Ajatus päivälle

.
Hyvä eläminen on sitä, että unelmien päälle vedetään työhaalarit. Pasi Raatikainen
.

Kohti Suomea!

.
Pitkä päivä on takana. Aamulla taloushallintoa ja sen pieni tentti. Iltapäivällä teknologiahallintoa ja sen tentti. Jatkona venäjän tunti, josta suoraan konsultaatioprojektin palaveriin. Yliopistolla tuli oltua aikavälillä 09.00 - 21.00. Oliko riittävästi?

Pakkailin äsken tavaroita päätäkseni lähtemään huomenna aamulla junalla Suomeen! Visiteeraus tulee hyvään aikaan ja tarpeeseen. Takaisin palailen ensiviikolla. Väliaikana ei venäläinen puhelinnumeroni ole käytössä. Jos jollakulla on asiaa, soitelkoon suomalaiseen numerooni.

Tähän loppuun hieman pohdintaa elämästä. Vaihdoin ajatuksia juoksututtuni neiti V:n kanssa verkossa ja hän kommentoi: "Mä ainakin olen oppinut sen, että kun jostain uskaltaa vaan radikaalisti luopua, niin siitä yleensä seuraa hyvää. Ainakin oppii tuntemaan itseään paremmin ja tulee itsensä kanssa paremmin toimeen."

Hyvin ajateltu! Jatkoin itse keskustelua seuraavin sanakääntein: "Jep-jep. Näin juuri käy. Elämässä ei harmittele niitä asioita, joita tuli tehtyä vaan niitä, joita ei tehnyt. Biologisen tason yläpuolella elämän tarkoitus on olla onnellinen. Vaihtelu ja uuden kokeminen tekevät minut onnelliseksi. Elämää ei onneksi tarvitse suunnitella loppuun asti. Kun avaa riittävän monta veräjää, astelee riittävän monella polulla ja pitää riittävästi vaihtoehtoja auki, asiat loksahtelevat kohdalleen."

Näihin tunnelmiin, hyvää yötä!
.

Teknologiaa ja taloutta talossa ynnä muuta suunnitelmaa

Alkuviikon teknologiaa

Teknologiajohtamisen kurssimme jatkui kahden päivän (ma ja ti) perättäisenä luentona. Luennoitsija, herra T, kertoili tarinoita erilaisista yrityksistä. Harmittavasti tarinat olivat ennenkaikkea amerikanmaalta (pienellä etukirjaimella!), sillä meitä kiinnostaisi enemmän tapauskertomukset Venäjältä. On kuitenkin ymmärrettävää, että kirjallisuus tuntee USAn yritysten tapahtumia paremmin.

Erityisenä kiinnostuksen kohteena hänellä tuntuu olevan ns. open innovation. Tämä on tuotekehitysmalli, jossa hyödynnetään voimakkaasti yrityksen ulkopuolella olevia toimijoita tiedon hankkimiseen tai omien tietojen hyödyntämiseen. Avainsanoina pyörivät:
- lisensointi, licencing
- yritysostot, acquisitio
- liiketoiminnan lehtolapset, spinn-offs
- patentit, patents
- tuotekehityksen ekosysteemit, innovation ecosystems
- yhteistyö yliopistojen kanssa, university co-operations

Saimme luettavaksemme pienryhmissä artikkeleita, jokainen ryhmä omansa. Tästä artikkelista pitää tehdä kooste ja analyysi ensi sunnuntaihin mennessä. Maanantaina jokainen ryhmä esittelee oman artikkelinsa. jonka jälkeen toinen ryhmä opponoi. Hyvä ja tuttu opetus- ja oppimistapa.

Sain omaan ryhmääni kaksi nohevaa herraa, kiinalaisen XS:än ja suomalaisen I:n. Raakatyöstimme artikkelimme heti luennon päätteeksi tiistaina. Nyt viikolla kierrätämme luonnosta yhden kierroksen tekijöiden parissa, jonka jälkeen työ on valmis. Kiitos, I ja XS ,hyvästä työotteesta!

Taloutta

Keskiviikkona 15.10.2008 jatkuivat makrotalouden tai oikeastaan talousteorian (managerial finance) luennot. Kurssin nimi on muuten harvinaisen harhaanjohtava. Käsiteltävät ilmiöt ovat makrotaloudellisia eikä kurssilla tulla käsittelemään yritysjohtajien tarvitsemia investointilaskelmia, sisäisiä korkokantoja, NPV (nykyarvo) konseptia, EVAa (taloudellinen lisäarvo), osakeantien arvolaskelmia jne. Ainoa käytännönasia, johon kurssi osuu, on hinnoittelu.

Ryhmän koko on kutistunut puoleen, sillä MIB (master in international business) opiskelijat eivät suorita kurssin jatko-osaa lainkaan.

Rouva S opetti meille luonnollisen monopolin talousteoreettisia malleja. Mielenkiintoista asiaa sinäänsä mutta S:llä on yksi suuri ongelma. Jos opiskelija on hänen kanssaan eri mieltä, hän käyttää suhteettoman suuren ajan ja tolkuttomasti energiaa puolustaessaan itseään. Tieto ja totuus on hänen hallussaan, ja hänen pitää "voittaa" tilanne. Dialogille ei jätetä tilaa lainkaan. Tällä kertaa en ollut edes ainoa opiskelija, joka sai reaktion aikaiseksi.

Tuu-tuu tupakkirulla

Keskiviikon iltapäivä meni JTI (Japan Tobacco International) vierailussa. Saimme 30 minuutin yritysesittelyn, tunnin mittaisen tehdaskäynnin ja 30 minuttia aikaa keskustella kehityspäällikön (?) kanssa projektistamme.

Yrityksen meistä hakema hyöty on ilmeisesti kolmen jalan varassa:
- yritys näyttäytyy hyvänä organisaatiokansalaisena tehdessään yhteistyötä yliopiston kanssa (huumekartellitkin rakentavat kouluja slummeihin Rio de Janeirossa, Brasiliassa...)
- kehityspäällikkö saattaa saada uusia ajatuksia työmme kautta
- henkilöstöhallinto pääsee tutustumaan muutamaan opiskelijaan rekrytointimielessä

Tehtaalla minulle valkeni osoittain tupakkaliiketoiminnan luonne. Vaikka olen edelleenkin voimakkaasti tupakkaa vastaan enkä hyväksy sitä, kyseessä on toisaalta luonnontuote. Varastoon tulee paaleittan kuivattuja tupakanlehtiä, jotka käsitellään ja paketoidaan käyttövalmiiksi kuluttajille. Suurina määrinä! Tämäkin tehdas tuottaa vuodessa noin 9 miljardia tikkua (stick, kuten he tehtaalla sanoivat)!

Harmittavaa oli, että päälliköllä oli alussa väärä käsitys meidän asemastamme. Hän aloitti kyselemällä, miten logistiikan ja tuotannon kurssimme olivat menneet. Epämääräisen muminan ja työmme ohjaajan kattoonkatselun jälkeen sanoin päällikölle suoraan, että emme tiedä aihealueesta mitään. Olemme opiskelemassa ja tämä on meille yksi oppimistavoista, tämä ongelmaperustainen oppimismalli. Hyvä, että asia tuli puheeksi näin alussa, mutta selvästi JTIn henkilöstöhallinto ja oma yliopistomme (työmme ohjaaja) oli pohjustanut projektin huonosti tehtaalla.

Lopulliseksi aiheeksemme tuli onneksi meidän kannaltamme mielenkiintoinen aihe. Tarkastelemme

1. safety lead time ja
2. safety stock- malleja.

Ensimmäistä voidaan (kai) käyttää kysynnän vaihtelujen tasoittamiseen ja jälkimmäistä (raakaaine)tarjonnan vaihtelujen puskurointiin.

Tehtävämme on pohtia, miten seuraavanlaiset muutujat vaikuttavat siihen, pitäisikö JTIn käyttää 1) ja/ tai 2) malleja.

• raaka-aineen varastointikestävyys
• tuotannon volatiliteetti
• kysynnän volatiliteetti
• tuottajan luotettavuus
• tuotannon tiheys
• materiaalien hinta
• tilauskoko

Projektipäällikkönä on yksi nuorista venäläisistä ryhmäläisistä. Odotan mielenkiinnolla, miten lähdemme liikkeelle. Ainakin tulemme tekemään "listan kysymyksista, jotka esitämme tehtaalle johtajille". Tämä tuntuu olevan hyvin yleinen toimintamalli venäläisillä opiskelijoilla!

Kuppila

Keskiviikkona illalla kävin JTI:ltä paluun jälkeen syömässä päärakennuksen ruokalassa. Se on huomattavasti mielenkiintoisempi - ja halvempi - kuin oman tiedekuntamme kuppila. Hyvä löytö kaikkiaan.

Musiikkia

Sain tietooni, että asuntolamme sisäverkossa on "kenties" palvelin, josta voi "mahdollisesti" ladata suuret määrät musiikkia, elokuvia, kirjoja, TV- sarjoja jne. Teonsanat pitää laittaa konditionaaliin, koska tällainen toiminta olisi tietenkin laitonta. Paitsi Venäjällä...

Tässä olenkin (ehkä) kuunnellut Musea, Björkiä, Lapkoa, Foo Fightersia ja Louise Elliotia illan ja aamun iloksi.

Opiskelusuunnitelmaa

Tällä viikolla suunnitelmissani on tehdä vielä seuraavia opintoasioita:

• lukea teknologiajohtamisen kaikki artikkelit
• tehdä tietojohtamisen projektipalaverin kutsu, johtaa palaveri ja tehdä muistio
• tehdä edellisestä syntyvät omat touhupisteeni (action point)
• lukea tietojohtamisen annetut artikkelit
• lukea markkinatutkimuskirjan kappaleiden koosteet
• aloittaa "managerial economics"- kirjan lukeminen alusta alkaen
• opiskella venäjää

Riittäisivätköhän nuo välille to-su?

Päivän ajatus

"Vain mustasukkainen ihminen ei käsitä, että rakkauden kohde ei ole mustasukkaisuuden arvoinen"
Dostojevski kirjassa Karamazovin veljekset
.
.

Luolamiehet ilman sahkoa venalaisen kirjallisuuden parissa

Luolamiehet

Lauantai-iltana asuntolassa riitti lamminta vetta, muttei sahkoa. Osa virtapiireista tipahti alas ja valoja sammui. Luolamiehet olivat kyyhottaneet omissa sopeissaan nuotionsa aarella pelaten yon pimeydessa piilottelevia hirvioita. Osan nuotioista sammuessa ja tahtien himmetessa alkuasukkaat virtasivat koloistaa yhteiselle aukiolle kauhistelemaan ilmiota. Murahtelu ja elamointi loi yhteista turvallisuuden tunnetta hamaran aikana. Suurten tietajien saatua isot nuotiot jalleen palamaan kajahti laaksoon iloinhuutoja - valkeus voitti taas.

Miksi ihmeessa ihmisten pitaa keraytya yhteen jos sahkot sammuvat? Oli rentouttavaa oleskella pimeassa huoneessa ja ajatella asioita...

Venajaa

Lueskelin lahes koko paivan lauantaina venajaa. Kielioppi alkaa osin jo asettumaan kovaan paakoppaani, mutta puhumisharjoittelua pitaisi saada hurjasti lisaa. Pitaa oleskella viela enemman venalaisten kanssa ja pyytaa heita puhumaan vain venajaa. Ei kai muu auta.

Tukevaa venalaista kirjallisuutta

Tavailin aikaisemmin Gogolin teoksen "Dead souls" ja nyt kahlaan lapi Dostojevskin "Karamazovin veljekset". Tukevaa tekstia, varsinkin jalkimmainen. Opuksessa on noin 1000 sivua syvallista ajattelua. Valipalana lukaisin Kotiteollisuus-yhtyeen Hynysen kirjan, joka oli mukava valipala. Takaisin Dostojevskin pariin. Ei muuten ole ihme, etta hanen kirjansa on niin pitkia. Tuohon aikan kirjailijoille maksettiin palkkiot sivumaaran mukaan :)

Mietalause

"Helvetti on sita, ettei kykene rakastamaan", Dostojevski

Hikinen tupakkaprojekti ilman vettä

Konsultaatioprojektia

Pidimme aamulla konsultointiprojektin työryhmän ensimmäisen kokouksen. JTI (Japan Tabacco International) on antanut kaksi projektiaihetta, joista yritämme tehdä vain toisen. Aiheet olivat jotensakin:

1. logistiikkastrategian suunnittelu tiettyjen parametrien vallitessa
2. tilaus- toimitusketjun puskuroinnin suunnitelu

Yritämme suoriutua ensimmäisestä, jossa siinäkin on ohjaajamme mielestä riittämiin tehtävää. Menemme käymään JTI:n edustajan luona ensi viikolla saadaksemme tarkemman tehtävänannon. Sen jälkeen alkaakin hillitön ja päättymätön logistiikkateorioiden lukeminen. Koko logistiikka-asia on minulle aika tuntematonta aluetta. Jos olisin pysynyt Coca-Colassa, olisin todennäköisesti saanut helpommalla hyvän arvosanan. Toisaalta, tätä kautta opin varmasti enemmän ja kunhan saan hyväksytyn arvosanan niin kaikki on kunnossa.

Josko näillä opeilla voisin sitten autella herra S:ääkin huollon toimintakentällä Santiksen harjoituksissa....

Lisäksi kuulin juuri, että Coca-Colan projektiaihe on huono. Yritys antaa saman aiheen joka vuosi eikä heitä kiinnosta lopputulos lainkaan. Ryhmän saama kohtelu on tämän mukaista. :( Joten taisin olla onnekas vaihtaessani ryhmää.

Hiki valuu

Salilla tein yhdistelmäharjoitteen. Juoksin matolla 30 min VK- lenkin, jonka jälkeen poljin pyörityspyörällä 45 minuuttia PK tasolla. Matolla juokseminen on aika paljon tahmeampaa kuin asvaltilla. Kumimatto "imee" kengät itseensä, joten on vaikeampaa saada terävää ponnistusta aikaiseksi. Juoksumattosalissa on 10 mattoa pienehkössä tilassa. Vaikka ilmastointi on hyvä, hiki virtasi oikein reippaasti. Oli sellainen "äijäolo", kun hikitippoja roikkuu nenänpäässä jatkuvasti. Vaikken aikaisemminkaan pitänyt pitkiä hiuksia, niin täysin kalju pää on hankala hien kannalta. Vähäinenkin hiuskuontalo hidastaa hien valumista kiireestä kuin mangrovemetsä tulvavesimassoja konsanaan. Nyt hiki pääsee valumaan esteettä kaikkiin vääriin paikkoihin.

Pyörän päällä meinasi ns. pälli seota. Koettakaapa itse istua yksin pienessä huoneessa polkien paikallaan siten, että koko ajan tuntuu vähän pahalta. Hiki tunkee silmiin, reisiä pakottaa, kädet puutuvat, ja takapuolessa ei veri kierrä. Kaikkea sitä pitääkin ihmisen vapaaehtoisesti tehdä. Kivaa siis oli!

Palkinto tuli saunassa harjoituksen jälkeen. Aikakin yksi lukijoista tietää mitä tarkoitan, kun saa saliharjoituksen jälkeen saunan ainoana käyttäjänä istuskella lauteilla hörppien palautusjuomaa. Tätä saatiin tehdä aikanaan Bulsalla viikonloppuisin hyvässä seurassa.

Kävin samalla kertaa kokeilemassa myös IP-saunaa. Tässä asiayhteydessä IP ei tarkoita iltapäivää, eikä kokonaisuus "päiväkahveja". Lähes täydellisellä kuntosalillamme on suomalaisen ja turkkilaisen saunan rinnalla infrapunasauna. Idea on, että infrasäteily lämmittää syvemmälle kuin tavallisen saunan lämpö saaden kuona-aineet liikkeelle paremmin.

Tiedän, että ainakin yksi suomalaisista huipputriathlonisteista käytti IP-saunaa harjoitellessaan vuoden 2008 Hawaiin Ironman- kisoihin kuumuuden totutusharjoituksena. Vanha TV-sketsi, jossa kilpapyörälijä harjoittelee polkemalla saunan kiukaan päällä, ei ole siis täysin älyvapaa. Tai on se...!

Niin oli IP-saunakin. Älyvapaa. Meillä on samanlainen kotona parvekkeella kattoon ripustettuna. "Saunassa" oli yhdeksän Teesistä ostettua infralämmitintä seiniin kiinnitettyinä. Siinä sitä sitten istuttiin kylmässä huoneessa lämppärien välissä. Olo oli varsin samanlainen kuin kevättalvella Suomessa baarien terasseilla. Lukuunottamatta aurinkoa ja heiveröä lämmöntunnetta iholla. Ja olutta.

Olisi siinä varmaan hikikin tullut kun olisi riittävän kauan odotellut. Minulle tuli hiki jo sitä ennen odottaessani ihosyövän ilmestymistä. Ei tainnut olla minun puurokuppini (vrt. My cup of tea).

Vettä, vettä, enempi (lämmintä) vettä

Asuntolassa on hieman ankea olo. Ennakkoilmoituksen mukaisesti olemme ilman lämmitystä ja kuumaa vettä nyt kolmatta päivää. Meneehän se näinkin, mutta vähän on nuhjuinen olo. Muilla. Minä olen hakenut lämmön salin saunasta ja peseytymisen salin suihkuista.

Onneksi huomenna pitäisi taivaiden jälleen avautua.

Päivän mietelause

"No, mul on kotiasiat kunnossa, ja urheilu tuntuu kiinnostavalta." Timo Silakka

.

Mutinaa, pohdintaa ja liiketoimintaa

Projektikokous

Pidimme tänään perjantaina ensimmäisen varsinaisen tietojohtamisen projektityön palaverin. Olimme yhdessä sopineet tapaavamme kello 12.15 tiedekunnan kirjastossa. Kellon lyödessä sata paikalla oli viidestä projektihenkilöstä kaksi. Kello 12.30 saapui kolmas paikalle. Neljäs ilmestyi kello 12.40. Viides ei ilmestynyt lainkaan. Tässähän tulee ihan uskonnollinen olo, ihmeitä ja ilmestyksiä tapahtuu pitkin päivää.

Olin valmistellut tälle projektin seurantakokoukselle asialistan, jotta kokouksella olisi selkeä runko. Toimintamalli taisi yllättää paikallaolijat pääsääntöisesti myönteisesti. Keskustelin jälkeenpäin projektiin kuuluvan neiti I:n kanssa ja hän totesi rakastavansa sitä, että joku todella johtaa projektia. Kuulemma ainakin koulu- ja yliopistotasolla kaikki projektityöt tapahtuvat yleensä kaoottisesti. Töitä ei koordinoida, kaikki kirjoittelevat omia ajatuksiaan, jonka lisäksi työn tekeminen jätetään viimetippaan.

Pohdimme kahdestaan, miksi Venäjällä hidastelu töiden aloittamisessa on niin yleistä. Neiti I vahvisti tuumailun jälkeen teoriani. Ihmiset ovat oppineet ohjeiden, sääntöjen ja määräysten muuttuvan koko ajan, joten mitään ei kannata tehdä ennenkuin viimeisellä hetkellä.

Pyysin häntä antamaan minulle palautetta projektinjohtamistyylistäni ja sen soveltuvuudesta paikallisiin olosuhteisiin. Luulen, että hän jopa tekeekin niin. Fiksu, aktiivinen ja yrittäväinen nuori nainen- tuossa aika hyvä luennehdinta persoonasta.

Olin yrittänyt johtaa projektia siten, että jokainen tuottaa materiaalia yhteisesti vastuutettuna kaikista tarvittavista eri aiheista. Kokouksessa kävi ilmi, että muut tuntevat luontevammaksi töiden jakamisen henkilökohtaisille vastuille. Teimme tämäntyylisen muutoksen toimintatapaamme. Lisäksi kirjasimme pari todellista touhupistettä eri henkilöille.

Odotan mielenkiinnolla miten tämä projekti etenee ja odotan vielä suuremmalla mielenkiinnolla muita vastaavia projekteja. Eri toimintatapojen yhtenäistäminen on yksi parhaita oppimisaiheita tässä koulutusohjelmassa.

Johtamisekonomiaa (managerial economics)

Meillä oli torstaina illalla johtamisekonomian tentti, ns. mid-term exam. Ennen tenttiä luokassa kävi kuhina kuin Lievestuoreella Hyytiäisten mehiläispesillä. Erilaisia muistiinpanolappuja vertailtiin, viimeisiä tärppejä kyseltiin, kirjoja selattiin ja oltiin yleisesti hermostuneita. Tenttiin varattu luokkahuone oli selkeästi aivan liian pieni. Näytti siltä, että tulisimme istumaan toistemme syleissä (noinkos se taipuu?). Mikäpäs siinä, jos minun ei tarvitse istua alimmaisena. Tai toisaalta, riippuu siitä, kuka istuu sylissä.

Meidät kuitenkin jaettiin lopulta kahteen ryhmään ja osa meistä ohjattiin yläkertaan toiseen tilaan. Itse tenttitilaisuus oli normaalinoloinen. Pöydällä sai olla vain kynä ja kumi, henkiöiden välillä oli (useimmiten) yksi tyhjä istuin välissä ja tenttiä valvoi koko ajan yksi henkilö.

Tenttikysymyspapereita oli kahta erilaista varianttia, jotka jaettiin siten, että vierekkäisillä henkilöillä oli erilaiset kysymykset. Hyvä idea, paitsi että heti kun paperit oli jaettu ja valvoja tohusi jotain muuta, osa alkoi vaihtamaan papereita keskenään. Tällä pidettiin huolta siitä, että vierekkäisillä tenttijöillä olikin sama paperi... :) On helpompi katsoa kaverin paperista oikeat vastaukset.

Tentin aikana valvoja lähti käymään käytävällä. Ette ikinä arvaa, mitä luokassa tapahtui välittömästi.. Ainakin paikallisväestössä virisi terhakka puheensorina ja vastausten jakelu oikealle ja vasemmalle. Istuin takarivissä, joten saatoin seurata tapahtumia aitiopaikalta. Yllätyksekseni huomasin yhden venäläisopiskelijattaren, neiti A:n, joka ei ottanut välittömästi kontaktia muihin. "Onpas asiallinen ja aikuismainen nainen", totesin itselleni. "Näköjään poikkeuksiakin löytyy tässä lunttaamissuhteessa."

Tentti sisälsi lukuisia monivalintakysymyksiä ja kaksi avointa kysymystä. Kysymykset olivat sisällöltäänkin riittävän vaikeita, mutta osassa haastekerrointa nosti lisäksi kömpelö englannin kieli. Kysymyksissä oli lauserakenteita, jotka antoivat mukavaa värinää, kun niitä yritti ymmärtää. Hyvä esimerkki hankalasta kysymysmuodosta on kuvitteellinen monivalintakysymys:

"Kaikki seuraavat ovat vaikuttamatta pesintään, paitsi ei"
a) myyrä
b) mäyrä
c) ilmasto
d) saasteet
e) sekä b) että d)"

Kun kysymys ei ole suorassa muodossa, vaan se esitetään käänteisesti, vastaamislogiikka murenee hyvin herkästi.

Saimme tulokset tänään perjantaina yhteisessä tilaisuudessa. Sain 70% maksimipistemäärästä, eli pääsin läpi! Alin läpäisy-% oli 60%. Pistemäärä sisälsi tentin lisäksi kolme tuntikoetta. Koska en osallistunut yhteen niistä ollenkaan, tentti meni vähän paremmin kuin pistemäärä antaa olettaa. Olen oikein tyytyväinen. Panos/ tuotossuhde on jälleen riittävän alhainen!

Ettei pääsisi unohtumaan: Onnittelut herra I loistavasta pistemäärästäsi!

Lunttauksen logiikka

Neiti A:n osalla tarina jatkuu. Tänään perjantaina otin hänet sivuun ja kysyin ihmetyksen sekaisella äänellä syytä hänen uljaaseen ja rehelliseen toimintaansa. "Olisinhan minä toki kysynyt, mutta kun en tunne vielä ketään!", oli masentava vastaus. Jatkoimme keskustelua pidemmänkin tovin. Hän perusteli, täysin loogisesti, toimintaa sillä, että yleensä Venäjällä yliopistoissa arvostelu on absoluuttinen. Kaikki saattavat siis saada parhaan arvosanan, jos vain ovat niin hyviä.

Meidän koulutusohjelmassamme arvostelu on sensijaan suhteellinen. Kaikki opiskelijoiden tulokset asetetaan Gaussin käyrälle. Paras 10% saa A:n, seuraavat 25% (?) B:n ja niin edelleen. Huonoin 10% hylätään aina. Tässä järjestelmässä lunttaaminen toisilta kyselemällä ei ole loogisesti järkevää. Samalla kun autat muita, huononnat omaa asemaasi käyrällä. Ainoastaan jos olet oikeasti huono, muiden apu auttaa sinua. Jos tiedät jotain, kilpailuteoreettisesi sinun ei kannattaisi kysyä ja asettaa itseäsi samalla kysymysten kohteeksi. Jokainen lisäpiste kaverilla on sinulta pois!

Kun kerroin tämän neiti A:lle, hän tuntui olevan logiikasta hämmentynyt. Hän kertoi, että luultavasti tätä suhteellista arvostelua ei ole vielä ymmärretty kunnolla.

Liiketoimintaa

Jos tiedekuntamme olisi "School of business", yllä olevan kappaleen valossa meidän vaihto-oppilaiden kannattasi tehdä liiketoimintaa. Koska meille riittää kurseista läpipääsy, voisimme rahastaa venäläisillä oppijoilla. Heille on tärkeää saada hyvä arvosana, koska se vaikuttaa suoraan useimpien stipendin rahamäärään. Kenties he olisivat valmiita maksamaan siitä, että vaihto-oppilaat eivät yritä liian paljon... :)

Mutta tämähän on "School of management", joten ehkä ei.

Työhakemuksia

Tiedekunnan työnhakutoimisto yrittää auttaa meitä tulevaisuuteen järjestämällä mm. työhakemuksen kirjoittamiskoulutusta. Istuimme tällä viikolla konsultin koulutuksessa, jossa meille selvitettiin CV:n rakennetta sekä saatekirjeen olemusta. Kotitehtäväksi annettiin CV:n kirjoittaminen ja lähettäminen ao. toimistoon.

Kyseistä toimistoa johtaa maailman toiseksi turhin nainen, madmuaselle K. Kun hän on jossakin tilaisuudessa mukana, puhetta tulee taukoamatta ilman asiaa. Hän tuntuu olevan kovasti ylpeä siitä, että asui Ameriikan maalla 14 (?) vuotta. Kaikki pitäisi tehdä niinkuin tuossa kullanvuolennan luvatussa maassa.

Koska oma CV on kokoajan ajantasalla, paiskasin tekeleen samantien mdm K:lle. Vastausviesti tuli pian. Sisältö oli jotensakin seuraava:
- kyseessä ei ole CV vaan resume, koska USAssa sitä kutsutaan resumeksi
- tuotokseni vaatii PALJON työtä
- kun työstän sitä eteenpäin, mdm K voi käyttää sitä esimerkkinä koulutuksissaan
- minun pitää mennä käymään välittömästi hänen luonaan

No, mikäpäs siinä. Menin hänen tykönsä perjantaina iltapäivällä. Oli punakynä saanut kyytiä.

Paperini oli tulostettuna hänen pöydällään ja ruodinta alkoi:
- otsikossa ei saa lukea CV, koska sen pitää olla resume. Niin varmaan, mutta kun ei aio hakea Amerikanpellejen työpaikkoja.
- päivämäärää ei saa laittaa. Jaa, entäs jos CV (!) jää työnantajan arkistoon? Mistä he tietävät milloin CV:ni oli ajantasalla?
- kansallisuutta ei saa laittaa. Niinkuin EUssa ei olisi muka väliä sillä, onko minulla Schengen-alueella kelpaava passi? Ja toki jokaisen kansalaisuuden edustajan on yhtä helpppo saada töitä eri maissa... Laitetaanko samaa tahtia maailmanrauhakin kuntoon ja poistetaan nälänhätä maailmasta, kun idealisteja ollaan?
- sukupuolta ei saa laittaa. Lukuunottamatta Suomea nimestäni ei voi päätellä sukupuolta. Ja sanotaan ihan mitä vain, rakkaat feministit, sukupuolella on väliä! Niinkuin on koollakin.
- siviilisäätyä tai lasten ikiä ei saa laittaa. Ai jaa, olen varmaan ihan väärin nähdyt kansainvälisissä yrityksissä, että työantajaa kiinnostaa mahdollisuutesi matkustaa. Ja tähän vaikuttaa siviilisääty, merkittävästi!
- ikää ei saa laittaa. Niin, mitäpäs väliä sillä on, olenko 20 vai 40 vuotias...?
- kielitaitoa ei saa laittaa näkyville. Äidinkieleni on kuulemma itsestäänselvyys, ja koska CV (!) on englanniksi, niin osaan englantia. Voi pyhä yksinkertaisuus!
- jne.jne.

Kuuntelin ripitystä jonkin aikaa ja pääsääntöisesti nyökyttelin. Totesin, että on parempi ottaa rautakangen rooli. (Tunnettehan tarinan insinööristä ja rautakangesta väittelemässä? Viisaampana rautakanki antoi periksi...). Sopiva hetki kadota hänen huoneestaan oli, kun hänen puhelimensa soi. Koska hän vastasi siihen ja aloitti puhelun, totesin että olen näköjään vähemmän tärkeä kuin joku muu. Kiitin kohteliaasti ja poistuin paikalta.

Asiakaspalvelun peruskurssi: kun olet palvelemassa paikalla olevaa asiakasta, älä vastaa soivaan puhelimeen!

Olin kuitenkin kiltti, ja tein CV:hen hänen vaatimansa muutoksetpaiskoen uuden version maailmalle. En kai minä tässä mitään menetä.

Todettakoon kuitenkin tässä julkisesti, että minä en ole antanut mdm K.lle lupaa käyttää tuotostani esimerkkinä koulutuksessa. Enkä muuallakaan. Kyse on minun henkilökohtaisista tiedoistani, joiden jakelusta päätän minä!

Ugh, olen puhunut.

Kylmä kangistaa nopeasti ja muita pohdintoja

Mitäpäs, mitäpäs

Keskiviikkona 24sep2008 opin jälleen uusia asioita "managerial economics"- luennolla. Tutustuimme kustannusasioihin, eli kiinteisiin ja muuttuviin kustannuksiin, keskikustannuksiin, marginaalikustannuksiin, kustannusyhtälöihin, ja yrityksen koon antamaan kustannussäästöön. Tämä kaikki edelleen matemaattisesti tarkasteltuina.

Lisäksi heittäydyimme vallattomasti tutkimaan täydellisen kilpailun, monopolistisen kilpailun, oligopolian ja monopolian saloja. Luennoitsia, rouva S, on epäilemättä täydellisen kilpailun kannattaja. Vaikka ajankäyttö lähtikin vähän rukkasesta, hän käytti aikaa kuvatessaan miksi monopolit ovat matemaattisestikin vaarallisia. Vapaa kilpailu on hänestä se, joka on autuaaksi tekevä asia.

Voi näitä idealisteja.

Tarkastellaan vaikkapa kilpailun aiheuttamaa kaaosta, joka riehuu Ameriikan yhdysvalloissa pankkisektorilla. Voitontavoittelu ja pelkkä taloudellinen pohdinta ovat ajaneet yritykset järkiperäisesti ja todellisessa maailmassa kestämättömään tilanteeseen.

Toinen esimerkki vapaan kilpailun todellisista vaikutuksista on Maailmanpankin edesottamukset. "Auttaessaan" kehittyviä maita yleensä lainoituksen ehtona on järjestelmällisesti kohdemaan markkinoiden vapauttaminen täydelliselle kilpailulle.

Tuotoksena on ollut useimmissa maissa oman maatalouden täydellinen romahtaminen ja maan joutuminen täysin ulkomaisen dumppauskaupan kohteeksi. Vapaa kauppa maiden välillä kun useimmiten tarkoittaa puolinäkyvän peilin kaltaista tilaa. Minä saan myydä vapaasti sinulle, mutta sinä et saakaan myydä vapaasti minulle. Kehittyvä maa joutuu kokemaan kaupan kilpailun kovuuden, mutta ei pääse itse nauttimaan kaupan tuomista voitoista. Pelisäännöt ovat kivoja, mutta kun kaikki eivät reaalimaailmassa niitä noudata. Valtioiden on kontrolloitava liiketoimintaa välillä aika reippaastikin ja suojattava omia strategisia sektoreitaan.

Pidettäköön Suomessakin ruokahuolto, energiantuotanto, yms. strategiset sektorit suomalaisomistuksessa ja tuotanto pyörimässä. Vaikka sitten taloudellisesti hieman kannattamattomastikin. Yhteiskuntarauhasta ja - turvallisuudesta joutuu ja kannattaa vähän maksaakin!

Kävelyä

Keskiviikkona kävin illan ratoksi kävelemässä vähän kaupungilla ja tutustumassa Letny- puistoon. Olipas hieno paikka! Pitkät käytävät, lukuisat patsaat, soittajat jne. antoivat syksyn lehtipuiden väriloistolle ihastuttavan lisän. Suosittelen!

Illalla oli mukava kävellä Nevskillä ja katsoa ihmisvilinää. Silmiin pistivät lukuisat rullaluistelijat, jotka pujottelivat ihmisten joukossa kuin rinteessä konsanaa. Katukäytävä on hyvässä kunnossa, joten vierintäkitkaa on ilmeisen vähän. Mukavalta näytti, mutten taida sittenkään tuoda omia luistimiani tänne. Tuleehan kohta talvikin. Ei tämä kaupunki sentään Singaporen rantapuiston kaltainen luistelupaikka ole. Muistoja, muistoja...

Josta tulikin, apropos, mieleeni. Ex-kolleega otti Singaporesta yhteyttä ja tarjosi työpaikkaa! Erään yliopiston Singaporessa toteutettavat MBA- ohjelmat kaipaavat johtajaa, ja minä olisin kai kelvannut?! Onpas heillä surkea tilanne, kun vilttiketjukin kelpaisi kentälle. Hetken aikaa mietin, mutta onneksi (?) järki voitti. Hoidetaan peli ensin kotiin täällä Venäjällä. Myöhemmin sitten...

Metro

Metrolla kotiin. Olin edesvastuuton ja otin metron rullaportaissa valokuvan! Metrohan on täällä strateginen kohde, jota ei saa kuvata. Taitaa tämäkin kaupunki olla alapuolelta yhtä emmentaalijuustoa, ihan kuten Moskova tai Helsinki. Maanalaiset tilat on suunnitelut osin siviili- ja osin sotiaalliseen käyttöön.

Tällaiset näennäissäännöt ovat ymmärrettäviä, mutta nykyisellä teknisellä kalustolla kuvaaminen on niin helppoa, että valvonta on täysin mahdotonta. Kyse on toki enemmän periaatteesta ja saadanhan sillä estettyä jatkuva ja voimaperäinen kuvatiedustelu.

Kustannuksia

Käteisen rahan olen nostanut seinästä käyttäen sekä Visa- että MasterCard- kortteja. Kummallakin näyttää olevan hyvin samanlaiset kustannukset. 10 000 ruplan eli noin 280 euron nostosta joudun maksamaan käsittelykuluja 9 euroa.

Ei ole ihan ilmaista, mutta vaivattomuus ja käteisin rahan säilyttämisen turvallisuus ovat toisessa vaakakupissa painavina punnuksina.

Olen hyvin onnellinen, että kotoa löytyy (ihme)naiseni, joka auttaa minua tarkastamaan korttilaskut ennen niiden maksamista. Näin pääsen kiinni kuluihin ja pystyn hieman kontrolloimaan, että maksan vain siitä mistä luulenkin maksavani. Kiitos, Prinsessa!

Ja sitten

Tässä tätä. Ja nyt kotiin sillä kylmä kangistaa nopeasti. Suomeksi sanottuna tiskaamaan aamiaisastiat ja lukemaan taloustieteitä. Illalla juoksemaan matolle PK- lenkkiä ja jälkeen suoraan pyörittämään, vaikka onkin lepoviikko. Teen noin 50% normaaleista harjoitteista ja jätän kaikki VK- osuudet pois.

Surullista kuultavaa, mutta elämä jatkuu

Surullisia tapahtumia

Kirjoittelen tätä tiistaina 23.9.2008 alkuillasta. Suomessa on tapahtunut jälleen kouluampumistapaus, johon luonnollisesti koko suomalaisen median mielenkiinto on keskittynyt. Sähköiset kirjoittelualustat ovat täynnä kiistelyä syistä ja seurauksista. Kaikki mahdollinen on asetettu pahaksi. Pääosaa esittävät:
- äidit
- mielenterveyshuollon tila
- poliisi
- ampumalainsäädäntö
- opetusryhmien koko
- 15 minuutin julkkikset
- verotus (ihan oikeasti!)
- tietokonepelit
- internet
- media
- äitien työssäolo
- metallimusiikki
- kauhuelokuvat
- markkinatalous
- YouTube
- päivähoidon laatu ja määrä
- muu, mikä....

Pitää toivoa, että nopealla aikataululla mahdollisesti tapahtuvat tapahtumaimitoijat saadaan estettyä.

Yhteisöllisyyttä pitäisi saada lisättyä kaikilla tasoille suomalaisessa yhteiskunnassa! Toisista välittäminen, toisten tekemisten seuraaminen ja sosiaalisen paineen luoma oman käyttäymisen säätely on nostettava keskustelun ja tekemisen keskiöön. Lisää resursseja koulujen kerhotoimintaa, urheiluseuroille, vapaaehtoistyöhön jne. Näiden kasvattamisen avulla useammille löytyy mielekästä tekemistä muiden kanssa.

Jos olisin kunnallivaaliehdokkaana, ottaisin käytöön tunnuslauseen "Tehdään yhdessä!".

Oma tanner

Sotapäiväkirjani sanavalinta ei oikein istu samaan viestiin edellisen aiheen kanssa. Joten käyttäen siviilisanastoa todettakoon, että yön tapahtumat olivat järkyttäneet herra Q:ta merkittävässä määrin. Eilen hän ilmoitti muuttavansa huoneesta pois, koska kyynisyyteni (kyynisyys? Tuota sanaa hän käytti.) oli shokeerannut häntä. Lisäksi hän oli kokenut että kohtelen häntä ali-ihmisenä. Eniten hän oli loukkaantunut siitä, että olenkin vain näytellyt olevani hyvin ystävällinen ihminen. Todellinen minä onkin kuulema raaka ja agressiivinen. Jaa- a. Pitänee kysyä Parolta.

Tänään, tiistaina, hän kuitenkin (onneksi) iloisin mielin ilmoitti että asuukin mielellään kanssani samassa huoneessa. Sopii minulle! Jos jokin asia vaivaa minua, pyrin sanomaan siitä heti. Käsittelyn jälkeen jätän asian taakseni. Näin myös tässä episodissa. No hard feelings, kuten ulkomaanpellet tapaavat sanoa. Herra Q on nimittäin oikein mukava ja hymyileväinen veikkonen.

Teatteriin

Pyysin eilen erästä paikallista tuttavaani neiti E:tä ottamaan selvää, tokko Marinskii- teatteriin on saatavilla opiskelijahintaisia lippuja. Ja kas, sain kuin sainkin tiedon että juu. On niitä. Halvimmat liput ovat 600 ruplaa. Kunhan ajankohta sopii, pitänee pyytää häntä hankkimaan liput.

Teatterilla on näet tiettävästi käytössään kaksoishinnoittelu, jolloin ulkomaalaiset maksavat korkeamman hinnan. Jos minä menen ostoksille, saattaa olla että joudun rikkaiden kategoriaan vaikka opiskelijarenttu olenkin.

Muuta kulttuuria

Tänään tutorini lähestyi minua yliopistolla kysyen, tokko venäjänryhmälläni on jo 17.10.2008 konventtiin ohjelma valmiina. Ilmeeni oli ilmeisesti näkemisen arvoinen, koska hän ystävättäriensä kanssa purskahti helisevään nauruun. (Mistä muuten johtuu, että varsinkin nuoret naiset liikkuvat laumoissa eli tokissa? Samaa laumakäyttäytymistä on toki havaittavissa urosten parissa, mutta vähäisemmässä määrin. ) Porinan jälkeen selville kävi seuraavaa. Perjantaina 17. päivä kello 17.00 alkaen meillä on yliopistolla opiskelijoiden konventti, johon jokainen venäjänkielen opiskeluryhmä valmistaa venäjänkielisen esityksen. Tanssia, laulua, teatteria tms.

Meidän opettajamme ei ole asiasta tullut maininneeksi, mutta nytpäs tiedämme tämänkin asian. Olen jo suunnitellut, että me esitämme pantomiimikohtauksen Repinin taulusta "Volgan lautturit".
Minä voin olla köysi.

Kuluvan viikon viikonloppuna meillä on toinenkin ilta- (lue: yö) tapahtuma. Lauantai-illaksi reippaat paikallisopiskelijat ovat varanneet erään paikallisen soittoruokalan käyttöömme. Paikalle raahataan muutama tiskijukka, pari yhtyettä- ja oletettavasti paljon viinaa, laulua ja naisia. Olen päättänyt yllättää nuoriso-osastolaiset ja liittyä mukaan kekkereihin. Kello 23.00 aloitetaan...

Liiketoimintaa

Kävin tiistaina iltapäivällä vihdoinkin tapaamassa erästä suomalaisen liike-elämän edustajaa. Tämä tapaaminen on sovittu jo viime viikolle, mutta jouduin siirtämään sen tälle viikolle vatsatautini takia.

Keskustelimme teollisuuden sektoreista, ja niiden mielenkiintoisuudesta suomalaisesta näkökulmasta. Sain hyviä vihjeitä siihen, minkä alan yrityksiä kannattaa lähestyä työpaikkatoivein, jos haluaa olla mukana kehittyvässä liiketoiminnassa.

Katunäkymää

Kävellessäni iltapäivän tapaamiseemme, otin valokuvan kadulta tämän blogin lukijoiden riemuksi. Kuvassa on on parvi linja-auton odottelijoita.






Päivän anekdootti

Hassuna anekdoottina iltapäivän tapaamisestamme jäi mieleen, että Medjedev on kertonut Venäjän keskittyvän 4 x IN asioihin:

• investments
• institutions
• innovations
• infrastuctures

Pahat kielet kertovat, että hän jätti sanomatta kaksi todellista IN(/M)- sanaa: invasions ja imitations. :)

Voittajan olo Neuvostoliitossa

Neuvostoliitossa

Lauantaiaamupäivä osoitti riemukkaasti ettei Neuvostoliito ole mihinkään kadonnut. Käydessäni viikon pitkällä lenkillä (100 min), juoksin teollisuusalueen halki. Erään suuren tehtaan portin yläpuolella oli neljä suurta pyöreää kilpeä. Ensimmäisessä oli tehtaan nimi, kahdessa seuraavassa ylväästi poseeraava Lenin ja neljännessä - CCCP. Mitäpä niitä tekstejä jokaisessa vallankäänteessä muuttelemaan. Jos ja kun historian pyörä kääntyy taas takaisinpäin, niin tehdas on edelleen ajantasalla :)

Päivän toinen "tervetuloa itään"- episodi tapahtui imurin kanssa. Kävin etsimässä 5. kerroksesta yhteistä imuriamme ja löysinkin sen. Aloittaessani imurointia ihmettelin kun rakkine ei toimi. Hetken asiaa tarkasteltuani huomasin virtajohdossa jotain hämmentävää. Ilmeisesti edellinen käyttäjä oli kaivannut koiraansa. Hurtan sijaan hän oli ulkoiluttanut imuria hinaten sitä perässään johdosta, lopputuloksena kaapelin katkeaminen suojavaipan sisällä. Suureksi mysteeriksi jää, miten kaapelit olivat tulleet suojavaipan ulkopuolelle ja katkenneet. Toki blogiin olisi saanut jännittävää kirjoitettavaa jos olisin käpelöinyt johtoa töpselin ollessa edelleen seinässä.

Vein imurin takaisin, ja siellä se on edelleen käyttöönotettavana käytävällä. :O

Luolamiehenä lähdin metsästämään uutta imuria. Löysin alakerrasta remonttimiesten jäljiltä toisen imurin, jonka nappasin mukaani mitään kyselemättä. Usein on parempi pyytää anteeksiantoa kuin lupia! Heti kun käynnistin imurin huoneessamme, ryntäsi paikalle seuraava puhtauden kannattaja herra Z pyytäen imuria seuraavaksi itselleen. Tähän en kuitenkaan suostunut. Jos Z ei palauttaisi imuria paikalleen, ongelma olisi minun. Niinpä hänen (ymmärrettävistä) vastusteluistaan huolimatta kannoin imurin koko matkan takaisin alakertaan ja laitoin huuverin takaisin alkuperäiselle paikalleen. Pilatusmaisesti pesin käteni tulevaisuuden tapahtumista. :)

"Takaisin itään"- episodi numero 3 tapahtui lakanoiden kanssa. Yllättäen käytävän ilmoitustaululle oli lauantaiaamuna ilmestynyt lappu, jonka mukaan lakanaoita vaihdetaaan tänään huoneessa 500. Hilipatihippaa paikalle, jossa (yllätys, yllätys) ei ollut ketään paikalla.

Asuinkumppanini herra Q lähti tiedustelumatkalle ja törmäsi sattumoisin siivoajaan toisaalla rakennuksessa. Pienellä painostamisella Q oli saanut naisen palaamaan huoneeseen 500. Pikaisella toiminnalla saimme kuin saimmekin lakanat ja pyyhkeet vaihdettua! Oi tätä puhtauden ylistystä: imuroidussa huoneessa puhtaat lakanat!

Voitto

Päivän voittojuhla oli lähes sananmukainen. Lenkillä törmäsin (virtuaalisesti) kahteen naiseen, jotka olivat pystyttäneet jonkun kilpailun rastipisteen kadunristeykseen. Heilä oli mukanaan kaksi lippua, joista toinen oli musta-valkoruudullinen maalilippu. Juostessani heidän ohitseen yritin saada lipunheilautuksen. Huutelin heille kannustavasti "Finnish? Did I win?" ja nostelin käsiäni ylös kuin Viren konsanaan. Ensimmäisellä ohituksella lopputuloksena oli vain hämmentyneitä katseita. Palatessani samaa reittiä takaisin tunnin kuluttua, he olivat jo tilanteessa melkein mukana. Nyt sain samaisen pelle-esityksen palkaksi pari vaivaantunutta hymyä.

Päivän mietelause

Oletteko koskaan tulleet ajatelleeksi, että puolet maailman ihmisistä ovat keskimääräistä tyhmempiä?