Opettajien ja koululaisten loma-ajat ja sekä loman pituus yleensä

.
Pitkän kesäloman riemu?

Olen viettänyt pitkää kesää lomalla. Opetus päättyi toukokuun loppupuolella alkaen jälleen syyskuun alussa. Välille jää reilu kolme kuukautta.

Voisi kuvitella, että pitkä loma on erityisen mukava asia, vaan onkohan ollut niin? Tekemistä on löytynyt, mutta monta ajanhetkeä on kulunut, jolloin on tullut mieleen vanha ajatus "Mulla ei ole mitään tekemistä!".

Turhautuminen ja liika vapaa-aika antaa helposti pontta itseä ja ympäristöä haittaavaan touhuun. Tekemättömyys ei varmaankaan haittaa, mutta harva pysyy olemaan mitään tekemättä. Ajan täyttää kaikensorttinen puuhailu ja touhuaminen. Hyvässä tai huonossa....

Loman pituuden hyöty

Tarpeettoman pitkästä kesälomasta ei ole työntekijälle, tai koululaiselle, suurtakaan hyötyä. Loman pituudessa noudatetaan "diminishing returns"- teoriaa. Jokainen lisätty (loma)yksikkö antaa vähenevän (rentoutus)hyödyn. Jollakin kuvitteellisella ajanhetkellä hyödyn kasvu tasankoituu.

Opettajien lomautustarve

Loppukesästä olemme saaneet lukea kuntien lomautustarpeista ja - hankkeista. Yhtenä ryhmänä säästötalkoissa ovat, muiden mukana, koulun opettajat. Heitä laitetaan lomautetuiksi kouluvuoden aikana. Tämä haittaa opetusta ja ennenkaikkea oppimista.

Vaihtoehtona on esitetty opettajien lomauttamista kesän aikana.

Kesää kutsutaan opettajien kohdalla kesäloma-ajaksi, vaikkei näin olekaan. Suuri osa ajasta on ns. opetuksetonta aikaa, jolloin heillä on työvelvollisuus, muttei töitä. Ajatus siitä, että lomautus tapahtuisi kesällä, on rationaalisesti järkevä. Vaan luonnollisesti opettajat sitä kovasti vastustavat. Eräskin perusteli asiaa 18.8. Helsingin Sanomissa seuraavasti. "Kesän lomautus ei olisi lomautus, vaan palkanalennus, koska palkanpidätyksen vastapainoksi ei tulisi lainkaan lyhennystä työaikaan."

Voi logiikan riemumaisterin ajattelua! Tämä ongelma on helposti poistettavissa: laitetaan opettajat viimeinkin tekemään töitään myös kesällä. Ei ainoastaan lomautustarpeen aikana, vaan yleisesti.

Uusi opetusvuoden malli

Jos ymmärretään pitkän yhtäjaksoisen loma-ajan haitat, ja tarve työllistää opettajat kesäksi, saadaan uusi opetusvuoden malli seuraavasti.

• Koko koululaiskohorti aloittaa koulun opettajien kanssa tammikuussa.
• Kohortin I- osa lopettaa opiskelun kesäkuun alussa, II- osa jatkaa opiskelua kesäkuun loppuun opettajien kanssa.
• Heinäkuussa kaikki ovat lomalla.
• Elokuun alussa I- osa tulee opiskelemaan opettajien kanssa.
• Syyskuun alussa II- osa koululaisista palaa kesälomalta.

Keväällä ja syksyllä I- ja II-osa oppilaista pitävät vuorollaan viikon loman. Opettajat ovat töissä koulussa olevan koululaisjoukon kanssa. Tämä lisäksi kaikki ovat keväällä ja syksyllä lomalla yhden viikon.

Alla sama malli eri muodossa:

1. tammikuu: I, II ja opettajat koulussa
   
2. helmikuu: I viikon lomalla, II ja opettajat koulussa
   
3. maaliskuu: kaikki viikon lomalla
   
4. huhtikuu: II viikon lomalla, I ja opettajat koulussa
   
5. toukokuu: I, II ja opettajat koulussa
6. kesäkuu: I lomalla, II ja opettajat koulussa
7. heinäkuu: kaikki lomalla
8. elokuu: II lomalla, I ja opettajat koulussa
9. syyskuu: I, II ja opettajat koulussa
10. lokakuu: I viikon lomalla, II ja opettajat koulussa
11. marraskuu: kaikki viikon lomalla
12. joulukuu: II viikon lomalla, I ja opettajat koulussa

Hyötyjä:

• yhtenäiset loma-ajat lyhenevät
• lomia on jokaisena vuodenaikana. Tämä auttaa matkailuteollisuutta
• opettajat tekevät töitä palkkansa eteen myös kesällä
• kesän lomautusten aikana koulussa on vain 50% koululaisista, jolloin lomautusjärjestelyt ovat helpompia tehdä
• kunnat saavat opetustoimen säästöt helpommin järjestymään
  
• koululaiset saavat opetusta ja tukea kaksinkertaiselta määrältä opettajia 1,5 kuukauden aikana vuosittain, kun toinen kohortin osa on lomalla
• koululaisten kokonaisloma-aika pysyy samana

Mitähän todellisia haittoja tästä olisi?
.

Asikainen

.
Lupasin kommentoida professori Asikaista vasta sunnuntain eli äitienpäivän jälkeen. Nyt ollaan tiistaissa, joten täältä pesee!

Ihan hyvin meni...! :)

Peliä parantaisi kuitenkin monta pykälää, jos luennoitsija ei heti aluksi mollaisi itseään ja opetuskykyään. Vaikka itsensä vähättely onkin tyypillistä ja ymmärrettävää, se ei vain toimi. Odotustaso pysyy samana, vaikka sitä yrittäisikin laskea. Aikuisten kesken ja ammatti-ihmisillä myötätunto ei synny siitä, että opettaja väittää olevansa epävarma. Päinvastoin. Ylpeys ja varmuus ovat hyveitä.

Lisäksi en täysin ymmärrä, miksi pitää kertoa, ettei tiedä opettamastaan aiheesta "mitään". Kun sen jättäisi kertomatta, osa ei asiantilaa edes huomaisi. Lisäksi kukaan ei tiedä jokaisesta aiheesta kaikkea, joten täydellinen ei tarvitsekaan olla. Opiskelijalle (lue: minulle) tulee vain tunne, jotta "mitä ihmettä minä sitten täällä sinua kuuntelen, jos et kerran asiasta tiedä?".

Summa summarum: peruspätevä luennoitsija ja hyvin ystävällisen tuntuinen. Toivottavasti ensikerralla hän ei vähättele itseään ja asiantuntemustaan, niin hyvä tulee!
.

Sikiämispaikka?

.
Olemme "nauttineet" kaksi päivää venäläisen professori Sergei Kouchtch:in opetuksesta. Hän taistelee tiukasti ykkössijasta surullisenkuuluisan laadullisten tutkimusmenetelmien opettajattaremme kanssa huonoimman opettajan tittelistä.

Mistä ihmeestä näitä sikiää?

Herra on, täytyy myöntää, typistämisen mestari. Hän on käsitellyt kurssikirjasta kolme kappaletta, noin 100 sivua ja käyttänyt asiaan vain ehkä 5 kalvoa. Muun ajan hän on jutellut sinäänsä mielenkiintoisista asioista kuten venäläisestä lentokoneteollisuudesta ja Ford:in kokoonpanoliiketoiminnasta Venäjällä. Ongelma vain on, että hän koskettaa aika niukasti markkinointia.

Lisäksi hänen tapansa opettaa on yksinkertaisesti mielenkiintoinen... Välillä hän pitää monologeja, välillä hän innostuu aktivoimaan meitä oppijoita voimalla. Kenties kielitaidolla on osansa tilanteessa.

Ehkä paras sana kuvaamaan tunnettani on "myötähäpeä"...

Ihan oikeasti, mitä ajanhukkaa.
.

Pidetään hauskaa!

.
Kuinka epäkohtelias ja harkitsematon voikaan nuori ja kokematon luennoitsija olla...?!

Perjantaiaamun aluksi veijari onnistui lausumaan "Later in your life, when you study for further degrees, you might want to consider the quality of the teaching. Unlike now, when you are here just to have fun...".

Tämä liittyi aiheeseen, miten innovaatioita ja tieteellistä kehitystä voidaan arvioida. Yksi tuotosmittari on alalla valmistuneiden opiskelijoiden määrä, joka ei luonnollisesti suoraan kerro mitään heidän laadustaan.

Niinpä, mehän olemme täällä vain pitämässä hauskaa emmekä ota opintojamme vakavasti. Voiko luennoitsija osoittaa selkeämmin sitä, että hän ei arvosta meitä?
.

Ai niin, keventäen

.
Yön hämärinä hetkinä tuli mieleeni vielä edellisen kirjoituksen luennoitsijasta hänen kommenttinsa tenttikysymyksistänsä. Hän määräsi, että vastauksissa pitää kirjoittaa juuri niin, kuin hän on opettanut. Vaikka asiasta olisi oppinut lisää tai jotain muuta muualla, tätä ei saa vastaukseen laittaa.

Siis mitä? Minkä osan yliopisto- ja aikuisoppimisesta minä olen nyt ymmärtänyt väärin?

Aikuisilla oppiminen nimenomaan tapahtuu linkittämällä uudet asiat hänellä jo olemassaolevaan tietoon ja/ tai kokemuspohjaan. Tästä synteesistä syntyy ja rakentuu ao. yksilölle uusi tietokäsitys, jota hän voi käyttää uuden luomiseen tai toimintansa runkona. Jos oppijalta kielletään synteesin muodostaminen, häneltä kielletään oppiminen.

Lisäksi akateemisessa maailmassa pyritään tiedon ja tietämyksen kritiikkiin, dialogiin ja "totuuden" etsintään. Epävarmuus on olennainen osa tietämystä. Orgaaninen osa tätä toimintaa on asioiden ja ilmiöiden pohdinta usealta kantilta. Jos tenttivastauksissa tämä pohdinta nimenomaisesti kielletään, ei oppijoille sallita tieteenfilosofian kannalta elintärkeää elementtiä.

Kevennys

Olen juuri kokeillut uutta tiskiainetta, joka poistaa rasvan ja tappaa bakteerit. Ei toimi. Istun vieläkin kylvyssä lihavana ja nuhaisena.
.

Tohtori ei osaa opettaa

.
Economics of innovation and intellectual capital- kurssilla on jälleen uusi luennoitsija. Tohtori Toivanen VTT:ltä yrittää jakaa varsin laajaa tietoaan. Luentomateriaaleissa tulee joitakin uusia mielenkiintoisia ajatuksia, mutta opettajana hän on varsin surkea. Tai sanotaan että hänellä on kehittämiskohteita....

Herralla on kiire opettaa kaikki haluamansa asiat käytettävissä olevissa kahdessa päivässä. Harmillista on, että hän kertoo asioita jotka muut luennoitsijat ovat jo jutelleet aikaisemmin. Näin aikaa menee asioihin, jotka eivät tuota lisäarvoa. Kiireensä takia hän ei halua meidän kysyvän tai keskustelevan tunnilla! Suorana lainauksena häneltä "I do not like you talking in the class as it disturbs my concentration...". WTF???!!!

No ei osallistuta opetustapahtumaan sitten...

Kuka opettaisi näille sankareille pedagogiikkaa ja ajatuksia oppimiskäsityksistä? Monen luennoitsijan kohdalla ensimmäinen merkki kyvyttömyydestä opettaa on, kun he kirjaavat sekaisin opetus- ja oppimistavoitteeita.

Toinen merkki on, että opetustapahtumassa ei näy minkäänlaista oppimisprosessin käyttöparadigman soveltamista.
.

Hyviä puolia

.
Professori Dermanovilla on kaikesta huolimatta ainakin yksi erittäin hyvä puoli: hän tietää aiheestaan hyvin paljon ja on innostunut siitä. Tämä näkyy opetuksssa myönteisesti!

Lisäksi hän aktivoi oppijoita keskusteluun jatkuvalla syötöllä. Hienoa!
.

Voi tätä kurssia.. :)

.
Olemme aloittaneet uuden kurssin "Economics of innovation and intellectual capital". Professori Dermanov on lähtenyt liikkeelle informaatioyhteiskunnan ja tietämyshallinnon (knowledge management) perusteista. Kurssien välinen synkronointi ei jälleen toimi. Meille opetetaan samoja asioita kuin ainakin kahdella aikaisemalla kurssilla.

Opetustyyli on, öö, venäläinen. Professorilla on "oikea tieto ja totuus", jota vastaan ei saa väittää... Herra (yritti) määrätä, että tietokoneita ei hänen luennollaan saa käyttää. Häiritsee varmaan opetusta. Lisäksi sankari heittäytyy voimakkaaseen puolustukseen, jos häntä tai opetusta kritisoi...

Parasta (?) asiassa on, että GSOMin dekaani on määrännyt, että kukaan ei pääse kurssista läpi, jos ei ole luennoilla paikalla. Toisin sanoen, Pietarin valtionyliopiston kauppatieteiden laitoksen dekaani kuvittelee määräävänsä, miten Lappeenrannan teknillisen yliopiston kauppatieteiden tiedekunta toteuttaa oman englanninkielisen kurssinsa! Voi tätä elämää... :)
.

Hitaasti edetään kehdossa

.
Supply chain managment- luento etenee niiiin hitaasti.

Jostain syystä tuntuu olevan niin, että tämän aiheen luennoitsijat eivät ole parhaita mahdollisia oppimisen tukijoita. Olemme nähneet kolme eri herraa, eikä suuria eroja ole ollut.

Yleisemminkin tällaiset usean luennoitsijan kurssit eivät toimi. Koordinointi opetusaiheiden ja -tavoitteiden välillä on heikkoa jos kohta olematonta. Aiheet ovat oppimisnäkökulmasta väärässä järjestyksessä eivätkä luennoitsijat tiedä, mitä edellinen on puuhastellut. Semminkin, että koordinointia yritettäisiin tehdä oppimistavoitetasolla. Tuntuu siltä, että kukaan ei ole pohtinut tärkeintä asiaa eli sitä, mitä meiden oppijoiden tulisi kurssin jälkeen ymmärtää, osata ja tehdä.

Lisäksi luennoitsijat tuntuvat puhuvan siitä, mikä heitä henkilökohtaisesti kiinnostaa, eikä siitä , mistä heitä on pyydetty puhumaan. "Luento on aiheesta B, mutta satun tietämään aiheesta A paljon, ja siitä ovat nämä kalvonikin...."

Näin toimii siis organisaatio, jonka pitäisi olla opetuksen ja oppimisen kehto...
.