Gradua
Olen kirjoitellut gradun pohdintaa huolimatta epävarmuudestani oikeasta rakenteesta. Otin luettavakseni teoriapohjani. Kun siinä tulee esille ilmiö, jonka havaitsin kohdeyrityksissä, kirjoitan asiasta pohdintaa pätkän. Jokaiseen tällaiseen kohtaa teen lähdeviittauksen ao. teoriaan päin. Tarkoitus on, että kaikkea käyttämääni teoriaa hyödynnetään pohdinnan yhteydessä.
Eilen ohjaanani antoi palautetta koko graduluonnoksesta. En ole menossa kohti kaameaa tuhoa, mutta joitain muutoksia pitää tehdä.
- Rakennetta pitää muokata ja kappaleita siirtää ympärinsä
- Otsikoita pitää vähentää ja niiden numerointia muuttaa
- Kuvien otsikot pitää siirtää kuvan alapuolelta yläpuolelle
- Tekstin sisällä olevat lähdeviittaukset pitää muokata erilaiseen muotoon (tämä vaatii pientä muokkausta RefWorks- alustalla)
- Henkilökeskeisestä kirjoitustyylistä pitää siirtyä asiakeskeiseen tyyliin
Haastattelu
Teekkarilehti Aalef julkaisi 18.3.2010 numerossaan haastatteluni. Sisältö on lähes samansisältöistä, mistä puhuin.... Noh, jos totta puhutaan niin artikkelisti Mikko Reinikainen on tehnyt hyvää työtä. Sivun ulkoasusta en sitten annakaan yhtä hyvää arviota. Artikkelin keskellä on suuri mainosvalokuva, joka ei mitenkään liity aiheeseen. Mikäli taittaja ei sitten yritä viestiä minulle silmälasien tarpeesta.
Kohti yhteiskunnan onnea
Täytin LUTilla sihteerin avustuksella tammi-helmikuun työaikailmoituksen korjauskirjauksia. En ollut epähuomiossa (tai tietokatkoksen takia) tehnyt päivittäin "töitä 7.25 tuntia" kirjauksia. Kävi ilmi, että jokaiseltä päivältä pitäisi tehdä erillinen paperilla oleva korjausilmoitus, jonka allekirjoittaa tekijä, esimies ja olikohan se nyt dekaani. Minun tapauksessani papereita olisi pitänyt täytellä noin 40 kappaletta! Teimme rohkean liikeen ja täytimme ilmoituksia vain 1 per viikko toivoen, että nämä hyväksytään.
Seuraava työrupeama oli tehdä maalis- ja huhtikuulle työaikailmoitukset sähköiseen järjestelmään. Kirjautumistappeluiden ja tietokoneen vaihdon jälkeen pääsin naputtelemaan sihteerin opastuksella jokaiselle menneelle ja tulevalle työpäivällä saman tekstin "7,25". Lukuunottamatta kuutta päivää vuodelle 2010 ja kahta päivää vuodelle 2011, joille merkittiin lomaa 7,25 tuntia.
On se hienoa, että yliopistot ovat mukana talkoissa luodessamme onnellisempaa yhteiskuntaa. professori, tutkimussihteeri (?) ja tutkimusassistentti käyttävät yhteensä noin 2 työtuntia siihen, että järjestelmä saa tiedon "7,25" kahdeksankymmenen päivän kohdalle... Tämä jälkeen joku käsittelee papereita, lähettelee niitä allekirjoitettavaksi, vie uudestaan järjestelmään jne.
Oi, jäi mainitsematta, että toisessa järjestelmässä minun tuli vielä anoa ne ansaitsemani 8 lomapäivää. Tämän anomuksen esimies käsittelee, hyväksyy, kirjaa jne.
Venäläinen tutkinnottomuus
Kävin pienen pohdinnan LUTn kauppatieteiden laitoksella ja tein lopulta päätökseni: pitäköön tunkkinsa.
Jätän venäläisen tutkintojärjestelmän tällähaavaa oman onnensa nojaan enkä lähde enää hankkimaan jälleen uusia apostilleja Australiasta. Tämä päätös pohjautuu saamaani tietoon Pietarista, jonka mukaan uusista papereista "saattaisi olla hyötyä.". Kun tietää, kuinka tuuliviirimäisesti venakot tekevät hallinnollisia päätöksiään, ei turhaa työtä kannata tehdä etukäteen ja valmistellen. Saattaahan olla, että jo nyt sisällä olevat paperit yllättäen sitten käyvätkin!
En taida olla ainoa, jolla on ongelmia itänaapurin kanssa. Suomalaiset tradenomit ovat tehneet alemman korkeakoulututkintonsa kolmessa vuodessa, joka ei isovenäläisten mukaan ole mitenkään mahdollista. Tiedon oppimiseen kun menee neljä vuotta.... Näin ollen näitä tutkintoja ei Venäjällä nyt hyväksytäkään, joten maisteriksikaan ei voi sitten valmistua. Tosin MITIM- ohjelmaan nämäkin opiskelijat ovat päässeet sisään ja menestyneet opinnoissaan paremmin kuin hyvin.
Eivät taida eurooppalainen ja venäläinen ajattelutapa kohdata vielä tälläkään vuosisadalla. Hyvä niin.
