ilmoittautumisessa oli tapahtunut ilmeisesti jonkinsortin väärinymmärrys. Kansainvälinen toimisto luuli, että olen lähdössä heidän kanssaan retkelle. Luulo ei ollut kuitenkaan tiedon väärti. Olin kysellyt matkasta lisätietoja, mutten ollut ilmoittautunut retkelle. Pidän sen minkä lupaan, ja jos olisin sanonut lähteväni matkalle, olisin toki sinne mennyt. Mutta kun en ollut, niin en.
Mutta tällä kertaa näin. Onneksi sain selvitettyä asian neiti K:n kanssa!
Ermitaasi
Olin näet suunnitellut käyttäväni sunnuntain tutustumalla Pietariin ja ennenkaikkea Ermitaasiin paremmin. Kävelin asuntolalta keskustaan Ermitaasin avautumisaikaan tähdäten.
Hämmästyksekseni Strelkalta alkaen silloilla ja risteyksissä oli lukuisia poliiseja. Heidän läsnäolonsa kävi ymmärrettäväksi saapuessani Dvortsovaja Ploshchad:ille. Alkamassa oli (ilmeisesti) nuorisolle tarkoitettu juoksutapahtuma, jonka liikenteenohjaukseen sinivuokot oli määrätty. Koetin kysellä aukiolla tarkempia tietoja juoksusta, mutta valitettavasti kaikki puhuttamani henkilöt saatuivat olemaan kielellisesti rajoittuneita. Jos olisi ollut mahdollista, olisi ollut mukava osallistua juoksuun!
Tuloni museolle oli hyvin ajoitettu. Edessä ei ollut pelkäämääni jonoa, vaan pääsin suoraan lippukassalle. Sain opiskelijakortilla ilmaisen lipun, vein päällysvaatteet säilytykseen ja suunnistin siperialaisten artifaktien osastolle. Olin suunnitellut keskittyväni vain tähän osaan museota. Onhan koko kompleksissa 350 huonetta ja noin 3 000 000 esinettä. Kaikkien huoneiden kierto on noin 10 km mittainen lenkki!
Osastolla koin sekä onnea että epäonnea. Harmikseni suurin osa näytelyhuoneista oli suljettu, joten pääsin tutustumaan vain yhteen käytävään. Mutta siihen sitäkin paremmin! Lähestyin erästä nuorta naista kysyäkseni erään vitriinin sisällöstä tarkemmin. Tekstit kun olivat vain venäjäksi. Suureksi riemukseni hän a) puhui englantia, b) kertoi vitriinin kyltin sanoman ja c) kertoi vitriinistä paljon enemmänkin. Hän oli nimittäin arkeologian ja kulttuuriantropologian opiskelija, joka oli lähdössä seuraavalla viikolla tutkimusmatkalle
Siperiaan! Sunnuntain hän vietti tutustumalla näyttelyyn ja tekemällä joitakin muistiinpanoja. Ilman suurempaa houkuttelua sain yksityisen tunnin mittaisen kiertokävelyn ao. osastolla! Opin mm., että paleontologisella kaudella siperialaiset heimot olivat matriarkaalisia! Meso- ja neoliittisella kaudella ne kuitenkin muuttuivat patriarkaalisiksi. Tämä näkyy esimerkiksi heidän taiteessaan.
Sain osastolta muutamia mahdollisia ideoita tatuoinneiksi... Katsotaan ovatko ne edelleenkehittämisen arvoisia.
Toki etsiessäni reittiä ulos museosta, tarkastelin muitakin taideaarteita. Nappaisin oheisen kuvan ns. Jordan:in portaikossa.
Dostojevskin Pietarissa
Herkullisen vietnamilaisen lounaan jälkeen vaelsin tutustumaan Dostojevskin "Rikos ja rangaistus"- romaanin tapahtumapaikoille ns. Heinätorin kulmille. Oli henkisesti hienoa upota kirjaimellisesti tarinan keskelle. Samoilla kaduilla on myös useita asuntoja, joissa kirjailija itse asui. Heinätori oli 1860- luvulla raju ja rujo paikka asua. Vastasyntyneitä myytiin ammattikerjäläiselle fyysistä vammauttamista varten ja 10-vuotiaita prostituoituja sai ostaa yöksi 50 kopeekalla. Tuhannet ihmiset nukkuivat ulkona, palelivat nuotioiden vieressä ja myivät mitä tahansa leivästä ja votkasta. Ei ihme, että seuraavaan vuosisataan mennessä kansa nousi vallankumoukseen ja bolshevikit saivat voiton.
Lippuja balettiin
Samoilla kulmilla on myös Marinskii- teatteri. Yritin ottaa Nevskillä sijaitsevassa lipputoimistossa selvää, josko balettiesityksiin saa opiskelijahintaisia lippuja. Vaikka sain avukseni sujuvaa englantia puhuvan venäläisen herran, ei vastausta tullut. Kaikki erilaiset yritykset saivat vastaukseksi ainoastaan vastakysymyksen: mihin näytökseen haluat lipun?
Joko myyjänaisella oli huono päivä, tai sitten alennus riippuu voimakkaasti esityksestä, istumapaikasta ja päivämäärästä. Koetan jatkaa selvittelyä, sillä kyllähän Pietarissa balettia ja oopperaa on koettava!
Ai niin. Marraskuun 19. päivä kaupuunkiin tulee esiintymään myös vanha kunnon Jean Michel Jarre! Liput 1000 - 10 000 ruplaa. Tämän sain selville toisella lippukioskilla kaupungilla. Näin kioskin seinässä Oxygenen levynkannen ja päivämäärän. Jälleen paria nuorta venäläistä lähestymällä sain lisätiedot myyjämaatushkalta.
Jostain syystä maatushka tosin suuttui meihin! Olisiko kovaäänisellä keskustelullamme lippuluukun vieressä ollut syytä asiaan, mutta joka tapauksessa lippuluukku paiskattiin kovaäänisesti ja mielenosoituksellisesti kiinni. Lipunmyynti päättyi kaikkien osalta siihen... :)
Lukko siltaan ja kohti yhteistä elämää...
Päivän viimeinen paikalliskulttuurilöytö oli riippulukko sillassa. Venäläisillä rakastavaisilla on tapana sinetöidä liittonsa kaiverruttamalla nimensä riippulukkoon, kiinnittämällä lukko sillankaiteeseen (ja heittämällä avain jokeen?). Oi, kuinka romanttista...
Olen suosittu henkilö! Aamulla minulle yritettiin ensin soittaa. Kun en vastannut, niin hetken kuluttua ovelle koputettiin. Novogorod:in matkan ilmoittautumisessa oli tapahtunut ilmeisesti jonkinsortin väärinymmärrys. Kansainvälinen toimisto luuli, että olen lähdössä heidän kanssaan retkelle. Luulo ei ollut kuitenkaan tiedon väärti. Olin kysellyt matkasta lisätietoja, mutten ollut ilmoittautunut retkelle. Pidän sen minkä lupaan, ja jos olisin sanonut lähteväni matkalle, olisin toki sinne mennyt. Mutta kun en ollut, niin en.
Mutta tällä kertaa näin. Onneksi sain selvitettyä asian neiti K:n kanssa!
Ermitaasi
Olin näet suunnitellut käyttäväni sunnuntain tutustumalla Pietariin ja ennenkaikkea Ermitaasiin paremmin. Kävelin asuntolalta keskustaan Ermitaasin avautumisaikaan tähdäten.
Hämmästyksekseni Strelkalta alkaen silloilla ja risteyksissä oli lukuisia poliiseja. Heidän läsnäolonsa kävi ymmärrettäväksi saapuessani Dvortsovaja Ploshchad:ille. Alkamassa oli (ilmeisesti) nuorisolle tarkoitettu juoksutapahtuma, jonka liikenteenohjaukseen sinivuokot oli määrätty. Koetin kysellä aukiolla tarkempia tietoja juoksusta, mutta valitettavasti kaikki puhuttamani henkilöt saatuivat olemaan kielellisesti rajoittuneita. Jos olisi ollut mahdollista, olisi ollut mukava osallistua juoksuun!
Tuloni museolle oli hyvin ajoitettu. Edessä ei ollut pelkäämääni jonoa, vaan pääsin suoraan lippukassalle. Sain opiskelijakortilla ilmaisen lipun, vein päällysvaatteet säilytykseen ja suunnistin siperialaisten artifaktien osastolle. Olin suunnitellut keskittyväni vain tähän osaan museota. Onhan koko kompleksissa 350 huonetta ja noin 3 000 000 esinettä. Kaikkien huoneiden kierto on noin 10 km mittainen lenkki!Osastolla koin sekä onnea että epäonnea. Harmikseni suurin osa näytelyhuoneista oli suljettu, joten pääsin tutustumaan vain yhteen käytävään. Mutta siihen sitäkin paremmin! Lähestyin erästä nuorta naista kysyäkseni erään vitriinin sisällöstä tarkemmin. Tekstit kun olivat vain venäjäksi. Suureksi riemukseni hän a) puhui englantia, b) kertoi vitriinin kyltin sanoman ja c) kertoi vitriinistä paljon enemmänkin. Hän oli nimittäin arkeologian ja kulttuuriantropologian opiskelija, joka oli lähdössä seuraavalla viikolla tutkimusmatkalle
Siperiaan! Sunnuntain hän vietti tutustumalla näyttelyyn ja tekemällä joitakin muistiinpanoja. Ilman suurempaa houkuttelua sain yksityisen tunnin mittaisen kiertokävelyn ao. osastolla! Opin mm., että paleontologisella kaudella siperialaiset heimot olivat matriarkaalisia! Meso- ja neoliittisella kaudella ne kuitenkin muuttuivat patriarkaalisiksi. Tämä näkyy esimerkiksi heidän taiteessaan.Sain osastolta muutamia mahdollisia ideoita tatuoinneiksi... Katsotaan ovatko ne edelleenkehittämisen arvoisia.
Toki etsiessäni reittiä ulos museosta, tarkastelin muitakin taideaarteita. Nappaisin oheisen kuvan ns. Jordan:in portaikossa.
Dostojevskin Pietarissa
Herkullisen vietnamilaisen lounaan jälkeen vaelsin tutustumaan Dostojevskin "Rikos ja rangaistus"- romaanin tapahtumapaikoille ns. Heinätorin kulmille. Oli henkisesti hienoa upota kirjaimellisesti tarinan keskelle. Samoilla kaduilla on myös useita asuntoja, joissa kirjailija itse asui. Heinätori oli 1860- luvulla raju ja rujo paikka asua. Vastasyntyneitä myytiin ammattikerjäläiselle fyysistä vammauttamista varten ja 10-vuotiaita prostituoituja sai ostaa yöksi 50 kopeekalla. Tuhannet ihmiset nukkuivat ulkona, palelivat nuotioiden vieressä ja myivät mitä tahansa leivästä ja votkasta. Ei ihme, että seuraavaan vuosisataan mennessä kansa nousi vallankumoukseen ja bolshevikit saivat voiton.
Lippuja balettiin
Samoilla kulmilla on myös Marinskii- teatteri. Yritin ottaa Nevskillä sijaitsevassa lipputoimistossa selvää, josko balettiesityksiin saa opiskelijahintaisia lippuja. Vaikka sain avukseni sujuvaa englantia puhuvan venäläisen herran, ei vastausta tullut. Kaikki erilaiset yritykset saivat vastaukseksi ainoastaan vastakysymyksen: mihin näytökseen haluat lipun?Joko myyjänaisella oli huono päivä, tai sitten alennus riippuu voimakkaasti esityksestä, istumapaikasta ja päivämäärästä. Koetan jatkaa selvittelyä, sillä kyllähän Pietarissa balettia ja oopperaa on koettava!
Ai niin. Marraskuun 19. päivä kaupuunkiin tulee esiintymään myös vanha kunnon Jean Michel Jarre! Liput 1000 - 10 000 ruplaa. Tämän sain selville toisella lippukioskilla kaupungilla. Näin kioskin seinässä Oxygenen levynkannen ja päivämäärän. Jälleen paria nuorta venäläistä lähestymällä sain lisätiedot myyjämaatushkalta.
Jostain syystä maatushka tosin suuttui meihin! Olisiko kovaäänisellä keskustelullamme lippuluukun vieressä ollut syytä asiaan, mutta joka tapauksessa lippuluukku paiskattiin kovaäänisesti ja mielenosoituksellisesti kiinni. Lipunmyynti päättyi kaikkien osalta siihen... :)
Lukko siltaan ja kohti yhteistä elämää...
Päivän viimeinen paikalliskulttuurilöytö oli riippulukko sillassa. Venäläisillä rakastavaisilla on tapana sinetöidä liittonsa kaiverruttamalla nimensä riippulukkoon, kiinnittämällä lukko sillankaiteeseen (ja heittämällä avain jokeen?). Oi, kuinka romanttista...perjantai 12. syyskuuta 2008
Vetinen voitto ja muuta ei-niin-kuivaa asiaa
Vettä, vettä!
---------------
Olin väärässä. Saunaan on saatu vettä. Päästynäni muutama päivä sitten kuntosalilta kotiin, lähetin kiuasvalimistaja Harville viestin, jossa totesin koko suomalaisen saunakulttuurin olevan vaarantuneena. Harvian tuotepäällikkö otti yhteyttä ja pyysi minua tulostamaan heidän kotisivuiltaan venäjänkieliset kiukaan käyttöohjeet. Koska oma lehmäni oli ojassa, tein juuri näin.
Torstaina mennessäni pyöritystunnille (spinning), kävin ojentamassa ao. ohjeen suurelle johtajalla. Oli siinä kahdella venäläisellä naisella, johtaja ja englantia vähän osaava myyntihenkilö, naurussa pitelemistä. Yrittivä varmaan ottaa selvää olenko tosissani, hullu vai tsuhna (eli suomalainen musikka).
Yhteisen naureskelun saattamanan lähdin vaihtamaan vaatteen ja pyörittämään. Tunnin jälkeen johtajattaren naama pilkisti oviaukosta ja hän kertoi kaiken olevan kunnossa! Ja vot, saunassa oli kuparinen kiulu ja nappo! Autuas ilme kasvoillani heittelin vettä kiukaalle kauhistuneiden venäläisten katsoessa ympärillä touhujani. Tullessani jäähdyttelemästä takaisin saunaan, kukaan ei ollut ottanut mallia ja alkanut saunamajuriksi.
Näin on todistettu, että ystävällisellä asenteella jopa Venäjää voidaan muuttaa!
Ego kasvaa
---------------
Kävin tänään hakemassa kielikäännökset egoilijoilta. Lopullinen hinta olikin vain 4005 ruplaa. MITIM- päällikkö otti ne vastaan tiedekunnan hallinto-osastolla. Jouduin luovuttamaan myös alkuperäiset suomalaiset insinööritodistukseni. Paperit lähtevät Moskovaan, jossa niitä hämmästellään pari kuukautta. He kuulemma muun muassa tarkastavat, että alkuperäinen todistus on aito. Siis mitä? Eikös apostille ja sen notaarin vahvistama käännös venäjäksi ole tehty juuri täta varten? No, on hyvä että he työllistävät itsensä. Kunhan eivät hukkaa papereitani!
Kysyin, oliko toimistolle jo tuotu useita käännöksiä. Hm, ei ollut. Olin ensimmäinen. No kappas vain...! Onpahan tuokin nyt tehty, vaikka paperit eivät lähdekään eteenpäin ennenkuin kaikkien paperit ovat toimistolla käytössään. Taitaa Nevassa vettä virrata toinenkin hehtolitra, ennenkuin tuo tapahtuu.
Novgorod, here we (do not) come
-----------------
Kansainvälinen toimisto oli suunnitellut tulevaksi sunnuntaiksi yhteismatkaa Novgorodiin. Se on siirtynyt hamaan tulevaisuuteen, koska toimiston suurvisiiri ei ole saanut tarvittavia tietoja Novgorodista. Onhan näitä viikonloppuja tulevaisuudessakin. Nyt voin tehdä sunnuntaina mitä haluan. Olisikohan uusintaretki Ermitaasiin aiheellinen?
Tietämystä
----------------
Olemme aloittaneet tietojohtamisen ryhmätyön. Koska muiden ryhmäläisten työskentely ei oikein ole lähtenyt käyntiin, lähetin perjantaina aamulla paimenkirjeen. Ilmoitin ottavani ryhmän johtajuuden haltuuni. Pyysin heitä lisäämään omat yhteystietonsa perjantai-iltaan mennessä. Lisäksi kannustin kaikkia tuottamaan materiaalia sivustolle siten, että jokaisesta aiheesta on edes jotain olemassa perjantaihin 19.9.2008 mennessä. Pyysin myös pitämään huolta siitä, että jokainen tekee töitä. Saa nähdä mitä tapahtuu.
Viestintä kunnossa
--------------
Asuntolan internetyhteys ei kuulu 150 euron kuukausivuokraan. Liittymästä maksetaan 6 ruplaa megatavulta + 50 ruplaa kuukaudessa. Kävin torstaina lisäämässä Unikassa- automaatilla rahaa tililleni. Käyttöliittymä oli venäjäksi, enkä löytänyt oikeaa kohtaa millään. Onneksi kaksi venäläistä opiskelijatarta auttoivat minua. Sain siirrettyä 200 ruplaa jonkun ID numeron tilille, jonkin televiestimen käytön maksamiseksi. Suuren jännityksen kanssa tarkastin torstaina illalla, ja voitto jälleen. Raha oli ilmestynyt käyttööni!
Perjantaina kävin soveltamassa opittua ja lisäsin samalla automaatilla 1000 ruplaa tilille. Otin varmuuden vuoksi kameralla kuvat eri valikkorakenteen haaroista voidakseni toteuttaa itseäni uudestaan myöhemminkin.
Titan luonnossa
-----------
Eilen, eli torstaina, kävin ihmettelemässä luonnontieteellisen museon aarteita. 50 ruplan hintaan pääsin opiskelijana totemaan, että museo on täynnä näyttäviä diaraamoja. Erilaisia täytettyjä, säilöttyjä, kuivattuja, maalattuja, vahattuja jne. elukoita on enemmän kuin kykenin tiedostamaan. Näin myös Petteri Mahtavan (eli Pietari Suuren) täytetyn sotahevosen Lizetta:n sekä hänen kaksi koiraansa. Toinen oli aika mahtavan kokoinen hurtta Titan.
Jälkipuhe
--------------
Viesti Suomeen ja tietylle metallialanyritykselle: älkää teettäkö työntekijöillänne niin pitkiä työpäiviä vierailla paikkakunnilla. On tärkeää, että työntekijät ehtivät takaisin kotikaupunkeihinsa ja liikuntaharrastuksiinsa. Prinsessa parka :(
---------------
Olin väärässä. Saunaan on saatu vettä. Päästynäni muutama päivä sitten kuntosalilta kotiin, lähetin kiuasvalimistaja Harville viestin, jossa totesin koko suomalaisen saunakulttuurin olevan vaarantuneena. Harvian tuotepäällikkö otti yhteyttä ja pyysi minua tulostamaan heidän kotisivuiltaan venäjänkieliset kiukaan käyttöohjeet. Koska oma lehmäni oli ojassa, tein juuri näin.
Torstaina mennessäni pyöritystunnille (spinning), kävin ojentamassa ao. ohjeen suurelle johtajalla. Oli siinä kahdella venäläisellä naisella, johtaja ja englantia vähän osaava myyntihenkilö, naurussa pitelemistä. Yrittivä varmaan ottaa selvää olenko tosissani, hullu vai tsuhna (eli suomalainen musikka).
Yhteisen naureskelun saattamanan lähdin vaihtamaan vaatteen ja pyörittämään. Tunnin jälkeen johtajattaren naama pilkisti oviaukosta ja hän kertoi kaiken olevan kunnossa! Ja vot, saunassa oli kuparinen kiulu ja nappo! Autuas ilme kasvoillani heittelin vettä kiukaalle kauhistuneiden venäläisten katsoessa ympärillä touhujani. Tullessani jäähdyttelemästä takaisin saunaan, kukaan ei ollut ottanut mallia ja alkanut saunamajuriksi.
Näin on todistettu, että ystävällisellä asenteella jopa Venäjää voidaan muuttaa!
Ego kasvaa
---------------
Kävin tänään hakemassa kielikäännökset egoilijoilta. Lopullinen hinta olikin vain 4005 ruplaa. MITIM- päällikkö otti ne vastaan tiedekunnan hallinto-osastolla. Jouduin luovuttamaan myös alkuperäiset suomalaiset insinööritodistukseni. Paperit lähtevät Moskovaan, jossa niitä hämmästellään pari kuukautta. He kuulemma muun muassa tarkastavat, että alkuperäinen todistus on aito. Siis mitä? Eikös apostille ja sen notaarin vahvistama käännös venäjäksi ole tehty juuri täta varten? No, on hyvä että he työllistävät itsensä. Kunhan eivät hukkaa papereitani!
Kysyin, oliko toimistolle jo tuotu useita käännöksiä. Hm, ei ollut. Olin ensimmäinen. No kappas vain...! Onpahan tuokin nyt tehty, vaikka paperit eivät lähdekään eteenpäin ennenkuin kaikkien paperit ovat toimistolla käytössään. Taitaa Nevassa vettä virrata toinenkin hehtolitra, ennenkuin tuo tapahtuu.
Novgorod, here we (do not) come
-----------------
Kansainvälinen toimisto oli suunnitellut tulevaksi sunnuntaiksi yhteismatkaa Novgorodiin. Se on siirtynyt hamaan tulevaisuuteen, koska toimiston suurvisiiri ei ole saanut tarvittavia tietoja Novgorodista. Onhan näitä viikonloppuja tulevaisuudessakin. Nyt voin tehdä sunnuntaina mitä haluan. Olisikohan uusintaretki Ermitaasiin aiheellinen?
Tietämystä
----------------
Olemme aloittaneet tietojohtamisen ryhmätyön. Koska muiden ryhmäläisten työskentely ei oikein ole lähtenyt käyntiin, lähetin perjantaina aamulla paimenkirjeen. Ilmoitin ottavani ryhmän johtajuuden haltuuni. Pyysin heitä lisäämään omat yhteystietonsa perjantai-iltaan mennessä. Lisäksi kannustin kaikkia tuottamaan materiaalia sivustolle siten, että jokaisesta aiheesta on edes jotain olemassa perjantaihin 19.9.2008 mennessä. Pyysin myös pitämään huolta siitä, että jokainen tekee töitä. Saa nähdä mitä tapahtuu.
Viestintä kunnossa
--------------
Asuntolan internetyhteys ei kuulu 150 euron kuukausivuokraan. Liittymästä maksetaan 6 ruplaa megatavulta + 50 ruplaa kuukaudessa. Kävin torstaina lisäämässä Unikassa- automaatilla rahaa tililleni. Käyttöliittymä oli venäjäksi, enkä löytänyt oikeaa kohtaa millään. Onneksi kaksi venäläistä opiskelijatarta auttoivat minua. Sain siirrettyä 200 ruplaa jonkun ID numeron tilille, jonkin televiestimen käytön maksamiseksi. Suuren jännityksen kanssa tarkastin torstaina illalla, ja voitto jälleen. Raha oli ilmestynyt käyttööni!
Perjantaina kävin soveltamassa opittua ja lisäsin samalla automaatilla 1000 ruplaa tilille. Otin varmuuden vuoksi kameralla kuvat eri valikkorakenteen haaroista voidakseni toteuttaa itseäni uudestaan myöhemminkin.
Titan luonnossa
-----------
Eilen, eli torstaina, kävin ihmettelemässä luonnontieteellisen museon aarteita. 50 ruplan hintaan pääsin opiskelijana totemaan, että museo on täynnä näyttäviä diaraamoja. Erilaisia täytettyjä, säilöttyjä, kuivattuja, maalattuja, vahattuja jne. elukoita on enemmän kuin kykenin tiedostamaan. Näin myös Petteri Mahtavan (eli Pietari Suuren) täytetyn sotahevosen Lizetta:n sekä hänen kaksi koiraansa. Toinen oli aika mahtavan kokoinen hurtta Titan.
Jälkipuhe
--------------
Viesti Suomeen ja tietylle metallialanyritykselle: älkää teettäkö työntekijöillänne niin pitkiä työpäiviä vierailla paikkakunnilla. On tärkeää, että työntekijät ehtivät takaisin kotikaupunkeihinsa ja liikuntaharrastuksiinsa. Prinsessa parka :(
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)