Sunnuntain kaupunkikierros Pietarissa

Väärinkäsitys

Olen suosittu henkilö! Aamulla minulle yritettiin ensin soittaa. Kun en vastannut, niin hetken kuluttua ovelle koputettiin. Novogorod:in matkan ilmoittautumisessa oli tapahtunut ilmeisesti jonkinsortin väärinymmärrys. Kansainvälinen toimisto luuli, että olen lähdössä heidän kanssaan retkelle. Luulo ei ollut kuitenkaan tiedon väärti. Olin kysellyt matkasta lisätietoja, mutten ollut ilmoittautunut retkelle. Pidän sen minkä lupaan, ja jos olisin sanonut lähteväni matkalle, olisin toki sinne mennyt. Mutta kun en ollut, niin en.

Mutta tällä kertaa näin. Onneksi sain selvitettyä asian neiti K:n kanssa!

Ermitaasi

Olin näet suunnitellut käyttäväni sunnuntain tutustumalla Pietariin ja ennenkaikkea Ermitaasiin paremmin. Kävelin asuntolalta keskustaan Ermitaasin avautumisaikaan tähdäten.

Hämmästyksekseni Strelkalta alkaen silloilla ja risteyksissä oli lukuisia poliiseja. Heidän läsnäolonsa kävi ymmärrettäväksi saapuessani Dvortsovaja Ploshchad:ille. Alkamassa oli (ilmeisesti) nuorisolle tarkoitettu juoksutapahtuma, jonka liikenteenohjaukseen sinivuokot oli määrätty. Koetin kysellä aukiolla tarkempia tietoja juoksusta, mutta valitettavasti kaikki puhuttamani henkilöt saatuivat olemaan kielellisesti rajoittuneita. Jos olisi ollut mahdollista, olisi ollut mukava osallistua juoksuun!

Tuloni museolle oli hyvin ajoitettu. Edessä ei ollut pelkäämääni jonoa, vaan pääsin suoraan lippukassalle. Sain opiskelijakortilla ilmaisen lipun, vein päällysvaatteet säilytykseen ja suunnistin siperialaisten artifaktien osastolle. Olin suunnitellut keskittyväni vain tähän osaan museota. Onhan koko kompleksissa 350 huonetta ja noin 3 000 000 esinettä. Kaikkien huoneiden kierto on noin 10 km mittainen lenkki!

Osastolla koin sekä onnea että epäonnea. Harmikseni suurin osa näytelyhuoneista oli suljettu, joten pääsin tutustumaan vain yhteen käytävään. Mutta siihen sitäkin paremmin! Lähestyin erästä nuorta naista kysyäkseni erään vitriinin sisällöstä tarkemmin. Tekstit kun olivat vain venäjäksi. Suureksi riemukseni hän a) puhui englantia, b) kertoi vitriinin kyltin sanoman ja c) kertoi vitriinistä paljon enemmänkin. Hän oli nimittäin arkeologian ja kulttuuriantropologian opiskelija, joka oli lähdössä seuraavalla viikolla tutkimusmatkalle Siperiaan! Sunnuntain hän vietti tutustumalla näyttelyyn ja tekemällä joitakin muistiinpanoja. Ilman suurempaa houkuttelua sain yksityisen tunnin mittaisen kiertokävelyn ao. osastolla! Opin mm., että paleontologisella kaudella siperialaiset heimot olivat matriarkaalisia! Meso- ja neoliittisella kaudella ne kuitenkin muuttuivat patriarkaalisiksi. Tämä näkyy esimerkiksi heidän taiteessaan.

Sain osastolta muutamia mahdollisia ideoita tatuoinneiksi... Katsotaan ovatko ne edelleenkehittämisen arvoisia.

Toki etsiessäni reittiä ulos museosta, tarkastelin muitakin taideaarteita. Nappaisin oheisen kuvan ns. Jordan:in portaikossa.

Dostojevskin Pietarissa

Herkullisen vietnamilaisen lounaan jälkeen vaelsin tutustumaan Dostojevskin "Rikos ja rangaistus"- romaanin tapahtumapaikoille ns. Heinätorin kulmille. Oli henkisesti hienoa upota kirjaimellisesti tarinan keskelle. Samoilla kaduilla on myös useita asuntoja, joissa kirjailija itse asui. Heinätori oli 1860- luvulla raju ja rujo paikka asua. Vastasyntyneitä myytiin ammattikerjäläiselle fyysistä vammauttamista varten ja 10-vuotiaita prostituoituja sai ostaa yöksi 50 kopeekalla. Tuhannet ihmiset nukkuivat ulkona, palelivat nuotioiden vieressä ja myivät mitä tahansa leivästä ja votkasta. Ei ihme, että seuraavaan vuosisataan mennessä kansa nousi vallankumoukseen ja bolshevikit saivat voiton.

Lippuja balettiin

Samoilla kulmilla on myös Marinskii- teatteri. Yritin ottaa Nevskillä sijaitsevassa lipputoimistossa selvää, josko balettiesityksiin saa opiskelijahintaisia lippuja. Vaikka sain avukseni sujuvaa englantia puhuvan venäläisen herran, ei vastausta tullut. Kaikki erilaiset yritykset saivat vastaukseksi ainoastaan vastakysymyksen: mihin näytökseen haluat lipun?

Joko myyjänaisella oli huono päivä, tai sitten alennus riippuu voimakkaasti esityksestä, istumapaikasta ja päivämäärästä. Koetan jatkaa selvittelyä, sillä kyllähän Pietarissa balettia ja oopperaa on koettava!

Ai niin. Marraskuun 19. päivä kaupuunkiin tulee esiintymään myös vanha kunnon Jean Michel Jarre! Liput 1000 - 10 000 ruplaa. Tämän sain selville toisella lippukioskilla kaupungilla. Näin kioskin seinässä Oxygenen levynkannen ja päivämäärän. Jälleen paria nuorta venäläistä lähestymällä sain lisätiedot myyjämaatushkalta.

Jostain syystä maatushka tosin suuttui meihin! Olisiko kovaäänisellä keskustelullamme lippuluukun vieressä ollut syytä asiaan, mutta joka tapauksessa lippuluukku paiskattiin kovaäänisesti ja mielenosoituksellisesti kiinni. Lipunmyynti päättyi kaikkien osalta siihen... :)

Lukko siltaan ja kohti yhteistä elämää...

Päivän viimeinen paikalliskulttuurilöytö oli riippulukko sillassa. Venäläisillä rakastavaisilla on tapana sinetöidä liittonsa kaiverruttamalla nimensä riippulukkoon, kiinnittämällä lukko sillankaiteeseen (ja heittämällä avain jokeen?). Oi, kuinka romanttista...

Uskontojen eroja ja voiko sanaan luottaa

Prostestanttinen reippaus on ottanut selkävoiton katolisesta jäykkyydestä

(PRNews, Pietari) Protestanttinen toimintatarmo on ottanut selkävoiton katolisesta elämänkatsomuksesta. Samalla yksi italialainen opiskelija on järkyttynyt voimakkaasti. Opiskelija toipuu ja hänen tilansa on vakaa.

Tapahtumat saivat alkunsa lauantaina pietarilaisessa opiskelija-asuntolassa, missä suomalainen opiskelija Pasi Raatikainen päätti leikata hiuksensa. Käytettyään hiustenleikkuukonetta itse pääosaan päätä, hän otti yhteyttä suomalaisen naisopiskelijaan ja pyysi tätä auttamaan hiusten rajaamisessa.

Naisen saavuttua paikalle, Raatikainen otti paitansa ja housunsa pois mennen naisen kanssa vessaan alushousuissaan. Vessassa nainen leikkasi koneella korvanympärykset, hiusrajan ja viimeisteli yleisen siisteyden.

Naisen poistuttua paikalta Raatikaisen asuntolatoveri totesi järkyttyneenä "Sinä menit vessaan vieraan naisen kanssa alushousuissasi!". Tämän jälkeen italialainen kysyi, ovatko suomalaiset vapaamielisempiä kuin italialaiset. Raatikaisen selittävä vastaus protestanttisen ja katolisen euroopan eroista tyydytti italialaista.

Tilanne jatkui vielä myöhemminkin päivällä. Toisessa yhteydessä italialainen otti asian puheeksi uudestaan ollen asiasta edelleenkin hämmentynyt. Tällä hetkellä italialainen nukkuu järkytystään pois.

Sitten muihin uutisiin.

Eilen, lauantaina, tiedekunnan kansainvälinen toimisto järjesti tapahtuman venäläisille kandiopiskelijoille. Paikalla olleet vaihto-opiskelijat vastasivat omiin kotiyliopistoihinsa liittyen kysymyksiin. Meitä kaikkia oli pyydetty tulemaan paikalle, jotta kaikki yliopistot olisivat edustavasti paikalla. MITIM ohjelman kautta Pietarissa on tällä hetkellä noin 15 ulkomaalaista henkilöä.

Aikaisemmin viikolla olin kysynyt suomalaisten nuoriso-osastolaisilta, ovatko he menossa paikalle. Ainakin pari kertoivat menevänsä ja kykenevänsä kertomaan Lappeenrannasta ja yliopistosta. Itse ajattelin jättää tilaisuuden väliin, sillä en ole koskaan opiskellut LUTissa! Olen ollut fyysisesti Lappeenrannassa neljä kertaa: kaksi kertaa Maasotakoululla, kerran yliopistolla MITIM haastattelussa ja kerran yhden päivän orientaatiopäivässä. Näillä pohjatiedoilla harvinaisen vaikea vastata mihinkään kysymykseen opiskelusta, ohjelmasta, kaupungista tai opiskelijaelämästä.

Suomalaiskonklaavin toinen varttuneempi jäsen, hiustenleikkaajanainen N. päätty myös jäädä pois täsmälleen samasta syystä kuin minäkin. Tämä hänelle suotakoon. Kun hiustenleikkuukin onnistui niin hyvin :). Kiitos S.!

Ajatteluni kuitenkin muuttui viikon aikana, kun kv. toimistolla käydessäni minua pyydettiin menemään ao. tapahtumaan. Lupasin, joten lauantaina luonnollisesti kävelin paikalle. Tapahtuma pidettiin yliopiston kandi-tason opintojen rakennuksessa.

Paikalla oli kaikista suomalaisista - ainoastaan minä. Koko nuoriso-osasto oli puheistaan huolimatta jättäytynyt pois... Taitaa mennä joitakin vuosia, ennenkuin heillekin selviää että, mies on yhtä luotettava kuin hänen sanansa. Reippaasti vastailin täydellisen tietämättömyyden suomalla varmuudella kysymyksiin kursseista, kerhoista, opiskelun vaikeudesta ja muista mieltä vaivaavista kysymyksistä.

Illalla pitkä juoksulenkki, 1,5 tuntia. Kun juoksua tulee vain kerran viikossa, se tuntuu aika jäykältä. Lihasvoiman kasvun sentään tuntee vastatuuleen tai ylämäkeen juostessa. Ylämäkiä toisin täällä ei varsinaisesti ole, kunhan nyt muutama rantapenkka tarjoaa edes muutaman nousuaskeleen. Lenkillä tarkastelin jälleen uusia katuja, ja pujahtelin hieman porttien ja aitojen väleistä teollisuusalueen kupeella. Otin myös henkisesti mittaa kulkukoirasta, jonka pennut puuhailivat lähistöllä. Emo tuli minua vastaan hyvin varautuneena pyrkien ajamaan minut kauemmaksi. Sopeuduimme toisiimme siten, että minä jatkoin suuntaani mutta kävellen. Emo pysyi välimatkan päässä mutta seurasi minua niskakarvat pystyssä. Tuijotusyhteys oli intensiivinen, mutta molemminpuolisesti kunnioittava.

Loppuillasta erilaisten tatuointien katselua verkossa ja aiheideoiden pohtimista. Muutama pääteema viehättää: Kalevala, fraktaalit, bio-mekaniikka ja kivikautiset piirrokset. Pian Prinsessa saa taas kuvapaketin mielipiteitä varten.