Carmen

Palaan rakkauden ja työmoraalin tematiikkaan.

Maanantai-ilta rikastutti minun ja Prinsessan elämämiä oopperan merkeissä. Kuninkaallisen teatterin Carmenin esitys oli hieno ja elämyksellinen hämmentävässä arkkitehtuurisessa ympäristössä. (Oheinen kuva on lainattu osoitteesta http://farm1.static.flickr.com/195/443514941_c53311de7c.jpg).

Carmen on, kuten kaikki muistamme, ranskalaisen Georgers Bizet:in komediaooppera. Korpraali Don José on kahden naisen rakkauden ristivedossa. Ottosisko Micaëla olisi hänelle hyvä vaimo, mutta villi mustalaisnainen Carmen vetää Don Josén raastavaan suhteeseen. Samalla Don José jopa lähtee karkuriksi jättäen varuskunnan ja aloittaen elämän salakuljettajien parissa. Onneton elämä vie parin kolmiodraamaan, jonka kolmantena kulmana on suosittu toreador Escamillo.

Loppu on traaginen. Carmen saa surmansa mustasukkaisen Don José puukosta ja oletettavasti murhaaja otetaan kiinni tuomiota varten. Pöyhkeä härkätaistelija Escamillo jatkaa elosteluaan eikä Micaëla saa onneaan.

Jos avaamalla silmämme ja sydämemme huomaisimme lähellä olevien pienten asioiden hyvyyden, elämämme saattaisi olla onnellisempaa.
.

Analyysiä taistelusta IDF vs. Hamas

.
Pohdin omassa päässäni viimeisintä IDF vs. Hamas- taistelua. Selvittääkseni ajatuksiani, laitoin joitakin lopputulemia muistiin ihan kirjoittamalla.

Moraliteetti

Kumpikin osapuoli on pitänyt vihaa alueella yllä, joten moraalisesti kumpikin on syyllinen. Tavoite on ollut vahingoittaa toista. Lopputuloksena IDF on kuitenkin tuottanut huomattavasti suureman määrän vahinkoa ja kärsimystä, joten tässä suhteessa se on syyllisempi. Voimankäytön määrä on ollut suhteetonta, semminkin kun tiettävästi IDF on käyttänyt ns. kiellettyjä ammuksia. Toisaalta, sodassa kaikennäköiset kieltosopimukset ovat lähinnä näennäisiä. Tilanteessa tappioiden välttäminen ja toimintakyvyn/-vapauden säilyttäminen on tärkeämpää. Sopimuksia voidaan pohtia myöhemminkin, jos siihen on halua. IDFllä yleensä ei ole, koska se luottaa USAn henkiseen tukeen.

Hamasin asema

Voimme olla Hamasista mitä mieltä tahansa, mutta vallanpitäjänä se on eettisesti ongelmallinen. EU kannattaa demokratiaa, ja Hamas on demokraattisilla vaaleilla valittu alueellaan vallanpitäjäksi! Toisaalta EU pitää Hamasia terroristijärjestönä, joten se ei voi sallia Hamasin vallanpitoa. Kumpi periaate voittaa, demokratian kunnioitus vai arvopohjainen luokittelu?

Sotilaallinen analyysi

Sotilaallisesti Hamas onnistui taistelussa varsin hyvin. Sotilaallisiksi tappioiksi kun ei lasketa vain kaatuneita vaan myös haavoittuneet sekä kalustotappiot. Varsinkin raskas kalusto on merkittävässä osassa sodankäyntiä.

Israel on menettänyt kaatuneina noin 10 sotilasta + noin 300 haavoittunutta. Kaatuneiden/ haavoittuneiden suhdeluku on 1/30, jonka pienuus johtuu kehittyneistä suojavarusteista, kenttälääkinnän tasosta sekä pitkän kantaman kaluston käyttömahdollisuuksista. 300 sotilasta on kuitenkin poissa taisteluvahvuudesta tarkoittaen vähintään pataljoonaa!

Hamas on menettänyt omien ilmoitustensa mukaan noin 100 taistelijaa kaatuneita. Haavoittuneita on tämän lisäksi moninkertainen määrä. Suhdeluku on kuitenkin paljon pienempi kuin 1/30, yleisesti sodissa se on noin 1/8. Hamas ei kykene evakuoimana ja hoitamaan haavoittuneitaan yhtä hyvin kuin IDF, vaan kaatuneita tulee suhteessa enemmän. Käyttäen suhdelukua 1/8, haavoittuneita on 800. Yhteensä 900 eli 3 pataljoonaa = 1 prikaati on poissa rivivahvuudesta. Tuntematta Hamasin miesvahvuutta, tämä on absoluuttisesti raskas tappio.

Raskasta kalustoa IDF on menettänyt tuntemattoman määrän. Hamas ei niinkään, koska sillä on raskasta kalustoa vähän jos ei lainkaan. Aseiden ja ammusten suhteen Hamasin tilanne on sen sijaan varmasti hälyyttävä, koska ammushuoltoa on alueelle vaikea järjestää.

Huomioiden alkuperäisen taisteluvahvuuden, tappiolukujen valossa Hamas kykeni erittäin hyvään puolustustaisteluun! Teknologisesti alivoimaisenakin tappioita tuli vain 3x määrä. Absoluuttisesti tappiot ovat kuitenkin merkittävät.

Koska vihanpito jatkuu, kumpikin osapuoli loogisesti pyrkii huoltamaan itsensä säilyttääkseen toimintamahdollisuutensa tulevaisuudessakin. Muuten tähän mennessä tehdyt uhraukset olisivat turhia.

Tulevaisuus

Taistelu on käyty, sota jatkuu.

Yrityksen sosiaalinen vastuu ja eettinen toiminta

.
Istumme yrityksen sosiaalisen vastuun ja eettisen toiminnan luennolla. Koetamme opetella käyttämään erilaisia lähestymistapoja yritysten päätöksenteon tueksi. Suositeltu tarkastelujärjestys on:

1. utilitarianism approach (John Stuart Mill)
2. universalism eli rights approach (Immanuel Kant)
3. justice theory (John Rawls)

1. Utilitarianism
Tarkastellaan päätöksen aikaansaamaa kokonaishyötyä eri sidosryhmille. Valitaan vaihtoehto, jonka kokonaishyöty on suurin.

1. Identify alternatives
2. Determine costs and benefits of each alternatives for each primary stakeholder
3. Select alternative that produces greatest good for greatest number of stakeholders

2. Rights approach
Noudattaako päätös univeraaleja sidosryhmien oikeuksia. Näitä oikeuksia ovat oletettavasti esimerkiksi:

• The right to the truth
• The right of privacy
• The right not to be injured
• The right to what is agreed
• ...

Immanuel Kantin "rights" ajatusta voidaan kuvata seuraavalla lainauksella:
"Examines the moral standards applied to the intent of action and decisions (the ethical action is the one that will ensure that similar decisions would be reached by others, given similar circumstances)"

Ihmisiä ei saa käyttää välineenä (means) vaan heillä on itseisarvo sisäänsä (ends).

3. Justice theory
Analysoi, minimoiko päätös häviäville sidosryhmille tulevan vahingon.

Arthur Andersen- prosessi
Peruskehyksenä voidaan käyttää ns. Arthur Andersen- prosessia:

1. What are the facts?
2. What are the ethical issues?
3. What are the alternatives?
4. Who are the primary stakeholders?
5. What are the ethics of alternatives?
1. utilitarianism
2. rights (and duty)
   
3. justice
4. (caring)
   
6. What are the practical constraints?
7. What actions should be taken?

Lisäteorioita
Näihin tarkastelunäkökulmiin voidaan hyvin lisätä seuraavat, täydentävät teoriamallit.

Caring and duties
Cavanagh G., Moberg D., Velasquez M. täydensivät omaa URJ- teoriaansa lisäämällä "caring" ja "duties" osat.

Oheinen kuva on artikkelista Cavanagh G., Moberg D., Velasquez M. 1995. Making business ethics practical. Business Ethics Quarterly. Vol. 5. Issue 3. P. 399–418.

Vuomalli antaa kokonaisen lähetymistavan päätöksen arviointiin sosiaalisesta ja eettisestä näkökulmasta.

ISCT eli integrative social contract theory (Donaldson & Dunfee)
Tarkastelee sosiaalista sopimusprosessia (contractarian process) normatiivisena yritysten päätöksen arviointimallina.

1. Local economic communities may specify ethical norms for their members through microsocial contracts.
2. Norm-specifying microsocial contracts must be grounded in informed consent buttressed by a right of exit.
3. In order to be obligatory, a microsocial contract norm must be compatible with hypemorms.
4. In case of conflicts among norms satisfying Principles 1-3, priority must be established through the application of rules consistent with the spirit and letter of the macrosocial contract.
   

Archie Carrol:in pyramidi










Loppukaneetti

Ironista on, että Arthur Andersen- yritys kaatui epäeettiseen toimintaan...
.

Kokeita ja lunttaamista

.
Siskonlikka valittelee omassa blogissaan, että Thaimaassa ovat maailman naurattavimmat yliopistotentit. Kehoitan lukemaan kuvauksen osoitteessa http://vilja.infected.fi/?p=117

Myönnän, että täällä ei ole päästy tuolle tasolle. Hyvä tai harmi, ihan näkökannasta riippuva tulkinta.

Meidän tenttijärjestelmämme tukeutuu lukukauden lopussa oleviin lopputentteihin sekä puolessavälissä kautta pidettäviin välikokeisiin eli ns. mid-term tentteihin. Joillakin kursseilla on tämän lisäksi ns. in-class asignments, eli pienimuotoisia tuntikokeita.

Venäjän välitentti

Viime viikolla saimme(/jouduimme) suorittaa venäjänkielen välikokeen. Kuvittelin osaavani asiat riittävän hyvin, mutta itse tentin aikana sekoitin ainakin prepositionaalit ja akkusatiivit pahemman kerran.

Onneksi opettaja sanoi kokeen alussa, että jos meillä on kysyttävää, niin hän yrittää vastata. Alussa joku kysyi varovasti koetekstistä löytynyttä tuntematonta sanaa. Saimmekin siihen englanninkielisen käännöksen. Hetken kuluttua toinen kysyi seuraavaa sanaa, ja opettaja vastasi jälleen ystävällisesti. Kysymykset alkoivat tulla "rohkeammiksi", kunnes joku kysyi suoraan "Pitääkö tehtävässä 6 laittaa akkusatiivi vai prepositionaali?". Pienen tauon jälkeen opettaja vastasi kysymykseen antamalla esimerkkivastauksen! Uskomatta korviaan ainakin osa meistä tenttijöistä kirjasi saamansa oikean vastauksen kiivaasti tenttipaperiin.

Tentin aikana osa opiskelijoista lähti pois saatuaan tenttivastauksensa valmiiksi. Me, jotka jäimme loppuun asti, saimme nauttia yhä useammista ja useammista oikeista vastauksista... Tekeehän sen tentin näinkin :) Jos opettaja auttaa, niin kai avun saa ottaa vastaan?

Tuntikoe ja erilainen asenne

Viime viikolla Managerial economics- kurssilla saimme vastattavaksemme 15 monivalintakysymyksen tuntikokeen. Rasteja piti laittaa ruutuun a, b, c tai d.

Istuin (jälleen) takapenkissä, josta oli mielenkiintoista seurata luokan tapahtumia. Vaikka opettaja istui luokan edessä katederilla, vieressäni takapenkissä kävi kahden opiskelijattaren välillä kiivas suhina. Kumpikin antoi toiselleen oikeita (?) vastauksia ja kirjasi niitä paperille. Tarkkailin touhua ja mietin suhtautumistani.

GSOMissa meidät opiskelijat laitetaan tenttipistemäärien mukaan paremmuusjärjestykseen. Tämän jälkeen päälle pudotetaan Gauss:in käyrä, jolloin 10% saa A:n jne. Viimeiset 10% saavat huonon arvosanan (tai hylätyn?). Algoritimi ei ole ihan näin yksinkertainen, mutta kaikki joutuvat kuitenkin kilpailemaan suhteessa toisiinsa.

Nämä kaksi luntannutta naista olivat ao. kurssin välitentissä parhaiden joukossa. Ymmärtäisin jotenkin, jos huono oppilas lunttaa ja yrittää päästä tentistä läpi. Mutta jos hyvätkin oppilaat lunttaavat ponnistaen "muiden silmäkulmasta", ymmärrykseni loppuu välittömästi. Huomattakoon, että kummassakaan tapauksessa en lunttaamista hyväksy! Ymmärtäminen ja hyväksyminen ovat eri asioita.

Tunnin jälkeen kävin juttelemassa neitojen kanssa. Kysyin suoraan "Miksi lunttasitte kokeessa?". Toinen, nolompi, katseli seinille. Toinen, se röyhkeämpi, kysyi "Miten niin? En minä ole luntannut...!". Viittasin heidän toimiinsa kokeen aikana, joka hiljensi röyhkeämmän kokonaan. Hiljaisempi puolestaan sai suunsa auki, "Kun se on meillä tapana..". Jaa, mitäpä tuohon osaisi sanoa. Kun se on tapana.

Jätin asian sikseen ja lähdin pois luokasta. Toivottavasti nämä neitoset yrittävät kuunnella "Corporate social responsibility and business ethics" luennot hyvin. Tällä maalla ei ole moraalista jatkuvuutta, jos havaittu asenne ja toiminta jatkuu epäeettisenä käytöksenä työelämässäkin. Muutosta tarvitaan, mutta sen aikaansaaminen on vaikeaa.
.

Toinen sateenkaari

Painostusta

Pietarissa yritettiin järjestää "Side by side" filmifestivaali viime viikolla. Festivaalin oli tarkoitus olla ensimmäinen julkinen homo- ja lesbofilmien esitystilaisuus Venäjällä. Yllättäen (?) avajaisiltana esityspaikkaan tehtiin "paloturvallisuustarkastus", jonka seurauksena paikka määrättiin suljettavaksi.

Festivaalijärjestäjien, osallistujien, lehdistön jne. tullessa paikalle alueelle oli tullut runsaasti mellakkavarusteisia poliiseja. Järjestäjien mukaan poliisit eivät ottaneet millään tapaa kontakia järjestäjiin eivätkä selittäneet läsnäoloaan. Vaikutelmaksi oli jäänyt, että poliisioperaation tarkoituksena oli häirintä, painostus ja väkivallalla uhkaaminen.

Festivaalin päävieras, John Cameron Mitchelll (Shortbus, 2006), oli surullinen ja pahoillaan tapahtuneesta. Hänen näkemyksensä mukaan kyse ei ole pelkästään seksuaalisiin vähemmistöihin kohdistuvasta sorrosta Venäjällä. The St.Petersburg Times- lehden (7.10.2008) haastattelun mukaan auktoriteetit kiristävät yhteiskunnan valvontaa maassa kaikilla tasoille. Alla lainaus lehden sivulta:

"It’s tightening up again. People were saying that in the 1990s it was not a big deal. It seems like a strange trickle-down effect. [Gays] tend to be equated with political dissent or something. It certainly happened here under Communist rule, but the same things happen in China. Anything that’s too independent, anything that’s a little bit too organized, that is not approved by the government is somehow seen as a threat, whether it is religious, philosophical, social or cultural. Forget political! It’s somehow seen as trouble."

Yhteiskunnan seksuaalisuuden hyväksynnästä Mitchell sanoi haastattelussa seuraavasti:

"The more relaxed cultures are about sex, i.e., the fewer proscriptions there are about sexual behavior, the less violence — domestic violence, sexual violence and even war — there is. Do you know of a culture that has invaded another culture militarily that is really relaxed about sex and its cousin, gender?"

Festivaalin virallisen peruuttamisen jälkeen järjestäjät olivat pitäneet pienimuotoisen tiedotustilaisuuden lastentarhassa. Jotta tarhan lattiat eivät olisi likaantuneet, oli vierailla ollut kenkiensä päällä pienet siniset muovisuojukset. Paikka ei halunnut festivaalin likaavan heidän lattioitaan, aivan kuten Pietarin hallinto ei halunnut festivaalin "likaavan" Pietaria. Loistavaa metaforaa!

Mitchell kuvasi näkemyksiään Pietarista näin:

"St. Petersburg was, in Peter [the Great]’s view, the window to the West in a country that was struggling to free itself from superstition and from a certain way of thinking that perhaps was not as useful as it once had been. I believe that general homophobia in Russia, specifically as evidenced by the events of this week, is not useful to the city, to anyone in it.
People had described [the city] to me: “Oh, it’s like San Francisco in the U.S. It’s like the second city, but it’s the more beautiful one.” But obviously in terms of the city government, it’s certainly not San Francisco."

Ollaan vähän suvaitsevaisempia toisiamme kohtaan, ollaanhan?!

Maanantain tapaamisia

Kolleega

Maanantaina kävin tapaamassa entistä kolleegaa, joka oli käymässä yrityksemme toimistolla Suomesta. Oli vaikeaa heittäytyä puhumaan työasioista ja pohtimaan asiakkaiden vaatimuksia. Näköjään onneksi (?) olen kyennyt unohtamaan työasioita aika tehokkaasti siirtyessäni opiskelijanrentuksi.

Kriisipalaveri

Yliopisto jarjesti maanantaina kriisipalaverin asuntolan tapahtumista. Asuntolan johto oli lahettanyt tiedekuntaan kirjallisen valituksen, jossa vaadittiin:

• alaoven lasin maksamista, 5 000 ruplaa
• elamoinnin lopettamista 6. kerroksessa, missa asumme
• tupakoinnin lopettamista huoneissa

Vastavalituksina opiskelijat ottivat kantaa siihen, etta asuntolan vartijat:

• ottavat lahjuksia paastaakseen ihmisia sisalle yolla
• nukkuvat toiden aikana
• tarkastavat vain 6. kerroksen, vaikka muissakin kerroksissa pidetaan juhlia

Vaikea ottaa kantaa, koska en ole ollut kuin yhdessa juhlinnassa mukana; ramadanin paattymisjuhlassa. Olen kuitenkin asuntolan kanssa samaa mielta, etta jos joku polttaa huoneissa, se pitaa lopettaa valittomasti tulipalovaaran takia ottamatta edes kantaa hajuhaittoihin.

Alaoven suhteen ikavaa on, etta lasin rikkonut henkilo ei reilusti tule esille ja maksa tekemiaan vahinkoja vaan veijari piilottelee muiden selkien takana.

Jostain kasittomattomasta syysta kriisikokouksessa oli kierratetty listaa, jonka allekirjoittajat vakuttavat etta lasi oli rikki jo ennen tiettya paivamaaraa...?! Miten tama lista a) korjaa lasin ja b) hakee syyllisen esille? En allekirjoittanut listaa, koska en pysty mitenkaan olemaan ao. paivamaarasta varma. Jos lista olisi ollut vakuutus, etta allekirjoittanut ei ole lasia rikkonut, niin se olisi ollutkin jo helpompi allekirjoittaa.

Jalkapalloakin voidaan pelata kovaa, mutta jos rehti ja miehekas pelaaja rikkoo saantoja, han ilmoittaa siita itse nostamalla kaden ylos. Vain jos kaikki pelaavaat saantojen mukaan, on pelissa jotain mielta.

Alaoven lasin suhteen ainoa oikea ja miehekas teko olisi, etta asianosainen etela-eurooppalainen suhari ottaisi itseaan niskasta kiinni ja kantaisi vastuun teostaan. Humalassa oleminen ei ole mikaan selitys!