Pingo pango pongo, aina rakas ompi Kongo
Helsingin Sanomien verkkojulkaisun 9.10.2008 mukaan vanhemmille annettiin vankeutta tyttären lähettämisestä Kongoon. Helsingin käräjäoikeus on tuominnut afrikkalaislähtöisen avioparin törkeästä vapaudenriistosta, koska he pakottivat tyttärensä useaksi kuukaudeksi Kongon demokraattiseen tasavaltaan.
En voi ymmärtää mitä oikeutta tässä on rikottu? Tyttären oikeutta olla kavereiden kanssa? Oikeutta viettää aikaa suomalaisessa koulussa?
Vanhemmilla on vastuu lapsestaan ja hänen kasvatuksesta. Jos lapsi käyttäytyy huonosti, on sekä yhteisöllinen, moraalinen että juridinen vastuu vanhemmilla. Tämän vastapainona vanhemmilla on ja pitää olla valta kasvattaa lapsensa kunnon kansalaiseksi.
Kerrankin vanhemmat ovat puuttuneet jälkikasvunsa tekemisiin ja pyrkineet muuttamaan tämän kasvuympäristöä mielestään paremmaksi. Lopputulos? Heitä rankaistaan. Olisiko parempi odottaa, että nuori aloittaa rajun(kin) kapinoinnin vanhempiaan ja muita auktoriteettejä vastaan? Poliisiko pysäyttää?
Useissa maissa on tapana lähettää lapset teinivuosiksi sisäoppilaitokseen jopa toiseen maahan saamaan hyvä eväät elämälle. Olisiko tämäkin Suomessa rikollista toimintaa?
Entä jos suomalainen pariskunta hakeutuisi hyvin tuottavaan kehitysyhteistyötehtävää jonnekin Afrikkaan ja päättäisi muutaman vuoden päästä lähettää teininsä Suomeen, koska eivät kokisi Afrikkaa oikeaksi kasvuympäristöksi? Tulisiko tästäkin tuomio?
Psykologi Steven Pinker väittää, että nuorten käyttäytymisen malleista suurin osa tulee ympäristöstä ja vertaisryhmiltä. Geeneillä ja vanhempien käytöksellä on pienempi osuus. Jos näin on, niin vastuullisten vanhempien tuleekin vaihtaa nuoren kasvuympäristöä häiriökäyttäytymisen ilmetessä.
Ensisijainen vastuu nuoren kehittymisestä yhteiskuntakelpoiseksi kansalaiseksi on vanhemmilla eikä viranomaisilla. Vanhemmilla pitää olla riittävästi valtaa tämän vastuun kantamiseksi.
Vettä!
Asuntolan infrastruktuuri ei yllätä. Olemme olleet jälleen kerran torstai-illasta asti ilman lämmintä vettä.
Kevennys
Syksyllä hirvestyksen alettua kaverukset olivat metsällä ja toinen kaatui maahan. Ei näyttänyt hengittävän ja silmät olivat "nurin" päin. No onneksi toisella oli kännykkä ja hän soitti paikalliseen HÄKE:een, josta viehättävä-ääninen nainen vastasi.
Kaveri selittämään; " Kaverini on kuollut. Mitä teen?" Nainen HÄKEstä vastasi: "Älä hermoile turhaan, minä opastan. Varmista ensin onko kaverisi todella kuollut?" Langoille tuli hetken hiljaisuus ja sitten kuului laukaus. Metsästäjä tuli takaisin puhelimeen ja kysyi: "Mitä minä sitten teen?"
Näytetään tekstit, joissa on tunniste vastuu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste vastuu. Näytä kaikki tekstit
perjantai 10. lokakuuta 2008
keskiviikko 8. lokakuuta 2008
Vakavaa asiaa sateenkaaren edellä
Passi
Passini on otettu jälleen kerran takaisin tiedekunnan opintotoimistoon viisumiprosessia varten. Saa nähdä milloin joulu koittaa!
Ampuma-aseet ja ammuntaharrastus
Aktiivisena reserviläisenä ja patrioottina olen seurannut huolestuneena Suomesta tihkuvia tietoja ampuma-asekeskustelusta ja keskustelusta ampumaurheilun tarpeellisuudesta. Tähän ei ole vaikuttamatta nykyinen asuinmaani ja sen toimintamallit politikkansa jatkeena.
Useat näkyvät politikot ja jopa ampumaurheiluliitto (SAL) ovat miettimässä ampumaurheilun lakkauttamista kaikilta, jotka eivät harrasta SAL:n lajeja. Tällä menolla Reserviläisten urheiluliiton RESUL:n ampumaurheilu ja sovelletut reserviläisammunnat (SRA) loppuvat ennenkuin huomataankaan.
Muistettakoon, että Suomen puolustus on järjestetty järkevästi koulutetun reservin varaan. Sotilaan tärkemimmät taidot ovat suunnistus ja ammunta: sotilaan pitää pystyä siirtymään paikkaan A ja ampumaan siellä tarkasti. Kumpaakin taitoa on harjoiteltava aktiviisesti, jotta suoritus onnistuu riittävän hyvin paineenkin alla.
Koska puolustusvoimat eivät kykene tarjoamaan, ja vaatimaan, nykybudjetillaan riittävästi reservin kertausharjoituksia, on ilahduttavaa ja tärkeää, että motivoitunein reservin osa harjoittelee ammuntaa omalla ajallaan ja omilla reserviläisaseillaan.
Kaikki ammuntaa harrastavat tietävät lisäksi, että sotilasammunnan hallitseminen tarkoittaa harjoittelua riittävän tehokkailla kalipereilla mielellään ns. sovellettuna ammuntana. Pienoispistoolilla ampuminen yhdellä kädellä radalla ei tuo haluttua harjoitusvaikutusta!
Tuntuu siltä, että pommipoika ja kaksi henkisesti häiriintynyttä pyssyheiluttajaa onnistuu tuhoamaan kerralla enemmän puolustuskykyämme kuin puna-armeija kahdessa viimeisimmässä sodassa Suomea vastaan.
Ampumaratojen mahdollinen lakkauttaminen aiheuttaa sen, että ampujat eivät pääse tapaamaan toisiaan. Samalla estetäänn tehokkain valvonta: luonnollinen omaohjaus ja vertaisvalvonta. Kukaan ampuja ei halua päästää radalle sellaista henkilöä, jonka aseenkäyttöä tai aseen omistamista pidetään muille vaarallisena!
Hyvään ampumataitoon vaikuttaa lähes suoraan ammuttu laukausmäärä. Harrastajan on huomattavasti helpompaa lähteä radalle hyvän harrastuksensa pariin, kun hänen omistamansa aseet ovat hänellä itsellään hallussaan. Näin vuotuinen laukausmäärä on varmasti suurempi kuin muissa ehdotetuissa aseiden omistajuus (yhteisomistajuus, reserviläispiiren aseet) ja säilytysvaihtoehdoissa (ampumaradalla, poliisin hallussa).
Lisäksi kun harrastaja omistaa ja säilyttää omat aseensa itse, hän pitää niistä huomattavasti parempaa huolta vastuullisemmin kuin erilaisissa yhteisasekonsepteissa.
Jos tarvitaan, lisätään kontrollia aseiden hankinnan yhteydessä. Pidetään itse harrastaminen kuitenkin joustavana, edullisena ja helppona.
Pidetään yhdessä suomalainen ampumaurheilu elivoimaisena ja reservin ammuntataito riittävän laadukkaana! Tarkastelkaa kuntavaaliehdokkaita tältäkin kannalta.
Mietelause
Rouva N lähetti minulle Vancouverin optimistiklubin hienon ajatelman värikynistä. Kiitos, rouva N!
Taustatiedoksi, että teen luentomuistiinpanoni ns. miellekarttamenetelmällä käyttäen reippaasti värikyniä.
Lisäksi niille lukijoille (Prinsessa!) , joiden äidinkieli on jokin muu kuin suomi: pientä optimistijolla- tyyppistä purjevenettä voidaan kutsua myös "purkiksi".
Sateenkaaren salaisuus
"Voisimme oppia paljon värikyniltä: jotkut ovat teräviä, jotkut ovat kauniita, jotkut ovat tylsiä, joillakin on kummallinen nimi ja kaikki ovat erivärisiä?
Mutta ne kaikki ovat oikein mukavasti samassa purkissa."
Passini on otettu jälleen kerran takaisin tiedekunnan opintotoimistoon viisumiprosessia varten. Saa nähdä milloin joulu koittaa!
Ampuma-aseet ja ammuntaharrastus
Aktiivisena reserviläisenä ja patrioottina olen seurannut huolestuneena Suomesta tihkuvia tietoja ampuma-asekeskustelusta ja keskustelusta ampumaurheilun tarpeellisuudesta. Tähän ei ole vaikuttamatta nykyinen asuinmaani ja sen toimintamallit politikkansa jatkeena.
Useat näkyvät politikot ja jopa ampumaurheiluliitto (SAL) ovat miettimässä ampumaurheilun lakkauttamista kaikilta, jotka eivät harrasta SAL:n lajeja. Tällä menolla Reserviläisten urheiluliiton RESUL:n ampumaurheilu ja sovelletut reserviläisammunnat (SRA) loppuvat ennenkuin huomataankaan.
Muistettakoon, että Suomen puolustus on järjestetty järkevästi koulutetun reservin varaan. Sotilaan tärkemimmät taidot ovat suunnistus ja ammunta: sotilaan pitää pystyä siirtymään paikkaan A ja ampumaan siellä tarkasti. Kumpaakin taitoa on harjoiteltava aktiviisesti, jotta suoritus onnistuu riittävän hyvin paineenkin alla.
Koska puolustusvoimat eivät kykene tarjoamaan, ja vaatimaan, nykybudjetillaan riittävästi reservin kertausharjoituksia, on ilahduttavaa ja tärkeää, että motivoitunein reservin osa harjoittelee ammuntaa omalla ajallaan ja omilla reserviläisaseillaan.
Kaikki ammuntaa harrastavat tietävät lisäksi, että sotilasammunnan hallitseminen tarkoittaa harjoittelua riittävän tehokkailla kalipereilla mielellään ns. sovellettuna ammuntana. Pienoispistoolilla ampuminen yhdellä kädellä radalla ei tuo haluttua harjoitusvaikutusta!
Tuntuu siltä, että pommipoika ja kaksi henkisesti häiriintynyttä pyssyheiluttajaa onnistuu tuhoamaan kerralla enemmän puolustuskykyämme kuin puna-armeija kahdessa viimeisimmässä sodassa Suomea vastaan.
Ampumaratojen mahdollinen lakkauttaminen aiheuttaa sen, että ampujat eivät pääse tapaamaan toisiaan. Samalla estetäänn tehokkain valvonta: luonnollinen omaohjaus ja vertaisvalvonta. Kukaan ampuja ei halua päästää radalle sellaista henkilöä, jonka aseenkäyttöä tai aseen omistamista pidetään muille vaarallisena!
Hyvään ampumataitoon vaikuttaa lähes suoraan ammuttu laukausmäärä. Harrastajan on huomattavasti helpompaa lähteä radalle hyvän harrastuksensa pariin, kun hänen omistamansa aseet ovat hänellä itsellään hallussaan. Näin vuotuinen laukausmäärä on varmasti suurempi kuin muissa ehdotetuissa aseiden omistajuus (yhteisomistajuus, reserviläispiiren aseet) ja säilytysvaihtoehdoissa (ampumaradalla, poliisin hallussa).
Lisäksi kun harrastaja omistaa ja säilyttää omat aseensa itse, hän pitää niistä huomattavasti parempaa huolta vastuullisemmin kuin erilaisissa yhteisasekonsepteissa.
Jos tarvitaan, lisätään kontrollia aseiden hankinnan yhteydessä. Pidetään itse harrastaminen kuitenkin joustavana, edullisena ja helppona.
Pidetään yhdessä suomalainen ampumaurheilu elivoimaisena ja reservin ammuntataito riittävän laadukkaana! Tarkastelkaa kuntavaaliehdokkaita tältäkin kannalta.
Mietelause
Rouva N lähetti minulle Vancouverin optimistiklubin hienon ajatelman värikynistä. Kiitos, rouva N!
Taustatiedoksi, että teen luentomuistiinpanoni ns. miellekarttamenetelmällä käyttäen reippaasti värikyniä.
Lisäksi niille lukijoille (Prinsessa!) , joiden äidinkieli on jokin muu kuin suomi: pientä optimistijolla- tyyppistä purjevenettä voidaan kutsua myös "purkiksi".
Sateenkaaren salaisuus
"Voisimme oppia paljon värikyniltä: jotkut ovat teräviä, jotkut ovat kauniita, jotkut ovat tylsiä, joillakin on kummallinen nimi ja kaikki ovat erivärisiä?
Mutta ne kaikki ovat oikein mukavasti samassa purkissa."
tiistai 7. lokakuuta 2008
Maanantain tapaamisia
Kolleega
Maanantaina kävin tapaamassa entistä kolleegaa, joka oli käymässä yrityksemme toimistolla Suomesta. Oli vaikeaa heittäytyä puhumaan työasioista ja pohtimaan asiakkaiden vaatimuksia. Näköjään onneksi (?) olen kyennyt unohtamaan työasioita aika tehokkaasti siirtyessäni opiskelijanrentuksi.
Kriisipalaveri
Yliopisto jarjesti maanantaina kriisipalaverin asuntolan tapahtumista. Asuntolan johto oli lahettanyt tiedekuntaan kirjallisen valituksen, jossa vaadittiin:
Alaoven suhteen ikavaa on, etta lasin rikkonut henkilo ei reilusti tule esille ja maksa tekemiaan vahinkoja vaan veijari piilottelee muiden selkien takana.
Jostain kasittomattomasta syysta kriisikokouksessa oli kierratetty listaa, jonka allekirjoittajat vakuttavat etta lasi oli rikki jo ennen tiettya paivamaaraa...?! Miten tama lista a) korjaa lasin ja b) hakee syyllisen esille? En allekirjoittanut listaa, koska en pysty mitenkaan olemaan ao. paivamaarasta varma. Jos lista olisi ollut vakuutus, etta allekirjoittanut ei ole lasia rikkonut, niin se olisi ollutkin jo helpompi allekirjoittaa.
Jalkapalloakin voidaan pelata kovaa, mutta jos rehti ja miehekas pelaaja rikkoo saantoja, han ilmoittaa siita itse nostamalla kaden ylos. Vain jos kaikki pelaavaat saantojen mukaan, on pelissa jotain mielta.
Alaoven lasin suhteen ainoa oikea ja miehekas teko olisi, etta asianosainen etela-eurooppalainen suhari ottaisi itseaan niskasta kiinni ja kantaisi vastuun teostaan. Humalassa oleminen ei ole mikaan selitys!
Maanantaina kävin tapaamassa entistä kolleegaa, joka oli käymässä yrityksemme toimistolla Suomesta. Oli vaikeaa heittäytyä puhumaan työasioista ja pohtimaan asiakkaiden vaatimuksia. Näköjään onneksi (?) olen kyennyt unohtamaan työasioita aika tehokkaasti siirtyessäni opiskelijanrentuksi.
Kriisipalaveri
Yliopisto jarjesti maanantaina kriisipalaverin asuntolan tapahtumista. Asuntolan johto oli lahettanyt tiedekuntaan kirjallisen valituksen, jossa vaadittiin:
- alaoven lasin maksamista, 5 000 ruplaa
- elamoinnin lopettamista 6. kerroksessa, missa asumme
- tupakoinnin lopettamista huoneissa
- ottavat lahjuksia paastaakseen ihmisia sisalle yolla
- nukkuvat toiden aikana
- tarkastavat vain 6. kerroksen, vaikka muissakin kerroksissa pidetaan juhlia
Alaoven suhteen ikavaa on, etta lasin rikkonut henkilo ei reilusti tule esille ja maksa tekemiaan vahinkoja vaan veijari piilottelee muiden selkien takana.
Jostain kasittomattomasta syysta kriisikokouksessa oli kierratetty listaa, jonka allekirjoittajat vakuttavat etta lasi oli rikki jo ennen tiettya paivamaaraa...?! Miten tama lista a) korjaa lasin ja b) hakee syyllisen esille? En allekirjoittanut listaa, koska en pysty mitenkaan olemaan ao. paivamaarasta varma. Jos lista olisi ollut vakuutus, etta allekirjoittanut ei ole lasia rikkonut, niin se olisi ollutkin jo helpompi allekirjoittaa.
Jalkapalloakin voidaan pelata kovaa, mutta jos rehti ja miehekas pelaaja rikkoo saantoja, han ilmoittaa siita itse nostamalla kaden ylos. Vain jos kaikki pelaavaat saantojen mukaan, on pelissa jotain mielta.
Alaoven lasin suhteen ainoa oikea ja miehekas teko olisi, etta asianosainen etela-eurooppalainen suhari ottaisi itseaan niskasta kiinni ja kantaisi vastuun teostaan. Humalassa oleminen ei ole mikaan selitys!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)