Mennyt viikonloppu oli ulkoilun ja retkeilyn siivittämä.
Kesällä on tarkoitus lähteä kävelemään pariinkin otteeseen reppu selässä maastoon. Suuremman nautinnon vaeltamisesta saa, jos reissun aikana ei tule tolkuttomasti lihaskipuja. Näitä voi välttää totuttamalla vartalo kävelyyn ja hartiat repun painoon jo etukäteen.
Helsingin alueella on muutama mukava kävelypaikka, tunnetuimpana tietenkin Nuuksio. Toinen mielenkiintoinen paikka olisi Sipoonkorpi. Sieltä on kuitenkin harvinaisen hankala saada kootusti tietoja, karttoja jne. Kolmas mahdollisuus on Reitti 2000, joka ulottuu Pasilasta Nuuksioon. Matkaa reitille tulee yhteensä 110 km lähes luonnontilaisten alueiden kautta.
Lauantaina otimme reput lisäpainoilla selkään, kävely-/vaellussauvat käteen, vaelluskengät jalkaan ja kävimme tapastelemassa Retti 2000 pitkin Pasilasta Paloheinään. Ajatus on jatkaa ensi viikonloppuna Paloheinästä edelleen seuraavaan sopivaan pisteeseen. Pääkaupunkiseudun julkinen likenne tekee kävelystä helppoa, koska alku- ja loppupisteeseen pääse näppärästi ilman omaa autoa.
Sunnuntaina kävimme Marjaniemen Melojien allasvuorolla harjoittelemassa melatukia, eskimokäännöksiä ja muuta puljaamista. Jotkut pitävät eskimokäännöstä pelastautumistekniikkana, osa katsoo sen olevan yksi normaalin melonnan tekniikoista. Niin tai näin, melatuista on hyötyä jokaiselle. Näillä tarkoitetaan melalla ja vartalolla/lantiolla tehtäviä liikkeitä, joilla korjataan horjahtamisen aiheuttama kajakin kallistuminen. Mitä enemmän niitä harjoittelee, sitä helpompaa on aallokossa tms. toteuttaa liike lihasmuistista. Sama ajatus, kuin kamppailulajeissa, joissa liikkeita toistetaan automaatiotasolle asti.Oheiset kuvat ovat lainattu www.marjaniemenmelojat.fi- sivustolta. Ensimmäisessä kuvassa minä harjoittelen lantion käyttöä eskimokäännöstä varten ns. keulaeskimon avulla. Kaveri voi tuoda kajakkinsa keulan avuksi myös tahattoman kaatumisen jälkeen. Keulasta on hyvä ottaa tukea ja vivuta kajakki oikeinpäin.
Toisessa kuvassa harjoittelen jälleen lantion ja pään käyttöä, tällä kertaa altaan reunalla. Kajakilla tehtävä eskimokäännös lähtee liikkeelle melalla, mutta itse kajakin käännös tapahtuu lantiolla. Rumban tanssijoilla tämä voisi olla helppoa!Itselläni toisen puolen liike on monta kertaa helpompi kuin toisella puolella. Ilmeisesti lantion liikkuvuudessa on eroa. Lisäksi pää käyttäytyy eri tavalla eri puolella! Pään pitäisi tulla vedestä ylös viimeisenä, mutta toisessa puolella päällä on kovasti kiire pintaan. Tämä hankaloittaa nousua merkittävästi.
Kolmannessa kuvassa minä olen taka-alalla keskellä allasta sinisessä kajakissa, musta maski päässä hihattomassa märkäpuvussa kallellani harjoittelemassa ylätukea.
Kajakki on vinossa ja pyrin hakemaan tukea vedestä melan asennolla, sen liikkellä ja vartalon käytöllä. Jos tuki ei riitä (lue: tekniikka ei riitä), solahdan kajakin kanssa veteen ylösalaisin. Sieltä onkin sitten näppärä tulla ylös eskimolla jatkamaan harjoituksia... :).
