Melontaseuran kehitystä

.
Monen monituista päivää on vierähtänyt edellisestä kirjoituksesta. Yritetään kiriä tapahtumia kiinni pienten kirjoitelmien kautta.

Marjaniemen Melojien koulutuskausi on käynnistynyt. Pidimme Kouluttajakoulun ensimmäisen osan, jossa oppimisaiheina olivat aikuisen oppimisen sekä kouluttamisen perusteet.

Melontakaudelle 2010 on suunniteltu lukuisia mielenkiintoisia kursseja, joiden perään koulutusvastaavana yritän katsoa. Mukavaa on!
.

Onneton liikuntavirasto!

.
Olen jättänyt 26.9.2009 Helsingin kaupungin liikuntavirastolle Marjaniemen Melojat ry:n puolesta kaksi liikuntapaikkahakemusta vuodelle 2010. Haluamme uimahallivuoroja keväälle ja syksylle.

Soitin tänään ja tiedustelin paikkavaraustemme tilaa. Vaan voi ja ei, onnettomat suharit olivat hukanneet hakemuksemme! Ensin olivat puhelimessa aivan varmoja, että "kyllä ne jossain täällä ovat". Vaan  kun en antanut periksi, vaan pyysin heitä etsimään ne käsiinsä, totesivat lopulta hakemusten ilmeisesti joutuneen kadoksiin.

Onneksi soitin, sillä he olivat lähettäneet kaikille vuoroja hakeneille tahoille koosteen vapaista vuoroista. Tähän tulee vastata (?) 1.3.2010 mennessä. Kun emme olleet saaneet koostetta, emme olisi ilmeisesti saaneet mitään vuoroja!

Lähetin hakemuksemme uudestaan ja pyysin, että laittavat kuittauksen hakemusten saapumisesta perille.

Saa nähdä miten käy...
.

Melontakoulutusta kehittäen

.
Kajakkitoiminnan koulutusasiat ovat olleet, ja ovat, viikonlopun painopisteenä. Olen saanut kunnian osallistua Suomen Kanoottiliiton järjestämään koulutusvastaavatapaamiseen, joka kattaa lauantain ja sunnuntain.

Erityistä hyötyä on ollut muiden seurojen vastuuhenkilöiden tapaamisesta. Kutsuttakoon sitä vaikka verkostoitumiseksi.

Harmittavaa puolestaan on, että tapaamisesta aikaa tulee käytettyä runsaasti myös lajiliitto-, unioni-, urheilupolitiikka-, sun muuhun järjestötason asiaan. Mielenkiintoista, mutta näistä tiedoista ei ole suoranaista hyötyä seuratason koulutusten järjestämiseen.

Mikä olisikaan koulutusvastaaville hyödyllinen viikonlopun ajankäytöllinen painopiste?
.

Sunnuntaiaamua

.
Puuhastelen gradun parissa: lähetin sähköpostia kohdeyritysten toimitusjohtajille (vast.). Viestissä toivoin heiltä haastatteluaikoja.

Aamulla olen myös tuottanut Marjaniemen Melojien meripelastukseen liittyvien kurssien koulutussuunnitelmia.

Mieleni on kuitenkin osin E24- juoksijoiden parissa. Heillä on taivallettavanaan 1,5 tuntia sumun ja tuskan läpi. Esko Anttila on ottanut tapahtumassa uusia hienoja kuvia, joista yksi alla. Kyltti seisoo jonkun juoksijan oman huoltopisteen pöydällä.

Melontakursseja

.
Olen käyttänyt aamupäivää suunnitellakseni Marjaniemen Melojen kauden 2010 kurssikalenteria. Hyvältä näyttää!
.

Melontaretki peruuntuu

.

Huomiselle oli suunniteltu melontaretki Ruotsiin Hallands Väderö:hön. Tämä retki on kuitenkin peruuntunut, sillä säätiedotus ei lupaa hyvää. Aaltojen ennustetaan olevan yli 3 metriä ja tuulennopeus yli 16 m/s. Ajoittain aallot ovat oletettavasti yli 5 m ja puuskissa tuulennopeus ylittää 20 m/ s.

Varalla on suunnitelma mennä aaltosurfaamaan Gilleleje:ihin. Missä sitten lie... Tämä retki varmistuu tai peruuntuu tämän päivän kuluessa.

.

Sekametelisoppaa

.
Aina ei tapahdu jänittäviä asioita, ei edes joka päivä. Kuten tänäänkään.

EU

Aamulla yliopistolle oppimaan EUn painostusryhmien toiminnasta ja sen vaikutuksesta päätöksentekoon. Tapausoppimisen keinoin otimme geenimanipuloidun ruoan kiistan eri osapuolten roolit ja kävimme keskustelua. Minä edustin USAn maanviljelijöiden painostusryhmää yhtenä kymmenestä. Mielenkiintoinen tapaus, kaikenkaikkiaan.

Uinnin esterata

Palauttava juoksulenkki jäi väliin jalan kipuilun takia. Korvaavana kävin uimassa vajaan tunnin väistelleen pikkutyttöjä, johnnyweismüllereitä, lättäriuimareita ja muita merenpetoja sillä ainoalla kuntouimareille varatulla radalla.

Uimahallin saunatiloissa on suuret ohjeet, miten lannevaatetta tulee käyttää hygieniasyistä uima-asun tilalla peseydyttäessä. Uskonnon vaatimukset eivät anna lupaa tinkiä yleisestä hygieeniasta. Kööpenhaminassa on 3,5% väestöstä muslimeja heidän ollessa toiseksi suurin uskonnollinen ryhmä kaupungissa.

Joulu?

Pyörään sain uudet jarrupalat, mutten vieläkään yhdistyneistä kuningaskunnista uutta pyörää...:( Tässä odotetaan kuin pikkupoika joulua.

Vesiliikuntavälineet

Melontaseuran asiat vievät osan energiasta. Vuoden 2010 koulutussuunnitelman työstö ottaa aikaa, vaikka sen ympärillä pyörivä pieni keskustelu sidosryhmien edustajien kanssa onkin mielenkiintoista. Samaan asiaan liittyen pitäisi vielä kirjoittaa yksi juttu seuran sisäiseen tiedotuslehteen, kunhan ehtisi.

Tulevaisuus

Huominen menee EU:n asioiden artikkeleiden lukupuuhissa. Valitettavasti ne ovat pitkälti sähköisessä muodossa. En haluaisi lukea koneen ruudulta, mutta toisaalta en jaksa lähteä yliopistolle tulostamaan niitä ympräristöä tuhoavaan muotoonkaan.

Illalla käyn sitten kuitenkin duathlonharjoituksissa ottamassa rauhallisesti. Oma harjoitussuunnitelma sanoo "6 km peruskuntolenkki", joka voi olla vaikea toteuttaa ryhmässä. Lähtee niin sanotusti "lapasesta" niin helposti :)

Taustakuva

Pienenä piristyksenä vaihdoin koneeni taustakuvaksi brittipyöräilijä Victoria Pendletonista otetun kuvan verkkokaappauksena. Hänestä löytyy muitakin todella tyylikkäitä otoksia...

Rahanmenoa urheiluun

.
Luennon jälkeen ajelin pyörälläni Norrebro:n kautta USG:lle, eli yliopiston opiskelijoiden voimistelukerholle. Tarkoitukseni oli ilmottautua muutamille ohjetuille kursseille.

Osalla haluamistani kursseista oli vielä tilaa, mutta yksi kurssi oli jo täynnä. Ystävällinen rouva A auttoi minua ottamaan selvää kurssitilanteista, taitotasovaatimuksista ja hinnoista. Kerroin, hänelle, että olen opiskelijana CBSssä, mutta saan opiskelijakortin vasta viikon kuluttua. Tiesin, että rekisteröitymiseen tarvitaan CPR- numero, mutta kerroin senkin tulevan vasta parin viikon päästä. Nämä eivät olleet ongelmia, vaan riittää, kun tulen näyttämään opiskelijakortin myöhemmin. Hienoa!

USG:n jäsenyys maksaa 180 kruunua. Tämän lisäksi kurssieni hinnat ovat:

•  Duathlon, torstai, kello 17.00 - 19.00, 700 kruunua
• Uinti, perjantai, kello 16.50 - 17.40, 590 kruunua
• Kajakkiretki Hallands Väderö:lle Ruotsiin, 4.10.2009 kello 07.00 - 21.00, 300 kruunua

Nämä piti maksaa käteisellä, jota varten lähdin käymään pankkiautomaatilla. Tultuani takaisin, rouva A oli palvelemassa toista asiakasta, joten rouva B otti minut "käsittelyynsä". Heti alusta alkaen hän oli enemmän kuin epäystävällinen. Hän hoputti, tiuski, ärisi, puhui välillä tanskaa ja oli yleensäkin ns. "kipu pepussa".

Saatuaan tietoni syötettyä tietokantaan, rouva B kysyi opiskelijakorttiani. Kun sitä ei ollut, putosi ns. kynä kädestä. "En voi kirjata sinua opiskelijana, vaan sinun pitää maksaa ulkopuolisen korotettu maksu.", hän totesi riemuissaan. Mikään selittely ei auttanut. Ehdotin, että maksan korotetun maksun, ja tulen näyttämään opiskelijakortin myöhemmin saaden erotuksen takaisin. Ei. Ei, ja Ei. Kysyin, mitä voisimme tehdä? Pienen pohdinnan jälkeen hän myöntyi vaihtoehtoon, jossa hankin todistuksen CBSstä. Tämän kerrottuaan hän työnsi närkästyneenä rekisteröitymispaperini tiskin yli takaisin. Harmistuneena hän totesi jo tehneensä minulle tiedoston kantaan, joten jos tulen takaisin, minun pitää muistaa mainita jäsennumeroni.

Istuin pienen toimiston penkille pakkaamaan reppuani, kun mieleeni tuli tarkistaa, josko kannettavalla koneellani olisi jotain asemaani todistavia dokumentteja. Tuskin olin saanut koneen auki, kun rouva B karjaisi minulle "Mitä teet?". Kerroin ideani, johon hän vastasi "Et tee sitä ainakaan täällä...!". "Että mitä?", mutisin ihmetellen itsekseni, mutta nöyränä livahdin ovesta ulos. Ruokkivaa kättä ei kannata purra.

Löysin kuin löysinkin koneelta kaksi dokumenttia: GSOM:n kirjeen, jossa he ilmoittavat lähettävänsä minut CBSään opiskelemaan. Alla iso leima. Toisessa dokumentissa minun kerrotaan kuuluvan CBS:n perehdytysviikon "siniseen" ryhmään. Näillä varustautuneena sujahdin takaisin toimistoon, johon oli ehtinyt tulla lukuisia asiakkaita. Jonottelin aikani ja pidin huolta, että oma vuoroni koittaessa rouva B olo kiireinen. Pääsin haluamalleni rouva A:lle, jolle selitin asian näyttäen sähköiset dokumentit. Nämä kelpasivat hänelle erittäin hyvin. Luulen, että hänelle olisi kelvannut vaikka Helsingin kirjastokortti.... :) Tutui olevan itsekin kyllästynyt rouva B:n oikkuihin ja halusi tehdä ehdottomasti toisin, kuin rouva B tekisi.

Maksoin kurssit ja laitoin itseni lisäksi edistyneiden melojien kurssin jonotuslistalle. Kaikki hyvin.

Lopuksi sain käsiini vielä kajakkikurssien koordinaattorin, jonka kanssa juttelinkin sitten lähes 30 minuuttia. Kurssien tasot, varusteet, melontaolosuhteet, opetustaidot ja lisäkurssien tarve tulivat käsitellyiksi ystävällismielisessä turinahetkessä. Lopputuloksena on, että autan häntä Ruotsin kajakkiretkellä pakkaamaan peräkärryn ja toimin (ehkä, kenties, luultavasti) jollakin kurssilla apuohjaajana. ;)

.

Kajakointia

.
Pyöräilin eilen illalla Holmen:in saarelle tapaamaan Kööpenhaminan kajakkiklubin (Københavns Kajakklub) presidenttiä. Tavoite on keskustella mahdollisuudesta osallistua heidän melontatoimintaansa. Huonolta näyttää....

Presidentti oli sinäänsä ystävällinen, mutta kertoi melonnan olevan aika kallista, liittymismaksun lisäksi pitää maksaa vuosimaksu. Ei taida hänessä olevan kauppamiehen vikaa - hinnan kalliuden määrittely kai on minun, osatajan, vastuulla. Hän suositteli, että keskustelisin samassa vajassa toimivan Holmenin soutu- ja melontaklubin (Holmens Ro- og Kajakklub) väen kanssa.

Sinäänsä kalusto oli käyttökelpoista. Seuran omat kajakit olivat pääsääntöisesti "ämpärimuovisia" eli polyeteenisiä harjoituskajakkeja. Muutama kajakki oli mahonkia. Jäsenten omat kajakit olivat lasikuituisia Nordkapp:eja tai Tiderace:ja.

Holmenin kerhon kaksi nuorta herraa olivat ystävällisiä ja kiinnostuneita. He luonnollisesti olivat kiinnostuneet melontataidoistani. BCUn luokitus oli heille tuntematon, vaikka Tanskan käyttämä  EPP eli European Paddle Pass- luokitus on sama. Heidän kalustonsa on kuitenkin pelkästään kuntoilukajakkeja, joita en ole koskaan käyttänyt. Tästä johtuen he suosittelivat, jälleen samassa vajassa toimivaa, USGn eli yliopiston urheilukerhon (Universitetets Studenter-Gymnastik) toimintaa.

Heihin tulenkin ottamaan yhteyttä keskustellakseni asiasta enemmän.

Melontakoulutusta

.
Osallistuin Hangossa reilusti kaksipäiväiseen Hanko Sea Kayak Gathering- tapahtumaan. Perjantaista sunnuntaihin saimme osallistua hyville kursseille, kuunnella kajakkimatkaesitelmän Tasmanian ympärikierrosta, jutella muiden melojien kanssa ja nauttia aurinkoisesta merisäästä.

Erityisen mukavia olivat allokkomerimelontaopetukset. Lauantaina Tulliniemen rantaa kuohui noin metriset aallot, jotka murtuivat sopivasti rannan tuntumassa. Pääsimme harjoittelemaan rannalta lähtöä, surfausta, tuentoja sekä saapumista. Kun mukaan mahtui lisäksi C-to-C eli ylätukieskimokäännöksen alkeita sekä pelastusharjoittelua aallokossa, oli viikonloppu aika mukava.

Jatkona osallistuin maanantaina ja tiistaina NIL:in (Nordisk instruktörsförening för havspaddling - Pohjoismainen merimelonnan ohjaajayhdistys) järjestämään BCU (British Canoe Union) kahden ja kolmen tähden taitotasokurssitukseen ja tasotestiin.

Kurssi oli erinomainen ja opetus hyvää. Pääkouluttajana oli Trys Burke, jonka apuna olivat Jukka Linnonmaa ja Eva-Lotta Backman-Winquist. He kouluttivat vaadittavia melontataitoja ja arvioivat samalla tekemisiämme. Aihealueina oli melontatekniikkaa, pelastamista, avokanotin käsittelyä, suunnistusta jne.

Sunnuntain viimeisten osuuksien jälkeen koin iloisen yllätyksen. Sain suoritettua sekä 2- että 3- tähden tutkinnot! Ylätuen kanssa oli, ja on edelleen, ongelmia, mutta tästä harjoittelu jatkuu.

Prinsessa osallistui samoihin neljään päivään ja sai upeasti suoritettua 2- tähden tasokokeen.

Onnittelut!
.

Pitkästä aikaa

.
Edellinen kirjoitelmani on päivätty 1.7.2009. Jokohan olisi aika päivittää verkkolokiani? Varsinkin kun eri puolilta saan puolikätkettyjä viestejä, joissa toivotaan uutisia...

Vaellus

Ranskan vaellusloma onnistui yli odotusten. Parin viikon aikana kävelin Prinsessan kanssa linnuntietä reilut 120 km. Nousumetrit jäi laskematta, mutta ne kertoisivat reitistä enemmän kuin edetyt kilometrit. Korkein kohta oli noin 2600 m, ja suurin yksittäisen päivän nousu hieman yli 2000 m. Nousut sinäänsä eivät olleet kuin raskaita. Pahempia olivat laskut, jotka rassasivat jalkoja pahemman kerran.

Yritän syöttää muutaman valokuvan nähtäväksi piakkoin.

Tanska

Vaihto-oppilasaika Tanskassa lähenee. Olen saanut Kööpenhaminasta CBS:ltä tiedon asunnostani. Saan vuokrattua 58 neliömetrin kerrostalohuoneiston omaan käyttööni. Yliopistolle tulee matkaa noin 1 km, joten pystyn kävelemään tai pyöräilemään väliä. Kuukausivuokra on 5100 kruunua.

CBS vaatii, että siirrän kirjani Suomesta Tanskaan. Ilmeisesti lähinnä sairausvakuutuksen takia. Kävin tänään maistaraatissa tekemässä maastamuuttoilmoituksen, jonka lisäksi käyn Tanskassa tekemässä maahanmuuttoilmoituksen. Virallisesti olen nyt ilmoittanut muuttavani vakituisesti ulkomaille 26.8. alkaen. Saan Tanskasta henkilöllisyystunnuksen ja minusta tulee Tanskan sudeettisuomalainen.

Kuntoilua

Harjoittelu triathlonin pikamatkojen SM- kisoihin on jatkunut kohtuullisen säännöllisesti. Aikaa on kaksi viikkoa, joista viimeinen on keventävää harjoittelua. Viimeviikko, samoin kuin tämäkin viikko, on ollut tehollisesti ja määrällisesti aika raskas. Männäviikolla tuli 11 harjoitustuntia. Useimpina päivinä tein kaksi harjoitusta. Mielessä pyörii lähinnä se, että onneksi kisan jälkeen pääsee vähentämään harjoittelua..! Tosin heti perään pitää aloittaa Berlinin maratonin harjoittelu.

SM- kisaa varten liityin Helsinki Triathlon- seuraan ja hankin Suomen Triathlonliiton kilpailulisenssin.

Olette kaikki tervetulleita kannustamaan minua (ja muita kilpailijoita) Kuopion Väinölänniemelle la 8.8.2009 kello 12.30!!!

Gradu

Tulevalla viikolla käyn tapaamassa gradun kohdeyrityksen strategiajohtajaa. Pyrin saamaan häneltä luvan ja ovenavauksen yrityksen sisällä tapahtuvaan tiedonkeruuseen. Johtajan sihteeri mainitsi, että minun pitää allekirjoittaa salassapitosopimus. Toivottavasti se ei ole niin tiukka, etten voi kirjoittaa mitään itse graduun.

Melonta

Elokuussa lähden Prinsessan kanssa vesileikkeihin. Hangossa on viikonlopun mittainen merimelontatapahtuma, jossa saamme harjoitella pari päivää kajakin käsittelyä ohjatusti. Samassa yhteydessä on BCU (British Canoe Union) 2/3 tähden kurssi ja näyttökoe. Saamme harjoitella pienryhmässä 1,5 päivää kanotin ja kajakin käsittelyä, jonka perään voimme yrittää suorittaa viisiportaisella asteikolla toisen tai kolmannen tason taitokokeen suorittamista.
.

Juhannusyön melonta

.

Juhannusaaton ilta kutsui viettämään yötöntä yötä Helsingin keskustaan - meloen. Lähdimme noin kello 20.00 Marjaniemen Koivuniemestä kohti Tervasaarta. Mustikkamaan edustan kovan tuulen ja aallokon takia muutimme kuitenkin reittisuunnitelmaa ja kiersimme Mustikkamaan jälkeen Kulosaaren. Takaisin majalla olimme aika tarkkaan puoleltä öin.

Hämärtyvä kaupunki katuvaloineen oli hienoa katseltavaa mereltä käsin. Nukkuvat linnut mattolaitureilla ja keskellä tyyniä lahtia olivat rauhoittavia katseltavia. Adrenaliinin puolestaan sai kiertämään Kruunuvuorenselältä puhaltanut lounaistuuli, jonka nopeus oli ehkä 15 m/s. Aallot olivat parhaimmillaan toistametriä korkeita. Kaikki melontataidot tulivat käyttöön... :)

Maatauon pidimme Hopeasalmen sillan alla pienessä rantalehdossa. Mukaanotetut tuoreet porkkana-suolapähkinäsämpylät maistuivat mukavilta kuuman hunajaveden kera.





Rannoilla näkyi jonkinverran Mittumaaria viettäviä nuoria. Kivennokalla oli uimarannalla menossa tanssit, joiden yhteydessä oli sytytetty pieni kokko. Muita tulia ei näkynyt, mitä nyt teinit olivat sytyttäneet nuotion Roihuvuoren - Herttoniemen välisen pyörätien varteen nuotion käyttäen puiston puita klapeina... :/

Melontamatkaa tuli neljän tunnin aikana yhteensä 16,2 kilometriä.

Huonomminkin voisi juhannuksensa käyttää!
.

Vetistä touhua

.
Kuluneella viikolla olin mukana toistamiseen Marjaniemen Melojien (MaMe) tulokaskurssin toteuttamisessa. On antoisaa saattaa uusia melojia lajin pariin samalla, kun itselle tulee kerrattua tärkeitä perusasioita.

Kävin lainaamassa oheisen kuvan osoitteesta http://www.marjaniemenmelojat.fi/mame/galleria.php . Kuva on otettu ao. kurssin aikana melontatauolla.

Tämän lisäksi lauantaina 6.6.2009 otin itseäni niskasta kiinni, ja osallistuin Prinsessan kera MaMe:n vajan kunnostustalkoisiin. En muistanutkaan, kuinka mukavaa on puuhastella yhdessä muiden kanssa. Hioimme vajan ulkoseinää, maalasimme sen, kunnostimme verkkoaitauksen portteja jne. Jonka lisäksi luonnollisesti söimme hyvin. :)
.

Free mover- apuraha liukuu kajakin viereen

.
Täytin LUTin ns. free mover- apurahahakemuksen ja laitoin sen menemään postissa Lappeenrantaan. Yksi dokumentti jäi uupumaan; vaihto-opiskelijaksi hyväksymiskirje Tanskasta. Kun se tulee aikanaan postissa kotiin, laitan sen menemään samantien perässä. Ajettelin, että on kuitenkin tärkeää saada itse hakemus käsiteltäväksi ennenkuin erilaiset kesälomat alkavat. Sähköpostilla olen hyväksymisen jo saanut, joten siinä suhteessa kaiken pitäisi olla kunnossa.

Tällä viikolla uutta tulee olemaan Marjaniemen Melojien tämänkesän ensimmäinen kajakkimelonnan tulokaskurssi. Olen ilmoittautunut apukouluttajaksi tiistai-, keskiviikko- ja torstai-illoiksi. On mukava päästä kertaamaan melonnan perusteita ja auttamaan uusia melojia heidän alkutaipaleellaan!

Tulevalla viikolla olenkin sitten toisella tulokaskurssilla melontatekniikan kouluttajana sekä kurssin pienillä melontaretkillä pelastuskajakkina, jos joku kurssilaisista kippaa paattinsa ympäri. Minulla on nouseva urakehitys... :)
.

Viikonloppu

.
Mennyt viikonloppu oli ulkoilun ja retkeilyn siivittämä.

Kesällä on tarkoitus lähteä kävelemään pariinkin otteeseen reppu selässä maastoon. Suuremman nautinnon vaeltamisesta saa, jos reissun aikana ei tule tolkuttomasti lihaskipuja. Näitä voi välttää totuttamalla vartalo kävelyyn ja hartiat repun painoon jo etukäteen.

Helsingin alueella on muutama mukava kävelypaikka, tunnetuimpana tietenkin Nuuksio. Toinen mielenkiintoinen paikka olisi Sipoonkorpi. Sieltä on kuitenkin harvinaisen hankala saada kootusti tietoja, karttoja jne. Kolmas mahdollisuus on Reitti 2000, joka ulottuu Pasilasta Nuuksioon. Matkaa reitille tulee yhteensä 110 km lähes luonnontilaisten alueiden kautta.

Lauantaina otimme reput lisäpainoilla selkään, kävely-/vaellussauvat käteen, vaelluskengät jalkaan ja kävimme tapastelemassa Retti 2000 pitkin Pasilasta Paloheinään. Ajatus on jatkaa ensi viikonloppuna Paloheinästä edelleen seuraavaan sopivaan pisteeseen. Pääkaupunkiseudun julkinen likenne tekee kävelystä helppoa, koska alku- ja loppupisteeseen pääse näppärästi ilman omaa autoa.

Sunnuntaina kävimme Marjaniemen Melojien allasvuorolla harjoittelemassa melatukia, eskimokäännöksiä ja muuta puljaamista. Jotkut pitävät eskimokäännöstä pelastautumistekniikkana, osa katsoo sen olevan yksi normaalin melonnan tekniikoista. Niin tai näin, melatuista on hyötyä jokaiselle. Näillä tarkoitetaan melalla ja vartalolla/lantiolla tehtäviä liikkeitä, joilla korjataan horjahtamisen aiheuttama kajakin kallistuminen. Mitä enemmän niitä harjoittelee, sitä helpompaa on aallokossa tms. toteuttaa liike lihasmuistista. Sama ajatus, kuin kamppailulajeissa, joissa liikkeita toistetaan automaatiotasolle asti.

Oheiset kuvat ovat lainattu www.marjaniemenmelojat.fi- sivustolta. Ensimmäisessä kuvassa minä harjoittelen lantion käyttöä eskimokäännöstä varten ns. keulaeskimon avulla. Kaveri voi tuoda kajakkinsa keulan avuksi myös tahattoman kaatumisen jälkeen. Keulasta on hyvä ottaa tukea ja vivuta kajakki oikeinpäin.

Toisessa kuvassa harjoittelen jälleen lantion ja pään käyttöä, tällä kertaa altaan reunalla. Kajakilla tehtävä eskimokäännös lähtee liikkeelle melalla, mutta itse kajakin käännös tapahtuu lantiolla. Rumban tanssijoilla tämä voisi olla helppoa!



Itselläni toisen puolen liike on monta kertaa helpompi kuin toisella puolella. Ilmeisesti lantion liikkuvuudessa on eroa. Lisäksi pää käyttäytyy eri tavalla eri puolella! Pään pitäisi tulla vedestä ylös viimeisenä, mutta toisessa puolella päällä on kovasti kiire pintaan. Tämä hankaloittaa nousua merkittävästi.



Kolmannessa kuvassa minä olen taka-alalla keskellä allasta sinisessä kajakissa, musta maski päässä hihattomassa märkäpuvussa kallellani harjoittelemassa ylätukea. Kajakki on vinossa ja pyrin hakemaan tukea vedestä melan asennolla, sen liikkellä ja vartalon käytöllä. Jos tuki ei riitä (lue: tekniikka ei riitä), solahdan kajakin kanssa veteen ylösalaisin. Sieltä onkin sitten näppärä tulla ylös eskimolla jatkamaan harjoituksia... :)
.