Vitsitentti

.

Tiistaina pidetty laadullisten tutkimusmenetelmien tentti oli syksyn tenttien pohjanoteeraus ja lähes täydellinen vitsi.

Meille oli annettu luettavaksi kaksi Malhotran metatutkimusta eli kirjallisuuskoostetta markkinatutkimuksista. Näistä artikkeleista oli tentissä viisi kysymystä. Tukena sai käyttää ao. artikkeleita, kirjoja, nettiä jne. Kysymykset olivat aseteltu niin, että ainakin käsitykseni mukaan niihin kykeni vastaamaan kopioimalla tekstiä suoraan artikkeleista.

Suurin virheeni oli, etta en ollut ottanut mukaani kannettavaa tietokonetta. Sillä olisi ollut paljon helpompi hakea kysymyksissä olleita sanoja artikkeleiden sisältä. Nyt aikaa meni siihen, kun yritti silmäillä tekstimassaa havaitakseen tarvittavan kappaleen. Toisekseen tietokoneella olisi voinut hakea lisätekstinpalasia verkosta. En oikein ymmärrä, miten tämä tentti tukee meidän oppimisprosessiamme aihealueella. Oppimista vartenhan tenttejä pidetään!

Toinen harmittava asia oli, että ainakin yksi opiskelijoista käyttäytyi epäeettisesti. Hän ilmeisesti kävi katsomassa tenttikysymykset etukäteen edellisen luennon aikana. Ilman luennoitsijan lupaa tietysti. Toivon hänen itsensä takia, etten itse pääse yllättämään häntä itse teosta. Yrittää saa ja ponnistella pitää, mutta reilusti. Muuten voi olla hankaluuksia saada tukea muilta, kun pääsemme Suomen päähän.
.

Lisää lunttaamista ja opiskelumoraalia...

.
Vaihdoin ajatuksia Thaimaan reportterimme kanssa lunttauskäytännöistä. Kuten totesin, täällä ei ole päästy vielä (nähdäkseni) tenttipapereiden varastamisen tasolle. Graduja kylläkin voi teettää rahalla. Hinta on vain muutama tuhat ruplaa. En tiedä, saako tuohon hintaan tekeleen englanniksi tai jopa suomeksi. Venäjäksi ainakin.

Arvoisa LUTin väki. Jos jätän vuonna 2010 venäjänkielisen gradun, kyselkää gradun taustoja vähän tarkemmin. :-) Tarkastakaa ainakin minun venäjänkielentaitoni.

Annetaan kaikesta huolimatta venäläisille opiskelijoille hieman synninpäästöä. Eivät he ole ainoita vilunkimestareita.
Venäjän välikokeessa opettaja kävi välillä poissa luokasta. Useimmilla meistä pysyi moraali korkealla eikä epäeettisiä toimia ollut juurikaan havaittavissa. Ainoastaan italialainen vasen pakki herra G ja belgialainen neitokainen A käynnistivät pan-European yhteistyön vertaillen vastauksiaan. Eläköön EU!

Tämän vuodatuksen jälkeen pitää hattua nostaa suurimmalle osalle venäläisopiskelijoita. Ainakin MIB ohjelmassa valtaosa naisopiskelijoista tekevät suunnattomat määrät työtä opintojensa eteen. Viikonloput, illat ja lähes kaikki vapaa-aika käytetään lukemalla, tekemällä ryhmätöitä jne. Välillä jopa pelottaa heidän kunnianhimonsa päästä eteenpäin elämässä. Kunhan eivät polttaisi itseään puhki. Heillä kun tuntuu olevan luonnollisena ajatuksena, että opinnot tehdään parhain mahdollisin arvosanoin kuntoon. Päästyään työelämään he haluavat urallaan eteenpäin ja he tulevat sen lisäksi hoitamaan perheen talousasiat & lastenhoidon. Kuten naisen Venäjällä kuuluu...
.

Kokeita ja lunttaamista

.
Siskonlikka valittelee omassa blogissaan, että Thaimaassa ovat maailman naurattavimmat yliopistotentit. Kehoitan lukemaan kuvauksen osoitteessa http://vilja.infected.fi/?p=117

Myönnän, että täällä ei ole päästy tuolle tasolle. Hyvä tai harmi, ihan näkökannasta riippuva tulkinta.

Meidän tenttijärjestelmämme tukeutuu lukukauden lopussa oleviin lopputentteihin sekä puolessavälissä kautta pidettäviin välikokeisiin eli ns. mid-term tentteihin. Joillakin kursseilla on tämän lisäksi ns. in-class asignments, eli pienimuotoisia tuntikokeita.

Venäjän välitentti

Viime viikolla saimme(/jouduimme) suorittaa venäjänkielen välikokeen. Kuvittelin osaavani asiat riittävän hyvin, mutta itse tentin aikana sekoitin ainakin prepositionaalit ja akkusatiivit pahemman kerran.

Onneksi opettaja sanoi kokeen alussa, että jos meillä on kysyttävää, niin hän yrittää vastata. Alussa joku kysyi varovasti koetekstistä löytynyttä tuntematonta sanaa. Saimmekin siihen englanninkielisen käännöksen. Hetken kuluttua toinen kysyi seuraavaa sanaa, ja opettaja vastasi jälleen ystävällisesti. Kysymykset alkoivat tulla "rohkeammiksi", kunnes joku kysyi suoraan "Pitääkö tehtävässä 6 laittaa akkusatiivi vai prepositionaali?". Pienen tauon jälkeen opettaja vastasi kysymykseen antamalla esimerkkivastauksen! Uskomatta korviaan ainakin osa meistä tenttijöistä kirjasi saamansa oikean vastauksen kiivaasti tenttipaperiin.

Tentin aikana osa opiskelijoista lähti pois saatuaan tenttivastauksensa valmiiksi. Me, jotka jäimme loppuun asti, saimme nauttia yhä useammista ja useammista oikeista vastauksista... Tekeehän sen tentin näinkin :) Jos opettaja auttaa, niin kai avun saa ottaa vastaan?

Tuntikoe ja erilainen asenne

Viime viikolla Managerial economics- kurssilla saimme vastattavaksemme 15 monivalintakysymyksen tuntikokeen. Rasteja piti laittaa ruutuun a, b, c tai d.

Istuin (jälleen) takapenkissä, josta oli mielenkiintoista seurata luokan tapahtumia. Vaikka opettaja istui luokan edessä katederilla, vieressäni takapenkissä kävi kahden opiskelijattaren välillä kiivas suhina. Kumpikin antoi toiselleen oikeita (?) vastauksia ja kirjasi niitä paperille. Tarkkailin touhua ja mietin suhtautumistani.

GSOMissa meidät opiskelijat laitetaan tenttipistemäärien mukaan paremmuusjärjestykseen. Tämän jälkeen päälle pudotetaan Gauss:in käyrä, jolloin 10% saa A:n jne. Viimeiset 10% saavat huonon arvosanan (tai hylätyn?). Algoritimi ei ole ihan näin yksinkertainen, mutta kaikki joutuvat kuitenkin kilpailemaan suhteessa toisiinsa.

Nämä kaksi luntannutta naista olivat ao. kurssin välitentissä parhaiden joukossa. Ymmärtäisin jotenkin, jos huono oppilas lunttaa ja yrittää päästä tentistä läpi. Mutta jos hyvätkin oppilaat lunttaavat ponnistaen "muiden silmäkulmasta", ymmärrykseni loppuu välittömästi. Huomattakoon, että kummassakaan tapauksessa en lunttaamista hyväksy! Ymmärtäminen ja hyväksyminen ovat eri asioita.

Tunnin jälkeen kävin juttelemassa neitojen kanssa. Kysyin suoraan "Miksi lunttasitte kokeessa?". Toinen, nolompi, katseli seinille. Toinen, se röyhkeämpi, kysyi "Miten niin? En minä ole luntannut...!". Viittasin heidän toimiinsa kokeen aikana, joka hiljensi röyhkeämmän kokonaan. Hiljaisempi puolestaan sai suunsa auki, "Kun se on meillä tapana..". Jaa, mitäpä tuohon osaisi sanoa. Kun se on tapana.

Jätin asian sikseen ja lähdin pois luokasta. Toivottavasti nämä neitoset yrittävät kuunnella "Corporate social responsibility and business ethics" luennot hyvin. Tällä maalla ei ole moraalista jatkuvuutta, jos havaittu asenne ja toiminta jatkuu epäeettisenä käytöksenä työelämässäkin. Muutosta tarvitaan, mutta sen aikaansaaminen on vaikeaa.
.

Mutinaa, pohdintaa ja liiketoimintaa

Projektikokous

Pidimme tänään perjantaina ensimmäisen varsinaisen tietojohtamisen projektityön palaverin. Olimme yhdessä sopineet tapaavamme kello 12.15 tiedekunnan kirjastossa. Kellon lyödessä sata paikalla oli viidestä projektihenkilöstä kaksi. Kello 12.30 saapui kolmas paikalle. Neljäs ilmestyi kello 12.40. Viides ei ilmestynyt lainkaan. Tässähän tulee ihan uskonnollinen olo, ihmeitä ja ilmestyksiä tapahtuu pitkin päivää.

Olin valmistellut tälle projektin seurantakokoukselle asialistan, jotta kokouksella olisi selkeä runko. Toimintamalli taisi yllättää paikallaolijat pääsääntöisesti myönteisesti. Keskustelin jälkeenpäin projektiin kuuluvan neiti I:n kanssa ja hän totesi rakastavansa sitä, että joku todella johtaa projektia. Kuulemma ainakin koulu- ja yliopistotasolla kaikki projektityöt tapahtuvat yleensä kaoottisesti. Töitä ei koordinoida, kaikki kirjoittelevat omia ajatuksiaan, jonka lisäksi työn tekeminen jätetään viimetippaan.

Pohdimme kahdestaan, miksi Venäjällä hidastelu töiden aloittamisessa on niin yleistä. Neiti I vahvisti tuumailun jälkeen teoriani. Ihmiset ovat oppineet ohjeiden, sääntöjen ja määräysten muuttuvan koko ajan, joten mitään ei kannata tehdä ennenkuin viimeisellä hetkellä.

Pyysin häntä antamaan minulle palautetta projektinjohtamistyylistäni ja sen soveltuvuudesta paikallisiin olosuhteisiin. Luulen, että hän jopa tekeekin niin. Fiksu, aktiivinen ja yrittäväinen nuori nainen- tuossa aika hyvä luennehdinta persoonasta.

Olin yrittänyt johtaa projektia siten, että jokainen tuottaa materiaalia yhteisesti vastuutettuna kaikista tarvittavista eri aiheista. Kokouksessa kävi ilmi, että muut tuntevat luontevammaksi töiden jakamisen henkilökohtaisille vastuille. Teimme tämäntyylisen muutoksen toimintatapaamme. Lisäksi kirjasimme pari todellista touhupistettä eri henkilöille.

Odotan mielenkiinnolla miten tämä projekti etenee ja odotan vielä suuremmalla mielenkiinnolla muita vastaavia projekteja. Eri toimintatapojen yhtenäistäminen on yksi parhaita oppimisaiheita tässä koulutusohjelmassa.

Johtamisekonomiaa (managerial economics)

Meillä oli torstaina illalla johtamisekonomian tentti, ns. mid-term exam. Ennen tenttiä luokassa kävi kuhina kuin Lievestuoreella Hyytiäisten mehiläispesillä. Erilaisia muistiinpanolappuja vertailtiin, viimeisiä tärppejä kyseltiin, kirjoja selattiin ja oltiin yleisesti hermostuneita. Tenttiin varattu luokkahuone oli selkeästi aivan liian pieni. Näytti siltä, että tulisimme istumaan toistemme syleissä (noinkos se taipuu?). Mikäpäs siinä, jos minun ei tarvitse istua alimmaisena. Tai toisaalta, riippuu siitä, kuka istuu sylissä.

Meidät kuitenkin jaettiin lopulta kahteen ryhmään ja osa meistä ohjattiin yläkertaan toiseen tilaan. Itse tenttitilaisuus oli normaalinoloinen. Pöydällä sai olla vain kynä ja kumi, henkiöiden välillä oli (useimmiten) yksi tyhjä istuin välissä ja tenttiä valvoi koko ajan yksi henkilö.

Tenttikysymyspapereita oli kahta erilaista varianttia, jotka jaettiin siten, että vierekkäisillä henkilöillä oli erilaiset kysymykset. Hyvä idea, paitsi että heti kun paperit oli jaettu ja valvoja tohusi jotain muuta, osa alkoi vaihtamaan papereita keskenään. Tällä pidettiin huolta siitä, että vierekkäisillä tenttijöillä olikin sama paperi... :) On helpompi katsoa kaverin paperista oikeat vastaukset.

Tentin aikana valvoja lähti käymään käytävällä. Ette ikinä arvaa, mitä luokassa tapahtui välittömästi.. Ainakin paikallisväestössä virisi terhakka puheensorina ja vastausten jakelu oikealle ja vasemmalle. Istuin takarivissä, joten saatoin seurata tapahtumia aitiopaikalta. Yllätyksekseni huomasin yhden venäläisopiskelijattaren, neiti A:n, joka ei ottanut välittömästi kontaktia muihin. "Onpas asiallinen ja aikuismainen nainen", totesin itselleni. "Näköjään poikkeuksiakin löytyy tässä lunttaamissuhteessa."

Tentti sisälsi lukuisia monivalintakysymyksiä ja kaksi avointa kysymystä. Kysymykset olivat sisällöltäänkin riittävän vaikeita, mutta osassa haastekerrointa nosti lisäksi kömpelö englannin kieli. Kysymyksissä oli lauserakenteita, jotka antoivat mukavaa värinää, kun niitä yritti ymmärtää. Hyvä esimerkki hankalasta kysymysmuodosta on kuvitteellinen monivalintakysymys:

"Kaikki seuraavat ovat vaikuttamatta pesintään, paitsi ei"
a) myyrä
b) mäyrä
c) ilmasto
d) saasteet
e) sekä b) että d)"

Kun kysymys ei ole suorassa muodossa, vaan se esitetään käänteisesti, vastaamislogiikka murenee hyvin herkästi.

Saimme tulokset tänään perjantaina yhteisessä tilaisuudessa. Sain 70% maksimipistemäärästä, eli pääsin läpi! Alin läpäisy-% oli 60%. Pistemäärä sisälsi tentin lisäksi kolme tuntikoetta. Koska en osallistunut yhteen niistä ollenkaan, tentti meni vähän paremmin kuin pistemäärä antaa olettaa. Olen oikein tyytyväinen. Panos/ tuotossuhde on jälleen riittävän alhainen!

Ettei pääsisi unohtumaan: Onnittelut herra I loistavasta pistemäärästäsi!

Lunttauksen logiikka

Neiti A:n osalla tarina jatkuu. Tänään perjantaina otin hänet sivuun ja kysyin ihmetyksen sekaisella äänellä syytä hänen uljaaseen ja rehelliseen toimintaansa. "Olisinhan minä toki kysynyt, mutta kun en tunne vielä ketään!", oli masentava vastaus. Jatkoimme keskustelua pidemmänkin tovin. Hän perusteli, täysin loogisesti, toimintaa sillä, että yleensä Venäjällä yliopistoissa arvostelu on absoluuttinen. Kaikki saattavat siis saada parhaan arvosanan, jos vain ovat niin hyviä.

Meidän koulutusohjelmassamme arvostelu on sensijaan suhteellinen. Kaikki opiskelijoiden tulokset asetetaan Gaussin käyrälle. Paras 10% saa A:n, seuraavat 25% (?) B:n ja niin edelleen. Huonoin 10% hylätään aina. Tässä järjestelmässä lunttaaminen toisilta kyselemällä ei ole loogisesti järkevää. Samalla kun autat muita, huononnat omaa asemaasi käyrällä. Ainoastaan jos olet oikeasti huono, muiden apu auttaa sinua. Jos tiedät jotain, kilpailuteoreettisesi sinun ei kannattaisi kysyä ja asettaa itseäsi samalla kysymysten kohteeksi. Jokainen lisäpiste kaverilla on sinulta pois!

Kun kerroin tämän neiti A:lle, hän tuntui olevan logiikasta hämmentynyt. Hän kertoi, että luultavasti tätä suhteellista arvostelua ei ole vielä ymmärretty kunnolla.

Liiketoimintaa

Jos tiedekuntamme olisi "School of business", yllä olevan kappaleen valossa meidän vaihto-oppilaiden kannattasi tehdä liiketoimintaa. Koska meille riittää kurseista läpipääsy, voisimme rahastaa venäläisillä oppijoilla. Heille on tärkeää saada hyvä arvosana, koska se vaikuttaa suoraan useimpien stipendin rahamäärään. Kenties he olisivat valmiita maksamaan siitä, että vaihto-oppilaat eivät yritä liian paljon... :)

Mutta tämähän on "School of management", joten ehkä ei.

Työhakemuksia

Tiedekunnan työnhakutoimisto yrittää auttaa meitä tulevaisuuteen järjestämällä mm. työhakemuksen kirjoittamiskoulutusta. Istuimme tällä viikolla konsultin koulutuksessa, jossa meille selvitettiin CV:n rakennetta sekä saatekirjeen olemusta. Kotitehtäväksi annettiin CV:n kirjoittaminen ja lähettäminen ao. toimistoon.

Kyseistä toimistoa johtaa maailman toiseksi turhin nainen, madmuaselle K. Kun hän on jossakin tilaisuudessa mukana, puhetta tulee taukoamatta ilman asiaa. Hän tuntuu olevan kovasti ylpeä siitä, että asui Ameriikan maalla 14 (?) vuotta. Kaikki pitäisi tehdä niinkuin tuossa kullanvuolennan luvatussa maassa.

Koska oma CV on kokoajan ajantasalla, paiskasin tekeleen samantien mdm K:lle. Vastausviesti tuli pian. Sisältö oli jotensakin seuraava:
- kyseessä ei ole CV vaan resume, koska USAssa sitä kutsutaan resumeksi
- tuotokseni vaatii PALJON työtä
- kun työstän sitä eteenpäin, mdm K voi käyttää sitä esimerkkinä koulutuksissaan
- minun pitää mennä käymään välittömästi hänen luonaan

No, mikäpäs siinä. Menin hänen tykönsä perjantaina iltapäivällä. Oli punakynä saanut kyytiä.

Paperini oli tulostettuna hänen pöydällään ja ruodinta alkoi:
- otsikossa ei saa lukea CV, koska sen pitää olla resume. Niin varmaan, mutta kun ei aio hakea Amerikanpellejen työpaikkoja.
- päivämäärää ei saa laittaa. Jaa, entäs jos CV (!) jää työnantajan arkistoon? Mistä he tietävät milloin CV:ni oli ajantasalla?
- kansallisuutta ei saa laittaa. Niinkuin EUssa ei olisi muka väliä sillä, onko minulla Schengen-alueella kelpaava passi? Ja toki jokaisen kansalaisuuden edustajan on yhtä helpppo saada töitä eri maissa... Laitetaanko samaa tahtia maailmanrauhakin kuntoon ja poistetaan nälänhätä maailmasta, kun idealisteja ollaan?
- sukupuolta ei saa laittaa. Lukuunottamatta Suomea nimestäni ei voi päätellä sukupuolta. Ja sanotaan ihan mitä vain, rakkaat feministit, sukupuolella on väliä! Niinkuin on koollakin.
- siviilisäätyä tai lasten ikiä ei saa laittaa. Ai jaa, olen varmaan ihan väärin nähdyt kansainvälisissä yrityksissä, että työantajaa kiinnostaa mahdollisuutesi matkustaa. Ja tähän vaikuttaa siviilisääty, merkittävästi!
- ikää ei saa laittaa. Niin, mitäpäs väliä sillä on, olenko 20 vai 40 vuotias...?
- kielitaitoa ei saa laittaa näkyville. Äidinkieleni on kuulemma itsestäänselvyys, ja koska CV (!) on englanniksi, niin osaan englantia. Voi pyhä yksinkertaisuus!
- jne.jne.

Kuuntelin ripitystä jonkin aikaa ja pääsääntöisesti nyökyttelin. Totesin, että on parempi ottaa rautakangen rooli. (Tunnettehan tarinan insinööristä ja rautakangesta väittelemässä? Viisaampana rautakanki antoi periksi...). Sopiva hetki kadota hänen huoneestaan oli, kun hänen puhelimensa soi. Koska hän vastasi siihen ja aloitti puhelun, totesin että olen näköjään vähemmän tärkeä kuin joku muu. Kiitin kohteliaasti ja poistuin paikalta.

Asiakaspalvelun peruskurssi: kun olet palvelemassa paikalla olevaa asiakasta, älä vastaa soivaan puhelimeen!

Olin kuitenkin kiltti, ja tein CV:hen hänen vaatimansa muutoksetpaiskoen uuden version maailmalle. En kai minä tässä mitään menetä.

Todettakoon kuitenkin tässä julkisesti, että minä en ole antanut mdm K.lle lupaa käyttää tuotostani esimerkkinä koulutuksessa. Enkä muuallakaan. Kyse on minun henkilökohtaisista tiedoistani, joiden jakelusta päätän minä!

Ugh, olen puhunut.