Teknologiaa ja taloutta talossa ynnä muuta suunnitelmaa

Alkuviikon teknologiaa

Teknologiajohtamisen kurssimme jatkui kahden päivän (ma ja ti) perättäisenä luentona. Luennoitsija, herra T, kertoili tarinoita erilaisista yrityksistä. Harmittavasti tarinat olivat ennenkaikkea amerikanmaalta (pienellä etukirjaimella!), sillä meitä kiinnostaisi enemmän tapauskertomukset Venäjältä. On kuitenkin ymmärrettävää, että kirjallisuus tuntee USAn yritysten tapahtumia paremmin.

Erityisenä kiinnostuksen kohteena hänellä tuntuu olevan ns. open innovation. Tämä on tuotekehitysmalli, jossa hyödynnetään voimakkaasti yrityksen ulkopuolella olevia toimijoita tiedon hankkimiseen tai omien tietojen hyödyntämiseen. Avainsanoina pyörivät:
- lisensointi, licencing
- yritysostot, acquisitio
- liiketoiminnan lehtolapset, spinn-offs
- patentit, patents
- tuotekehityksen ekosysteemit, innovation ecosystems
- yhteistyö yliopistojen kanssa, university co-operations

Saimme luettavaksemme pienryhmissä artikkeleita, jokainen ryhmä omansa. Tästä artikkelista pitää tehdä kooste ja analyysi ensi sunnuntaihin mennessä. Maanantaina jokainen ryhmä esittelee oman artikkelinsa. jonka jälkeen toinen ryhmä opponoi. Hyvä ja tuttu opetus- ja oppimistapa.

Sain omaan ryhmääni kaksi nohevaa herraa, kiinalaisen XS:än ja suomalaisen I:n. Raakatyöstimme artikkelimme heti luennon päätteeksi tiistaina. Nyt viikolla kierrätämme luonnosta yhden kierroksen tekijöiden parissa, jonka jälkeen työ on valmis. Kiitos, I ja XS ,hyvästä työotteesta!

Taloutta

Keskiviikkona 15.10.2008 jatkuivat makrotalouden tai oikeastaan talousteorian (managerial finance) luennot. Kurssin nimi on muuten harvinaisen harhaanjohtava. Käsiteltävät ilmiöt ovat makrotaloudellisia eikä kurssilla tulla käsittelemään yritysjohtajien tarvitsemia investointilaskelmia, sisäisiä korkokantoja, NPV (nykyarvo) konseptia, EVAa (taloudellinen lisäarvo), osakeantien arvolaskelmia jne. Ainoa käytännönasia, johon kurssi osuu, on hinnoittelu.

Ryhmän koko on kutistunut puoleen, sillä MIB (master in international business) opiskelijat eivät suorita kurssin jatko-osaa lainkaan.

Rouva S opetti meille luonnollisen monopolin talousteoreettisia malleja. Mielenkiintoista asiaa sinäänsä mutta S:llä on yksi suuri ongelma. Jos opiskelija on hänen kanssaan eri mieltä, hän käyttää suhteettoman suuren ajan ja tolkuttomasti energiaa puolustaessaan itseään. Tieto ja totuus on hänen hallussaan, ja hänen pitää "voittaa" tilanne. Dialogille ei jätetä tilaa lainkaan. Tällä kertaa en ollut edes ainoa opiskelija, joka sai reaktion aikaiseksi.

Tuu-tuu tupakkirulla

Keskiviikon iltapäivä meni JTI (Japan Tobacco International) vierailussa. Saimme 30 minuutin yritysesittelyn, tunnin mittaisen tehdaskäynnin ja 30 minuttia aikaa keskustella kehityspäällikön (?) kanssa projektistamme.

Yrityksen meistä hakema hyöty on ilmeisesti kolmen jalan varassa:
- yritys näyttäytyy hyvänä organisaatiokansalaisena tehdessään yhteistyötä yliopiston kanssa (huumekartellitkin rakentavat kouluja slummeihin Rio de Janeirossa, Brasiliassa...)
- kehityspäällikkö saattaa saada uusia ajatuksia työmme kautta
- henkilöstöhallinto pääsee tutustumaan muutamaan opiskelijaan rekrytointimielessä

Tehtaalla minulle valkeni osoittain tupakkaliiketoiminnan luonne. Vaikka olen edelleenkin voimakkaasti tupakkaa vastaan enkä hyväksy sitä, kyseessä on toisaalta luonnontuote. Varastoon tulee paaleittan kuivattuja tupakanlehtiä, jotka käsitellään ja paketoidaan käyttövalmiiksi kuluttajille. Suurina määrinä! Tämäkin tehdas tuottaa vuodessa noin 9 miljardia tikkua (stick, kuten he tehtaalla sanoivat)!

Harmittavaa oli, että päälliköllä oli alussa väärä käsitys meidän asemastamme. Hän aloitti kyselemällä, miten logistiikan ja tuotannon kurssimme olivat menneet. Epämääräisen muminan ja työmme ohjaajan kattoonkatselun jälkeen sanoin päällikölle suoraan, että emme tiedä aihealueesta mitään. Olemme opiskelemassa ja tämä on meille yksi oppimistavoista, tämä ongelmaperustainen oppimismalli. Hyvä, että asia tuli puheeksi näin alussa, mutta selvästi JTIn henkilöstöhallinto ja oma yliopistomme (työmme ohjaaja) oli pohjustanut projektin huonosti tehtaalla.

Lopulliseksi aiheeksemme tuli onneksi meidän kannaltamme mielenkiintoinen aihe. Tarkastelemme

1. safety lead time ja
2. safety stock- malleja.

Ensimmäistä voidaan (kai) käyttää kysynnän vaihtelujen tasoittamiseen ja jälkimmäistä (raakaaine)tarjonnan vaihtelujen puskurointiin.

Tehtävämme on pohtia, miten seuraavanlaiset muutujat vaikuttavat siihen, pitäisikö JTIn käyttää 1) ja/ tai 2) malleja.

• raaka-aineen varastointikestävyys
• tuotannon volatiliteetti
• kysynnän volatiliteetti
• tuottajan luotettavuus
• tuotannon tiheys
• materiaalien hinta
• tilauskoko

Projektipäällikkönä on yksi nuorista venäläisistä ryhmäläisistä. Odotan mielenkiinnolla, miten lähdemme liikkeelle. Ainakin tulemme tekemään "listan kysymyksista, jotka esitämme tehtaalle johtajille". Tämä tuntuu olevan hyvin yleinen toimintamalli venäläisillä opiskelijoilla!

Kuppila

Keskiviikkona illalla kävin JTI:ltä paluun jälkeen syömässä päärakennuksen ruokalassa. Se on huomattavasti mielenkiintoisempi - ja halvempi - kuin oman tiedekuntamme kuppila. Hyvä löytö kaikkiaan.

Musiikkia

Sain tietooni, että asuntolamme sisäverkossa on "kenties" palvelin, josta voi "mahdollisesti" ladata suuret määrät musiikkia, elokuvia, kirjoja, TV- sarjoja jne. Teonsanat pitää laittaa konditionaaliin, koska tällainen toiminta olisi tietenkin laitonta. Paitsi Venäjällä...

Tässä olenkin (ehkä) kuunnellut Musea, Björkiä, Lapkoa, Foo Fightersia ja Louise Elliotia illan ja aamun iloksi.

Opiskelusuunnitelmaa

Tällä viikolla suunnitelmissani on tehdä vielä seuraavia opintoasioita:

• lukea teknologiajohtamisen kaikki artikkelit
• tehdä tietojohtamisen projektipalaverin kutsu, johtaa palaveri ja tehdä muistio
• tehdä edellisestä syntyvät omat touhupisteeni (action point)
• lukea tietojohtamisen annetut artikkelit
• lukea markkinatutkimuskirjan kappaleiden koosteet
• aloittaa "managerial economics"- kirjan lukeminen alusta alkaen
• opiskella venäjää

Riittäisivätköhän nuo välille to-su?

Päivän ajatus

"Vain mustasukkainen ihminen ei käsitä, että rakkauden kohde ei ole mustasukkaisuuden arvoinen"
Dostojevski kirjassa Karamazovin veljekset
.
.

Luolamiehet ilman sahkoa venalaisen kirjallisuuden parissa

Luolamiehet

Lauantai-iltana asuntolassa riitti lamminta vetta, muttei sahkoa. Osa virtapiireista tipahti alas ja valoja sammui. Luolamiehet olivat kyyhottaneet omissa sopeissaan nuotionsa aarella pelaten yon pimeydessa piilottelevia hirvioita. Osan nuotioista sammuessa ja tahtien himmetessa alkuasukkaat virtasivat koloistaa yhteiselle aukiolle kauhistelemaan ilmiota. Murahtelu ja elamointi loi yhteista turvallisuuden tunnetta hamaran aikana. Suurten tietajien saatua isot nuotiot jalleen palamaan kajahti laaksoon iloinhuutoja - valkeus voitti taas.

Miksi ihmeessa ihmisten pitaa keraytya yhteen jos sahkot sammuvat? Oli rentouttavaa oleskella pimeassa huoneessa ja ajatella asioita...

Venajaa

Lueskelin lahes koko paivan lauantaina venajaa. Kielioppi alkaa osin jo asettumaan kovaan paakoppaani, mutta puhumisharjoittelua pitaisi saada hurjasti lisaa. Pitaa oleskella viela enemman venalaisten kanssa ja pyytaa heita puhumaan vain venajaa. Ei kai muu auta.

Tukevaa venalaista kirjallisuutta

Tavailin aikaisemmin Gogolin teoksen "Dead souls" ja nyt kahlaan lapi Dostojevskin "Karamazovin veljekset". Tukevaa tekstia, varsinkin jalkimmainen. Opuksessa on noin 1000 sivua syvallista ajattelua. Valipalana lukaisin Kotiteollisuus-yhtyeen Hynysen kirjan, joka oli mukava valipala. Takaisin Dostojevskin pariin. Ei muuten ole ihme, etta hanen kirjansa on niin pitkia. Tuohon aikan kirjailijoille maksettiin palkkiot sivumaaran mukaan :)

Mietalause

"Helvetti on sita, ettei kykene rakastamaan", Dostojevski

Sunnuntain kaupunkikierros Pietarissa

Väärinkäsitys

Olen suosittu henkilö! Aamulla minulle yritettiin ensin soittaa. Kun en vastannut, niin hetken kuluttua ovelle koputettiin. Novogorod:in matkan ilmoittautumisessa oli tapahtunut ilmeisesti jonkinsortin väärinymmärrys. Kansainvälinen toimisto luuli, että olen lähdössä heidän kanssaan retkelle. Luulo ei ollut kuitenkaan tiedon väärti. Olin kysellyt matkasta lisätietoja, mutten ollut ilmoittautunut retkelle. Pidän sen minkä lupaan, ja jos olisin sanonut lähteväni matkalle, olisin toki sinne mennyt. Mutta kun en ollut, niin en.

Mutta tällä kertaa näin. Onneksi sain selvitettyä asian neiti K:n kanssa!

Ermitaasi

Olin näet suunnitellut käyttäväni sunnuntain tutustumalla Pietariin ja ennenkaikkea Ermitaasiin paremmin. Kävelin asuntolalta keskustaan Ermitaasin avautumisaikaan tähdäten.

Hämmästyksekseni Strelkalta alkaen silloilla ja risteyksissä oli lukuisia poliiseja. Heidän läsnäolonsa kävi ymmärrettäväksi saapuessani Dvortsovaja Ploshchad:ille. Alkamassa oli (ilmeisesti) nuorisolle tarkoitettu juoksutapahtuma, jonka liikenteenohjaukseen sinivuokot oli määrätty. Koetin kysellä aukiolla tarkempia tietoja juoksusta, mutta valitettavasti kaikki puhuttamani henkilöt saatuivat olemaan kielellisesti rajoittuneita. Jos olisi ollut mahdollista, olisi ollut mukava osallistua juoksuun!

Tuloni museolle oli hyvin ajoitettu. Edessä ei ollut pelkäämääni jonoa, vaan pääsin suoraan lippukassalle. Sain opiskelijakortilla ilmaisen lipun, vein päällysvaatteet säilytykseen ja suunnistin siperialaisten artifaktien osastolle. Olin suunnitellut keskittyväni vain tähän osaan museota. Onhan koko kompleksissa 350 huonetta ja noin 3 000 000 esinettä. Kaikkien huoneiden kierto on noin 10 km mittainen lenkki!

Osastolla koin sekä onnea että epäonnea. Harmikseni suurin osa näytelyhuoneista oli suljettu, joten pääsin tutustumaan vain yhteen käytävään. Mutta siihen sitäkin paremmin! Lähestyin erästä nuorta naista kysyäkseni erään vitriinin sisällöstä tarkemmin. Tekstit kun olivat vain venäjäksi. Suureksi riemukseni hän a) puhui englantia, b) kertoi vitriinin kyltin sanoman ja c) kertoi vitriinistä paljon enemmänkin. Hän oli nimittäin arkeologian ja kulttuuriantropologian opiskelija, joka oli lähdössä seuraavalla viikolla tutkimusmatkalle Siperiaan! Sunnuntain hän vietti tutustumalla näyttelyyn ja tekemällä joitakin muistiinpanoja. Ilman suurempaa houkuttelua sain yksityisen tunnin mittaisen kiertokävelyn ao. osastolla! Opin mm., että paleontologisella kaudella siperialaiset heimot olivat matriarkaalisia! Meso- ja neoliittisella kaudella ne kuitenkin muuttuivat patriarkaalisiksi. Tämä näkyy esimerkiksi heidän taiteessaan.

Sain osastolta muutamia mahdollisia ideoita tatuoinneiksi... Katsotaan ovatko ne edelleenkehittämisen arvoisia.

Toki etsiessäni reittiä ulos museosta, tarkastelin muitakin taideaarteita. Nappaisin oheisen kuvan ns. Jordan:in portaikossa.

Dostojevskin Pietarissa

Herkullisen vietnamilaisen lounaan jälkeen vaelsin tutustumaan Dostojevskin "Rikos ja rangaistus"- romaanin tapahtumapaikoille ns. Heinätorin kulmille. Oli henkisesti hienoa upota kirjaimellisesti tarinan keskelle. Samoilla kaduilla on myös useita asuntoja, joissa kirjailija itse asui. Heinätori oli 1860- luvulla raju ja rujo paikka asua. Vastasyntyneitä myytiin ammattikerjäläiselle fyysistä vammauttamista varten ja 10-vuotiaita prostituoituja sai ostaa yöksi 50 kopeekalla. Tuhannet ihmiset nukkuivat ulkona, palelivat nuotioiden vieressä ja myivät mitä tahansa leivästä ja votkasta. Ei ihme, että seuraavaan vuosisataan mennessä kansa nousi vallankumoukseen ja bolshevikit saivat voiton.

Lippuja balettiin

Samoilla kulmilla on myös Marinskii- teatteri. Yritin ottaa Nevskillä sijaitsevassa lipputoimistossa selvää, josko balettiesityksiin saa opiskelijahintaisia lippuja. Vaikka sain avukseni sujuvaa englantia puhuvan venäläisen herran, ei vastausta tullut. Kaikki erilaiset yritykset saivat vastaukseksi ainoastaan vastakysymyksen: mihin näytökseen haluat lipun?

Joko myyjänaisella oli huono päivä, tai sitten alennus riippuu voimakkaasti esityksestä, istumapaikasta ja päivämäärästä. Koetan jatkaa selvittelyä, sillä kyllähän Pietarissa balettia ja oopperaa on koettava!

Ai niin. Marraskuun 19. päivä kaupuunkiin tulee esiintymään myös vanha kunnon Jean Michel Jarre! Liput 1000 - 10 000 ruplaa. Tämän sain selville toisella lippukioskilla kaupungilla. Näin kioskin seinässä Oxygenen levynkannen ja päivämäärän. Jälleen paria nuorta venäläistä lähestymällä sain lisätiedot myyjämaatushkalta.

Jostain syystä maatushka tosin suuttui meihin! Olisiko kovaäänisellä keskustelullamme lippuluukun vieressä ollut syytä asiaan, mutta joka tapauksessa lippuluukku paiskattiin kovaäänisesti ja mielenosoituksellisesti kiinni. Lipunmyynti päättyi kaikkien osalta siihen... :)

Lukko siltaan ja kohti yhteistä elämää...

Päivän viimeinen paikalliskulttuurilöytö oli riippulukko sillassa. Venäläisillä rakastavaisilla on tapana sinetöidä liittonsa kaiverruttamalla nimensä riippulukkoon, kiinnittämällä lukko sillankaiteeseen (ja heittämällä avain jokeen?). Oi, kuinka romanttista...