.
Kiitän kaikkia lukijoitani matkaseurasta MITIM- opintojen maailmaan. Tämä blogi sulkeutuu tälläerää tähän. Päivitän kuitenkin tulevaisuudessa ainakin tapahtumia, jotka liittyvät venäläisen tutkintotodistuksen saamiseen.
Kaksi vuotta ovat olleet ehdottomasti antoisia ja arvokkaita. Olen tyytyväinen, että valitsin tähän johtavan polun monista mahdollisista.
Palaan elokuun 18. päivä 2010 työelämään, uusiin tehtäväviin AAC Global Oy:ssä. Olemme johtava kansainvälistymispalveluja tarjoava toimija Pohjoismaissa. Palveluvalikoimaamme kuuluvat kielikäännökset, lokalisointi, terminologiapalvelut, dokumentointipalvelut sekä kieli-, monikulttuuriviestintä-, ja kansainvälinen johtamiskoulutus. Yrityksemme sivut ovat osoitteessa www.aacglobal.com.
Nimikkeeni tulee olemaan "Senior Manager" eli varttuneempi päällepäsmäri . Työkenttäni on "Competence development" eli "kyvykkyyden kehityksen" saralla. Tuen kansainvälisen liiketoimintamme kasvua tällä palvelusektorilla, olen tuotepäällikkönä "Management and Organizational development" (kyvykkyyden ja organisaatiokehityksen) tuotteissa ja johdan pitkäaikaisia kansainvälisiä koulutuksen asiakasprojekteja.
Quod scripsi scripsi.
.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste työ. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste työ. Näytä kaikki tekstit
sunnuntai 4. heinäkuuta 2010
perjantai 5. joulukuuta 2008
Kehä 3:n konsultaatiota
.
Eräs suomalainen liiketoimintakonsultaatiota harrastava organisaatio otti minuun yhteyttä viime viikolla ja ehdotti yhteistyötä. Sovin käynnin kuluvalle perjantaille (5.12.2008) saadakseni lisätietoja.
Ao. taholla on rakenteilla erään teknologiasektorin pitempiaikainen kehityshanke, johon he tarvitsevat ulkopuolista apua. Keskustelimme mahdollisuuksista, jonka lopputuloksena he tarjosivat minulle konsultaatioprojektia hankkeen tukemiseksi.
Valitettavasti ajankohta on vähän heikko, sillä meillä teetetään paikallisen yliopiston lopputenttejä joulu-tammikuussa. Pitää tuumailla, miten asiaa voidaan hoitaa.
Hanke-esittely itsessään oli - mielenkiintoinen. Kaksi venäläistä henkilöä kertoi aiheesta. Ilman minkäälaista johdantoa, he menivät suoraan hankkeeseen vaihdellen sujuvasti nippelitiedoista kokonaiskuvaan, aivan pieniin yksityiskohtiin ja takaisin helikopterinäkökulmaan. Lopussa jouduin kysymään ihan peruskysymyksenä "hieno juttu, mutta miten tämä liittyy minuun?". Tilanne oli vähän sama, kuin jos tarkoituksena olisi puhua tiesuunnittelukonsultin kanssa kehä 3:n liikennesuunnittelusta, mutta hanke-esittelyssä puhuttaisiin pelkästään Lahdentien rampista ja liikennemerkkien sijoittelusta.... :)
Meitä suomalaisia moititaan siitä, että menemme liian suoraan asiaan ilman pikkuisen puhumista (a.k.a. small talk). Tässä tapauksessa venäläiset kuitenkin onnistuivat vielä paremmin!
Jottei kuitenkaan totuus unohtuisi, mielenkiintoinen hanke ja miellyttäviä henkilöitä! Toivottavasti saamme yhteistyötä aikaiseksi.
.
Eräs suomalainen liiketoimintakonsultaatiota harrastava organisaatio otti minuun yhteyttä viime viikolla ja ehdotti yhteistyötä. Sovin käynnin kuluvalle perjantaille (5.12.2008) saadakseni lisätietoja.
Ao. taholla on rakenteilla erään teknologiasektorin pitempiaikainen kehityshanke, johon he tarvitsevat ulkopuolista apua. Keskustelimme mahdollisuuksista, jonka lopputuloksena he tarjosivat minulle konsultaatioprojektia hankkeen tukemiseksi.
Valitettavasti ajankohta on vähän heikko, sillä meillä teetetään paikallisen yliopiston lopputenttejä joulu-tammikuussa. Pitää tuumailla, miten asiaa voidaan hoitaa.
Hanke-esittely itsessään oli - mielenkiintoinen. Kaksi venäläistä henkilöä kertoi aiheesta. Ilman minkäälaista johdantoa, he menivät suoraan hankkeeseen vaihdellen sujuvasti nippelitiedoista kokonaiskuvaan, aivan pieniin yksityiskohtiin ja takaisin helikopterinäkökulmaan. Lopussa jouduin kysymään ihan peruskysymyksenä "hieno juttu, mutta miten tämä liittyy minuun?". Tilanne oli vähän sama, kuin jos tarkoituksena olisi puhua tiesuunnittelukonsultin kanssa kehä 3:n liikennesuunnittelusta, mutta hanke-esittelyssä puhuttaisiin pelkästään Lahdentien rampista ja liikennemerkkien sijoittelusta.... :)
Meitä suomalaisia moititaan siitä, että menemme liian suoraan asiaan ilman pikkuisen puhumista (a.k.a. small talk). Tässä tapauksessa venäläiset kuitenkin onnistuivat vielä paremmin!
Jottei kuitenkaan totuus unohtuisi, mielenkiintoinen hanke ja miellyttäviä henkilöitä! Toivottavasti saamme yhteistyötä aikaiseksi.
.
tiistai 14. lokakuuta 2008
Harjoittelua Keski-Suomessa
Harjoittelupaikka
Sain tänään, 14.10.2008, lisätietoja ensikesän työharjoittelupaikan vaatimuksista.
Harjoittelulle ei olekaan sen kummempia kriteerejä. Suomalaiset voivat suorittaa harjoittelun myös Suomessa ja/ tai suomalaisessa yrityksessä. Opiskeluohjelmamme esitteen tekstissä saattaa kuulema olla hieman hienommat visiot harjoittelukuviosta. Käytännössä ohjelman suunnittelijat saivat viime keväänä (2008) huomata, että saavat olla tyytyväisiä jos kaikki löytävät yleensä minkäänlaisen harjoittelupaikan.
Kohdennettu viesti Keski-Suomeen
Allaoleva on kohdennettu ja koodattu lause Keski-Suomeen.
Terveiset sinne olan takaa ajajille...!
.
Sain tänään, 14.10.2008, lisätietoja ensikesän työharjoittelupaikan vaatimuksista.
Harjoittelulle ei olekaan sen kummempia kriteerejä. Suomalaiset voivat suorittaa harjoittelun myös Suomessa ja/ tai suomalaisessa yrityksessä. Opiskeluohjelmamme esitteen tekstissä saattaa kuulema olla hieman hienommat visiot harjoittelukuviosta. Käytännössä ohjelman suunnittelijat saivat viime keväänä (2008) huomata, että saavat olla tyytyväisiä jos kaikki löytävät yleensä minkäänlaisen harjoittelupaikan.
Kohdennettu viesti Keski-Suomeen
Allaoleva on kohdennettu ja koodattu lause Keski-Suomeen.Terveiset sinne olan takaa ajajille...!
.
maanantai 13. lokakuuta 2008
Töitä!
Töitä tarjolla
Tässä istuessani teknologiajohtamisen luennolla luin samalla sähköpostejani ja hoplaa, siellä minulle odotti työtarjous... Edellisen työpaikkani edustaja tiedusteli josko olisin kiinnostunut muuttamaan pohjoisemmaksi Suomessa tai vielä parempaa, satunko asumaan jo paikkakunnalla. Minua tarvittaisiin sielläpäin.
Kysymykset olivat luultavasti saaneet alkunsa työpaikkani sähköpostin automaattivastauksesta, joka kertoo olevani poissa työpaikalta ja palaavani töihin elokuussa 2010. (Tuon "out of office"- viestin kirjoittaminen heinäkuussa 2008 oli muuten ratkiriemukas hetki!)
Josko nyt kuitenkin jatkan näitä opiskeluja. Mutta onhan tämä hupaisaa: minulle on tarjottu jo kolmea työpaikkaa 2,5 kuukauden opintojakson aikana.... :)
Arvoisat työnantajat, tästä huolimatta laittakaa vaan niitä tarjouksia tulemaan. Suunnitellaan ja pohditaan asioita yhdessä näiden kahden seuraavan vuoden aikana.
Tässä istuessani teknologiajohtamisen luennolla luin samalla sähköpostejani ja hoplaa, siellä minulle odotti työtarjous... Edellisen työpaikkani edustaja tiedusteli josko olisin kiinnostunut muuttamaan pohjoisemmaksi Suomessa tai vielä parempaa, satunko asumaan jo paikkakunnalla. Minua tarvittaisiin sielläpäin.Kysymykset olivat luultavasti saaneet alkunsa työpaikkani sähköpostin automaattivastauksesta, joka kertoo olevani poissa työpaikalta ja palaavani töihin elokuussa 2010. (Tuon "out of office"- viestin kirjoittaminen heinäkuussa 2008 oli muuten ratkiriemukas hetki!)
Josko nyt kuitenkin jatkan näitä opiskeluja. Mutta onhan tämä hupaisaa: minulle on tarjottu jo kolmea työpaikkaa 2,5 kuukauden opintojakson aikana.... :)
Arvoisat työnantajat, tästä huolimatta laittakaa vaan niitä tarjouksia tulemaan. Suunnitellaan ja pohditaan asioita yhdessä näiden kahden seuraavan vuoden aikana.
tiistai 7. lokakuuta 2008
Maanantain tapaamisia
Kolleega
Maanantaina kävin tapaamassa entistä kolleegaa, joka oli käymässä yrityksemme toimistolla Suomesta. Oli vaikeaa heittäytyä puhumaan työasioista ja pohtimaan asiakkaiden vaatimuksia. Näköjään onneksi (?) olen kyennyt unohtamaan työasioita aika tehokkaasti siirtyessäni opiskelijanrentuksi.
Kriisipalaveri
Yliopisto jarjesti maanantaina kriisipalaverin asuntolan tapahtumista. Asuntolan johto oli lahettanyt tiedekuntaan kirjallisen valituksen, jossa vaadittiin:
Alaoven suhteen ikavaa on, etta lasin rikkonut henkilo ei reilusti tule esille ja maksa tekemiaan vahinkoja vaan veijari piilottelee muiden selkien takana.
Jostain kasittomattomasta syysta kriisikokouksessa oli kierratetty listaa, jonka allekirjoittajat vakuttavat etta lasi oli rikki jo ennen tiettya paivamaaraa...?! Miten tama lista a) korjaa lasin ja b) hakee syyllisen esille? En allekirjoittanut listaa, koska en pysty mitenkaan olemaan ao. paivamaarasta varma. Jos lista olisi ollut vakuutus, etta allekirjoittanut ei ole lasia rikkonut, niin se olisi ollutkin jo helpompi allekirjoittaa.
Jalkapalloakin voidaan pelata kovaa, mutta jos rehti ja miehekas pelaaja rikkoo saantoja, han ilmoittaa siita itse nostamalla kaden ylos. Vain jos kaikki pelaavaat saantojen mukaan, on pelissa jotain mielta.
Alaoven lasin suhteen ainoa oikea ja miehekas teko olisi, etta asianosainen etela-eurooppalainen suhari ottaisi itseaan niskasta kiinni ja kantaisi vastuun teostaan. Humalassa oleminen ei ole mikaan selitys!
Maanantaina kävin tapaamassa entistä kolleegaa, joka oli käymässä yrityksemme toimistolla Suomesta. Oli vaikeaa heittäytyä puhumaan työasioista ja pohtimaan asiakkaiden vaatimuksia. Näköjään onneksi (?) olen kyennyt unohtamaan työasioita aika tehokkaasti siirtyessäni opiskelijanrentuksi.
Kriisipalaveri
Yliopisto jarjesti maanantaina kriisipalaverin asuntolan tapahtumista. Asuntolan johto oli lahettanyt tiedekuntaan kirjallisen valituksen, jossa vaadittiin:
- alaoven lasin maksamista, 5 000 ruplaa
- elamoinnin lopettamista 6. kerroksessa, missa asumme
- tupakoinnin lopettamista huoneissa
- ottavat lahjuksia paastaakseen ihmisia sisalle yolla
- nukkuvat toiden aikana
- tarkastavat vain 6. kerroksen, vaikka muissakin kerroksissa pidetaan juhlia
Alaoven suhteen ikavaa on, etta lasin rikkonut henkilo ei reilusti tule esille ja maksa tekemiaan vahinkoja vaan veijari piilottelee muiden selkien takana.
Jostain kasittomattomasta syysta kriisikokouksessa oli kierratetty listaa, jonka allekirjoittajat vakuttavat etta lasi oli rikki jo ennen tiettya paivamaaraa...?! Miten tama lista a) korjaa lasin ja b) hakee syyllisen esille? En allekirjoittanut listaa, koska en pysty mitenkaan olemaan ao. paivamaarasta varma. Jos lista olisi ollut vakuutus, etta allekirjoittanut ei ole lasia rikkonut, niin se olisi ollutkin jo helpompi allekirjoittaa.
Jalkapalloakin voidaan pelata kovaa, mutta jos rehti ja miehekas pelaaja rikkoo saantoja, han ilmoittaa siita itse nostamalla kaden ylos. Vain jos kaikki pelaavaat saantojen mukaan, on pelissa jotain mielta.
Alaoven lasin suhteen ainoa oikea ja miehekas teko olisi, etta asianosainen etela-eurooppalainen suhari ottaisi itseaan niskasta kiinni ja kantaisi vastuun teostaan. Humalassa oleminen ei ole mikaan selitys!
keskiviikko 1. lokakuuta 2008
Kevytprojektitöitä
Keveää elämää
Voi tätä elämisen sietämätöntä keveyttä. Juttelin eilen illalla mukavan pitkän puhelun Prinsessan kanssa, vietin leppoisaa aikaa
kotimuselmaanimme herra M:n järjestämissä Eid ul-Fitr juhlissa, nukuin hyvin, söin tukevan puuroaamupalan ja luin uutiset Helsingin Sanomien verkkosivuilta ynnä Saint Petersburg Times- lehdestä.
Tämän aamupäivän aikana lähden salille ja etsimään balettiesityksen pääsylippuja. Voisi elämä olla huonommallakin mallilla. Mukavuun kruunaa iltapäivälle suunnittelemani venäjäkielen kotitehtävien pakertaminen sekä tietojohtamisen ryhmätyön virittely.
Päivä on tällä hetkellä keskiviikko, 1. lokakuuta 2008. Tarkennettuna 010918Coct2008. "Back to the future"- tyyppisesti kertailen parin viimeisen päivän tapahtumia. Nämä tieteiskirjallisuusjutut ovatkin jääneet elämässäni harmittavan vähälle. Ei ole tullut nähtyä tieteiselokuvia, eikä luettua tyylilajin kirjoja. Onneksi noheva suomalaistuttavani (ystäväni?) herra R. suositteli suomalaista Risto Isomäkeä. Heppu on sama joka pellepelottomanan propellipäänä suunnittelee vesisumutuulimyllyjä Grönlantiin tai jääponttoonilauttojen asentamista merivirtoihin ilmastonmuutoksen hidastamiseksi. Kuulemma hänen kirjansa ovat lukemisen väärtejä.
Pyörii
Maanantaina illansuussa kävin pyörittämässä. Pikkuhiljaa sykkeet alkavat pysymään järkevillä alueilla. Pyöräilyssä sykerajat ovat noin 10 iskua alempana kuin juostessa, joten pyöräilyn PK-alueeni on 110 - 150/ min. Aikaisemmin pumppuni on takonut helposti 160 tai jopa 170, vaikka maanantaitunti yrittää olla "endurance" eli kestävyysharjoitus.
Keskisyke on laskenut viikko viikolta. Maanantain keskisyke oli 131 tuntemuksen ollessa hyvä. Jätin tälläkertaa älyttömimmät vino- ja kenopyöräilyt tekemättä ja keskityin enemmänkin puhtaaseen polkemiseen. Pysyvätpähän alushousutkin paremmin jalassa, kun ei tarvitse roikkua satulassa 45 asteen kulmassa vasemmalle ja oikealle. Minua ei haittaa, mutta muilla naisilla on hieman henkisiä ongelmia, kun kaivelen kesken tuntia alushousujani oikeaan asentoon... :)
Prinsessa, tuotko ystävällisesti ne lyhytlahkeiset pyöräilyhousut kotoa, kun tulet käymään?
Rojekti
Tiistaina 30sep2008 kävin tarkastamassa konsultointiprojektin ryhmäjaon tiedekunnan seinältä. Omaan ryhmääni oli tullut kaksi uutta nimeä, suomalaiset rouva N ja herra R. Tämä ei hyvältä näyttänyt. Ehdoton sääntö (tästä tosin myöhemmin sitten lipsuttiin... ) on, että jokaisessa ryhmässä on oltava kaksi natiivia venäjänpuhujaa. Meidän ryhmässä oli nyt kolme suomalaista ja yksi kiinalainen. Vähän oli paikallisväestön edustus heikolla.
Kävin pikaneuvottelun taikonauttien maan edustajan herra XS:n kanssa. (Ei, vaikka hän onkin hieman lyhyempi kuin minä, XS ei tälläkertaa tarkoita herran kokoa, vaan etukirjaimia. Minähän nyt olen tälläinen kuivan kelin orava, joten en pääse koollani kovinkaan rehvastelemaan.) Sovimme siirtyvämme suosiolla toiseen ryhmään, jotta rouva N:ää ja herra R:ää ei jouduta siirtämään väkipakolla heille epämieluisaan ryhmään. Lopputuloksena oli, että kirjauduin kuin kirjauduinkin JTI eli Japan Tobacco International- projektiin... Tiukkaa teki henkisesti, mutta yritän ajatella, että logistiikkaketjussa kuljetetaan laatikoita eikä syöpäkääryleitä.
Ryhmässämme on lisäksi kaksi venäläistä pätevänoloista nuorta herraa. Tapaamme ensimäisen kerran kuluvan viikon torstaina yhdessä ohjaajamme kanssa. Töitä on kuulemma luvassa riittävästi...
Keskiviikkona illalla meillä oli projektiin liittyvä pakollinen vierailijaluento PwC:ltä eli PricewaterhouseCooperilta. Verotuksen suurvisiiri kertoi konsultointiliiketoiminnasta yleisesti ja omasta erikoisalastaan tarkemmin. Ihan pätevä luento, jos kohta mitään uutta ei varsinaisesti tullut.
Tähän väliin on rehellisyyden nimissä todettava, että tunnen antipatioita suuria konsulttitaloja kohtaan. Tietämykseni (lue: luuloni) valossa en pidä heidän tavastaan riistoviljellä surutta nuoria työntekijöitään. Hyväksikäyttämällä älykkäiden ja kunnianhimoisten miesten ja naisten kilpailuviettiä ja haluaan edetä urallaan hyvän rahallisen kompensaation vastapainona työntekijöillä teetetään täysin älyttyömiä työmääriä polttaen konsultit loppuun parissa vuodessa. (Olipas kamalan pitkä ja sekava lause!) Toki samalla työntekijä saa erittäin arvokasta kokemusta eri projekteissa ja verkostoituu päättävien ihmisten kanssa eri yrityksissä. Pitää varmaan todeta että "aika aikaansa kutakin, sanoi pässi kun päätä leikattiin". Jonkun vuoden tuollaisessakin yrityksessä voisi kenties viettää. Ehkä.
Tässä on itsekritiikin paikka. Kuten ystäväni (tuttavani ratiriti-rallaa, tule kanssain piirileikkiin, ratiriti rallaa...) herra R. aivan oikein Eid ul-Fitr- juhlissa kommentoi, olen aika lahjakas esittämään kritiikkiä kun niikseen tulee. Joten jätetään PwC nyt rauhaan.
On vain niin vapauttavaa olla vaihteeksi opiskelijana. Kun on tehnyt isojen asiakkaiden kanssa myyntityötä muutaman vuoden, ei ole ollut useinkaan (lue: koskaan) mahdollisuutta sanoa mitä ajattelee. Monta älytöntä asiaa on pitänyt niellä asiakassuhteen ylläpitämisen nimissä. Nyt voi kritisoida vapaammin! Olen kuitenkin kiitollinen herra R:llä palautteesta. Jatka samaan malliin.
Pa-ruskii
Venäjän tunnilla harjoittelimme ilmansuuntia, kuukausia ja säätilasta kertomista. On kaikki niin suhteellista. Jokainen oppilas kertoi vuorollaan omasta kaupungistaan ja sen lämpötiloista. Poikkeuksetta jokaisen mielestä heillä on talvella niin kovin kylmää. Oli kertoja sitten Kuopiosta (oikeasti kylmää!!!), Helsingistä (no jaa), Kööpenhaminasta (ei ole), Lyonista (kylmää?) tai Korsikalta (no haloo!!!), niin holotna tuntuu olevan. Opettajamme sanoja lainatakseni oli todellakin harmi, että herra M. ei ollut paikalla kertomassa kuinka järkyttävän kylmää Kairossa talvella onkaan :)
Radio Jerevanilta kysytään tässä välissä: "Onko asiallista, että venäjänkielen opettajamme herra V. vastailee tunnin aikana puhelimeen ja jutustelee pitkiä pätkiä langattoman (vrt. langan) toiseen päähän?"
Radio Jerevan vastaa: "Ei ole".
Opin tunnilla ilmansuuntiin liittyvän, kulttuurisesti harvinaisen mielenkiintoisen, asian. Jos suomalaiselta kysytään, mitkä ovat pääilmansuunnat, hän sanoo "pohjoinen, etelä, itä, länsi". No olipas ihmeellistä?! Mutta kuulkaapas. Jos kiinalaiselta kysytään, hän sanookin että "etelä, pohjoinen, itä, länsi"! Mitäpäs sanoo puolestaan venäjän arojen kasvatti? "Länsi, itä, pohjoinen, etelä". Mistä tämä johtuu ja mistä se kertoo? Kukapa on lukenut kulttuuriantropologiaa?
Töitä, töitä, enemmän töitä
Eilen, tiistaina, kävin sovitusti tapaamassa erästä suomalaisen liike-elämän edustajaa. Sain erinomaisen katsauksen Venäjän taloudelliseen tilaan, kansantalouden kehitysnäkymiin, suomalaisten yritysten mahdollisuuksiin jne. Aktiivisen ja rikkaan dialogin päätteeksi sain myönteisen yllätyksen. Henkilö totesi, että heillä on vanhemman konsultin paikka auki. Josko olisin kiinnostunut hakemaan sitä? Selkeytetäänpäs tässä tilannetta: käyn hakemassa tietoja itselleni opintojen tueksi, ja lopputuloksena minulle tarjotaan töitä.
Tilanne oli toki kutkuttava ja herkullinen, mutta piti jälleen sanoa "ei". Hoidetaan nämä opinnot ensin kotiin, ja katsotaan sitten. Virittelimme kylläkin yhdessä muita vaihtoehtoisia yhteisen tulevaisuuden näkymiä, mutta katsotaan nyt...
Thaimaa, tuo oli hyvä!
Sukulaiseni opiskelee Bangkokissa, en ihan tiedä mitä. Tokko tietää itsekään. Tuntuu olevan sen verran sekavaa tuo thaimaalainen opintosuunnittelu. Hän kuvailee omassa blogissaan thaimaalaisopiskelijoiden asennoitumista opintoihinsa hyvin. Otan suoran lainauksen häneltä:
"Mikä ikävintä, molemmat opettajat mainitsivat, että töitä ei taaskaan saa kopioida netistä, vaan opiskelijoiden on käytettävä omia aivojaan. Tämä tutuksi tullut huomautus ei enää yllätä, mutta tämänpäivänen kolmannen vuoden opiskelijan vastaus sai minut rykimään takapenkissä. Neiti, joka ei yleensä avaa suutaan edes vastatakseen, kun opettaja kysyy häneltä jotain, ilmoitti “No! It’s too hard. I’m stupid, I don’t write it myself”.
Taitaa lusmuilu olla yleismaailmallinen ilmiö... :)
Voi tätä elämisen sietämätöntä keveyttä. Juttelin eilen illalla mukavan pitkän puhelun Prinsessan kanssa, vietin leppoisaa aikaa
kotimuselmaanimme herra M:n järjestämissä Eid ul-Fitr juhlissa, nukuin hyvin, söin tukevan puuroaamupalan ja luin uutiset Helsingin Sanomien verkkosivuilta ynnä Saint Petersburg Times- lehdestä.Tämän aamupäivän aikana lähden salille ja etsimään balettiesityksen pääsylippuja. Voisi elämä olla huonommallakin mallilla. Mukavuun kruunaa iltapäivälle suunnittelemani venäjäkielen kotitehtävien pakertaminen sekä tietojohtamisen ryhmätyön virittely.
Päivä on tällä hetkellä keskiviikko, 1. lokakuuta 2008. Tarkennettuna 010918Coct2008. "Back to the future"- tyyppisesti kertailen parin viimeisen päivän tapahtumia. Nämä tieteiskirjallisuusjutut ovatkin jääneet elämässäni harmittavan vähälle. Ei ole tullut nähtyä tieteiselokuvia, eikä luettua tyylilajin kirjoja. Onneksi noheva suomalaistuttavani (ystäväni?) herra R. suositteli suomalaista Risto Isomäkeä. Heppu on sama joka pellepelottomanan propellipäänä suunnittelee vesisumutuulimyllyjä Grönlantiin tai jääponttoonilauttojen asentamista merivirtoihin ilmastonmuutoksen hidastamiseksi. Kuulemma hänen kirjansa ovat lukemisen väärtejä.
Pyörii
Maanantaina illansuussa kävin pyörittämässä. Pikkuhiljaa sykkeet alkavat pysymään järkevillä alueilla. Pyöräilyssä sykerajat ovat noin 10 iskua alempana kuin juostessa, joten pyöräilyn PK-alueeni on 110 - 150/ min. Aikaisemmin pumppuni on takonut helposti 160 tai jopa 170, vaikka maanantaitunti yrittää olla "endurance" eli kestävyysharjoitus.
Keskisyke on laskenut viikko viikolta. Maanantain keskisyke oli 131 tuntemuksen ollessa hyvä. Jätin tälläkertaa älyttömimmät vino- ja kenopyöräilyt tekemättä ja keskityin enemmänkin puhtaaseen polkemiseen. Pysyvätpähän alushousutkin paremmin jalassa, kun ei tarvitse roikkua satulassa 45 asteen kulmassa vasemmalle ja oikealle. Minua ei haittaa, mutta muilla naisilla on hieman henkisiä ongelmia, kun kaivelen kesken tuntia alushousujani oikeaan asentoon... :)
Prinsessa, tuotko ystävällisesti ne lyhytlahkeiset pyöräilyhousut kotoa, kun tulet käymään?
Rojekti
Tiistaina 30sep2008 kävin tarkastamassa konsultointiprojektin ryhmäjaon tiedekunnan seinältä. Omaan ryhmääni oli tullut kaksi uutta nimeä, suomalaiset rouva N ja herra R. Tämä ei hyvältä näyttänyt. Ehdoton sääntö (tästä tosin myöhemmin sitten lipsuttiin... ) on, että jokaisessa ryhmässä on oltava kaksi natiivia venäjänpuhujaa. Meidän ryhmässä oli nyt kolme suomalaista ja yksi kiinalainen. Vähän oli paikallisväestön edustus heikolla.
Kävin pikaneuvottelun taikonauttien maan edustajan herra XS:n kanssa. (Ei, vaikka hän onkin hieman lyhyempi kuin minä, XS ei tälläkertaa tarkoita herran kokoa, vaan etukirjaimia. Minähän nyt olen tälläinen kuivan kelin orava, joten en pääse koollani kovinkaan rehvastelemaan.) Sovimme siirtyvämme suosiolla toiseen ryhmään, jotta rouva N:ää ja herra R:ää ei jouduta siirtämään väkipakolla heille epämieluisaan ryhmään. Lopputuloksena oli, että kirjauduin kuin kirjauduinkin JTI eli Japan Tobacco International- projektiin... Tiukkaa teki henkisesti, mutta yritän ajatella, että logistiikkaketjussa kuljetetaan laatikoita eikä syöpäkääryleitä.
Ryhmässämme on lisäksi kaksi venäläistä pätevänoloista nuorta herraa. Tapaamme ensimäisen kerran kuluvan viikon torstaina yhdessä ohjaajamme kanssa. Töitä on kuulemma luvassa riittävästi...
Keskiviikkona illalla meillä oli projektiin liittyvä pakollinen vierailijaluento PwC:ltä eli PricewaterhouseCooperilta. Verotuksen suurvisiiri kertoi konsultointiliiketoiminnasta yleisesti ja omasta erikoisalastaan tarkemmin. Ihan pätevä luento, jos kohta mitään uutta ei varsinaisesti tullut.
Tähän väliin on rehellisyyden nimissä todettava, että tunnen antipatioita suuria konsulttitaloja kohtaan. Tietämykseni (lue: luuloni) valossa en pidä heidän tavastaan riistoviljellä surutta nuoria työntekijöitään. Hyväksikäyttämällä älykkäiden ja kunnianhimoisten miesten ja naisten kilpailuviettiä ja haluaan edetä urallaan hyvän rahallisen kompensaation vastapainona työntekijöillä teetetään täysin älyttyömiä työmääriä polttaen konsultit loppuun parissa vuodessa. (Olipas kamalan pitkä ja sekava lause!) Toki samalla työntekijä saa erittäin arvokasta kokemusta eri projekteissa ja verkostoituu päättävien ihmisten kanssa eri yrityksissä. Pitää varmaan todeta että "aika aikaansa kutakin, sanoi pässi kun päätä leikattiin". Jonkun vuoden tuollaisessakin yrityksessä voisi kenties viettää. Ehkä.
Tässä on itsekritiikin paikka. Kuten ystäväni (tuttavani ratiriti-rallaa, tule kanssain piirileikkiin, ratiriti rallaa...) herra R. aivan oikein Eid ul-Fitr- juhlissa kommentoi, olen aika lahjakas esittämään kritiikkiä kun niikseen tulee. Joten jätetään PwC nyt rauhaan.
On vain niin vapauttavaa olla vaihteeksi opiskelijana. Kun on tehnyt isojen asiakkaiden kanssa myyntityötä muutaman vuoden, ei ole ollut useinkaan (lue: koskaan) mahdollisuutta sanoa mitä ajattelee. Monta älytöntä asiaa on pitänyt niellä asiakassuhteen ylläpitämisen nimissä. Nyt voi kritisoida vapaammin! Olen kuitenkin kiitollinen herra R:llä palautteesta. Jatka samaan malliin.
Pa-ruskii
Venäjän tunnilla harjoittelimme ilmansuuntia, kuukausia ja säätilasta kertomista. On kaikki niin suhteellista. Jokainen oppilas kertoi vuorollaan omasta kaupungistaan ja sen lämpötiloista. Poikkeuksetta jokaisen mielestä heillä on talvella niin kovin kylmää. Oli kertoja sitten Kuopiosta (oikeasti kylmää!!!), Helsingistä (no jaa), Kööpenhaminasta (ei ole), Lyonista (kylmää?) tai Korsikalta (no haloo!!!), niin holotna tuntuu olevan. Opettajamme sanoja lainatakseni oli todellakin harmi, että herra M. ei ollut paikalla kertomassa kuinka järkyttävän kylmää Kairossa talvella onkaan :)
Radio Jerevanilta kysytään tässä välissä: "Onko asiallista, että venäjänkielen opettajamme herra V. vastailee tunnin aikana puhelimeen ja jutustelee pitkiä pätkiä langattoman (vrt. langan) toiseen päähän?"
Radio Jerevan vastaa: "Ei ole".
Opin tunnilla ilmansuuntiin liittyvän, kulttuurisesti harvinaisen mielenkiintoisen, asian. Jos suomalaiselta kysytään, mitkä ovat pääilmansuunnat, hän sanoo "pohjoinen, etelä, itä, länsi". No olipas ihmeellistä?! Mutta kuulkaapas. Jos kiinalaiselta kysytään, hän sanookin että "etelä, pohjoinen, itä, länsi"! Mitäpäs sanoo puolestaan venäjän arojen kasvatti? "Länsi, itä, pohjoinen, etelä". Mistä tämä johtuu ja mistä se kertoo? Kukapa on lukenut kulttuuriantropologiaa?
Töitä, töitä, enemmän töitä
Eilen, tiistaina, kävin sovitusti tapaamassa erästä suomalaisen liike-elämän edustajaa. Sain erinomaisen katsauksen Venäjän taloudelliseen tilaan, kansantalouden kehitysnäkymiin, suomalaisten yritysten mahdollisuuksiin jne. Aktiivisen ja rikkaan dialogin päätteeksi sain myönteisen yllätyksen. Henkilö totesi, että heillä on vanhemman konsultin paikka auki. Josko olisin kiinnostunut hakemaan sitä? Selkeytetäänpäs tässä tilannetta: käyn hakemassa tietoja itselleni opintojen tueksi, ja lopputuloksena minulle tarjotaan töitä.
Tilanne oli toki kutkuttava ja herkullinen, mutta piti jälleen sanoa "ei". Hoidetaan nämä opinnot ensin kotiin, ja katsotaan sitten. Virittelimme kylläkin yhdessä muita vaihtoehtoisia yhteisen tulevaisuuden näkymiä, mutta katsotaan nyt...
Thaimaa, tuo oli hyvä!
Sukulaiseni opiskelee Bangkokissa, en ihan tiedä mitä. Tokko tietää itsekään. Tuntuu olevan sen verran sekavaa tuo thaimaalainen opintosuunnittelu. Hän kuvailee omassa blogissaan thaimaalaisopiskelijoiden asennoitumista opintoihinsa hyvin. Otan suoran lainauksen häneltä:
"Mikä ikävintä, molemmat opettajat mainitsivat, että töitä ei taaskaan saa kopioida netistä, vaan opiskelijoiden on käytettävä omia aivojaan. Tämä tutuksi tullut huomautus ei enää yllätä, mutta tämänpäivänen kolmannen vuoden opiskelijan vastaus sai minut rykimään takapenkissä. Neiti, joka ei yleensä avaa suutaan edes vastatakseen, kun opettaja kysyy häneltä jotain, ilmoitti “No! It’s too hard. I’m stupid, I don’t write it myself”.
Taitaa lusmuilu olla yleismaailmallinen ilmiö... :)
perjantai 26. syyskuuta 2008
Mutinaa, pohdintaa ja liiketoimintaa
Projektikokous
Pidimme tänään perjantaina ensimmäisen varsinaisen tietojohtamisen projektityön palaverin. Olimme yhdessä sopineet tapaavamme kello 12.15 tiedekunnan kirjastossa. Kellon lyödessä sata paikalla oli viidestä projektihenkilöstä kaksi. Kello 12.30 saapui kolmas paikalle. Neljäs ilmestyi kello 12.40. Viides ei ilmestynyt lainkaan. Tässähän tulee ihan uskonnollinen olo, ihmeitä ja ilmestyksiä tapahtuu pitkin päivää.
Olin valmistellut tälle projektin seurantakokoukselle asialistan, jotta kokouksella olisi selkeä runko. Toimintamalli taisi yllättää paikallaolijat pääsääntöisesti myönteisesti. Keskustelin jälkeenpäin projektiin kuuluvan neiti I:n kanssa ja hän totesi rakastavansa sitä, että joku todella johtaa projektia. Kuulemma ainakin koulu- ja yliopistotasolla kaikki projektityöt tapahtuvat yleensä kaoottisesti. Töitä ei koordinoida, kaikki kirjoittelevat omia ajatuksiaan, jonka lisäksi työn tekeminen jätetään viimetippaan.
Pohdimme kahdestaan, miksi Venäjällä hidastelu töiden aloittamisessa on niin yleistä. Neiti I vahvisti tuumailun jälkeen teoriani. Ihmiset ovat oppineet ohjeiden, sääntöjen ja määräysten muuttuvan koko ajan, joten mitään ei kannata tehdä ennenkuin viimeisellä hetkellä.
Pyysin häntä antamaan minulle palautetta projektinjohtamistyylistäni ja sen soveltuvuudesta paikallisiin olosuhteisiin. Luulen, että hän jopa tekeekin niin. Fiksu, aktiivinen ja yrittäväinen nuori nainen- tuossa aika hyvä luennehdinta persoonasta.
Olin yrittänyt johtaa projektia siten, että jokainen tuottaa materiaalia yhteisesti vastuutettuna kaikista tarvittavista eri aiheista. Kokouksessa kävi ilmi, että muut tuntevat luontevammaksi töiden jakamisen henkilökohtaisille vastuille. Teimme tämäntyylisen muutoksen toimintatapaamme. Lisäksi kirjasimme pari todellista touhupistettä eri henkilöille.
Odotan mielenkiinnolla miten tämä projekti etenee ja odotan vielä suuremmalla mielenkiinnolla muita vastaavia projekteja. Eri toimintatapojen yhtenäistäminen on yksi parhaita oppimisaiheita tässä koulutusohjelmassa.
Johtamisekonomiaa (managerial economics)
Meillä oli torstaina illalla johtamisekonomian tentti, ns. mid-term exam. Ennen tenttiä luokassa kävi kuhina kuin Lievestuoreella Hyytiäisten mehiläispesillä. Erilaisia muistiinpanolappuja vertailtiin, viimeisiä tärppejä kyseltiin, kirjoja selattiin ja oltiin yleisesti hermostuneita. Tenttiin varattu luokkahuone oli selkeästi aivan liian pieni. Näytti siltä, että tulisimme istumaan toistemme syleissä (noinkos se taipuu?). Mikäpäs siinä, jos minun ei tarvitse istua alimmaisena. Tai toisaalta, riippuu siitä, kuka istuu sylissä.
Meidät kuitenkin jaettiin lopulta kahteen ryhmään ja osa meistä ohjattiin yläkertaan toiseen tilaan. Itse tenttitilaisuus oli normaalinoloinen. Pöydällä sai olla vain kynä ja kumi, henkiöiden välillä oli (useimmiten) yksi tyhjä istuin välissä ja tenttiä valvoi koko ajan yksi henkilö.
Tenttikysymyspapereita oli kahta erilaista varianttia, jotka jaettiin siten, että vierekkäisillä henkilöillä oli erilaiset kysymykset. Hyvä idea, paitsi että heti kun paperit oli jaettu ja valvoja tohusi jotain muuta, osa alkoi vaihtamaan papereita keskenään. Tällä pidettiin huolta siitä, että vierekkäisillä tenttijöillä olikin sama paperi... :) On helpompi katsoa kaverin paperista oikeat vastaukset.
Tentin aikana valvoja lähti käymään käytävällä. Ette ikinä arvaa, mitä luokassa tapahtui välittömästi.. Ainakin paikallisväestössä virisi terhakka puheensorina ja vastausten jakelu oikealle ja vasemmalle. Istuin takarivissä, joten saatoin seurata tapahtumia aitiopaikalta. Yllätyksekseni huomasin yhden venäläisopiskelijattaren, neiti A:n, joka ei ottanut välittömästi kontaktia muihin. "Onpas asiallinen ja aikuismainen nainen", totesin itselleni. "Näköjään poikkeuksiakin löytyy tässä lunttaamissuhteessa."
Tentti sisälsi lukuisia monivalintakysymyksiä ja kaksi avointa kysymystä. Kysymykset olivat sisällöltäänkin riittävän vaikeita, mutta osassa haastekerrointa nosti lisäksi kömpelö englannin kieli. Kysymyksissä oli lauserakenteita, jotka antoivat mukavaa värinää, kun niitä yritti ymmärtää. Hyvä esimerkki hankalasta kysymysmuodosta on kuvitteellinen monivalintakysymys:
"Kaikki seuraavat ovat vaikuttamatta pesintään, paitsi ei"
a) myyrä
b) mäyrä
c) ilmasto
d) saasteet
e) sekä b) että d)"
Kun kysymys ei ole suorassa muodossa, vaan se esitetään käänteisesti, vastaamislogiikka murenee hyvin herkästi.
Saimme tulokset tänään perjantaina yhteisessä tilaisuudessa. Sain 70% maksimipistemäärästä, eli pääsin läpi! Alin läpäisy-% oli 60%. Pistemäärä sisälsi tentin lisäksi kolme tuntikoetta. Koska en osallistunut yhteen niistä ollenkaan, tentti meni vähän paremmin kuin pistemäärä antaa olettaa. Olen oikein tyytyväinen. Panos/ tuotossuhde on jälleen riittävän alhainen!
Ettei pääsisi unohtumaan: Onnittelut herra I loistavasta pistemäärästäsi!
Lunttauksen logiikka
Neiti A:n osalla tarina jatkuu. Tänään perjantaina otin hänet sivuun ja kysyin ihmetyksen sekaisella äänellä syytä hänen uljaaseen ja rehelliseen toimintaansa. "Olisinhan minä toki kysynyt, mutta kun en tunne vielä ketään!", oli masentava vastaus. Jatkoimme keskustelua pidemmänkin tovin. Hän perusteli, täysin loogisesti, toimintaa sillä, että yleensä Venäjällä yliopistoissa arvostelu on absoluuttinen. Kaikki saattavat siis saada parhaan arvosanan, jos vain ovat niin hyviä.
Meidän koulutusohjelmassamme arvostelu on sensijaan suhteellinen. Kaikki opiskelijoiden tulokset asetetaan Gaussin käyrälle. Paras 10% saa A:n, seuraavat 25% (?) B:n ja niin edelleen. Huonoin 10% hylätään aina. Tässä järjestelmässä lunttaaminen toisilta kyselemällä ei ole loogisesti järkevää. Samalla kun autat muita, huononnat omaa asemaasi käyrällä. Ainoastaan jos olet oikeasti huono, muiden apu auttaa sinua. Jos tiedät jotain, kilpailuteoreettisesi sinun ei kannattaisi kysyä ja asettaa itseäsi samalla kysymysten kohteeksi. Jokainen lisäpiste kaverilla on sinulta pois!
Kun kerroin tämän neiti A:lle, hän tuntui olevan logiikasta hämmentynyt. Hän kertoi, että luultavasti tätä suhteellista arvostelua ei ole vielä ymmärretty kunnolla.
Liiketoimintaa
Jos tiedekuntamme olisi "School of business", yllä olevan kappaleen valossa meidän vaihto-oppilaiden kannattasi tehdä liiketoimintaa. Koska meille riittää kurseista läpipääsy, voisimme rahastaa venäläisillä oppijoilla. Heille on tärkeää saada hyvä arvosana, koska se vaikuttaa suoraan useimpien stipendin rahamäärään. Kenties he olisivat valmiita maksamaan siitä, että vaihto-oppilaat eivät yritä liian paljon... :)
Mutta tämähän on "School of management", joten ehkä ei.
Työhakemuksia
Tiedekunnan työnhakutoimisto yrittää auttaa meitä tulevaisuuteen järjestämällä mm. työhakemuksen kirjoittamiskoulutusta. Istuimme tällä viikolla konsultin koulutuksessa, jossa meille selvitettiin CV:n rakennetta sekä saatekirjeen olemusta. Kotitehtäväksi annettiin CV:n kirjoittaminen ja lähettäminen ao. toimistoon.
Kyseistä toimistoa johtaa maailman toiseksi turhin nainen, madmuaselle K. Kun hän on jossakin tilaisuudessa mukana, puhetta tulee taukoamatta ilman asiaa. Hän tuntuu olevan kovasti ylpeä siitä, että asui Ameriikan maalla 14 (?) vuotta. Kaikki pitäisi tehdä niinkuin tuossa kullanvuolennan luvatussa maassa.
Koska oma CV on kokoajan ajantasalla, paiskasin tekeleen samantien mdm K:lle. Vastausviesti tuli pian. Sisältö oli jotensakin seuraava:
- kyseessä ei ole CV vaan resume, koska USAssa sitä kutsutaan resumeksi
- tuotokseni vaatii PALJON työtä
- kun työstän sitä eteenpäin, mdm K voi käyttää sitä esimerkkinä koulutuksissaan
- minun pitää mennä käymään välittömästi hänen luonaan
No, mikäpäs siinä. Menin hänen tykönsä perjantaina iltapäivällä. Oli punakynä saanut kyytiä.
Paperini oli tulostettuna hänen pöydällään ja ruodinta alkoi:
- otsikossa ei saa lukea CV, koska sen pitää olla resume. Niin varmaan, mutta kun ei aio hakea Amerikanpellejen työpaikkoja.
- päivämäärää ei saa laittaa. Jaa, entäs jos CV (!) jää työnantajan arkistoon? Mistä he tietävät milloin CV:ni oli ajantasalla?
- kansallisuutta ei saa laittaa. Niinkuin EUssa ei olisi muka väliä sillä, onko minulla Schengen-alueella kelpaava passi? Ja toki jokaisen kansalaisuuden edustajan on yhtä helpppo saada töitä eri maissa... Laitetaanko samaa tahtia maailmanrauhakin kuntoon ja poistetaan nälänhätä maailmasta, kun idealisteja ollaan?
- sukupuolta ei saa laittaa. Lukuunottamatta Suomea nimestäni ei voi päätellä sukupuolta. Ja sanotaan ihan mitä vain, rakkaat feministit, sukupuolella on väliä! Niinkuin on koollakin.
- siviilisäätyä tai lasten ikiä ei saa laittaa. Ai jaa, olen varmaan ihan väärin nähdyt kansainvälisissä yrityksissä, että työantajaa kiinnostaa mahdollisuutesi matkustaa. Ja tähän vaikuttaa siviilisääty, merkittävästi!
- ikää ei saa laittaa. Niin, mitäpäs väliä sillä on, olenko 20 vai 40 vuotias...?
- kielitaitoa ei saa laittaa näkyville. Äidinkieleni on kuulemma itsestäänselvyys, ja koska CV (!) on englanniksi, niin osaan englantia. Voi pyhä yksinkertaisuus!
- jne.jne.
Kuuntelin ripitystä jonkin aikaa ja pääsääntöisesti nyökyttelin. Totesin, että on parempi ottaa rautakangen rooli. (Tunnettehan tarinan insinööristä ja rautakangesta väittelemässä? Viisaampana rautakanki antoi periksi...). Sopiva hetki kadota hänen huoneestaan oli, kun hänen puhelimensa soi. Koska hän vastasi siihen ja aloitti puhelun, totesin että olen näköjään vähemmän tärkeä kuin joku muu. Kiitin kohteliaasti ja poistuin paikalta.
Asiakaspalvelun peruskurssi: kun olet palvelemassa paikalla olevaa asiakasta, älä vastaa soivaan puhelimeen!
Olin kuitenkin kiltti, ja tein CV:hen hänen vaatimansa muutoksetpaiskoen uuden version maailmalle. En kai minä tässä mitään menetä.
Todettakoon kuitenkin tässä julkisesti, että minä en ole antanut mdm K.lle lupaa käyttää tuotostani esimerkkinä koulutuksessa. Enkä muuallakaan. Kyse on minun henkilökohtaisista tiedoistani, joiden jakelusta päätän minä!
Ugh, olen puhunut.
Pidimme tänään perjantaina ensimmäisen varsinaisen tietojohtamisen projektityön palaverin. Olimme yhdessä sopineet tapaavamme kello 12.15 tiedekunnan kirjastossa. Kellon lyödessä sata paikalla oli viidestä projektihenkilöstä kaksi. Kello 12.30 saapui kolmas paikalle. Neljäs ilmestyi kello 12.40. Viides ei ilmestynyt lainkaan. Tässähän tulee ihan uskonnollinen olo, ihmeitä ja ilmestyksiä tapahtuu pitkin päivää.
Olin valmistellut tälle projektin seurantakokoukselle asialistan, jotta kokouksella olisi selkeä runko. Toimintamalli taisi yllättää paikallaolijat pääsääntöisesti myönteisesti. Keskustelin jälkeenpäin projektiin kuuluvan neiti I:n kanssa ja hän totesi rakastavansa sitä, että joku todella johtaa projektia. Kuulemma ainakin koulu- ja yliopistotasolla kaikki projektityöt tapahtuvat yleensä kaoottisesti. Töitä ei koordinoida, kaikki kirjoittelevat omia ajatuksiaan, jonka lisäksi työn tekeminen jätetään viimetippaan.
Pohdimme kahdestaan, miksi Venäjällä hidastelu töiden aloittamisessa on niin yleistä. Neiti I vahvisti tuumailun jälkeen teoriani. Ihmiset ovat oppineet ohjeiden, sääntöjen ja määräysten muuttuvan koko ajan, joten mitään ei kannata tehdä ennenkuin viimeisellä hetkellä.
Pyysin häntä antamaan minulle palautetta projektinjohtamistyylistäni ja sen soveltuvuudesta paikallisiin olosuhteisiin. Luulen, että hän jopa tekeekin niin. Fiksu, aktiivinen ja yrittäväinen nuori nainen- tuossa aika hyvä luennehdinta persoonasta.
Olin yrittänyt johtaa projektia siten, että jokainen tuottaa materiaalia yhteisesti vastuutettuna kaikista tarvittavista eri aiheista. Kokouksessa kävi ilmi, että muut tuntevat luontevammaksi töiden jakamisen henkilökohtaisille vastuille. Teimme tämäntyylisen muutoksen toimintatapaamme. Lisäksi kirjasimme pari todellista touhupistettä eri henkilöille.
Odotan mielenkiinnolla miten tämä projekti etenee ja odotan vielä suuremmalla mielenkiinnolla muita vastaavia projekteja. Eri toimintatapojen yhtenäistäminen on yksi parhaita oppimisaiheita tässä koulutusohjelmassa.
Johtamisekonomiaa (managerial economics)
Meillä oli torstaina illalla johtamisekonomian tentti, ns. mid-term exam. Ennen tenttiä luokassa kävi kuhina kuin Lievestuoreella Hyytiäisten mehiläispesillä. Erilaisia muistiinpanolappuja vertailtiin, viimeisiä tärppejä kyseltiin, kirjoja selattiin ja oltiin yleisesti hermostuneita. Tenttiin varattu luokkahuone oli selkeästi aivan liian pieni. Näytti siltä, että tulisimme istumaan toistemme syleissä (noinkos se taipuu?). Mikäpäs siinä, jos minun ei tarvitse istua alimmaisena. Tai toisaalta, riippuu siitä, kuka istuu sylissä.Meidät kuitenkin jaettiin lopulta kahteen ryhmään ja osa meistä ohjattiin yläkertaan toiseen tilaan. Itse tenttitilaisuus oli normaalinoloinen. Pöydällä sai olla vain kynä ja kumi, henkiöiden välillä oli (useimmiten) yksi tyhjä istuin välissä ja tenttiä valvoi koko ajan yksi henkilö.
Tenttikysymyspapereita oli kahta erilaista varianttia, jotka jaettiin siten, että vierekkäisillä henkilöillä oli erilaiset kysymykset. Hyvä idea, paitsi että heti kun paperit oli jaettu ja valvoja tohusi jotain muuta, osa alkoi vaihtamaan papereita keskenään. Tällä pidettiin huolta siitä, että vierekkäisillä tenttijöillä olikin sama paperi... :) On helpompi katsoa kaverin paperista oikeat vastaukset.
Tentin aikana valvoja lähti käymään käytävällä. Ette ikinä arvaa, mitä luokassa tapahtui välittömästi.. Ainakin paikallisväestössä virisi terhakka puheensorina ja vastausten jakelu oikealle ja vasemmalle. Istuin takarivissä, joten saatoin seurata tapahtumia aitiopaikalta. Yllätyksekseni huomasin yhden venäläisopiskelijattaren, neiti A:n, joka ei ottanut välittömästi kontaktia muihin. "Onpas asiallinen ja aikuismainen nainen", totesin itselleni. "Näköjään poikkeuksiakin löytyy tässä lunttaamissuhteessa."
Tentti sisälsi lukuisia monivalintakysymyksiä ja kaksi avointa kysymystä. Kysymykset olivat sisällöltäänkin riittävän vaikeita, mutta osassa haastekerrointa nosti lisäksi kömpelö englannin kieli. Kysymyksissä oli lauserakenteita, jotka antoivat mukavaa värinää, kun niitä yritti ymmärtää. Hyvä esimerkki hankalasta kysymysmuodosta on kuvitteellinen monivalintakysymys:
"Kaikki seuraavat ovat vaikuttamatta pesintään, paitsi ei"
a) myyrä
b) mäyrä
c) ilmasto
d) saasteet
e) sekä b) että d)"
Kun kysymys ei ole suorassa muodossa, vaan se esitetään käänteisesti, vastaamislogiikka murenee hyvin herkästi.
Saimme tulokset tänään perjantaina yhteisessä tilaisuudessa. Sain 70% maksimipistemäärästä, eli pääsin läpi! Alin läpäisy-% oli 60%. Pistemäärä sisälsi tentin lisäksi kolme tuntikoetta. Koska en osallistunut yhteen niistä ollenkaan, tentti meni vähän paremmin kuin pistemäärä antaa olettaa. Olen oikein tyytyväinen. Panos/ tuotossuhde on jälleen riittävän alhainen!
Ettei pääsisi unohtumaan: Onnittelut herra I loistavasta pistemäärästäsi!
Lunttauksen logiikka
Neiti A:n osalla tarina jatkuu. Tänään perjantaina otin hänet sivuun ja kysyin ihmetyksen sekaisella äänellä syytä hänen uljaaseen ja rehelliseen toimintaansa. "Olisinhan minä toki kysynyt, mutta kun en tunne vielä ketään!", oli masentava vastaus. Jatkoimme keskustelua pidemmänkin tovin. Hän perusteli, täysin loogisesti, toimintaa sillä, että yleensä Venäjällä yliopistoissa arvostelu on absoluuttinen. Kaikki saattavat siis saada parhaan arvosanan, jos vain ovat niin hyviä.
Meidän koulutusohjelmassamme arvostelu on sensijaan suhteellinen. Kaikki opiskelijoiden tulokset asetetaan Gaussin käyrälle. Paras 10% saa A:n, seuraavat 25% (?) B:n ja niin edelleen. Huonoin 10% hylätään aina. Tässä järjestelmässä lunttaaminen toisilta kyselemällä ei ole loogisesti järkevää. Samalla kun autat muita, huononnat omaa asemaasi käyrällä. Ainoastaan jos olet oikeasti huono, muiden apu auttaa sinua. Jos tiedät jotain, kilpailuteoreettisesi sinun ei kannattaisi kysyä ja asettaa itseäsi samalla kysymysten kohteeksi. Jokainen lisäpiste kaverilla on sinulta pois!
Kun kerroin tämän neiti A:lle, hän tuntui olevan logiikasta hämmentynyt. Hän kertoi, että luultavasti tätä suhteellista arvostelua ei ole vielä ymmärretty kunnolla.
Liiketoimintaa
Jos tiedekuntamme olisi "School of business", yllä olevan kappaleen valossa meidän vaihto-oppilaiden kannattasi tehdä liiketoimintaa. Koska meille riittää kurseista läpipääsy, voisimme rahastaa venäläisillä oppijoilla. Heille on tärkeää saada hyvä arvosana, koska se vaikuttaa suoraan useimpien stipendin rahamäärään. Kenties he olisivat valmiita maksamaan siitä, että vaihto-oppilaat eivät yritä liian paljon... :)
Mutta tämähän on "School of management", joten ehkä ei.
Työhakemuksia
Tiedekunnan työnhakutoimisto yrittää auttaa meitä tulevaisuuteen järjestämällä mm. työhakemuksen kirjoittamiskoulutusta. Istuimme tällä viikolla konsultin koulutuksessa, jossa meille selvitettiin CV:n rakennetta sekä saatekirjeen olemusta. Kotitehtäväksi annettiin CV:n kirjoittaminen ja lähettäminen ao. toimistoon.
Kyseistä toimistoa johtaa maailman toiseksi turhin nainen, madmuaselle K. Kun hän on jossakin tilaisuudessa mukana, puhetta tulee taukoamatta ilman asiaa. Hän tuntuu olevan kovasti ylpeä siitä, että asui Ameriikan maalla 14 (?) vuotta. Kaikki pitäisi tehdä niinkuin tuossa kullanvuolennan luvatussa maassa.
Koska oma CV on kokoajan ajantasalla, paiskasin tekeleen samantien mdm K:lle. Vastausviesti tuli pian. Sisältö oli jotensakin seuraava:
- kyseessä ei ole CV vaan resume, koska USAssa sitä kutsutaan resumeksi
- tuotokseni vaatii PALJON työtä
- kun työstän sitä eteenpäin, mdm K voi käyttää sitä esimerkkinä koulutuksissaan
- minun pitää mennä käymään välittömästi hänen luonaan
No, mikäpäs siinä. Menin hänen tykönsä perjantaina iltapäivällä. Oli punakynä saanut kyytiä.
Paperini oli tulostettuna hänen pöydällään ja ruodinta alkoi:
- otsikossa ei saa lukea CV, koska sen pitää olla resume. Niin varmaan, mutta kun ei aio hakea Amerikanpellejen työpaikkoja.
- päivämäärää ei saa laittaa. Jaa, entäs jos CV (!) jää työnantajan arkistoon? Mistä he tietävät milloin CV:ni oli ajantasalla?
- kansallisuutta ei saa laittaa. Niinkuin EUssa ei olisi muka väliä sillä, onko minulla Schengen-alueella kelpaava passi? Ja toki jokaisen kansalaisuuden edustajan on yhtä helpppo saada töitä eri maissa... Laitetaanko samaa tahtia maailmanrauhakin kuntoon ja poistetaan nälänhätä maailmasta, kun idealisteja ollaan?
- sukupuolta ei saa laittaa. Lukuunottamatta Suomea nimestäni ei voi päätellä sukupuolta. Ja sanotaan ihan mitä vain, rakkaat feministit, sukupuolella on väliä! Niinkuin on koollakin.
- siviilisäätyä tai lasten ikiä ei saa laittaa. Ai jaa, olen varmaan ihan väärin nähdyt kansainvälisissä yrityksissä, että työantajaa kiinnostaa mahdollisuutesi matkustaa. Ja tähän vaikuttaa siviilisääty, merkittävästi!
- ikää ei saa laittaa. Niin, mitäpäs väliä sillä on, olenko 20 vai 40 vuotias...?
- kielitaitoa ei saa laittaa näkyville. Äidinkieleni on kuulemma itsestäänselvyys, ja koska CV (!) on englanniksi, niin osaan englantia. Voi pyhä yksinkertaisuus!
- jne.jne.
Kuuntelin ripitystä jonkin aikaa ja pääsääntöisesti nyökyttelin. Totesin, että on parempi ottaa rautakangen rooli. (Tunnettehan tarinan insinööristä ja rautakangesta väittelemässä? Viisaampana rautakanki antoi periksi...). Sopiva hetki kadota hänen huoneestaan oli, kun hänen puhelimensa soi. Koska hän vastasi siihen ja aloitti puhelun, totesin että olen näköjään vähemmän tärkeä kuin joku muu. Kiitin kohteliaasti ja poistuin paikalta.
Asiakaspalvelun peruskurssi: kun olet palvelemassa paikalla olevaa asiakasta, älä vastaa soivaan puhelimeen!
Olin kuitenkin kiltti, ja tein CV:hen hänen vaatimansa muutoksetpaiskoen uuden version maailmalle. En kai minä tässä mitään menetä.
Todettakoon kuitenkin tässä julkisesti, että minä en ole antanut mdm K.lle lupaa käyttää tuotostani esimerkkinä koulutuksessa. Enkä muuallakaan. Kyse on minun henkilökohtaisista tiedoistani, joiden jakelusta päätän minä!
Ugh, olen puhunut.
torstai 25. syyskuuta 2008
Kylmä kangistaa nopeasti ja muita pohdintoja
Mitäpäs, mitäpäs
Keskiviikkona 24sep2008 opin jälleen uusia asioita "managerial economics"- luennolla. Tutustuimme kustannusasioihin, eli kiinteisiin ja muuttuviin kustannuksiin, keskikustannuksiin, marginaalikustannuksiin, kustannusyhtälöihin, ja yrityksen koon antamaan kustannussäästöön. Tämä kaikki edelleen matemaattisesti tarkasteltuina.
Lisäksi heittäydyimme vallattomasti tutkimaan täydellisen kilpailun, monopolistisen kilpailun, oligopolian ja monopolian saloja. Luennoitsia, rouva S, on epäilemättä täydellisen kilpailun kannattaja. Vaikka ajankäyttö lähtikin vähän rukkasesta, hän käytti aikaa kuvatessaan miksi monopolit ovat matemaattisestikin vaarallisia. Vapaa kilpailu on hänestä se, joka on autuaaksi tekevä asia.
Voi näitä idealisteja.
Tarkastellaan vaikkapa kilpailun aiheuttamaa kaaosta, joka riehuu Ameriikan yhdysvalloissa pankkisektorilla. Voitontavoittelu ja pelkkä taloudellinen pohdinta ovat ajaneet yritykset järkiperäisesti ja todellisessa maailmassa kestämättömään tilanteeseen.
Toinen esimerkki vapaan kilpailun todellisista vaikutuksista on Maailmanpankin edesottamukset. "Auttaessaan" kehittyviä maita yleensä lainoituksen ehtona on järjestelmällisesti kohdemaan markkinoiden vapauttaminen täydelliselle kilpailulle.
Tuotoksena on ollut useimmissa maissa oman maatalouden täydellinen romahtaminen ja maan joutuminen täysin ulkomaisen dumppauskaupan kohteeksi. Vapaa kauppa maiden välillä kun useimmiten tarkoittaa puolinäkyvän peilin kaltaista tilaa. Minä saan myydä vapaasti sinulle, mutta sinä et saakaan myydä vapaasti minulle. Kehittyvä maa joutuu kokemaan kaupan kilpailun kovuuden, mutta ei pääse itse nauttimaan kaupan tuomista voitoista. Pelisäännöt ovat kivoja, mutta kun kaikki eivät reaalimaailmassa niitä noudata. Valtioiden on kontrolloitava liiketoimintaa välillä aika reippaastikin ja suojattava omia strategisia sektoreitaan.
Pidettäköön Suomessakin ruokahuolto, energiantuotanto, yms. strategiset sektorit suomalaisomistuksessa ja tuotanto pyörimässä. Vaikka sitten taloudellisesti hieman kannattamattomastikin. Yhteiskuntarauhasta ja - turvallisuudesta joutuu ja kannattaa vähän maksaakin!
Kävelyä
Keskiviikkona kävin illan ratoksi kävelemässä vähän kaupungilla ja tutustumassa Letny- puistoon. Olipas hieno paikka! Pitkät käytävät, lukuisat patsaat, soittajat jne. antoivat syksyn lehtipuiden väriloistolle ihastuttavan lisän. Suosittelen!
Illalla oli mukava kävellä Nevskillä ja katsoa ihmisvilinää. Silmiin pistivät lukuisat rullaluistelijat, jotka pujottelivat ihmisten joukossa kuin rinteessä konsanaa. Katukäytävä on hyvässä kunnossa, joten vierintäkitkaa on ilmeisen vähän. Mukavalta näytti, mutten taida sittenkään tuoda omia luistimiani tänne. Tuleehan kohta talvikin. Ei tämä kaupunki sentään Singaporen rantapuiston kaltainen luistelupaikka ole. Muistoja, muistoja...
Josta tulikin, apropos, mieleeni. Ex-kolleega otti Singaporesta yhteyttä ja tarjosi työpaikkaa! Erään yliopiston Singaporessa toteutettavat MBA- ohjelmat kaipaavat johtajaa, ja minä olisin kai kelvannut?! Onpas heillä surkea tilanne, kun vilttiketjukin kelpaisi kentälle. Hetken aikaa mietin, mutta onneksi (?) järki voitti. Hoidetaan peli ensin kotiin täällä Venäjällä. Myöhemmin sitten...
Metro
Metrolla kotiin. Olin edesvastuuton ja otin metron rullaportaissa valokuvan! Metrohan on täällä strateginen kohde, jota ei saa kuvata. Taitaa tämäkin kaupunki olla alapuolelta yhtä emmentaalijuustoa, ihan kuten Moskova tai Helsinki. Maanalaiset tilat on suunnitelut osin siviili- ja osin sotiaalliseen käyttöön.
Tällaiset näennäissäännöt ovat ymmärrettäviä, mutta nykyisellä teknisellä kalustolla kuvaaminen on niin helppoa, että valvonta on täysin mahdotonta. Kyse on toki enemmän periaatteesta ja saadanhan sillä estettyä jatkuva ja voimaperäinen kuvatiedustelu.
Kustannuksia
Käteisen rahan olen nostanut seinästä käyttäen sekä Visa- että MasterCard- kortteja. Kummallakin näyttää olevan hyvin samanlaiset kustannukset. 10 000 ruplan eli noin 280 euron nostosta joudun maksamaan käsittelykuluja 9 euroa.
Ei ole ihan ilmaista, mutta vaivattomuus ja käteisin rahan säilyttämisen turvallisuus ovat toisessa vaakakupissa painavina punnuksina.
Olen hyvin onnellinen, että kotoa löytyy (ihme)naiseni, joka auttaa minua tarkastamaan korttilaskut ennen niiden maksamista. Näin pääsen kiinni kuluihin ja pystyn hieman kontrolloimaan, että maksan vain siitä mistä luulenkin maksavani. Kiitos, Prinsessa!
Ja sitten
Tässä tätä. Ja nyt kotiin sillä kylmä kangistaa nopeasti. Suomeksi sanottuna tiskaamaan aamiaisastiat ja lukemaan taloustieteitä. Illalla juoksemaan matolle PK- lenkkiä ja jälkeen suoraan pyörittämään, vaikka onkin lepoviikko. Teen noin 50% normaaleista harjoitteista ja jätän kaikki VK- osuudet pois.
Keskiviikkona 24sep2008 opin jälleen uusia asioita "managerial economics"- luennolla. Tutustuimme kustannusasioihin, eli kiinteisiin ja muuttuviin kustannuksiin, keskikustannuksiin, marginaalikustannuksiin, kustannusyhtälöihin, ja yrityksen koon antamaan kustannussäästöön. Tämä kaikki edelleen matemaattisesti tarkasteltuina.Lisäksi heittäydyimme vallattomasti tutkimaan täydellisen kilpailun, monopolistisen kilpailun, oligopolian ja monopolian saloja. Luennoitsia, rouva S, on epäilemättä täydellisen kilpailun kannattaja. Vaikka ajankäyttö lähtikin vähän rukkasesta, hän käytti aikaa kuvatessaan miksi monopolit ovat matemaattisestikin vaarallisia. Vapaa kilpailu on hänestä se, joka on autuaaksi tekevä asia.
Voi näitä idealisteja.
Tarkastellaan vaikkapa kilpailun aiheuttamaa kaaosta, joka riehuu Ameriikan yhdysvalloissa pankkisektorilla. Voitontavoittelu ja pelkkä taloudellinen pohdinta ovat ajaneet yritykset järkiperäisesti ja todellisessa maailmassa kestämättömään tilanteeseen.
Toinen esimerkki vapaan kilpailun todellisista vaikutuksista on Maailmanpankin edesottamukset. "Auttaessaan" kehittyviä maita yleensä lainoituksen ehtona on järjestelmällisesti kohdemaan markkinoiden vapauttaminen täydelliselle kilpailulle.
Tuotoksena on ollut useimmissa maissa oman maatalouden täydellinen romahtaminen ja maan joutuminen täysin ulkomaisen dumppauskaupan kohteeksi. Vapaa kauppa maiden välillä kun useimmiten tarkoittaa puolinäkyvän peilin kaltaista tilaa. Minä saan myydä vapaasti sinulle, mutta sinä et saakaan myydä vapaasti minulle. Kehittyvä maa joutuu kokemaan kaupan kilpailun kovuuden, mutta ei pääse itse nauttimaan kaupan tuomista voitoista. Pelisäännöt ovat kivoja, mutta kun kaikki eivät reaalimaailmassa niitä noudata. Valtioiden on kontrolloitava liiketoimintaa välillä aika reippaastikin ja suojattava omia strategisia sektoreitaan.
Pidettäköön Suomessakin ruokahuolto, energiantuotanto, yms. strategiset sektorit suomalaisomistuksessa ja tuotanto pyörimässä. Vaikka sitten taloudellisesti hieman kannattamattomastikin. Yhteiskuntarauhasta ja - turvallisuudesta joutuu ja kannattaa vähän maksaakin!
Kävelyä
Keskiviikkona kävin illan ratoksi kävelemässä vähän kaupungilla ja tutustumassa Letny- puistoon. Olipas hieno paikka! Pitkät käytävät, lukuisat patsaat, soittajat jne. antoivat syksyn lehtipuiden väriloistolle ihastuttavan lisän. Suosittelen!Illalla oli mukava kävellä Nevskillä ja katsoa ihmisvilinää. Silmiin pistivät lukuisat rullaluistelijat, jotka pujottelivat ihmisten joukossa kuin rinteessä konsanaa. Katukäytävä on hyvässä kunnossa, joten vierintäkitkaa on ilmeisen vähän. Mukavalta näytti, mutten taida sittenkään tuoda omia luistimiani tänne. Tuleehan kohta talvikin. Ei tämä kaupunki sentään Singaporen rantapuiston kaltainen luistelupaikka ole. Muistoja, muistoja...
Josta tulikin, apropos, mieleeni. Ex-kolleega otti Singaporesta yhteyttä ja tarjosi työpaikkaa! Erään yliopiston Singaporessa toteutettavat MBA- ohjelmat kaipaavat johtajaa, ja minä olisin kai kelvannut?! Onpas heillä surkea tilanne, kun vilttiketjukin kelpaisi kentälle. Hetken aikaa mietin, mutta onneksi (?) järki voitti. Hoidetaan peli ensin kotiin täällä Venäjällä. Myöhemmin sitten...
Metro
Metrolla kotiin. Olin edesvastuuton ja otin metron rullaportaissa valokuvan! Metrohan on täällä strateginen kohde, jota ei saa kuvata. Taitaa tämäkin kaupunki olla alapuolelta yhtä emmentaalijuustoa, ihan kuten Moskova tai Helsinki. Maanalaiset tilat on suunnitelut osin siviili- ja osin sotiaalliseen käyttöön.Tällaiset näennäissäännöt ovat ymmärrettäviä, mutta nykyisellä teknisellä kalustolla kuvaaminen on niin helppoa, että valvonta on täysin mahdotonta. Kyse on toki enemmän periaatteesta ja saadanhan sillä estettyä jatkuva ja voimaperäinen kuvatiedustelu.
Kustannuksia
Käteisen rahan olen nostanut seinästä käyttäen sekä Visa- että MasterCard- kortteja. Kummallakin näyttää olevan hyvin samanlaiset kustannukset. 10 000 ruplan eli noin 280 euron nostosta joudun maksamaan käsittelykuluja 9 euroa.
Ei ole ihan ilmaista, mutta vaivattomuus ja käteisin rahan säilyttämisen turvallisuus ovat toisessa vaakakupissa painavina punnuksina.
Olen hyvin onnellinen, että kotoa löytyy (ihme)naiseni, joka auttaa minua tarkastamaan korttilaskut ennen niiden maksamista. Näin pääsen kiinni kuluihin ja pystyn hieman kontrolloimaan, että maksan vain siitä mistä luulenkin maksavani. Kiitos, Prinsessa!
Ja sitten
Tässä tätä. Ja nyt kotiin sillä kylmä kangistaa nopeasti. Suomeksi sanottuna tiskaamaan aamiaisastiat ja lukemaan taloustieteitä. Illalla juoksemaan matolle PK- lenkkiä ja jälkeen suoraan pyörittämään, vaikka onkin lepoviikko. Teen noin 50% normaaleista harjoitteista ja jätän kaikki VK- osuudet pois.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)