.
Vetinen sunnuntai
Vettä on tullut koko sunnuntain kuin ennen Noan aikaa. Myrsky on sama, joka on jyllännyt Suomen päällä. Saamme varmaan nauttia myräkästä vielä jonkin tunnin, sisällä katsellen. Tällaiset kukkakepit ottaisivat turhia riskejä lähtiessään ulos juuri nyt. Suuremmatkin esineet saavat lentotaidon ykskaks. Nöpötän täällä ja juon teetä.
Opinnot
Päivä on mennyt opintojen parissa. Aamulla tietojohtamista GLOBAL- projektin tutkimusartikkelin parissa. Olen tutustunut projektiin ja sen tuloksiin jo Kuopiossa väitöskirjan teon aikana. Projekti tuottaa kohtuullisen käyttökelpoista tietoa, tosin yleisesti kulttuuri- ja johtamistutkimukselle asettavin varauksin.
Pääosa ajankäytöstä on mennyt mikrotalouden parissa lukuunottamatta venäjänkielen rypistystä. Herra R oli ystävällinen ja auttoi kyselemällä sanastoa. Opettelimme yhdessä sanomaan "Herra G rikkoi ikkunan asuntolan edessä" :)
Aamuyön mellestystä
Osa asuntolan sankareista oli aamuyöllä asuntolaan tullessaan päätynyt avoimen ikkunan kautta vartijoiden kiinteistönvalvontakeskukseen. Nettiin oli ilmestynyt tänään valokuvia, jossa veijarit ihmettelevät valvontakameroiden monitoreita ja pyllistelevät kameralle. Että sellaista reipasta partiolaistoimintaa.
Aamuyöllä asuntolalle oli saatu kutsuttua myös miliisi. Suurehko asuntolassa asuvien opiskelijoiden pumppu oli yrittänyt päästä sisälle lukitusta ulko-ovesta. Lopputuloksena miliisin tulo paikalle ja kaikkien (?) paikallaolleiden opiskelijoiden henkilötietojen kirjaaminen ylös.
Olipas minulla tylsää kun nukuin taas onneni ohi.
Muuta elämää?
Muuten asuntomme elämä on ollut normaalinoloista. Kämpässämme on kopioitu pornoelokuvia venäläisten opiskelijattarien pyynnöstä, tehty ruokaa, nukuttu ja kuunneltu musiikkia. Business as usual....
.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste seksuaalisuus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste seksuaalisuus. Näytä kaikki tekstit
sunnuntai 26. lokakuuta 2008
perjantai 10. lokakuuta 2008
Perjantai ja ilta
Rasitetta
Tänään perjantaina oli henkisesti rasittava päivä. Varsinkin iltapäivällä (tai paremminkin alkuillasta) venäjäntunnin alussa alkoi henkinen sietokykyni rakoilla. Viimeisen pisaran valutti laulutunti. Kyllä, laulutunti!
Meillä on ensiviikon perjantaina venäläinen ilta, johon kaikki venäjänkielen opiskeluryhmät ovat tuottaneet esityksiä. Me aloittelijat esitämme perinteisen venäläisen näytelmän. Tämä on vielä (lähestulkoon) järjellinen yritelmä.
Jossain käsittämättömässä viisaudessa joku on kuitenkin päättänyt, että tämän lisäksi kaikki opettelevat ja laulavat yhdessä pitkän venäjänkielisen laulun. Niinpä meidät marssitettiin tänään luokkaan harjoittelemaan ao. sävellystä. Aluksi hempeä-ääninen nainen piti pitkähkön alustuspuheenvuoron - venäjäksi. En tainnut ymmärtää sanaakaan - jonka myös ilmoitin naiselle selkein sanakääntein. Tämän jälkeen aloimme laulamaan (en osaa laulaa) kohtuullisen vaikeaa sävelkulkua (ainakin minulle) sanoilla, joita emme ymmärrä emmekä varsinkaan osaa lausua.
Kestin tilannetta noin 5 minuuttia, jonka jälkeen sanouduin tapahtumasta henkisesti irti. En ole tullut venäjälle nolaamaan itseäni ja laulelemaan venäjäläisiä lauluja, joita en osaa. Herranen aika, tämä ei ole rippikoululeiri vaan kaksivuotinen yliopiston ylempään korkeakoulututkintoon tähtäävä liiketalouden maisteritason koulutusohjelma. Jotain rajaa sentään.
Jatkona seuranneella Venäjän tunnilla ärtyneisyyteni jatkui, valitettavasti. Pohdin kotimatkalla huonolle tuulelleni selityksiä. Löysin useita, toisiaan täydentäviä ja voimistavia, mahdollisia syitä:
Asialle pitää tehdä jotain, mutta mitä?! Yritän levätä nyt viikonloppuna, mutta a) kohtaa en pääse lievittämään käymällä Suomessa ennenkuin viisumi on kunnossa.
Ai niin, meillä ei ole edelleenkään kuumaa vettä! Perskutarallaa!!
Suomalais-unkarilaista yhteyttä
Olen kuullut aikaisemminkin sanottavan, että suomen ja unkarin kielet ovat sukulaisia keskenään. En kuitenkaan ole löytänyt mitään käytännön todistetta tästä. Tänään sellainen tuli. Selkeästi kielten sanoissa ja merkityksissä on yhteneväisyyksiä.
Laitoksemme vessoissa on suomalaiset pisuaarit. Niiden hanoissa on kaksi asentoa ja asennoissa suomenkieliset tarratekstit: auki ja kiinni. Unkariksi "kiinni" tarkoittaa kuulema "juoda kaikki". Hyvä unkari ja Unkari!
Metsolat
Asuntolassa asuva suomalainen herra V oli ystävällinen ja lainasi minulle "Metsolat"- DVD-levyään. Olen viettänyt perjantai-illan herkässä mielentilassa sarjan jaksoja tietokoneelta katsellen.
Sarja on loistava! Se kuvaa ja dokumentoi dramatisoiden elämäämme 80- luvulla. Tapahtumissa on niin paljon omaankin elämääni viittaavia tapahtumia ja ajatuskulkuja, että selkäpiitä karmii. Onneksi kukaan ei ole ollut katsomassa, kun herkistelen kyynel silmäkulmassa ja kurkkua ahdistaen.
Projektia
Pidimme tänään tietojohtamisen projektin projektikokouksen. Olemme aikataulussa ja työ etenee. Saimme tällä viikolla myös tietoomme Suomessa luuraavan työn ohjaajamme. Kaiketi saamme (tai olemme saamatta) häneltä ohjausta sähköpostilla.
Kyseessä on kai jonkinsortin pyrkimys tehdä tästäkin kurssista yhteistyömuotoinen GSOM:in ja LUT:in välillä. Työ tehdään täällä, mutta ohjaus tulee Suomesta. Vähän on vasenkätinen viritys... Mutta olkoon.
Päivän lounas
Lounas oli jälkeenpäin ajateltuna kohtuullisen eksoottinen. Tarjottimelle päätyi tomaattimehulasillinen, kupillinen maissipuuroa, pitkä näkki, smetanaa, sinappia ja kaksi upporasvassa paistettua vehnäleipästä.
Hinta: 90 ruplaa eli noin 2,7 euroa.
Päivän kevennys (perjantai-illan ajatusmaailmassa)
Kun nainen laittaa silikonit rintoihinsa, se on sama kuin laittaisi Ladaan jalopuuratin. Kiva hivellä, mutta kyyti ei juurikaan parane.
.
Tänään perjantaina oli henkisesti rasittava päivä. Varsinkin iltapäivällä (tai paremminkin alkuillasta) venäjäntunnin alussa alkoi henkinen sietokykyni rakoilla. Viimeisen pisaran valutti laulutunti. Kyllä, laulutunti!
Meillä on ensiviikon perjantaina venäläinen ilta, johon kaikki venäjänkielen opiskeluryhmät ovat tuottaneet esityksiä. Me aloittelijat esitämme perinteisen venäläisen näytelmän. Tämä on vielä (lähestulkoon) järjellinen yritelmä.
Jossain käsittämättömässä viisaudessa joku on kuitenkin päättänyt, että tämän lisäksi kaikki opettelevat ja laulavat yhdessä pitkän venäjänkielisen laulun. Niinpä meidät marssitettiin tänään luokkaan harjoittelemaan ao. sävellystä. Aluksi hempeä-ääninen nainen piti pitkähkön alustuspuheenvuoron - venäjäksi. En tainnut ymmärtää sanaakaan - jonka myös ilmoitin naiselle selkein sanakääntein. Tämän jälkeen aloimme laulamaan (en osaa laulaa) kohtuullisen vaikeaa sävelkulkua (ainakin minulle) sanoilla, joita emme ymmärrä emmekä varsinkaan osaa lausua.
Kestin tilannetta noin 5 minuuttia, jonka jälkeen sanouduin tapahtumasta henkisesti irti. En ole tullut venäjälle nolaamaan itseäni ja laulelemaan venäjäläisiä lauluja, joita en osaa. Herranen aika, tämä ei ole rippikoululeiri vaan kaksivuotinen yliopiston ylempään korkeakoulututkintoon tähtäävä liiketalouden maisteritason koulutusohjelma. Jotain rajaa sentään.
Jatkona seuranneella Venäjän tunnilla ärtyneisyyteni jatkui, valitettavasti. Pohdin kotimatkalla huonolle tuulelleni selityksiä. Löysin useita, toisiaan täydentäviä ja voimistavia, mahdollisia syitä:
- kulttuurishokki alkaa iskemään alakoukkuaan
- olo on ollut vetämätön pari päivää, aivan kuin olisin tulossa kipeäksi
- en ole nukkunut viimeyönä riittävästi
- mahdollinen ylirasitustila urheiluharjoittelun tuloksena
- naisen läheisyyden tarve kaikissa merkityksissään... (lue: ikävä Prinsessaa)
- kielenopiskelun aiheuttama aivojen ylistimulaatio
Asialle pitää tehdä jotain, mutta mitä?! Yritän levätä nyt viikonloppuna, mutta a) kohtaa en pääse lievittämään käymällä Suomessa ennenkuin viisumi on kunnossa.
Ai niin, meillä ei ole edelleenkään kuumaa vettä! Perskutarallaa!!
Suomalais-unkarilaista yhteyttä
Olen kuullut aikaisemminkin sanottavan, että suomen ja unkarin kielet ovat sukulaisia keskenään. En kuitenkaan ole löytänyt mitään käytännön todistetta tästä. Tänään sellainen tuli. Selkeästi kielten sanoissa ja merkityksissä on yhteneväisyyksiä.
Laitoksemme vessoissa on suomalaiset pisuaarit. Niiden hanoissa on kaksi asentoa ja asennoissa suomenkieliset tarratekstit: auki ja kiinni. Unkariksi "kiinni" tarkoittaa kuulema "juoda kaikki". Hyvä unkari ja Unkari!
Metsolat
Asuntolassa asuva suomalainen herra V oli ystävällinen ja lainasi minulle "Metsolat"- DVD-levyään. Olen viettänyt perjantai-illan herkässä mielentilassa sarjan jaksoja tietokoneelta katsellen.
Sarja on loistava! Se kuvaa ja dokumentoi dramatisoiden elämäämme 80- luvulla. Tapahtumissa on niin paljon omaankin elämääni viittaavia tapahtumia ja ajatuskulkuja, että selkäpiitä karmii. Onneksi kukaan ei ole ollut katsomassa, kun herkistelen kyynel silmäkulmassa ja kurkkua ahdistaen.
Projektia
Pidimme tänään tietojohtamisen projektin projektikokouksen. Olemme aikataulussa ja työ etenee. Saimme tällä viikolla myös tietoomme Suomessa luuraavan työn ohjaajamme. Kaiketi saamme (tai olemme saamatta) häneltä ohjausta sähköpostilla.
Kyseessä on kai jonkinsortin pyrkimys tehdä tästäkin kurssista yhteistyömuotoinen GSOM:in ja LUT:in välillä. Työ tehdään täällä, mutta ohjaus tulee Suomesta. Vähän on vasenkätinen viritys... Mutta olkoon.
Päivän lounas
Lounas oli jälkeenpäin ajateltuna kohtuullisen eksoottinen. Tarjottimelle päätyi tomaattimehulasillinen, kupillinen maissipuuroa, pitkä näkki, smetanaa, sinappia ja kaksi upporasvassa paistettua vehnäleipästä.Hinta: 90 ruplaa eli noin 2,7 euroa.
Päivän kevennys (perjantai-illan ajatusmaailmassa)
Kun nainen laittaa silikonit rintoihinsa, se on sama kuin laittaisi Ladaan jalopuuratin. Kiva hivellä, mutta kyyti ei juurikaan parane.
.
keskiviikko 8. lokakuuta 2008
Toinen sateenkaari
Painostusta
Pietarissa yritettiin järjestää "Side by side" filmifestivaali viime viikolla. Festivaalin oli tarkoitus olla ensimmäinen julkinen homo- ja lesbofilmien esitystilaisuus Venäjällä. Yllättäen (?) avajaisiltana esityspaikkaan tehtiin "paloturvallisuustarkastus", jonka seurauksena paikka määrättiin suljettavaksi.
Festivaalijärjestäjien, osallistujien, lehdistön jne. tullessa paikalle alueelle oli tullut runsaasti mellakkavarusteisia poliiseja. Järjestäjien mukaan poliisit eivät ottaneet millään tapaa kontakia järjestäjiin eivätkä selittäneet läsnäoloaan. Vaikutelmaksi oli jäänyt, että poliisioperaation tarkoituksena oli häirintä, painostus ja väkivallalla uhkaaminen.
Festivaalin päävieras, John Cameron Mitchelll (Shortbus, 2006), oli surullinen ja pahoillaan tapahtuneesta. Hänen näkemyksensä mukaan kyse ei ole pelkästään seksuaalisiin vähemmistöihin kohdistuvasta sorrosta Venäjällä. The St.Petersburg Times- lehden (7.10.2008) haastattelun mukaan auktoriteetit kiristävät yhteiskunnan valvontaa maassa kaikilla tasoille. Alla lainaus lehden sivulta:
"It’s tightening up again. People were saying that in the 1990s it was not a big deal. It seems like a strange trickle-down effect. [Gays] tend to be equated with political dissent or something. It certainly happened here under Communist rule, but the same things happen in China. Anything that’s too independent, anything that’s a little bit too organized, that is not approved by the government is somehow seen as a threat, whether it is religious, philosophical, social or cultural. Forget political! It’s somehow seen as trouble."
Yhteiskunnan seksuaalisuuden hyväksynnästä Mitchell sanoi haastattelussa seuraavasti:
"The more relaxed cultures are about sex, i.e., the fewer proscriptions there are about sexual behavior, the less violence — domestic violence, sexual violence and even war — there is. Do you know of a culture that has invaded another culture militarily that is really relaxed about sex and its cousin, gender?"
Festivaalin virallisen peruuttamisen jälkeen järjestäjät olivat pitäneet pienimuotoisen tiedotustilaisuuden lastentarhassa. Jotta tarhan lattiat eivät olisi likaantuneet, oli vierailla ollut kenkiensä päällä pienet siniset muovisuojukset. Paikka ei halunnut festivaalin likaavan heidän lattioitaan, aivan kuten Pietarin hallinto ei halunnut festivaalin "likaavan" Pietaria. Loistavaa metaforaa!
Mitchell kuvasi näkemyksiään Pietarista näin:
"St. Petersburg was, in Peter [the Great]’s view, the window to the West in a country that was struggling to free itself from superstition and from a certain way of thinking that perhaps was not as useful as it once had been. I believe that general homophobia in Russia, specifically as evidenced by the events of this week, is not useful to the city, to anyone in it.
People had described [the city] to me: “Oh, it’s like San Francisco in the U.S. It’s like the second city, but it’s the more beautiful one.” But obviously in terms of the city government, it’s certainly not San Francisco."
Ollaan vähän suvaitsevaisempia toisiamme kohtaan, ollaanhan?!
Pietarissa yritettiin järjestää "Side by side" filmifestivaali viime viikolla. Festivaalin oli tarkoitus olla ensimmäinen julkinen homo- ja lesbofilmien esitystilaisuus Venäjällä. Yllättäen (?) avajaisiltana esityspaikkaan tehtiin "paloturvallisuustarkastus", jonka seurauksena paikka määrättiin suljettavaksi.
Festivaalijärjestäjien, osallistujien, lehdistön jne. tullessa paikalle alueelle oli tullut runsaasti mellakkavarusteisia poliiseja. Järjestäjien mukaan poliisit eivät ottaneet millään tapaa kontakia järjestäjiin eivätkä selittäneet läsnäoloaan. Vaikutelmaksi oli jäänyt, että poliisioperaation tarkoituksena oli häirintä, painostus ja väkivallalla uhkaaminen.
Festivaalin päävieras, John Cameron Mitchelll (Shortbus, 2006), oli surullinen ja pahoillaan tapahtuneesta. Hänen näkemyksensä mukaan kyse ei ole pelkästään seksuaalisiin vähemmistöihin kohdistuvasta sorrosta Venäjällä. The St.Petersburg Times- lehden (7.10.2008) haastattelun mukaan auktoriteetit kiristävät yhteiskunnan valvontaa maassa kaikilla tasoille. Alla lainaus lehden sivulta:
"It’s tightening up again. People were saying that in the 1990s it was not a big deal. It seems like a strange trickle-down effect. [Gays] tend to be equated with political dissent or something. It certainly happened here under Communist rule, but the same things happen in China. Anything that’s too independent, anything that’s a little bit too organized, that is not approved by the government is somehow seen as a threat, whether it is religious, philosophical, social or cultural. Forget political! It’s somehow seen as trouble."
Yhteiskunnan seksuaalisuuden hyväksynnästä Mitchell sanoi haastattelussa seuraavasti:
"The more relaxed cultures are about sex, i.e., the fewer proscriptions there are about sexual behavior, the less violence — domestic violence, sexual violence and even war — there is. Do you know of a culture that has invaded another culture militarily that is really relaxed about sex and its cousin, gender?"
Festivaalin virallisen peruuttamisen jälkeen järjestäjät olivat pitäneet pienimuotoisen tiedotustilaisuuden lastentarhassa. Jotta tarhan lattiat eivät olisi likaantuneet, oli vierailla ollut kenkiensä päällä pienet siniset muovisuojukset. Paikka ei halunnut festivaalin likaavan heidän lattioitaan, aivan kuten Pietarin hallinto ei halunnut festivaalin "likaavan" Pietaria. Loistavaa metaforaa!
Mitchell kuvasi näkemyksiään Pietarista näin:
"St. Petersburg was, in Peter [the Great]’s view, the window to the West in a country that was struggling to free itself from superstition and from a certain way of thinking that perhaps was not as useful as it once had been. I believe that general homophobia in Russia, specifically as evidenced by the events of this week, is not useful to the city, to anyone in it.
People had described [the city] to me: “Oh, it’s like San Francisco in the U.S. It’s like the second city, but it’s the more beautiful one.” But obviously in terms of the city government, it’s certainly not San Francisco."
Ollaan vähän suvaitsevaisempia toisiamme kohtaan, ollaanhan?!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)