Graduseminaarin matkajärjestelyitä

.
Venäjän viisumihakemus on jätetty ja junaliput varattu. Reissusta tulee pikainen: keskiviikkona sisään ja perjantaina ulos.

Graduseminaari, täältä tullaan!
.

Ongelmia ja vähän muutakin

.

Lomamatka Sveitsiin

Pieni pyrähdys Geneveen aukaisi mieltä. Halpalentoyhtiö Norwergian lennätti menopaluun yhteishintaan 70 euroa! Oli mukava tavata tuttuja, olla Prinsessan kanssa, katsella lampaita sekä nauttia sveitsiläisistä ruoista.

Tehtäviä asioita

Tulevan Suomenreissuni aikana pitää tehdä monta asiaa. Josko nyt onnistuisin luovuttamaan verta, hakemaan melontakoulutukseen liittyviä materiaaleja, käymään kertausharjoituksissa ja tekemään vahinkoilmoituksen varastetusta pyörästäni? :(

Pyöräongelma

Juuri ennen Sveitsinmatkaani cyclo-cross- pyöräni varastettiin ruokakaupan edestä.

Pyörä oli lukittu Kryptoniten U-lukolla takarenkaan ja rungon ympäri, mutta kokonaisuutta ei oltu kiinnitetty maapalloon.

Löysin kaksi toisistaan riippumatonta silminnäkijää, jotka kertoivat kahden miehen tulleen kaupan eteen katselemaan pyöriä. Toinen oli mennyt pyöräni viereen, kosketellut sitä jonkin kerran, nostaneen pyörän olalleen ja pyöräilleen omalla pyörällään pois.

Tein ilmoituksen poliisille 1,5 tunnin kuluessa tapahtuneesta ja annoin silminnökijöiden yhteystiedot. Poliisin vastaus oli (odotettu?): "Entäs sitten?" Eivät meinanneet ensin edes ottaa rikosilmoitusta vastaan, kun en tiennyt pyöräni runkonumeroa. Olen aika vakuuttunut, ettei siinä edes ole sellaista... Pitkän keskustelun jälkeen yksi poliiseista suostui kuitenkin kirjaamaan tiedot johonkin järjestelmään, jotta sain mukaani kopion ilmoituksesta.

Pyörä on mennyt, ja nyt on vuorossa a) käyttöpyörän hankinta ja b) pohdinta uudesta maantiepyörästä.

Kenkäongelma

Hankin kuntoiluun uudet juoksukengät, kun edelliset Niken Zoom Vomero 2+- kengät hajosivat ennen aikojaan. Tilalle ostin Salomon SpeedCross 2- maastokengät, jotka olivat jo mukanani sveitsiläisillä mutapoluilla.

Muuten hyvät popot, mutta toisessa kengässä on jalkaholvin kohdalla hankala sauma, joka painaa turkasen paljon ihoa. Vein kengät takaisin kauppaan, jossa lupasivat hankkia uuden kenkäparin tilalle.

Opiskeluongelma

Viimeinen kurssisuoritus, eli liiketoimintasuunnitelma, pitää jättää 7.12. mennessä. Yksi ryhmämme jäsen joutuu kuitenkin jättämään oman osansa jo 30.11.2009 mennessä, joten koko työn pitää olla valmis viikkoa etuajassa. Tuleva viikonloppu taitaa mennä tuota sepustusta työtäessä. Vaan sitten tuokin on tehty!
.

Myydään Ahvenanmaa, tai vuokrataan se

.
Malediivien presidentti Mohamed Nasheed on ilmoittanut, ettei matkusta Kööpenhaminen ympäristökokoukseen taloudellisen tilanteen takia. Malediivit uppoavat mereen merenpinnan noustessa, jolloin valtion 340 000 asukkaalle pitää löytää uusi asuinpaikka. Valtion kassaa säästetään, koska uutta valtiota ei kovin halvalla saa ostettua.

Myydään heille Ahvenanmaa! Tai edes vuokrataan se.

Suomi tarvitsee hyvää, uutta, työvoimaa demografisen muutoksen takia. Malediivilaiset ovat kokemukseni mukaan leppoisia ja hymyileviä ihmisiä. Heillä on kykyä hyvään asiakaspalveluun ja kokemusta kalastamisesta. Kielitaitoa löytyy, ja saarilla asuminen on tuttua.

Ahvenanmaan säätila voi olla hieman viileämpi kuin Malediiveilla, mutta huonoa keliähän ei ole. On vain huonoja varusteita.

Kun ex- malediiviläiset ovat asettuneet uuteen asuinpaikkaansa, he voisivat aloittaa alueen matkailu-, kalastus-, ja palvelurakenteiden kehittämisen. Lisäksi kansainvälinen mielenkiinto olisi taattu useiksi vuosiksi eteenpäin, jolloin mediasektori saisi myytyä juttua maailmalle suurin joukoin.

Kuka soittaisi presidentille?
.

Vaellusnäkymiä

.
Vaelluksella otettiin yhteensä lähes 500 kuvaa. Alla pari valittua.

Meri-Alpit ovat alueena upeita. Niiden läpi kulkee kaksikin merkittyä vaellusreittiä, GR5 ja GR52. Vuoriston läpi kulkevat solat pakottavat kulkijat tehokkaasti reiteille. Niiltä poikkeaminen vaatii kovaa työtä ja monesti teknisiä varusteita.

Alueella on myös "Ihmeiden laakso", "Vallée des Merveilles". Ukkosta ja salamia päälleen keräävä laakso on ollut tuhansia vuosia sitten pyhä paikka, jonne shamaanit ovat kaivertaneet kiviin merkkejään. Alueelle joutuu kävelemään, joka on pelkästään hyvä asia. Näin alue säilyy (toivottavasti) paremmassa kunnossa, sekä historian kokemiseen pääsee valmistautumaan fyysisen tekemisen kautta.

Reitillä yövyimme pääosin vuoristomajoissa. Näistä saa nukkumapaikan, illallista, aamupalaa sekä matkaevästä. Tämä oli ensimmäinen vaellus, jolla olen syönyt iltaisin neljän tai viiden ruokalajin aterioita!

Unelmia...

.
Fillarimessuilla kävin kuuntelemassa Jukka Salmisen kertomuksen polkupyörämatkastaan Aasiassa, Australiassa, Euroopassa ja Afrikassa. Mies oli tien ja pyörän päällä 3 vuotta polkien noin 43 000 km.
Matkan sivusto löytyy osoitteesta http://www.pyorallamaailmanympari.com/

Toinen mieltä kiihdyttävä retki on parhaillaan käynnissä. Noin 20 hengen joukko hiihtää Virolahdelta Jäämerelle. Aikaa menee 32 hiihtopäivää, joiden kuluessa he hiihtävät 1800 kilometriä.
Hiihdon sivut ovat osoitteessa http://www.hhs-ski.net/hhs09/

Tällaiset matkat ja niiden kertomukset antavat polttoainetta omille unelmille. Mikä lienee seuraava oma matkani? Takana on viimevuosilta:

• soolomoottoripyörämatka Singapore - Malesia - Thaimaa - Malesia - Singapore
  
• moottoripyörämatka Helsinki- Arkangeli - Helsinki
• soolomoottoripyörämatka Suomi - Baltian maat - Unkari - Kroatia - Sveitsi - Belgia - Suomi
• soolovaellus Käsivarressa, 8 päivää
  
• soolovaellus Sarekissa, 9 päivää
  
• polkupyörämatka Helsinki - Tallinna - Saaremaa - Pärnu - Helsinki
• polkupyörämatka (Helsinki) - Tarto - Riika - Pärnu - (Tallinna - Helsinki)

.

Se on kohta siinä

.
Vähiin käy ennenkuin loppuu

Pietarin olon viimeiset päivät alkavat olla takanapäin. Istun huoneessani kuunnellen drum'n'bass:ia asuntolan palvelimelta hämmästellen turvoksiin asti pakattuja matkalaukkuani ja rosnaani palautellen mieliini viimeisten päivien tapahtumia.

Maanantaina 26.1.2009 luin käytännössä koko päivän tenttikirjoja. Sain varsinaisen kirjan luettua annetulta aihealueelta kokonaan. Lisäksi sain työvoittona lueskeltua "Kumar, V. 2000. International marketing research. Upper Saddle River, NJ: Prentice-Hall." kirjasta mielestäni tärkeimmät kappaleet laadullisen markkinatutkimuksen tekemisestä.

Illalla kävin viimeistä kertaa salilla spinning-tunnilla. Hieman oli haikea olo; harjoitustilan parkettilattialle on tullut viidessä kuukaudessa valutettua toinenkin hikipisara. Saadakseni vahvan muistijäljen tapahtumasta, rääkkäsin itseäni oikein kunnolla 6 x 3 minuutin mäkivoimaharjoituksilla.

Strelkalla oli upea näkymä. Piirityksen vuosipäivän juhlallisuuksia varten joen varteen oli asennettu ilmatorjunnan käyttämiä perinteisiä valonheittimiä. Lisäksi taivaalle oli nostettu estepallo lentokoneita vastaan. Kuvassa pallo näkyy kirkkaana pisteenä vasemmalla alhaalla valonheittimen kiinniottamana.

Viimeinen tentti

Tiistaina menin reippaasti viimeiseen tenttiin. Se sisälsi 20 kappaletta suomalaisen luennoitsijan Puumalaisen tekemiä kysymyksiä. Näistä jokainen oli arvoltaan yksi piste. Nämä olivat kohtuullisen hyvin tehtyjä. Lisäksi vastaaminen oli tehty helpoksi: tilaa omalle tuotokselle oli jätetty jokaisen kysymyksen jälkeen vain parin virkkeen verran.

Muuten luulen osanneeni asiat riittävän hyvin, mutta yksi kysymys oli vaikea vastata. Vaikea lähinnä huonosti muotoillun kysymyksen takia. Miten vastaisit kysymykseen "How a non-response bias can be evaluated?". Kaikki sanat ja konsteptit ovat selkeitä, mutta tuo "miten vastaamattomien aiheuttamaa vääristymää voidaan arvioida" oli hankala! Kompensoida, rajoittaa, estää, korjata olisivat helpompia verbejä, mutta että arvioida...

Mutta sitten... se venäläisen luennoitsijan laadullinen osuus. Voi voi...! Mistä aloitetaan:

* konsultaatiossa nainen ilmoitti tekevänsä kymmenen monivalintakysymystä. Tentissä näitä olikin vain kaksi. Loput olivat kaikkea muuta.
* osa kysymyksistä olivat taas niin huonoa englantia, että oli vaikea vastata kun joutui arvaamaan mitä kysymys tarkoittaa
* osa kysymyksistä arvioi vain ja ainoastaan puhtaasti, olimmeko opetelleet ulkoa hänen kalvojaan. Hän oli ottanut kalvon, ja poistanut siitä satunnaisia sanoja. Tehtävä oli muistaa, mitä puuttuvat sanat ovat. Tehtävä on rekonstruoituna alla. Suluissa olevat sanat oli jätetty pois ja ne piti osata kirjoittaa. Kyllä tämän muistamalla osaa tehdä laadulliseen tutkimukseen perustuvan gradun...

The FGD procedure:
Narrowly defines (individual data)
(Factual) information
(Projective) Techniques
(Advertising Recall\Introduction of new) ideas
(Summing) Up
Group (Disperses)

Toinen kysymys oli yhtä "mielenkiintoinen". Eräässä annetussa kalvossa oli lause, josta oli taas jätetty sanoja pois. Oikeat sanat piti muistaa ulkoa. Lause on alla. Suluissa olevat sanat oli poistettu.

Ethnography is a (long term investigation) of a group, often a culture, that is based on immersion and, optimally, (participation in that group).

Ymmärtäisin, jos pyydettäisiin antamaan oma käsitys tai määritelmä prosessista tahi konseptista. Mutta olettaa, että opettelemme ulkoa sanasta sanaan virkkeitä kalvoista?!

Vetoomus LUTille ja GSOM:ille: vaihtakaa nyt ihmeessä tämä luennoitsija! Huonompaa ette kykene löytämään...

Tentin jälkeen useiden oppijoiden käsitys oli, että huonosti meni. Osa venäläisistä valmistautuivat jo menemään valittamaan tentistä dekaanille. Riippuu varmaan tuloksista, tapahtuuko näin.

Pakko pakata

Purin tentin jännityksen (?) salilla, jonka jälkeen siirryin asuntolalle pakkaamaan tavaroitani. Miten voi olla mahdollista, että vietyäni jouluna kaksi laukullista tavaroita Suomeen, loput tavarat eivät silti tahdo mahtua käytössäni oleviin kasseihin? Lisääntyvätkö esimerkiksi vaatteet keskenään kaapissa? Tiedän tätä tapahtuvan metallihenkareille, mutta että vaatteetkin.

Vastustamatonta

Illan alussa sain vastustamattoman kutsun. Kaksi viehkeää naista tulivat pyytämään illalliselle kanssaan! Tätä kun ei tapahdu taajempaan kuin kerran vuosikymmenessä, niin lähdettävähän se oli.

Hyvää oli ruoka, ja hyvää oli seura. Hyvä oli myös uusi näkymä Strelkalla. Ensimmäistä kertaa näin Rostalka- pilareiden liekit palamassa!

Tarkkasilmäinen lukija havaitsee, että kuva on otettu lähes samoilta jalassijoilta kuin aikaisempi iltakuva. Estepallokin näkyy jotakuinkin prikulleen samassa kohdassa!


Näkemiin

Jäljellä on vain viimeinen illallinen, tai tarkemmin sanottuna lounas. Pelmeenejä pakkasesta kattilaan ja napaan. Sitten pyytämään alakerran väkeä tarkastamaan huoneeni ja avainten luovutus. Tavarat kantoon ja bussilla numero 32 rautatieasemalle.

Näkemiin, Graduate School of Management!

Terve, Suomi!

Staraya Russa

.
Laitoksemme GSOM (Graduate School of Management) oli järjestänyt opiskelijoilleen ilmaisen ekskursion Venäjän yhteen vanhemmista kaupungeista, Staraya Russa:an. Kun aikataulu sopi näppärästi kalenteriini, lähdin minäkin tarkastelemaan Venäjää uudesta kulmasta.

Kokoontuminen oli Primorskaya metroasemalla inhimilliseen kello 08.00 aikaa sunnuntaina. Unisia, virkeitä, puheliaita, hiljaisia ihmisenpoikia oli kerääntynyt paikalle kymmenkunta. Bussi oli varattu 40 hengelle, joten tilaa oli riittävästi.

Menomatka meni vieruskavereiden kanssa puhellessa ja maantietä katsellessa. Staraya Russa on lähes suoraan etelään Pietarista, ehkä hieman kaakkoon heilahtaen. Tie on kohtuullisen hyväkuntoinen nelikaistainen moottoriliikennetie. Jolla liikennettä tuntuu olevan. Varsinkin rekka-autoja on jonossa jatkuvasti, jonka lisäksi tienvarrella oli pysähtyneenä toinen mokoma.

Maisemana reitti on tylsä, mutta ankea. Koko matka on lättänää kuin Pohjanmaalla konsanaan. Pilvet roikkuivat alhaalla ja sumu peitti armeliaasti ränsistyneitä pikkukaupunkeja tien varrella. Pariin otteeseen matkaa virkisti sentään poliisin tarkastuspiste, joille meidätkin pysäytettiin. Toinen näytti olevan tilapäinen kulunvalvontapaikka, kun taas toinen oli kiinteä pömpeli. Pysähdykset eivät olleet kuitenkaan pitkiäkään. Kuskin juttuamisen jälkeen meidät päästettiin takaisin tien päälle. Juu, ja kerran pysäytimme vessakäyntiä varten moottorihotellin viereen. Oheinen kuva on edustavin kuvakulma, joka siitä paikasta löytyi.

Isomman lounaspysähdyksen pidimme Veliky Novgorod:issa. Kaupunki on 150 km Pietarista kaakkoon. Ajoaikaa Pietarista meni 3 tuntia!

Novgorod oli keskiajalla kaupunki ja sen alaisuuteen syntynyt Novgorodin valtio, ensin ruhtinaskunta, sitten vuodesta 1136 kauppatasavalta. Novgorodin alueella asui esi- ja varhaishistoriassa itämerensuomalaisia ryhmiä. Viikingeillä oli merkittävä rooli Novgorodin varhaishistoriassa. Vähitellen kaupunki kuitenkin ympäristöineen slaavilaistui kielellisesti ja kulttuurisesti. Siitä tuli myöhemmin yksi hansaliiton kaupan keskuksia. Novgorodia on pidetty yhtenä sydänkeskiaikaisen Euroopan kehittyneimmistä yhteiskunnista. (fi.wikipedia.org)

Kaupungissa on käsittääkseni upea vanha osa, jota emme kuitenkaan tällä matkalla nähneet. Pääsimme tarkastelemaan vain keskustan katuja.

Ruokala oli normaalin oloinen, jossa valikoimaa oli tiskissä neljän-viiden ruokalajin verran. Nutustin suolaista ja rasvaista pekonikeittoa tumman leivän kera. Särpimenä kuumaa vettä. Ruokakeskusteluna napoleonilainen oikeuskäsitys, rangaistuslaitoksen merkitys nyky-yhteiskunnassa ja moraali.

Staraya Russa on noin 50 000 asukkaan pikkukaupunki 100 km Novgorodista etelään. Asuinpaikka on perustettu 900 luvulla, jos kohta ensimmäiset kirjalliset viittaukset ovat vuodelta 1076. Kaupunki on palanut, tuhottu ja valloitettu lukuisia kertoja vain noustakseen aina uudestaan tuhkasta. Mm. ruotsalainen armeija suomalaisine sotilaineen on käynyt voitokkaasti taistelemassa alueella.

Merkittävin nähtävyys on kuitenkin nykyisin museona oleva Dostoyevskin kesätalo. Siellä hän kirjoitti novellit The possessed ja The brothers Karamazov. Itse kaupunki on mukana jälkimmäisessä novellissa nimellä Skotoprigonievsk. Kaupungista löytyy mm. ravintola, jonka yläkerrassa kirjassa syödään useita illallisia. Kirjailija luki paljon sanomalehtiä ja tarkkaili ympäristöään. Hänen otti ideansa ja juonensa kirjoihin todellisista tapahtumista! Näin ollen ei ole yllättävää, että asuinkaupunki päätyy kirjan sivuille. Museossa saimme venäjänkielisen opastetun kiertokävelyn.

Kävimme lisäksi ajelemassa kaupungilla pysähtyen muutaman kirkon luona. Oli mielenkiintoita havaita, että molemmat päivän kahdesta oppaasta keskittyivät lähes kokonaan kirkkojen historiaan sekä 2. maailmansodan natsi-fasistien (termi on täällä jatkuvasti ja jokaisessa ao. asiayhteydessä käytetty) tekemisiin. Erilaisia patrioottisia muistomerkkejä tuntuu olevan enemmän kuin maitokauppoja. Saksalaiset olivat alueella syksystä 1941 kevättalveen 1944. Yksi pysähdys oli myös mineraalipitoista vettä ja mutaa hyödyntävän parantolan luona.

Eniten omaa sydänalaani liikautti yksi kirkoista, joka oli rakennettu kaupungin läpi virtaavan joen mutkaan. Tätä vesiväylää ovat esi-isämme, viikinkien mukana, kulkeneet kauppareissuillaan mennessään Mustallemerelle. Saatoin kuvitella joenmutkan takaa lipuvaksi raskassoutuisen moniairoisen pohjoismaalaisen puuveneen soutulaulun säestämänä...

Paluumatka sujui hitaanvarmasti kuohuviinivetoisen laulun säestämänä. Tunnelma oli hilpeän iloinen loppuun asti. Sain ikuistettua videokameraani mm. (hyvinkin) moniäänisen Venäjän kansallislaulun.

Saldo: 11 tunnin matka, josta 2 tuntia perillä. Ehdottomasti ajankäytön väärti!
.

Suomi takana

.
Palailin eilen, ma 1.12.2008, illalla takaisin Suomesta. Matkan annin voisi kiteyttää seuraaviin huomioihin:

• juna on mukavampi matkustusväline kuin bussi: olen kulkenut Pietari-Helsinki väliä kummallakin joukkoliikennevälineellä. Juna on ympäristöystävällisempi, nopeampi, turvallisempi, siinä on enemmän tilaa liikkua, työnteko on mahdollista ja nukkuminen onnistuu paremmin. Hintaerokaan ei ole merkittävä absoluuttisesti arvioituna.
  
• Helsinki on huomattavasti kansainvälisempi kaupunki kuin Pietari: Helsingissä kuulee enemmän eri kieliä, katunäkymässä on useampia etnisiä ryhmiä ja erilaisuutta hyväksytään paremmin.
  
• henkilöautolla ajaminen on tylsää: kiersin sukulaisrinkulan Helsinki - Ylöjärvi - Jyväskylä - Pihtipudas - Jyväskylä - Helsinki. Ajomatkaa tuli yhteensä lähes 1000 km ruuhkaisilla, pimeillä ja sateisilla runkoväylillä. En löydä mitään myönteistä asiaa ajamisesta.
  
• sukulaisten tapaaminen on mukavaa: pääsin juttelemaan jonkin verran eri sukulaisten kanssa ja päivittämään kuulumiset. Tuli tarkasteltua sukulaisten uusia taloja, koesaunottua saunoja, juhlittua syntymäpäiviä jne.
  
• koti on paras paikka olla: siistiä, tavarat löytyvät paikoiltaan, ruoanlaitto helpompaa, tarvittavat urheilumahdollisuudet lähellä, yöseura erinomaista..
  
• juoksulenkki lumisateisessa maalaismaisemassa on hyvää fyysistä ja henkistä rentouttavaa tekemistä: Suomessa näkee jo Helsingissäkin, että ilmanlaatu on merkittävästi parempaa kuin Pietarissa. Tämä ero korostuu mentäessä maaseudulle. Rauhalliset pikkutiet, naamalle lässähtävät räntähiutaleet ja touhutippa nenänpäässä ovat parempia kuin sata jänistä.
  
• verenluovutus vaatii sitkeyttä: ennen Venäjälle lähtöä yritin luovuttaa verta. Ei onnistunut. Edellisestä luovutuskerrasta oli 2 päivää liian vähän. Nyt käydessäni Helsingissä yritin jälleen luovuttaa. Ei onnistunut. Venäjällä asuva ei kelpaa luovuttajaksi asumisen aikana eikä 3 kuukautta takaisinmuuton jälkeen.
  
• uiminen alkaa tuntumaan mahdolliselta lajilta: Pietarissa olen päässyt keskittymään vain juoksuun, pyöräilyyn ja kuntosaliin. Pietarissa en valitettavasti ole onnistunut uimaan käytännössä ollenkaan. Pari uintikertaa olen sentään pystynyt järjestämään käydessäni Suomessa. Suureksi yllätyksekseni olen huomannut että tästä huolimatta uinti sujuu sentään välttävästi. Tunteja ja kilometrejä ei luonnollisesti ole tullut mitenkään riittävästi syksyn 2008 aikana. On kuitenkin ollut henkisesti hyvä huomata, että on täysin mahdollista lisätä uinnin määrää keväällä 2009 ilman suuria ongelmia.
  
• Prinsessa on hyvä elämänkumppani: kaikessa yksinkertaisuudessaan.
  
• olen ylpeä pojistani: menemättä taustoihin ja vanhoihin tapahtumiin, olen enemmän kuin onnellinen syksystä 2008. Nuoret herra A ja J ovat kasvaneet fyysisesti ja ennenkaikkea henkisesti huimasti.

.

Harmittava ilta

.
Tänään on kovasti harmittava ilta. Joudun lähtemään maasta pois neljäksi päiväksi... :(

Mietelause

On tärkeää pitää elämänsä järjestyksessä, jotta jää aikaa asioille, jotka eivät ole järjestyksessä.
.

Maanantai 27.10.2008 ilta

.
Kirjoitan tätä viestiä lauantaina 1.11.2008. Kulunut viikko on ollut kiireinen mutta vilkas. Blogin kanssa on ollut vähän sama tilanne kuin viimeisimmän rähinän aikaa sotapäiväkirjojen osalla. Kun taistelutilanne oli kiivaimmillaan, tekstiä tuli tuotettua vähiten. Hiljaisina hetkinä oli aikaa kuvailla maisemia, lintusia ja tapahtumia. Blogissani lintuset ovat jääneet vähälle.

Luin muuten väitteen, jonka mukaan 1300- luvulta eteenpäin Venäjän ja Suomen nykyisen alueen hallitsijoiden välillä on käyty sotia keskimäärin joka 7. vuosi...! Pidetään kiinni niistä rypäle- ja tytärammuksista, kuten nyt fiksusti tehtiinkin sotilaspoliittinen päätös. Viisainta olisi kaivaa ne porapatruunoiden painosytyttimetkin varastoista takaisin koulutuskäyttön. Osaisiko joku kertoa minulle, millä tavalla maailma on ollut turvallisempi paikka yksipuolisen henkilömiinakieltomme jälkeen? Sanon yksipuolisen, sillä ainoa todellinen vastapuoli ei tähän älyttömyyteen ole lähtenyt mukaan.

Maanantaina 27.10.2008 venäjäntunnin ja pyörityshikoilun jälkeen kävin siistiytymässä asuntolalla. Suihketta kainaloon, puhtaat alusvaatteet reppuun ja kohti Petro Palacea. Prinsessan juna tuli kaupunkiin iltayöllä ja halusin olla häntä kukkien kanssa vastassa hotellin aulassa. Edellisessä lauseessa on muuten tekninen virhe. En käytä ponnekaasullisia deodorantteja!

Saavuttuani perille hieman myöhässä, kysyin vastaanotossa hienosti venäjäksi, josko vaimoni on jo tullut. Kahdenkin syyn takia valitettavasti näin ei ollut. Ensimmäinen syy oli luonnollisesti se, että en päässyt heti tapaamaan Prinsessaa.
Toinen syy olla "pahoillaan olooni" oli se, että yksinkertaisen vastauksen sijaan sain vastaani piiiitkän venäjänkielisen kysymys-kommenttilauseen. Jota en tietenkään ymmärtänyt.... Tein antropologisesti ja etnologisesti kiistellyn kielenvaihtoteorian mukaisen peliliikkeen vaihtaen kieleni englanniksi. Näin sain enemmän tietoa tapahtumista; ryhmä ei ollut vielä saapunut hotellille.

Odottelin hetken aikaa hotellin baarissa lueskellen (???) venäjänkielistä sanomalehteä. Ryhmän saapuessa pääsin ottamaan Hänet vastaan, ojentamaan ujosti kukat ja pitämään huolta siitä, että Pietariin kannatti tulla... Kamera nousee ylöspäin ja kuvaa heiluvia männynlatvoja. :)
.

Passi ja hammasharja

.
Minullapas on passi ja viisumi! Eihan tassa mennyt kuin 2 kuukautta.

Nyt vain hammasharja kaapista ja Suomeen...!
.