Herran haltuun

.
Sain kutsun herran luo, mutta vastasin olevani kiireinen.

Poistuessamme "Outsourcing" -kurssin viimeiseltä luennolta eräs suomalainen opiskelija tuli luokseni toivottamaan hyvää jatkoa ja mitä nyt tuossa tilanteessa kuuluukin sanoa.

Tämän jatkoksi hän kysyi, olenko kiinnostunut jumala-asioista? Aika yllättävä veto, mutta selitys tuli heti perään. Hän kutsui minut, hyvää tarkoittaen, paikallisen vapaaseurakunnan yhteyteen kertoen monisanaisesti heidän raamatuntulkintansa kulmakivistä. Samassa yhteydessä tuli vähäteltyä joidenkin muiden koulukuntien näkemyksiä.

Ihastuttavaa huomaavaisuutta ja huolenpitoa sielustani, mutta kieltäydyin kohteliaasti. Totesin olevani toki kiinnostunut uskonnoista ilmiönä ja tarkastelevani niitä kytkeytyneenä esimerkiksi politiikantekoon. Mutta henkilökohtaisella tasolla toimin yksilönä. Pahoitin varmaan hänen mielensä todetessani olevani pakana. Jos pakanuus määrittyy kirkkoon kuulumattomuudella, nimittäin.

On hämmentävää, miten joillakin ihmisillä on voimakas henkilökohtainen tai sosiaalinen tarve käännytystyölle. Muille kauppiaille on selkeää sanoa "ei kiitos" ja "sitten tuonnepäin, kiitos". Mutta vakaumusasioissa tuntemus on, että pitää yrittää pitää kieli keskellä suuta.

Opin kuitenkin taas uutta. Tanskassa on kirkkoasioiden ministeri!
.

Kansanhartautta

Kansanmusiikkia

Eilen, perjantaina, lähdin kerrankin käymään ulkona! Lueskelin päivällä kaksi kertaa viikossa ilmestyvää paikallista englanninkielistä sanomalehteä St. Petersburg Times, ja huomasin ilmoituksen Mehanika- musiikkifestivaaleista. Asuntolan vieressä olevassa Sergei Kuryoshin Modern Art Center:issä järjestettävässä tapahtumassa "World music festival Ethnomechanica" esiintyvät tämän viikonlopun aikana yhtyeet, jotka yhdistelevät kansanmusiikkia, teknistä musiikkia, videoinstallaatioita jne. Paikalle tulee yhtyeitä Buryatiasta, Ranskasta, Venäjältä, Suomesta (Alamaailman Vasarat), Modovasta jne.

Perjantain soitanto alkoi 20.00 päättyen jossakin kello 05.00 aikoihin lauantaiaamuna. Itse ehdin illanmittaan kuuntelemaan mm. Buryatian poppoon esiintymistä. Soitanto oli mielestäni lähellä mongolialaista musiikkia. Perinteisiä kielisoittimia terävän laulun taustana. Äänenmuodostus voimakkaasti eurooppalaisesta poikkeava. Upea esitys.

Yksi venäläinen ryhmä esitti hieman joikujen tapaista laulua, jonka taustalle oli kerätty videoinstallaatiomateriaalia. Soittimina oli perinteisten venäläisten instrumenttien lisäksi mm. säkkipillejä! Hassu yhdistelmä, joka toimi.

Muutaman hieman epäselvän yhtyen jälkeen sain illan parhaat nautinnot pietarilaisesta Iva Nova- naisbändistä. Raakaa naisenergiaa musiikkityylinä "outo". Omalla rajoittuneella sanavarastollani sanoisin lähinnä progressiivista rokahtavaa kansanmusiikki-jatsia... Yhtye oli niin hyvä, että ostin mukaani heidän CD- levynsä "Samadan" eli matkalaukku. Joitakin heidän kappaleitaan on kuunneltavissa kai heidän kotisivuillaan http://www.iva-nova.ru/eng/. Varmasti neljä heidän kappalettaan on tarjolla www.myspace.com sivustolla. Hakusana Iva Nova. Suosittelen!

Hartautta

Lauantaiaamuna heräilin yhdeksän pintaan ja huomasin saaneeni tekstiviestikutsun. Pyynnön mukaisesti lähdin aamiaisen (ruispuuroa, mehua, kahvia, pari leipäpalaa) jälkeen rouva N:n kanssa kävelylle läheiselle ortodoksiselle hautuumaalle. Alue on rehevä lehtipuuvaltainen metsähautausmaa, sanoisin. Hautoja on vierekkäin, lomittain, piilossa, esillä, pieniä, ISOJA, ja kaikkea muuta mahdollista.

Hautakivissä silmiinpistävää on runsas vainajien kuvien käyttö. Osaan kivistä kuva on etsattu, osalla on valokuvia jne. Lukuisilla haudoilla on lisäksi penkki ja pöytä. Kaipa omaiset käyvät viettämässä aikaa ja muistelemassa menneitä. Mukavan oloinen tapa. Kukkia on runsaasti, muoviversioina. Toisaalta luonnonkukilla on oma viehätyksensä, mutta toisaalta muoviset säilyvät paljon pidempään värikkäinä koristeina. Annettakoon luonnonkukat sitten vaikka eläville naisille erilaisten tapaamisten yhteydessä. Niin, kukkia annetaan naisille paljon, niitä on helppo ostaa ja hintataso on edullinen. Kenelleköhän minä voisin ostaa kukkia? Onneksi niitä voi antaa muillekin kuin rakastetuille. Vaikka Pupu on kyllä erityisesti kukkien arvoinen...

Alueen keskellä on kunnostettu ortodoksinen kirkko. Piipahdimme sisälle seuraamaan jumalanpalvelusta. Väkeä oli paljon, lähinnä tosin vanhemmanpuoleisia naisia. Tuohukset tuoksuivat ja väki lauloi papin kuljettaessa suitsutusastiaa. Tunnelma oli pirteän ja hartaan välimailta. Emme kehdanneet viettää aikaa sisällä kovinkaan paljon, mutta jälkituntuma oli hyvä.

Kirkkoa vastapäätä oli pieni mökki, jonka kupeessa luki selvästi "lafka", eli Lavka, puoti. Sisällä myytiin ikoneita, ortodoksista kirjallisuutta jne. Myynti oli vilkasta ja tunnelma tiivis. Minähän en ikoneista mitään ymmärrä mutta luulen että ne olivat aikatavalla edullisempia kuin Suomessa. No, mikäpä täällä ei olisi.

Uskontojen eroja ja voiko sanaan luottaa

Prostestanttinen reippaus on ottanut selkävoiton katolisesta jäykkyydestä

(PRNews, Pietari) Protestanttinen toimintatarmo on ottanut selkävoiton katolisesta elämänkatsomuksesta. Samalla yksi italialainen opiskelija on järkyttynyt voimakkaasti. Opiskelija toipuu ja hänen tilansa on vakaa.

Tapahtumat saivat alkunsa lauantaina pietarilaisessa opiskelija-asuntolassa, missä suomalainen opiskelija Pasi Raatikainen päätti leikata hiuksensa. Käytettyään hiustenleikkuukonetta itse pääosaan päätä, hän otti yhteyttä suomalaisen naisopiskelijaan ja pyysi tätä auttamaan hiusten rajaamisessa.

Naisen saavuttua paikalle, Raatikainen otti paitansa ja housunsa pois mennen naisen kanssa vessaan alushousuissaan. Vessassa nainen leikkasi koneella korvanympärykset, hiusrajan ja viimeisteli yleisen siisteyden.

Naisen poistuttua paikalta Raatikaisen asuntolatoveri totesi järkyttyneenä "Sinä menit vessaan vieraan naisen kanssa alushousuissasi!". Tämän jälkeen italialainen kysyi, ovatko suomalaiset vapaamielisempiä kuin italialaiset. Raatikaisen selittävä vastaus protestanttisen ja katolisen euroopan eroista tyydytti italialaista.

Tilanne jatkui vielä myöhemminkin päivällä. Toisessa yhteydessä italialainen otti asian puheeksi uudestaan ollen asiasta edelleenkin hämmentynyt. Tällä hetkellä italialainen nukkuu järkytystään pois.

Sitten muihin uutisiin.

Eilen, lauantaina, tiedekunnan kansainvälinen toimisto järjesti tapahtuman venäläisille kandiopiskelijoille. Paikalla olleet vaihto-opiskelijat vastasivat omiin kotiyliopistoihinsa liittyen kysymyksiin. Meitä kaikkia oli pyydetty tulemaan paikalle, jotta kaikki yliopistot olisivat edustavasti paikalla. MITIM ohjelman kautta Pietarissa on tällä hetkellä noin 15 ulkomaalaista henkilöä.

Aikaisemmin viikolla olin kysynyt suomalaisten nuoriso-osastolaisilta, ovatko he menossa paikalle. Ainakin pari kertoivat menevänsä ja kykenevänsä kertomaan Lappeenrannasta ja yliopistosta. Itse ajattelin jättää tilaisuuden väliin, sillä en ole koskaan opiskellut LUTissa! Olen ollut fyysisesti Lappeenrannassa neljä kertaa: kaksi kertaa Maasotakoululla, kerran yliopistolla MITIM haastattelussa ja kerran yhden päivän orientaatiopäivässä. Näillä pohjatiedoilla harvinaisen vaikea vastata mihinkään kysymykseen opiskelusta, ohjelmasta, kaupungista tai opiskelijaelämästä.

Suomalaiskonklaavin toinen varttuneempi jäsen, hiustenleikkaajanainen N. päätty myös jäädä pois täsmälleen samasta syystä kuin minäkin. Tämä hänelle suotakoon. Kun hiustenleikkuukin onnistui niin hyvin :). Kiitos S.!

Ajatteluni kuitenkin muuttui viikon aikana, kun kv. toimistolla käydessäni minua pyydettiin menemään ao. tapahtumaan. Lupasin, joten lauantaina luonnollisesti kävelin paikalle. Tapahtuma pidettiin yliopiston kandi-tason opintojen rakennuksessa.

Paikalla oli kaikista suomalaisista - ainoastaan minä. Koko nuoriso-osasto oli puheistaan huolimatta jättäytynyt pois... Taitaa mennä joitakin vuosia, ennenkuin heillekin selviää että, mies on yhtä luotettava kuin hänen sanansa. Reippaasti vastailin täydellisen tietämättömyyden suomalla varmuudella kysymyksiin kursseista, kerhoista, opiskelun vaikeudesta ja muista mieltä vaivaavista kysymyksistä.

Illalla pitkä juoksulenkki, 1,5 tuntia. Kun juoksua tulee vain kerran viikossa, se tuntuu aika jäykältä. Lihasvoiman kasvun sentään tuntee vastatuuleen tai ylämäkeen juostessa. Ylämäkiä toisin täällä ei varsinaisesti ole, kunhan nyt muutama rantapenkka tarjoaa edes muutaman nousuaskeleen. Lenkillä tarkastelin jälleen uusia katuja, ja pujahtelin hieman porttien ja aitojen väleistä teollisuusalueen kupeella. Otin myös henkisesti mittaa kulkukoirasta, jonka pennut puuhailivat lähistöllä. Emo tuli minua vastaan hyvin varautuneena pyrkien ajamaan minut kauemmaksi. Sopeuduimme toisiimme siten, että minä jatkoin suuntaani mutta kävellen. Emo pysyi välimatkan päässä mutta seurasi minua niskakarvat pystyssä. Tuijotusyhteys oli intensiivinen, mutta molemminpuolisesti kunnioittava.

Loppuillasta erilaisten tatuointien katselua verkossa ja aiheideoiden pohtimista. Muutama pääteema viehättää: Kalevala, fraktaalit, bio-mekaniikka ja kivikautiset piirrokset. Pian Prinsessa saa taas kuvapaketin mielipiteitä varten.