Näytetään tekstit, joissa on tunniste haastattelu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste haastattelu. Näytä kaikki tekstit

torstai 1. huhtikuuta 2010

Gradutusta, ja hatutusta

.
Gradua

Olen kirjoitellut gradun pohdintaa huolimatta epävarmuudestani oikeasta rakenteesta. Otin luettavakseni teoriapohjani. Kun siinä tulee esille ilmiö, jonka havaitsin kohdeyrityksissä, kirjoitan asiasta pohdintaa pätkän. Jokaiseen tällaiseen kohtaa teen lähdeviittauksen ao. teoriaan päin. Tarkoitus on, että kaikkea käyttämääni teoriaa hyödynnetään pohdinnan yhteydessä.

Eilen ohjaanani antoi palautetta koko graduluonnoksesta. En ole menossa kohti kaameaa tuhoa, mutta joitain muutoksia pitää tehdä.
  • Rakennetta pitää muokata ja kappaleita siirtää ympärinsä
  • Otsikoita pitää vähentää ja niiden numerointia muuttaa
  • Kuvien otsikot pitää siirtää kuvan alapuolelta yläpuolelle
  • Tekstin sisällä olevat lähdeviittaukset pitää muokata erilaiseen muotoon (tämä vaatii pientä muokkausta RefWorks- alustalla)
  • Henkilökeskeisestä kirjoitustyylistä pitää siirtyä asiakeskeiseen tyyliin
Aikaa gradun jättämiseen on kolme viikkoa. Sisäänjättöpäivä on 21.4.2010!

Haastattelu

Teekkarilehti Aalef julkaisi 18.3.2010 numerossaan haastatteluni. Sisältö on lähes samansisältöistä, mistä puhuin.... Noh, jos totta puhutaan niin artikkelisti Mikko Reinikainen on tehnyt hyvää työtä. Sivun ulkoasusta en sitten annakaan yhtä hyvää arviota. Artikkelin keskellä on suuri mainosvalokuva, joka ei mitenkään liity aiheeseen. Mikäli taittaja ei sitten yritä viestiä minulle silmälasien tarpeesta.

Kohti yhteiskunnan onnea

Täytin LUTilla sihteerin avustuksella tammi-helmikuun työaikailmoituksen korjauskirjauksia. En ollut epähuomiossa (tai tietokatkoksen takia) tehnyt päivittäin "töitä 7.25 tuntia" kirjauksia. Kävi ilmi, että jokaiseltä päivältä pitäisi tehdä erillinen paperilla oleva korjausilmoitus, jonka allekirjoittaa tekijä, esimies ja olikohan se nyt dekaani. Minun tapauksessani papereita olisi pitänyt täytellä noin 40 kappaletta! Teimme rohkean liikeen ja täytimme ilmoituksia vain 1 per viikko toivoen, että nämä hyväksytään.

Seuraava työrupeama oli tehdä maalis- ja huhtikuulle työaikailmoitukset sähköiseen järjestelmään. Kirjautumistappeluiden ja tietokoneen vaihdon jälkeen pääsin naputtelemaan sihteerin opastuksella jokaiselle menneelle ja tulevalle työpäivällä saman tekstin "7,25". Lukuunottamatta kuutta päivää vuodelle 2010 ja kahta päivää vuodelle 2011, joille merkittiin lomaa 7,25 tuntia.

On se hienoa, että yliopistot ovat mukana talkoissa luodessamme onnellisempaa yhteiskuntaa. professori, tutkimussihteeri (?) ja tutkimusassistentti käyttävät yhteensä noin 2 työtuntia siihen, että järjestelmä saa tiedon "7,25" kahdeksankymmenen päivän kohdalle... Tämä jälkeen joku käsittelee papereita, lähettelee niitä allekirjoitettavaksi, vie uudestaan järjestelmään jne.

Oi, jäi mainitsematta, että toisessa järjestelmässä minun tuli vielä anoa ne ansaitsemani 8 lomapäivää. Tämän anomuksen esimies käsittelee, hyväksyy, kirjaa jne.

Venäläinen tutkinnottomuus

Kävin pienen pohdinnan LUTn kauppatieteiden laitoksella ja tein lopulta päätökseni: pitäköön tunkkinsa.

Jätän venäläisen tutkintojärjestelmän tällähaavaa oman onnensa nojaan enkä lähde enää hankkimaan jälleen uusia apostilleja Australiasta. Tämä päätös pohjautuu saamaani tietoon Pietarista, jonka mukaan uusista papereista "saattaisi olla hyötyä.". Kun tietää, kuinka tuuliviirimäisesti venakot tekevät hallinnollisia päätöksiään, ei turhaa työtä kannata tehdä etukäteen ja valmistellen. Saattaahan olla, että jo nyt sisällä olevat paperit yllättäen sitten käyvätkin!

En taida olla ainoa, jolla on ongelmia itänaapurin kanssa. Suomalaiset tradenomit ovat tehneet alemman korkeakoulututkintonsa kolmessa vuodessa, joka ei isovenäläisten mukaan ole mitenkään mahdollista. Tiedon oppimiseen kun menee neljä vuotta.... Näin ollen näitä tutkintoja ei Venäjällä nyt hyväksytäkään, joten maisteriksikaan ei voi sitten valmistua. Tosin MITIM- ohjelmaan nämäkin opiskelijat ovat päässeet sisään ja menestyneet opinnoissaan paremmin kuin hyvin.

Eivät taida eurooppalainen ja venäläinen ajattelutapa kohdata vielä tälläkään vuosisadalla. Hyvä niin.

keskiviikko 18. maaliskuuta 2009

Ilta-Sanomat

.
Kehoitan pitämään silmät auki tulevan viikonlopun Ilta-Sanomien Plus-liitteen osalta...
.

torstai 26. helmikuuta 2009

Huonosta yöstä pimeyteen

.
Aamu lähti liikkeelle heikohkosti. Parin viimeisen päivän harjoitukset ovat ilmeisesti olleet liian kovia. Nukuin yöllä huonosti, lihaksiin sattui, nivelet olivat kipeät ja aamulla oli vetämätön olo. Vaikka olin suunnitellut päivälle hieman uintia ja pyöräilyä, olin kerrankin järkevä ja pidin ylimäräisen lepopäivän. Suurin ongelma on henkinen krapula, joka tulee "velttoilusta". Hassua, kuinka parempaa tietoaan vastaan haluasi jatkaa elimistön ajamista ylirasitustilaan.

No, kuitenkin päivä on mennyt siis muissa asioissa.

LTKY, eli Lappeenrannan teknillisen yliopiston ylioppilaskunta, perustettiin vuonna 1969. Näin se viettää tänä vuonna 40-vuotisjuhliaan. Yksi osa näitä juhlallisuuksia oli ilmainen lounas YO- talolla. Jonot olivat ruokailuun pitkät mutta ruoka hyvää. Harmittavaa vain oli monien syöjien asiaton ruoan kohtelu. Näyttää siltä, että kun jotain saa ilmaiseksi, sitä on otettava niin paljon kuin pystyy. Lopputuloksena näin lukuisten kaapivan kasoittain syömätöntä ruokaa jäteastiaan. Mistä nämä tavattomuudet opitaan?

Kansainvälisen rahoituksen parityö etenee. Istuin hetken parini kanssa keskustellen tämänhetkisestä tuotoksesta. Päätimme, että annamme työn hautua pari viikkoa. Tänä aikana toivottavasti ainakin minä opin aiheesta uusia asioita. Tältä pohjalta on sitten helpompi jatkaa kohdeyrityksemme rahoituksen analysointia.

Kämpillä olen kirjoitellut Cross-cultural management- kurssin esseen runkoa. Pyrin analysoimaan Vaisala Oyj:n yrityskuvaa ja identiteettiä. Koetin saada aikaan haastattelun heidän viestinnän ihmisten kanssa, mutta tämä ei onnistunut. Harmi, sillä olisi mielenkiintoista kuulla mihin he uudella, tänä vuonna lanseerattavalla, kuvallaan pyrkivät.

Katson juna-aikatauluja Lpr-Hki. Lipun ostossa VRn sivuilta on yksi hassu, tai harmittava, piirre. Jos haluat maksaa lipun Visan luottokortilla, käy maksutapahtuma ainakin Pohjolan eli OP-pankin tapauksessa pankin omilla tunnistussivuilla! Eihän minulla ole mukana tunnistusnumerolistoja. Jos olisi, niin käyttäisin tilisiirtoa enkä luottokorttia! Höh. Onneksi MasterCard ja Nordea toimivat järkevämmin. Ei ole maailma vielä ihan valmis...

Kevennys, pitkästä aikaa

Yö oli synkkä ja pimeä. Sotilastukikohdan yksinäinen vartiomies makasi sateessa tuliasemassa ja huusi: - Kuka siellä?
- Hyvä mies, minä olen vastannut jo kaksi kertaa. Ettekö te tunne edes ohjesääntöä?
- Tunnen, vakuutti vartiomies. - Ohjesäännön mukaan minun tulee kysyä "Kuka siellä" kolme kertaa ja sitten ampua.
.

keskiviikko 10. joulukuuta 2008

Video

.
LUT, eli Lappeenrannan teknillinen yliopisto, markkinoi MITIM ohjelmaa tuleville mahdollisille opiskelijoille. Tätä tarkoitusta varten he ovat tehneet sivustolleen videofilmin, jossa haastatellaan muutamia nykyisiä opiskelijoita. Joku niistä saattaa olla lukijoillekin tuttu.

Filmi on osoitteessa http://www.lut.fi/fi/business/major/mitim/Sivut/Default.aspx. Sivun alalaidassa on linkki "Kurkkaa MITIMiä Pietarissa".
.

Haastattelu

.
Suomalaisen sanomalehden toimittaja kävi tekemässä haastattelun, kuten oli suunnitelmissa. Hän oli käynyt kuvaajansa kanssa sunnuntaina 7.12.2008 asuntolalla kuvaamassa toista haastateltavaa sekä asumisolojamme. Itse en päässyt paikalle Staraya Russa:n retken takia.

Olimme sopineet tapaavamme maanantaina 8.12.2008 iltapäivällä laitoksella. Ajatus oli ottaa joitakin kuvia yliopiston sisätiloissa, mutta laitoksen ala-aulan vartijat kieltäytyivät päästämästä toimittajaa ja kuvaajaa sisälle. Kuitenkin vartijat lupasivat ottaa selvää, josko lupa järjestyisi jonkin ajan kuluessa.

Saadakseen sentään jotain materiaalia, toimittaja pyysi meitä (minä ja suomalainen nuori opiskelijatar) tulemaan mukanaan sekä Nevan rannalle sekä läheiseen kahvilaan. Näissä kohteissa meitä kuvattiin ja jututettiin.

Varsinainen haastattelu oli strukturoimaton jutustelu kahvilan teekupin ja juustokakun äärellä. Juttelimme elämästä, opinnoista, tulevaisuudesta, asumista ja muista kenties mielenkiintoisista aiheista.

Saadakseen lisää kuvamateriaalia palasimme laitokselle vartijoiden pakeille. Vastaus oli valitettavasti jyrkkä ei. Vierailusta olisi pitänyt tiedottaa etukäteen ja pyytä lupa dekaanilta. Tämä tulos nyt kuitenkin vain innosti minua.... Marssin kansainväliseen toimistoon, josta jatkoimme yhdessä markkinointiosastolle. Olen antanut itselleni kerrottavan, että Venäjällä asioita voidaan hoitaa kahdella tavalla: raivokkaalla huutamisella tai järjettömällä kehumisella. Käytin hyväkseni jälkimmäista metodia kehuen laitosta, yliopistoa, opetusta jne. Lopputulos oli, että markkinointijohtaja (?) heltyi antamaan luvan!

Kuvaaja sai kuin saikin siis otettua kuvia meistä laitoksen tiloissa mukaanlukien venäjäntunnin jännittävän ympäristön.

Juttu tulee meille hyväksyttäväksi tämän vuoden kuluessa. Julkaisuajankohtaa en tiedä.
.