Vaellusnäkymiä

.
Vaelluksella otettiin yhteensä lähes 500 kuvaa. Alla pari valittua.

Meri-Alpit ovat alueena upeita. Niiden läpi kulkee kaksikin merkittyä vaellusreittiä, GR5 ja GR52. Vuoriston läpi kulkevat solat pakottavat kulkijat tehokkaasti reiteille. Niiltä poikkeaminen vaatii kovaa työtä ja monesti teknisiä varusteita.

Alueella on myös "Ihmeiden laakso", "Vallée des Merveilles". Ukkosta ja salamia päälleen keräävä laakso on ollut tuhansia vuosia sitten pyhä paikka, jonne shamaanit ovat kaivertaneet kiviin merkkejään. Alueelle joutuu kävelemään, joka on pelkästään hyvä asia. Näin alue säilyy (toivottavasti) paremmassa kunnossa, sekä historian kokemiseen pääsee valmistautumaan fyysisen tekemisen kautta.

Reitillä yövyimme pääosin vuoristomajoissa. Näistä saa nukkumapaikan, illallista, aamupalaa sekä matkaevästä. Tämä oli ensimmäinen vaellus, jolla olen syönyt iltaisin neljän tai viiden ruokalajin aterioita!

Lauantaiaamua lämpimän veden ja viskin kera

Hyvää yötä!

Kerrankin sain nukuttua koko yön (pe-la) erittäin hyvin huolimatta siitä, että käytävällä oli (taas) menossa juhlat. Näitä juhlia on ollut sen verran, että asuntolan hallinto on ottanut yhteyttä yliopistoon ja valittanut asiasta. Ovat olleet sitä mieltä, että alaoven lasin rikkominen, alkoholin nauttiminen sisällä, tupakan polttaminen käytävällä ja älämölön pitäminen öisin eivät kuulu soveliaaseen elämäntapaan. Onpas kumma juttu...

Hyvän yön takasi kämppäkaverin puuttuminen! Hän palasi öisiltä metsästysreissuiltaan vasta jossain kello 10.00 - 12.00 välillä lauantaina päivällä. Oli kuulema ollut muuten hyvä yö, mutta hän oli tehnyt ns. vaarantavan virheen. Epähuomiossa hän oli ottanut tyttöystävänsä mukaan juhliin. Nyt kaikki ovat nähneet heidät yhdessä eikä herralta onnistu muiden naisten metsästäminen. No voi. :) Tilanteeseen tulee kuulemma muutos. Tiedä häntä mikä.

Tietoa (?) verkossa

Aamiaisen jälkeen työstin tietojohtamisen ryhmätyötä verkossa. Muut ryhmäläiset ovat onneksi tuottaneet sinne materiaalia, kuten sovimme. Tai tuottaneet ja tuottaneet. Kopioineet piiiitkiä pätkiä suoraan verkosta. Tiedän, että on niin helppo leikata ja liimata tekstiä sen sijaan että yrittäisi itse kirjoittaa ajatuksiaan teorioihin pohjaten.

Ongelmia syntyy, jos kyseessä edes yrittää olla akateeminen puuhastelu:

• lähdekritiikki jää lähes aina tekemättä. Verkossa on vaikka mitä sontaa, kuten esimerkiksi tämä blogi.
• suorat kopioinnit menevät plagioinnin puolelle
• lähteet jäävät usein mainitsematta, kun ei kehdata sanoa, että otin tämän osoitteesta www.sontaa.com
  
• oma ajattelu ei näy tuotoksessa eikä kehity
• alan tietous ei lisäänny eikä yleistä alan kehitystä tapahdu, jos ihmiset käyttävät jatkuvasti samoja (ala-arvoisia) tekstejä
• verkossa olevat tekstit ovat usein väärin tulkittuja tai väärin lainattuja. Otetaan vaikka tuttu ns. McKinseyn S-7 viitekehys, joka usein liitetään ao. konsulttiyritykseen. Eivät vain ole tosiasiassa sitä kehittäneet, vaan kopioineet sen R. Pascale:lta ja A. G. Athos:elta.
• akateemisesti laadukas tietous on edelleen pääsääntöisesti painetussa muodossa, eli kirjoissa tai aikakausilehdissä

Toivottavasti työn ohjaaja ottaa jossain vaiheessa esille, että suurin osa teoriapohjasta pitäisi hakea kirjoista. Laitoin siitä jo oman mielipiteeni esille wiki-alustallemme.

Pitkä lenkki

Viikon pitkä lenkki meni hyvin. 90 minuuttia sujahti rennosti. Jopa niin että jouduin pidättelemään etteivät sykkeet olisi karanneet. Keskisyke oli 156/ min keskivauhdilla 6:04 min/km. Hidasta nylkyttämistähän tämä edelleen on, mutta edistystä on tapahtunut parissa vuodessa. Jos ei olisi, niin heittäisin kyllä hanskat tiskiin pikkuhiljaa!

Kohta joudun kylläkin heittämään juoksukengät roskiin, jos en saa vaihtokenkiä paikalle. Kantapääni hankaavat jokaisessa kenkäparissa kantakupin rikki. Olen vahvistanut kaikki kenkäni nailonisella liimalapulla kupin sisäpuolelta, mutta näissä kengissä lappu on väärässä kohdassa. Kantapää pääsee suoraan hankaamaan kangasta puhkaisten sen piakkoin. Sen jälkeen tulee kantapäihin rakkoja :(

Lottosin ja voitin

Olen kertonut, että lämmin vesi ollut vähän hakusessa asutolassamme. Lähtiessäni lenkille otin tietoisen riskin, että saisin paluun jälkeen todennäköisesti tyytyä kylmään suihkuun. Ennusmerkkejä paremmasta onnesta oli kuitenkin ilmassa. Juuri ennen lähtöäni ovemme avattiin avaimella ja siivooja (anteeksi: puhdistusteknikko) tuli sisälle. Hän kävi sulkemassa kaikki lämminvesihanamme, koska putkistoon oltiin laittamassa paineita päälle tämän päivän kuluessa.

Lottoaminen kannatti! Kämpillä odotti kuin odottikin lämmin, jos kohta ruosteinen, vesi!

Georg löytyi!

Vanha kunnon ristelyalus Georg Ots on löytynyt! Wikipedia osaa kertoa, että M/S Georg Ots on virolaisen laulajan Georg Otsin mukaan nimetty laiva, joka liikennöi Helsingin ja Neuvosto-Viron pääkaupungin Tallinnan välillä vuosina 1980–2000. Viimeiset kymmenen vuotta Viro on toki ollut jälleen itsenäinen valtio.

Kalle Otsa oli tänään ankkurissa Vasilinskin saaren rannassa. Hieman alus näytti "retrohenkiseltä" eli vanhalta. Ilmeisesti alus seilaa nykyään Pietari–Kaliningrad -reittiä Venäjän hallituksen omistuksessa.

Laiturin kohdalla on jonkinsortin hallintorakennus. Hieno on julkisivu ja ennenkaikkea fasadi. Kerroin aikaisemmin löytäneeni tehdasrakennuksesta CCCP tekstit. No, tässä paraatipaikalla olevassa rakennuksessa on fasadissa komeat CCCP- tekstit sirpin ja vasaran kera...! Onkohan jollekin jäänyt jotain kertomatta?

Viskiä?

Samalla laiturialueella on museoitu ainoa olemassaoleva "Project 613" eli ns. Whiskey- luokan neuvostoliittolainen sukellusvene. Se upposi Itämerellä Kronstadin edustalla 1990-luvun alussa. Nyt kyseinen vene S-189 on kunnostettu yksityiseksi museoksi.

Luokan sukellusveneitä rakennettiin vuosina 1950-60 yhteensä 236 kappaletta. Kuten muistatte, yksi niistä päätyi vuonna 1981 luodolle lähellä ruotsalaista laivastotukikohtaa navigointivirheen takia. Tästä sanonta "Whiskey on the rocks!".

Oheinen kuva on napattu wikipediasta osoitteesta http://commons.wikimedia.org/wiki/Image:S-189_in_Saint_Petersburg.JPG

Kevytprojektitöitä

Keveää elämää

Voi tätä elämisen sietämätöntä keveyttä. Juttelin eilen illalla mukavan pitkän puhelun Prinsessan kanssa, vietin leppoisaa aikaa kotimuselmaanimme herra M:n järjestämissä Eid ul-Fitr juhlissa, nukuin hyvin, söin tukevan puuroaamupalan ja luin uutiset Helsingin Sanomien verkkosivuilta ynnä Saint Petersburg Times- lehdestä.

Tämän aamupäivän aikana lähden salille ja etsimään balettiesityksen pääsylippuja. Voisi elämä olla huonommallakin mallilla. Mukavuun kruunaa iltapäivälle suunnittelemani venäjäkielen kotitehtävien pakertaminen sekä tietojohtamisen ryhmätyön virittely.

Päivä on tällä hetkellä keskiviikko, 1. lokakuuta 2008. Tarkennettuna 010918Coct2008. "Back to the future"- tyyppisesti kertailen parin viimeisen päivän tapahtumia. Nämä tieteiskirjallisuusjutut ovatkin jääneet elämässäni harmittavan vähälle. Ei ole tullut nähtyä tieteiselokuvia, eikä luettua tyylilajin kirjoja. Onneksi noheva suomalaistuttavani (ystäväni?) herra R. suositteli suomalaista Risto Isomäkeä. Heppu on sama joka pellepelottomanan propellipäänä suunnittelee vesisumutuulimyllyjä Grönlantiin tai jääponttoonilauttojen asentamista merivirtoihin ilmastonmuutoksen hidastamiseksi. Kuulemma hänen kirjansa ovat lukemisen väärtejä.

Pyörii

Maanantaina illansuussa kävin pyörittämässä. Pikkuhiljaa sykkeet alkavat pysymään järkevillä alueilla. Pyöräilyssä sykerajat ovat noin 10 iskua alempana kuin juostessa, joten pyöräilyn PK-alueeni on 110 - 150/ min. Aikaisemmin pumppuni on takonut helposti 160 tai jopa 170, vaikka maanantaitunti yrittää olla "endurance" eli kestävyysharjoitus.

Keskisyke on laskenut viikko viikolta. Maanantain keskisyke oli 131 tuntemuksen ollessa hyvä. Jätin tälläkertaa älyttömimmät vino- ja kenopyöräilyt tekemättä ja keskityin enemmänkin puhtaaseen polkemiseen. Pysyvätpähän alushousutkin paremmin jalassa, kun ei tarvitse roikkua satulassa 45 asteen kulmassa vasemmalle ja oikealle. Minua ei haittaa, mutta muilla naisilla on hieman henkisiä ongelmia, kun kaivelen kesken tuntia alushousujani oikeaan asentoon... :)

Prinsessa, tuotko ystävällisesti ne lyhytlahkeiset pyöräilyhousut kotoa, kun tulet käymään?

Rojekti

Tiistaina 30sep2008 kävin tarkastamassa konsultointiprojektin ryhmäjaon tiedekunnan seinältä. Omaan ryhmääni oli tullut kaksi uutta nimeä, suomalaiset rouva N ja herra R. Tämä ei hyvältä näyttänyt. Ehdoton sääntö (tästä tosin myöhemmin sitten lipsuttiin... ) on, että jokaisessa ryhmässä on oltava kaksi natiivia venäjänpuhujaa. Meidän ryhmässä oli nyt kolme suomalaista ja yksi kiinalainen. Vähän oli paikallisväestön edustus heikolla.

Kävin pikaneuvottelun taikonauttien maan edustajan herra XS:n kanssa. (Ei, vaikka hän onkin hieman lyhyempi kuin minä, XS ei tälläkertaa tarkoita herran kokoa, vaan etukirjaimia. Minähän nyt olen tälläinen kuivan kelin orava, joten en pääse koollani kovinkaan rehvastelemaan.) Sovimme siirtyvämme suosiolla toiseen ryhmään, jotta rouva N:ää ja herra R:ää ei jouduta siirtämään väkipakolla heille epämieluisaan ryhmään. Lopputuloksena oli, että kirjauduin kuin kirjauduinkin JTI eli Japan Tobacco International- projektiin... Tiukkaa teki henkisesti, mutta yritän ajatella, että logistiikkaketjussa kuljetetaan laatikoita eikä syöpäkääryleitä.

Ryhmässämme on lisäksi kaksi venäläistä pätevänoloista nuorta herraa. Tapaamme ensimäisen kerran kuluvan viikon torstaina yhdessä ohjaajamme kanssa. Töitä on kuulemma luvassa riittävästi...

Keskiviikkona illalla meillä oli projektiin liittyvä pakollinen vierailijaluento PwC:ltä eli PricewaterhouseCooperilta. Verotuksen suurvisiiri kertoi konsultointiliiketoiminnasta yleisesti ja omasta erikoisalastaan tarkemmin. Ihan pätevä luento, jos kohta mitään uutta ei varsinaisesti tullut.

Tähän väliin on rehellisyyden nimissä todettava, että tunnen antipatioita suuria konsulttitaloja kohtaan. Tietämykseni (lue: luuloni) valossa en pidä heidän tavastaan riistoviljellä surutta nuoria työntekijöitään. Hyväksikäyttämällä älykkäiden ja kunnianhimoisten miesten ja naisten kilpailuviettiä ja haluaan edetä urallaan hyvän rahallisen kompensaation vastapainona työntekijöillä teetetään täysin älyttyömiä työmääriä polttaen konsultit loppuun parissa vuodessa. (Olipas kamalan pitkä ja sekava lause!) Toki samalla työntekijä saa erittäin arvokasta kokemusta eri projekteissa ja verkostoituu päättävien ihmisten kanssa eri yrityksissä. Pitää varmaan todeta että "aika aikaansa kutakin, sanoi pässi kun päätä leikattiin". Jonkun vuoden tuollaisessakin yrityksessä voisi kenties viettää. Ehkä.

Tässä on itsekritiikin paikka. Kuten ystäväni (tuttavani ratiriti-rallaa, tule kanssain piirileikkiin, ratiriti rallaa...) herra R. aivan oikein Eid ul-Fitr- juhlissa kommentoi, olen aika lahjakas esittämään kritiikkiä kun niikseen tulee. Joten jätetään PwC nyt rauhaan.

On vain niin vapauttavaa olla vaihteeksi opiskelijana. Kun on tehnyt isojen asiakkaiden kanssa myyntityötä muutaman vuoden, ei ole ollut useinkaan (lue: koskaan) mahdollisuutta sanoa mitä ajattelee. Monta älytöntä asiaa on pitänyt niellä asiakassuhteen ylläpitämisen nimissä. Nyt voi kritisoida vapaammin! Olen kuitenkin kiitollinen herra R:llä palautteesta. Jatka samaan malliin.

Pa-ruskii

Venäjän tunnilla harjoittelimme ilmansuuntia, kuukausia ja säätilasta kertomista. On kaikki niin suhteellista. Jokainen oppilas kertoi vuorollaan omasta kaupungistaan ja sen lämpötiloista. Poikkeuksetta jokaisen mielestä heillä on talvella niin kovin kylmää. Oli kertoja sitten Kuopiosta (oikeasti kylmää!!!), Helsingistä (no jaa), Kööpenhaminasta (ei ole), Lyonista (kylmää?) tai Korsikalta (no haloo!!!), niin holotna tuntuu olevan. Opettajamme sanoja lainatakseni oli todellakin harmi, että herra M. ei ollut paikalla kertomassa kuinka järkyttävän kylmää Kairossa talvella onkaan :)

Radio Jerevanilta kysytään tässä välissä: "Onko asiallista, että venäjänkielen opettajamme herra V. vastailee tunnin aikana puhelimeen ja jutustelee pitkiä pätkiä langattoman (vrt. langan) toiseen päähän?"
Radio Jerevan vastaa: "Ei ole".

Opin tunnilla ilmansuuntiin liittyvän, kulttuurisesti harvinaisen mielenkiintoisen, asian. Jos suomalaiselta kysytään, mitkä ovat pääilmansuunnat, hän sanoo "pohjoinen, etelä, itä, länsi". No olipas ihmeellistä?! Mutta kuulkaapas. Jos kiinalaiselta kysytään, hän sanookin että "etelä, pohjoinen, itä, länsi"! Mitäpäs sanoo puolestaan venäjän arojen kasvatti? "Länsi, itä, pohjoinen, etelä". Mistä tämä johtuu ja mistä se kertoo? Kukapa on lukenut kulttuuriantropologiaa?

Töitä, töitä, enemmän töitä

Eilen, tiistaina, kävin sovitusti tapaamassa erästä suomalaisen liike-elämän edustajaa. Sain erinomaisen katsauksen Venäjän taloudelliseen tilaan, kansantalouden kehitysnäkymiin, suomalaisten yritysten mahdollisuuksiin jne. Aktiivisen ja rikkaan dialogin päätteeksi sain myönteisen yllätyksen. Henkilö totesi, että heillä on vanhemman konsultin paikka auki. Josko olisin kiinnostunut hakemaan sitä? Selkeytetäänpäs tässä tilannetta: käyn hakemassa tietoja itselleni opintojen tueksi, ja lopputuloksena minulle tarjotaan töitä.

Tilanne oli toki kutkuttava ja herkullinen, mutta piti jälleen sanoa "ei". Hoidetaan nämä opinnot ensin kotiin, ja katsotaan sitten. Virittelimme kylläkin yhdessä muita vaihtoehtoisia yhteisen tulevaisuuden näkymiä, mutta katsotaan nyt...

Thaimaa, tuo oli hyvä!

Sukulaiseni opiskelee Bangkokissa, en ihan tiedä mitä. Tokko tietää itsekään. Tuntuu olevan sen verran sekavaa tuo thaimaalainen opintosuunnittelu. Hän kuvailee omassa blogissaan thaimaalaisopiskelijoiden asennoitumista opintoihinsa hyvin. Otan suoran lainauksen häneltä:

"Mikä ikävintä, molemmat opettajat mainitsivat, että töitä ei taaskaan saa kopioida netistä, vaan opiskelijoiden on käytettävä omia aivojaan. Tämä tutuksi tullut huomautus ei enää yllätä, mutta tämänpäivänen kolmannen vuoden opiskelijan vastaus sai minut rykimään takapenkissä. Neiti, joka ei yleensä avaa suutaan edes vastatakseen, kun opettaja kysyy häneltä jotain, ilmoitti “No! It’s too hard. I’m stupid, I don’t write it myself”.

Taitaa lusmuilu olla yleismaailmallinen ilmiö... :)

Yö ulkona ryhtiliikkeen edellä

Valmisteluja

Lauantai-ilta meni opiskelijakonventtiin lähtöä odotellessa. Opiskelin venäjää, laittelin ruokaa, luin Dostojevskiä ja leikin hiustenleikkuukoneella. Tylsistymiseni eteni siihen pisteeseen, että hurautin loputkin hiuskuontalostani pois. Säästyypähän taas hieman rahaa shamppoossa.

Tiedekuntamme paikallisopiskelijat olivat järjestäneet iloksemme paikalliseen soittoruokalaan Manhattaniin konventin. Heidän rytmimusiikkiyhteyeensä soitteli (todella hyvin!), tiskijukka soitti musiikkia gramofonilla ja ihmiset opiskelivat tämäntyyppisissä tapahtumissa tarjolla olevia oppiaineita. Tämä tarkoittaa estetiikkaa, alkoholipolitiikkaa ja vertailevaa erotiikkaa.

Pimeä taksi

Manhattaniin menimme lähikadulta napatuilla pimeillä takseilla. Täällähän joukkoliikenne on järjestetty paremmin kuin hyvin. Metron, bussien, sähköonnikoiden, raitiovaunujen, pikkubussien ja virallisten taksien lisäksi jokainen yksityisauto on potentiaalinen pimeä taksi. Kadunvarressa käsivarttaan verryttelevä jalankulkija saa kyytitarjouksen, jos ei toiselta, niin viimeistään kolmannelta ohiajavalta autolta. Hintaneuvottelujen jälkeen kyyti joko kelpaa tai ei. 3-4 hengen kyyditys asuntolaltamme keskustaan maksaa yhteensä 200 ruplaa. Iltaisin hintapyynnöt ovat korkeampiakin ollen esimerkiksi 600, mutta 200 ruplalla pääsee kun pysäyttää riittävän monta autoa.

Kyydit eivät luonnollisesti ole täysin vaarattomia. Epäonninen ranskalainen tuttavamme ryöstettiin jokin aika sitten ajonmatkan päätteeksi. Ehkä olosuhteillakin oli vaikutusta asiaan. Hän oli noussut vahvassa etanolitoksikologisessa tilassa yksin autoon. Kuljettaja oli pysäyttänyt auton sivukadulle, jolloin paikalle oli tullut kaksi miestä teräaseiden kanssa. Onneksi ainoat tappiot olivat rahallisia ja materiaalisia.

Paikalla

Ilta, tai oikeastaan yö, meni mukavasti. Bileet alkoivat kello 24.00..?! Jutustelin pyrkien kiertelemään eri ihmisten parissa. Luonnollisesti uusi hieno kampaukseni herätti huomiota. Samoin juomavalintani. Eräskin nuori nainen tuli paheksumaan kolajuomaani, koska siinä on niin paljon sokeria. Olut olisi kuulemma ollut terveellisempää! Mutta kun kevytkolavirvoitusjuomia ei ollut tarjolla!

Pelasin loistavalla ammattitaidollani illan aikana myös pöytäjalkapalloa. Tiedättehän tuon puulaatikon, jonka ilmatilassa metallitakojen varassa roikkuvia ukkeleita pyöritetään hullun raivolla pyrkien saamaan pallo vastustajan maaliin ennenkuin koko hökötys hajoaa? Osoittauduin pelissä yllättävän hyväksi. Koska en osaa pelata tuota(kaan) peliä ollenkaan, lähinnä olin tekemättä mitään. Tällä taktiikalla ukkelini eivät olleet pallon tiellä sen sinkoillessa hallitsemattomasti laatikon seinämältä toiselle. Pelaajaparini rajut laukaukset pääsivät näin esteettä vastustajan maaliin minun pelaajahahmojeni välistä.

Kokeilin myös taitojani, (lue: taidottomuuttani) biljardissa. Hävisin kaikki yksin- ja kaksinpelini... No, toki olisin voittanut jos olisin halunut, mutta kohteliaana miehenä halusin antaa vastustajalle voitoniloa.

Suurin järkytys muulle juhayleisölle taisi olla kuitenkin esiintymiseni tanssilattialla. Muilla ainakin oli hauskaa seuratessaan hytkymistäni musiikin mukana. Huomattakoon, että en kirjoita "musiikin tahdissa". Diskohumpan lisäksi notkutin lantiotani mm. rock-musiikin rytmein.

Takaisin

Paluumatkalla nappasimme yökerhon edestä pimeän taksin sopien maksuksi samaiset 200 ruplaa. Minulla ei kielitaito vielä riittäisi hintaneuvotteluihin, mutta onneksi irlantilaisvahvistuksemme herra J hoiti asian tyylikkäästi kotiin. Tarjosimme kyydin samalla parille venäläiselle opiskelijaystävättärellemme.

Kulkuneuvo oli tyyliltään hyvin lähellä ns. amis-toyotaa. Ladaan oli viritelty wunderbaumia, ledivaloja takaikkunalle ja keinonahkapenkkiä. Auton tekninen kunto olikin sitten jäänyt vähemmälle huomiolla. Pelkääjän puoleisen ikkunan saimme kiinni siten, että kuljettaja kipaisi ulos autosta ja nosti ikkunan paikalleen ulkopuolelta. Jarrut(kin) autosta löytyivät. Parasta niistä oli se, että hidastuvuusvoimien takia ei ollut ongelmia pysyä penkissä kiinni. Jarrutettaessa vauhti hiipui tasaisen hitaasti, onneksi kuitenkin joka risteyksessä (juuri ja juuri ) ennen edessäajavia autoja.

Valitettavasti kuljettaja ei tuntenut reittiä asuntolallemme. Ensimmäisen suunnistusyrityksen jälkeen saavuimme takaisin lähtöpaikkaamme! Toiselle yritykselle kaivoin kartan taskustani. Takapenkillä nöpöttäen luimme sitä kännykän valossa ohjaten kuljettajaa eri risteyksissä oikeahkoon suuntaan. Kävi ilmi, että minä tunsin kaupungin koko seurueesta ehdottomasti parhaiten. Kuljettajalla ei ollut mitään hajua ilmansuunnista venäläisystävillämme ollessa tuntumaa suuntiin vielä vähemmän. Suurin haaste oli saada oma räikkösemme uskomaan minun ohjeitani. Joissakin risteyksissä porhalsimme väärään suuntaan, mutta lopulta saavuimme yhtenä kappaleena kotikulmille.

Matkalla mmme edes joutuneet kahden OMON- sotilaan pysäyttämäksi, vaikka jäimmekin norkoilemaan heidän kulunvalvontapisteensä viereen pohtiessamme seuraavaa reitinvalintaa. Olisi ollut mielenkiintoista nähdä, miten valko-harmaisiin mastopukuihin sonnustautuneet kalasnikoveja kantavat ammattilaiset hoitavat tarkastustilanteen!

Perille saavuttuamme havaitsimme, että asuntolan ovi oli lukossa. Vartija pitää turvallisuussyistä (?) oven säpissä aamuyön avaten sen vasta kello 06.00. Jos saavut paikalle ennen sitä - odotat ulkona. Jokunen aika sitten italian lahja maailmalle herra G oli hermostunut odottamiseen ja lyönyt oven sivuikkunan rikki kello 05.55. Tämäkään toiminto ei auttanut sisäänpääsyssä etuajassa, koska kaksikerrosikkunasta oli sisempi jäänyt edelleen ehjäksi.

Toinen sankari puolestaan oli nukkunut yhden aamuyön tunnit pihalla odottaen ovien armollista aukeamista. Edelleen kolmas veijari oli yrittänyt kiertää vartijan kiipeämällä ensimmäisen kerroksen ikkunasta sisään. Tuloksena vartijan yritys saada tämä yrittäjä häädettyä kokonaan pois asuntolasta...

Topakka vartija ei sitten millään suostu aukaisemaan alaovea asukkaille ennen tuota maagista kello 06.00. Ei, vaikka vartija on koko ajan alakerrassa oven vieressä. Tai no, aukaisee hän toki, jos hänelle maksaa siitä erikseen. Onhan tämä sentään Venäjä. :)

Tämä alaovitemppuilu kuulostaa ulkopuolisesta varmasti samankaltaiselta käytökseltä, jota voisi odottaa 15 vuotiaiden rippikoululeirillä. Asukkaat yrittävät hiipiä sisään ja ulos tuvistaan valvojien yrittäessä ottaa heitä kiinni. On tietysti hyvä, ja täysin asiallista, että 20 - 45 vuotiaita asuntola-asukkaita pompotetaan lähes mielivaltaisesti oman asuinpaikkansa suhteen. Ei siinä mitään. Vallan osoittamistarve tavalla a) tai b) on psykologisesti täysin ymmärrettävää. Jos kohta sosiologiselta ja (sanottakoon nyt suoraan) maalaisjärjen kannalta asia on täysin käsittämätön! Pellejä mitä pellejä.

Ainoa positiivinen puoli asiassa oli, että odotusajan 20 minuuttia saattoi käyttää tehokkaasti tutustumalla aikaisemmin takaisin tulleisiin romanialaiseen ja turkkilaiseen opiskelijattareen. He asuvat samassa asuntolassa (no niin tietysti, kun kerta odottivat saman oven takana... höh) opiskellen kansainvälistä suhdepolitiikkaa (international relations).

Kun kysyin tuntevatko he asuinkumppaniani herra Q:ta, sain vastaani epäuskoisen riemastuneen kikatuksen! Tajuttuaan että minä olen se henkilö, josta heidän kurssikaverinsa herra Q on useaan kertaan puhunut, ei riemulla ollut rajoja. Minusta ja "kehityskeskusteluistamme" on kuulemma puhuttu jopa heidän tiedekunnassaan asti. Turkkilainen neiti halusi oikein kädestä pitäen kiittää minua siitä, että olin ollut tiukkana. Tämän enempää en sitten saanutkaan lisätietoja lukuunottamatta epämääräisiä viittauksia huhuihin, joita tiedekunnassa kuulemma liikkuu?! Voi noita nuoria naisia ja heidän loppumatonta juorutoimintaansa.

Nukkumaan aamubanaanin jälkeen kello 06.15. Levotonta unta, jossa taustamusiikkina soi koko ajan diskojumputus.

Ryhtiliike

Sunnuntaipäivän ryhtiliikkeeseen kuuluu asunnon siivoaminen sekä venäjän kielen opiskelu. Kuvamateriaali ryydittäköön ryhtiliikkeeseeni tutustumista.

Kansanhartautta

Kansanmusiikkia

Eilen, perjantaina, lähdin kerrankin käymään ulkona! Lueskelin päivällä kaksi kertaa viikossa ilmestyvää paikallista englanninkielistä sanomalehteä St. Petersburg Times, ja huomasin ilmoituksen Mehanika- musiikkifestivaaleista. Asuntolan vieressä olevassa Sergei Kuryoshin Modern Art Center:issä järjestettävässä tapahtumassa "World music festival Ethnomechanica" esiintyvät tämän viikonlopun aikana yhtyeet, jotka yhdistelevät kansanmusiikkia, teknistä musiikkia, videoinstallaatioita jne. Paikalle tulee yhtyeitä Buryatiasta, Ranskasta, Venäjältä, Suomesta (Alamaailman Vasarat), Modovasta jne.

Perjantain soitanto alkoi 20.00 päättyen jossakin kello 05.00 aikoihin lauantaiaamuna. Itse ehdin illanmittaan kuuntelemaan mm. Buryatian poppoon esiintymistä. Soitanto oli mielestäni lähellä mongolialaista musiikkia. Perinteisiä kielisoittimia terävän laulun taustana. Äänenmuodostus voimakkaasti eurooppalaisesta poikkeava. Upea esitys.

Yksi venäläinen ryhmä esitti hieman joikujen tapaista laulua, jonka taustalle oli kerätty videoinstallaatiomateriaalia. Soittimina oli perinteisten venäläisten instrumenttien lisäksi mm. säkkipillejä! Hassu yhdistelmä, joka toimi.

Muutaman hieman epäselvän yhtyen jälkeen sain illan parhaat nautinnot pietarilaisesta Iva Nova- naisbändistä. Raakaa naisenergiaa musiikkityylinä "outo". Omalla rajoittuneella sanavarastollani sanoisin lähinnä progressiivista rokahtavaa kansanmusiikki-jatsia... Yhtye oli niin hyvä, että ostin mukaani heidän CD- levynsä "Samadan" eli matkalaukku. Joitakin heidän kappaleitaan on kuunneltavissa kai heidän kotisivuillaan http://www.iva-nova.ru/eng/. Varmasti neljä heidän kappalettaan on tarjolla www.myspace.com sivustolla. Hakusana Iva Nova. Suosittelen!

Hartautta

Lauantaiaamuna heräilin yhdeksän pintaan ja huomasin saaneeni tekstiviestikutsun. Pyynnön mukaisesti lähdin aamiaisen (ruispuuroa, mehua, kahvia, pari leipäpalaa) jälkeen rouva N:n kanssa kävelylle läheiselle ortodoksiselle hautuumaalle. Alue on rehevä lehtipuuvaltainen metsähautausmaa, sanoisin. Hautoja on vierekkäin, lomittain, piilossa, esillä, pieniä, ISOJA, ja kaikkea muuta mahdollista.

Hautakivissä silmiinpistävää on runsas vainajien kuvien käyttö. Osaan kivistä kuva on etsattu, osalla on valokuvia jne. Lukuisilla haudoilla on lisäksi penkki ja pöytä. Kaipa omaiset käyvät viettämässä aikaa ja muistelemassa menneitä. Mukavan oloinen tapa. Kukkia on runsaasti, muoviversioina. Toisaalta luonnonkukilla on oma viehätyksensä, mutta toisaalta muoviset säilyvät paljon pidempään värikkäinä koristeina. Annettakoon luonnonkukat sitten vaikka eläville naisille erilaisten tapaamisten yhteydessä. Niin, kukkia annetaan naisille paljon, niitä on helppo ostaa ja hintataso on edullinen. Kenelleköhän minä voisin ostaa kukkia? Onneksi niitä voi antaa muillekin kuin rakastetuille. Vaikka Pupu on kyllä erityisesti kukkien arvoinen...

Alueen keskellä on kunnostettu ortodoksinen kirkko. Piipahdimme sisälle seuraamaan jumalanpalvelusta. Väkeä oli paljon, lähinnä tosin vanhemmanpuoleisia naisia. Tuohukset tuoksuivat ja väki lauloi papin kuljettaessa suitsutusastiaa. Tunnelma oli pirteän ja hartaan välimailta. Emme kehdanneet viettää aikaa sisällä kovinkaan paljon, mutta jälkituntuma oli hyvä.

Kirkkoa vastapäätä oli pieni mökki, jonka kupeessa luki selvästi "lafka", eli Lavka, puoti. Sisällä myytiin ikoneita, ortodoksista kirjallisuutta jne. Myynti oli vilkasta ja tunnelma tiivis. Minähän en ikoneista mitään ymmärrä mutta luulen että ne olivat aikatavalla edullisempia kuin Suomessa. No, mikäpä täällä ei olisi.

Puuroa kehityskeskustelulla

Puuroaamu

Aamupalaksi puuroa, sillä lähtee päivä hyvin liikkeelle. Olen syönyt vanhalla hyvällä vaihtorytmityksellä vuoroaamuin puuroa ja jogurttia. Puuron keitän maitoon ja keskellä läjäytän hillosilmän. Jogurtin kanssa popsin pilkottuja hedelmiä ja mysliä. Kummallakin vaihtoehdolla lisänä on kahvia. Sen joudun tekemään pikakahviin, koska en ole jaksanut hankkia kahvinkeitintä asuntoon. Jos aamupalan pääruoan jälkeen jää edelleen nälkä, pureskelen pari leipäpalaa juuston, lihaleikkeleen ja tomaatin/ kurkun kera. Juotavaksi mehua, tänään rypäleversiona.

Ravintolisänä aamulla otan monivitaminoitua kalaöljyä sekä magneesiumia. Lepopäivinä (ke ja su) sekoitan mehuun lisäksi kreatiinin. Harjoituspäivinä otan kreatiinin palautusjuoman kanssa.

Tästä rytmistä poikkeuksen teki yksi aamu orientaatioviikolla, kun kävin alakerran kahvioissa syömässä. Tuolloin minulla ei ollut vielä mitään ruoanlaittotavaroita asunnossani. Asuntolassa on ilmeisesti (?) mahdollista myös majoittua turistina eli matkailijana. Näitä varten kahviossa oli kyseisenä aamuna tarjolla aamupalaa: puuroa, teetä/ kahvia, leipää, lihapiirakoita ja suklaapatukka. Tarkoitukseni oli syödä maksua vastaan. Muuten suunnitelma toteutui loistavasti, paitsi että kukaan (muukaan) ei maksanut appeesta. Ihmiset tulivat paikalle, söivät ja lähtivät kylläisinä pois. Häveliäänä miehenä en halunnut herättäää huomioita ja toimin samoin. Toista kertaa en ole kehdannut hyödyntää tuota palvelua.

Palautuskeskustelun paikka

Arvoitus: mikä on se, joka nukkuu sunnuntaina iltapäivään kello 14:00 asti ja menee nukkumaan seuraavan kerran maanantaina kello 05:08 aamulla puuhastellen väliajan asunnossamme?
Vastaus: taitaa olla kehityskeskustelun paikka.

Viime yö, siis su-ma yö, meni kovasti huonon nukkumisen merkeissä. Osansa oli varmaan lepopäivälläkin. Jos en harjoittele päivällä, seuraavana yönä elimistö selvästi ihmettelee väsymyksen puutetta. Samoin asiaan saattoi vaikuttaa iltapäivällä kello 16:20 juomani kahvikuppi. Mutta suurin syy on kyllä herra A:ssa, joka piti taas koko yön valoja päällä, puuhasteli tietokoneella, söi, kävi vessassa jne. Onneksi hän ei sentään laulanut.

Olin suunnitellut nousevani ylös kello 07:00, jotta voin aloittaa päivän normaalisti. Niinä aamuina kun yliopiston opetus alkaa kello 09:00, herään kello 07:00. Helpointa on pitää samasta rytmistä kiinni koko viikko. Valitettavasti valvoin yöllä niin paljon, että minun oli pakko nukkua tunti enemmän. Kello 08:00 nousin ylös ja aloitin aamutoimet. Saadakseni tulevaan kehityskeskusteluun neuvotteluvaltteja, avasin huoneen ikkunan, laitoin valoja päälle, kävin suihkussa sekä tein aamupalan normaalilla kolistelulla.

Tavoitteenani on pitää herran kanssa kehityskeskustelu, tai oikeastaan palautekeskustelu, myöhemmin tänään. Hahmottelen tähän itselleni keskustelun runkoa. Jos tätä blogia lukee yksikään steppiläinen, rungon pitäisi näyttää tutulta...

Tavoitteeni on saada muutos hänen käyttäytymiseensä siten, että yöllä olisi hiljaista ja pimeää. En pyri muuttamaan hänen asennettaan, tai elämänarvojaan. Koska vain hän voi muuttaa omaa käytöstään, täytyy minun saada hänet pohtimaan muutoksen järkevyyttä.

Minä: Sunnuntaina heräsit kello 14:00 iltapäivällä. Seuraavan yön teit tietokoneella hommia ja pidit valoja päällä aamuun kello 05:08 asti. (Kuvailen objektiivisen lähiajan tapahtuman arvottamatta toimintaa. En liitä asiaan yleistyksiä tai kaukaisempia tapahtumia.)

Herra A: ???

M: Sunnuntaina ei voinut elää ja toimia normaalisti, koska koetin antaa sinun nukkua. Viime yönä en saanut nukuttua, koska toimintasi häiritsi minua. Nyt olen väsynyt ja huonolla tuulella. Väsyneenä minun on vaikea opiskella. (Kerron, miten se vaikuttaa minuun.)

Asuntolamme siivoajien ja hallinnon toimiminta tapahtuu päivisin. Samoin yliopiston toiminta ja opetus tapahtuvat päivisin. Yhteiskunnan yleinen toiminta tapahtuu päivällä. Rytmisi ei ole sama kuin esimerkiksi asuntolan tai yliopiston rytmi. (Kuvaan, että toiminta ei ole yleisen normin mukaista.)

A:???

M: Miksi valvot öisin? (Pyydän henkilöä pohtimaan tilannetta. Olen tämän jälkeen itse hiljaa.)

A:onfsofndsi

M: Mitä voisit tehdä asialle? (Pyydän henkilöä pohtimaan itse muutoksen mahdollisuutta.)

A: iegsoirenvnfsf

M: Hyvä, tuo on hyvä idea. (Vahvistan henkilön muutoshalukkuutta).

Mitä muuta voisit tehdä? (Pyrin saamaan henkilön pohtimaan useita mahdollisia vaihtoehtoja.)

M: Tästä eteenpäin vaadin, että asunnossamme on hiljaisuus kello 23:00 - 06:00. (Esitän selvän vaatimuksen jatkotoiminnasta.)
Toimimmeko molemmat näin? (Etsin myönteisen vastauksen vaatimukseen.)

A: oiefnsfoienfew

M: Hyvä. Minun puoleltani asia on selvä. (Vien tilanteen päätökseen, enkä pehmennä asiaa lopun lätinöillä.)

Tarvittaessa käytän avointa ikkunaa, aamiaistani jne. esimerkkeinä siitä, kuinka hankala on nukkua toisen tehdessä asioita.

Jännitystarina jatkuu myöhemmin...