Konsultatiivista elokuvaa

Elokuvissa

Sunnuntai-iltana vietin aikaani puolalais-italialais-venäläisellä seurassa. Kävimme katsomassa Manhattan Short Film Festival- tarjontaa. Vanhaan teatteriin rakennetussa salissa näytettiin kansainvälisiä lyhytelokuvia USAsta, Australiasta, Ranskasta jne. Kaikki pätkät olivat mielenkiintoisia, on jopa hyviä.

Mieleen jäivät esimerkiksi Take that back, jossa aviomies ampuu väärän tiedon varassa vaimonsa siskon poikaystävän luullessaan tätä vaimonsa rakastajaksi. Elokuva esitettiin takaperin, joten ajan kuluessa katsoja näkee edeltävät tapahtumat ja saa käsityksen syistä seurauksiin.

Toinen mielenkiintoinen oli itsemurhaelokuva, jossa mies päättää hypätä talonkatolta. Hänelle ilmestyy erilaisia ihmisiä puhumaan kuolemasta ja elämästä muiden talojen katoille. Pikkuhiljaa käy ilmi, että he ovat kaikki ihmisiä, jotka ovat hypänneet talojen katoilta. Lopulta mies ei hyppääkkään vaan saa toisen mahdollisuuden, koska saman talon katolta ei kuoleman sääntökirjan mukaan saa hypätä kahta ihmistä. Ao. talo on jo käytetty. Lähtiessään takaisin kadulle hän jääkin bussin alle...

Kolmas mieleenjäänyt lyhytfilmi oli Roald Dahl:in tarinan "Genesis and Catastrophe: A True Story" elokuvaistaminen. Saksalainen äiti synnyttää neljännen lapsensa, joka kerrankin jää eloon. Kolme edellistä ovat kuolleet nuorina. Lapsi on erittäin heikko ja varsinkin isä haluaisi että tämäkin kuolisi. Onneksi äiti, synnytyslääkäri ja kätilö onnistuvat puhumaan isän ympäri ja tämä päättää tukea synnytyksestä väsynyttä vaimoaan pojan jäämiseksi eloon. Lopussa vaimo iloitsee miehelleen, herra Hitlerille, sitä, että Adolf jää henkiin...

Lähes yhtä mielenkiintoista oli seurata elokuvateatterin yleisön käytöstä. Tulimme teatterille hieman myöhässä, jonka takia jouduimme tuulikaapissa olleeseen lippu"jonoon". Jono ei kiemurrellut, vaan se valui ameebamaisesti lippuluukkua kohti. Tästä näennäisestä epäjärjestyksestä huolimatta ameeban sisällä oli järjestäytynyt sisärakenne. Massan sisällä oli kuin olikin jono, joka pysyi ruodissa! Kaappiin tulleet uudet ihmiset kysyivät muilta ihmisiltä, missä jonon pää on, ja menivät massan keskelle oikeaan paikkaan!

Itse elokuvan aikana puhelimet soivat, ihmisiä tuli ja meni, olutta nautittiin ja tapahtumia selitettiin vieruskaverille. Yllättävintä oli kuitenkin havaita jälleen kerran huumorin käsityksen erilaisuus eri maissa. Ihmiset nauroivat hyvin erityyppisissä kohdissa, kuin minä itse. Tiedän olevani outo, mutta nauran kuitenkin pääsääntöisesti samoissa kohdissa kuin muutkin ihmiset Suomessa. Samaan ilmiöön olen törmännyt Singaporessa, jossa naurun ajoitus oli omani kanssa lähes käänteinen! Ihmismielen rytmitys elämään on niin erilaista.

Takaisintullessa pääsin oikeastaan ensimmäistä kertaa ihastelemaan keskustan rakennusten valaistusta illan pimeydessä. Näkymä on uskomattoman hieno! Kadut, talot ja sillat on valaistu hyvällä maulla. Suurin likatahra on kaupungin laidalta näkyvä TV-torni (?), jonka valot ovat rumat. Mieleen tulee lähinnä mauton amerikanyhdysvaltalainen joulukuusi....

Konsultaatioprojekteja

Maanantaiaamuna kävin yliopistolla valitsemassa "consulting project"- kurssin yrityksen. Meidät 35 kurssilaista jaetaan yhdeksään todelliseen yritykseen tekemään harjoitustyönä konsultaatiota. Viime perjantaina meille julkaistiin tarjolla olevat yritykset ja niiden tarvitsemat konsultaatioaiheet. Maanantaina kello 09.30 tiedekunnan ilmoitustaululle tuotiin paperiset listat, johon opiskelijat laittavat nimensä haluamansa yrityksen kohdalle. Jokaiseen projektin on tarjolla vain rajoitettu määrä paikkoja (3 - 5 henkeä), joten ensimmäiset pääsivät valitsemaan viimeisen joutuessa vapaaseen yritykseen. Oma tilanteeni oli hyvä, taisin olla ensimmäinen nimen kirjoittaja!

Yritykset ja aiheet ovat:

1. Jensen Group: maa-alueen kehityssuunnitelma 25% sisäisen korkotuoton saamiseksi. Vaikea aihe minulle, kun en tunne maalainsäädäntöä, kiinteistömarkkinoita jne.
2. Deloitte: neljännen osapuolen logistiikkapalvelukonseptin liiketoimintasuunnitelman kehittäminen. Erittäin mielenkiintoinen aihe. Logistiikka olisi oppimisen arvoinen aihe, mutta tällä hetkellä en tiedä siitä riittävästi, joten en kykenisi antamaan projektiin mitään. Lisäksi en halua joutua tulevaisuudessakaan Deloitelle töihin...
3. AmRest (KFC, Pizza Hut): Myyntivoiton faktoreiden analyysi. En tunne ketjutettua liiketoimintaa enkä ravintolasektoria. Muuten aika mielenkiintoinen aihe.
4. JTI eli Japan Tobacco International: materiaalituotannon optimointi toimitusprosessissa. Voi voi! Aihe on erittäin mielenkiintoinen. Jälleen logistiikkaa kansainvälisessä yrityksessä. Harvinainen tilaisuus päästä tekemään töitä japanilaiselle yritykselle. Olen tehnyt jonkin verran töitä tuottaja-loppukuluttaja ketjun optimoinnin kanssa. Yrityksellä on paljon rahaa ja avoimia työpaikkoja. Mutta... Kävin sisäisen keskustelun heidän tuotteidensa suhteen ja ei. En kykenisi tekemään töitä tupakkateollisuudessa tuotteiden haitallisuuden takia.
5. 3M: tuotekategorioiden analysointi ja suunnittelu harrastajarakentelijoiden ja ensiaputuotteiden ketjutetussa kanavassa. Mielenkiintoinen yritys ja hyvät tuotteet. En vain valitettavasti tunne ketjutettua kauppaa, joten...
6. 3M: luoteis-Venäjän rakennussektorin tuotteiden markkina-analyysi. Hyvä yritys, konkreettiset insinööriaivoille sopivat tuotteet. Markkina-analyysi vain tarvitsisi venäjänkielen taitoa, koska tietoa ei varmasti ole saatavilla muilla kielillä.
7. SPN Ogilviy: erittäin epäselvä aihe! Luulen, että kyseessä on joko uusien markkinoiden kehityssuunnitelma tai yrityskulttuurin muutosprojekti. Lisäksi saamani tiedot tästä mainostoimistosta / asiakaslupauspuulaakista (bränd = asiakaslupaus) olivat harvinaisen sekavia. Parempi pysyä kaukana tästä projektista
8. Coca-Cola: uusien työntekijöiden perehdyttämissuunnitelma. Hyvä yritys, selkeät (roska)tuotteet. Perinteinen henkilöstöhallinnan projekti, tuttua kauraa.
9. Excedea Ltd: konsultointipalveluiden markkinaselvitys Venäjällä. Omien sanojensa mukaan Suomen johtava (???) johtamisen ja investoinnin konsulttitalo. Enpäs ole heistä koskaan kuullutkaan... Mielenkiintoiset palvelutuotteet ja tuttu teollisuudenhaara. Mahdollisuus saada hyviä kontakteja ja töitä tulevaisuudessa. Suomalaisuus hyvä ja huono asia.

Tarkan pohdinnan jälkeen valitsin Coca-Colan. Odotan mielenkiinnolla keitä muita projektiin tulee mukaan.

Yö ulkona ryhtiliikkeen edellä

Valmisteluja

Lauantai-ilta meni opiskelijakonventtiin lähtöä odotellessa. Opiskelin venäjää, laittelin ruokaa, luin Dostojevskiä ja leikin hiustenleikkuukoneella. Tylsistymiseni eteni siihen pisteeseen, että hurautin loputkin hiuskuontalostani pois. Säästyypähän taas hieman rahaa shamppoossa.

Tiedekuntamme paikallisopiskelijat olivat järjestäneet iloksemme paikalliseen soittoruokalaan Manhattaniin konventin. Heidän rytmimusiikkiyhteyeensä soitteli (todella hyvin!), tiskijukka soitti musiikkia gramofonilla ja ihmiset opiskelivat tämäntyyppisissä tapahtumissa tarjolla olevia oppiaineita. Tämä tarkoittaa estetiikkaa, alkoholipolitiikkaa ja vertailevaa erotiikkaa.

Pimeä taksi

Manhattaniin menimme lähikadulta napatuilla pimeillä takseilla. Täällähän joukkoliikenne on järjestetty paremmin kuin hyvin. Metron, bussien, sähköonnikoiden, raitiovaunujen, pikkubussien ja virallisten taksien lisäksi jokainen yksityisauto on potentiaalinen pimeä taksi. Kadunvarressa käsivarttaan verryttelevä jalankulkija saa kyytitarjouksen, jos ei toiselta, niin viimeistään kolmannelta ohiajavalta autolta. Hintaneuvottelujen jälkeen kyyti joko kelpaa tai ei. 3-4 hengen kyyditys asuntolaltamme keskustaan maksaa yhteensä 200 ruplaa. Iltaisin hintapyynnöt ovat korkeampiakin ollen esimerkiksi 600, mutta 200 ruplalla pääsee kun pysäyttää riittävän monta autoa.

Kyydit eivät luonnollisesti ole täysin vaarattomia. Epäonninen ranskalainen tuttavamme ryöstettiin jokin aika sitten ajonmatkan päätteeksi. Ehkä olosuhteillakin oli vaikutusta asiaan. Hän oli noussut vahvassa etanolitoksikologisessa tilassa yksin autoon. Kuljettaja oli pysäyttänyt auton sivukadulle, jolloin paikalle oli tullut kaksi miestä teräaseiden kanssa. Onneksi ainoat tappiot olivat rahallisia ja materiaalisia.

Paikalla

Ilta, tai oikeastaan yö, meni mukavasti. Bileet alkoivat kello 24.00..?! Jutustelin pyrkien kiertelemään eri ihmisten parissa. Luonnollisesti uusi hieno kampaukseni herätti huomiota. Samoin juomavalintani. Eräskin nuori nainen tuli paheksumaan kolajuomaani, koska siinä on niin paljon sokeria. Olut olisi kuulemma ollut terveellisempää! Mutta kun kevytkolavirvoitusjuomia ei ollut tarjolla!

Pelasin loistavalla ammattitaidollani illan aikana myös pöytäjalkapalloa. Tiedättehän tuon puulaatikon, jonka ilmatilassa metallitakojen varassa roikkuvia ukkeleita pyöritetään hullun raivolla pyrkien saamaan pallo vastustajan maaliin ennenkuin koko hökötys hajoaa? Osoittauduin pelissä yllättävän hyväksi. Koska en osaa pelata tuota(kaan) peliä ollenkaan, lähinnä olin tekemättä mitään. Tällä taktiikalla ukkelini eivät olleet pallon tiellä sen sinkoillessa hallitsemattomasti laatikon seinämältä toiselle. Pelaajaparini rajut laukaukset pääsivät näin esteettä vastustajan maaliin minun pelaajahahmojeni välistä.

Kokeilin myös taitojani, (lue: taidottomuuttani) biljardissa. Hävisin kaikki yksin- ja kaksinpelini... No, toki olisin voittanut jos olisin halunut, mutta kohteliaana miehenä halusin antaa vastustajalle voitoniloa.

Suurin järkytys muulle juhayleisölle taisi olla kuitenkin esiintymiseni tanssilattialla. Muilla ainakin oli hauskaa seuratessaan hytkymistäni musiikin mukana. Huomattakoon, että en kirjoita "musiikin tahdissa". Diskohumpan lisäksi notkutin lantiotani mm. rock-musiikin rytmein.

Takaisin

Paluumatkalla nappasimme yökerhon edestä pimeän taksin sopien maksuksi samaiset 200 ruplaa. Minulla ei kielitaito vielä riittäisi hintaneuvotteluihin, mutta onneksi irlantilaisvahvistuksemme herra J hoiti asian tyylikkäästi kotiin. Tarjosimme kyydin samalla parille venäläiselle opiskelijaystävättärellemme.

Kulkuneuvo oli tyyliltään hyvin lähellä ns. amis-toyotaa. Ladaan oli viritelty wunderbaumia, ledivaloja takaikkunalle ja keinonahkapenkkiä. Auton tekninen kunto olikin sitten jäänyt vähemmälle huomiolla. Pelkääjän puoleisen ikkunan saimme kiinni siten, että kuljettaja kipaisi ulos autosta ja nosti ikkunan paikalleen ulkopuolelta. Jarrut(kin) autosta löytyivät. Parasta niistä oli se, että hidastuvuusvoimien takia ei ollut ongelmia pysyä penkissä kiinni. Jarrutettaessa vauhti hiipui tasaisen hitaasti, onneksi kuitenkin joka risteyksessä (juuri ja juuri ) ennen edessäajavia autoja.

Valitettavasti kuljettaja ei tuntenut reittiä asuntolallemme. Ensimmäisen suunnistusyrityksen jälkeen saavuimme takaisin lähtöpaikkaamme! Toiselle yritykselle kaivoin kartan taskustani. Takapenkillä nöpöttäen luimme sitä kännykän valossa ohjaten kuljettajaa eri risteyksissä oikeahkoon suuntaan. Kävi ilmi, että minä tunsin kaupungin koko seurueesta ehdottomasti parhaiten. Kuljettajalla ei ollut mitään hajua ilmansuunnista venäläisystävillämme ollessa tuntumaa suuntiin vielä vähemmän. Suurin haaste oli saada oma räikkösemme uskomaan minun ohjeitani. Joissakin risteyksissä porhalsimme väärään suuntaan, mutta lopulta saavuimme yhtenä kappaleena kotikulmille.

Matkalla mmme edes joutuneet kahden OMON- sotilaan pysäyttämäksi, vaikka jäimmekin norkoilemaan heidän kulunvalvontapisteensä viereen pohtiessamme seuraavaa reitinvalintaa. Olisi ollut mielenkiintoista nähdä, miten valko-harmaisiin mastopukuihin sonnustautuneet kalasnikoveja kantavat ammattilaiset hoitavat tarkastustilanteen!

Perille saavuttuamme havaitsimme, että asuntolan ovi oli lukossa. Vartija pitää turvallisuussyistä (?) oven säpissä aamuyön avaten sen vasta kello 06.00. Jos saavut paikalle ennen sitä - odotat ulkona. Jokunen aika sitten italian lahja maailmalle herra G oli hermostunut odottamiseen ja lyönyt oven sivuikkunan rikki kello 05.55. Tämäkään toiminto ei auttanut sisäänpääsyssä etuajassa, koska kaksikerrosikkunasta oli sisempi jäänyt edelleen ehjäksi.

Toinen sankari puolestaan oli nukkunut yhden aamuyön tunnit pihalla odottaen ovien armollista aukeamista. Edelleen kolmas veijari oli yrittänyt kiertää vartijan kiipeämällä ensimmäisen kerroksen ikkunasta sisään. Tuloksena vartijan yritys saada tämä yrittäjä häädettyä kokonaan pois asuntolasta...

Topakka vartija ei sitten millään suostu aukaisemaan alaovea asukkaille ennen tuota maagista kello 06.00. Ei, vaikka vartija on koko ajan alakerrassa oven vieressä. Tai no, aukaisee hän toki, jos hänelle maksaa siitä erikseen. Onhan tämä sentään Venäjä. :)

Tämä alaovitemppuilu kuulostaa ulkopuolisesta varmasti samankaltaiselta käytökseltä, jota voisi odottaa 15 vuotiaiden rippikoululeirillä. Asukkaat yrittävät hiipiä sisään ja ulos tuvistaan valvojien yrittäessä ottaa heitä kiinni. On tietysti hyvä, ja täysin asiallista, että 20 - 45 vuotiaita asuntola-asukkaita pompotetaan lähes mielivaltaisesti oman asuinpaikkansa suhteen. Ei siinä mitään. Vallan osoittamistarve tavalla a) tai b) on psykologisesti täysin ymmärrettävää. Jos kohta sosiologiselta ja (sanottakoon nyt suoraan) maalaisjärjen kannalta asia on täysin käsittämätön! Pellejä mitä pellejä.

Ainoa positiivinen puoli asiassa oli, että odotusajan 20 minuuttia saattoi käyttää tehokkaasti tutustumalla aikaisemmin takaisin tulleisiin romanialaiseen ja turkkilaiseen opiskelijattareen. He asuvat samassa asuntolassa (no niin tietysti, kun kerta odottivat saman oven takana... höh) opiskellen kansainvälistä suhdepolitiikkaa (international relations).

Kun kysyin tuntevatko he asuinkumppaniani herra Q:ta, sain vastaani epäuskoisen riemastuneen kikatuksen! Tajuttuaan että minä olen se henkilö, josta heidän kurssikaverinsa herra Q on useaan kertaan puhunut, ei riemulla ollut rajoja. Minusta ja "kehityskeskusteluistamme" on kuulemma puhuttu jopa heidän tiedekunnassaan asti. Turkkilainen neiti halusi oikein kädestä pitäen kiittää minua siitä, että olin ollut tiukkana. Tämän enempää en sitten saanutkaan lisätietoja lukuunottamatta epämääräisiä viittauksia huhuihin, joita tiedekunnassa kuulemma liikkuu?! Voi noita nuoria naisia ja heidän loppumatonta juorutoimintaansa.

Nukkumaan aamubanaanin jälkeen kello 06.15. Levotonta unta, jossa taustamusiikkina soi koko ajan diskojumputus.

Ryhtiliike

Sunnuntaipäivän ryhtiliikkeeseen kuuluu asunnon siivoaminen sekä venäjän kielen opiskelu. Kuvamateriaali ryydittäköön ryhtiliikkeeseeni tutustumista.

Rankalla wow- lenkillä

Lenkillä

Kävin lepoviikon lauantain "pitkällä" lenkillä, 60 min PK- tahtista hiippailua.

Valitsin tällä kertaa hieman uudenlaisen reitin. Kiersin Vasilinski- saaren länsireunaa Park Inn- hotellin takana maankaatoalueita myöten. Erään kadun päässä tulla tupsahdin odottamatta uimarannalle! Minulle ei kyllä tulisi pieneen mieleenikään uida tuossa viemärissä, jota Suomenlahdeksikin täällä kutsutaan.

Mutta! Rannan tuntumassa oli neljä leijalautailijaa, joiden touhuja oli ilo seurata. Suustani pääsi tahaton "wow", kun näin heidän käyttävän rantapenkkoja hyppyreinään. Lautailija ajaa vinosti päin hiekkapenkerettä, ponnistaa siitä ilmaan ja lentää muutaman kymmentä metriä joko veden päällä tai jopa kapean niemen yli! Lentoaika muutama sekuntti. Minä kanssa, tahtoo!!!

Sykkeet

Lenkki meni aika mukavasti. Sykkeet pysyivät alle PK- rajan, tuossa 156/ min tuntumassa. AeK kynnykseni on 160/ min. Vaikka en juoksekaan millään tietyllä vauhdilla (vaan sykkeellä), olin tyytyväinen huomatessani keskivauhdin ollen 6:16 min/ km. Tuo on nimittäin suurinpiirtein 2008 Tukholman maratonvauhtini, ja syke pysyi lenkillä kuitenkin PK alueella!

Normaalin maratonvauhdin ollessa vähän kovempi, mennen VK- alueelle, on todellisia mahdollisuuksia saada ensivuoden maraton menemään alle 4 tuntiin...! Nyt pitää ottaa peruskuntokausi rauhallisesti eikä hajoittaa itseään.

Rankkaa

Rannalla oli myös syrjäisempi kohta, jossa tulin yllättäen telttaleirin kohdalle. Ilmeisesti muutama asunnoton asuu rannalla kahdessa teltassa. He olivat rakentaneet erilaisista jätemateriaaleista käsittämättömiä rakennelmia itselleen. Nuotio paloi heidän istuessaan sen ympärillä. Sotkuista ja ankeaa näytti olevan. Rankkaa on elämä täälläkin :(

Saaren länsipään ranta on kokonaisuudessaan täytettyä maamassaa. Roskia, jätteitä ja huoltamatonta infrastruktuuria on kaikkialla. Näkymät eivät ylennä mieltä, mutta lenkkialueena rantapenkereet ovat varsin käypäisiä. Osin saatan juosta kumpuilevaa savista rakennusmaata myöten, osin tepsutan betonoituja kanavanpenkereitä seuraillen.

Yäk

Paluun jälkeen mukava lämmin suihku, ja palautusjuoma. Juomasta pitää kyllä sanoa, että se maistuu pahalle! Kun halpaa ostaa, niin tulee paha maku suuhun...

Kansanhartautta

Kansanmusiikkia

Eilen, perjantaina, lähdin kerrankin käymään ulkona! Lueskelin päivällä kaksi kertaa viikossa ilmestyvää paikallista englanninkielistä sanomalehteä St. Petersburg Times, ja huomasin ilmoituksen Mehanika- musiikkifestivaaleista. Asuntolan vieressä olevassa Sergei Kuryoshin Modern Art Center:issä järjestettävässä tapahtumassa "World music festival Ethnomechanica" esiintyvät tämän viikonlopun aikana yhtyeet, jotka yhdistelevät kansanmusiikkia, teknistä musiikkia, videoinstallaatioita jne. Paikalle tulee yhtyeitä Buryatiasta, Ranskasta, Venäjältä, Suomesta (Alamaailman Vasarat), Modovasta jne.

Perjantain soitanto alkoi 20.00 päättyen jossakin kello 05.00 aikoihin lauantaiaamuna. Itse ehdin illanmittaan kuuntelemaan mm. Buryatian poppoon esiintymistä. Soitanto oli mielestäni lähellä mongolialaista musiikkia. Perinteisiä kielisoittimia terävän laulun taustana. Äänenmuodostus voimakkaasti eurooppalaisesta poikkeava. Upea esitys.

Yksi venäläinen ryhmä esitti hieman joikujen tapaista laulua, jonka taustalle oli kerätty videoinstallaatiomateriaalia. Soittimina oli perinteisten venäläisten instrumenttien lisäksi mm. säkkipillejä! Hassu yhdistelmä, joka toimi.

Muutaman hieman epäselvän yhtyen jälkeen sain illan parhaat nautinnot pietarilaisesta Iva Nova- naisbändistä. Raakaa naisenergiaa musiikkityylinä "outo". Omalla rajoittuneella sanavarastollani sanoisin lähinnä progressiivista rokahtavaa kansanmusiikki-jatsia... Yhtye oli niin hyvä, että ostin mukaani heidän CD- levynsä "Samadan" eli matkalaukku. Joitakin heidän kappaleitaan on kuunneltavissa kai heidän kotisivuillaan http://www.iva-nova.ru/eng/. Varmasti neljä heidän kappalettaan on tarjolla www.myspace.com sivustolla. Hakusana Iva Nova. Suosittelen!

Hartautta

Lauantaiaamuna heräilin yhdeksän pintaan ja huomasin saaneeni tekstiviestikutsun. Pyynnön mukaisesti lähdin aamiaisen (ruispuuroa, mehua, kahvia, pari leipäpalaa) jälkeen rouva N:n kanssa kävelylle läheiselle ortodoksiselle hautuumaalle. Alue on rehevä lehtipuuvaltainen metsähautausmaa, sanoisin. Hautoja on vierekkäin, lomittain, piilossa, esillä, pieniä, ISOJA, ja kaikkea muuta mahdollista.

Hautakivissä silmiinpistävää on runsas vainajien kuvien käyttö. Osaan kivistä kuva on etsattu, osalla on valokuvia jne. Lukuisilla haudoilla on lisäksi penkki ja pöytä. Kaipa omaiset käyvät viettämässä aikaa ja muistelemassa menneitä. Mukavan oloinen tapa. Kukkia on runsaasti, muoviversioina. Toisaalta luonnonkukilla on oma viehätyksensä, mutta toisaalta muoviset säilyvät paljon pidempään värikkäinä koristeina. Annettakoon luonnonkukat sitten vaikka eläville naisille erilaisten tapaamisten yhteydessä. Niin, kukkia annetaan naisille paljon, niitä on helppo ostaa ja hintataso on edullinen. Kenelleköhän minä voisin ostaa kukkia? Onneksi niitä voi antaa muillekin kuin rakastetuille. Vaikka Pupu on kyllä erityisesti kukkien arvoinen...

Alueen keskellä on kunnostettu ortodoksinen kirkko. Piipahdimme sisälle seuraamaan jumalanpalvelusta. Väkeä oli paljon, lähinnä tosin vanhemmanpuoleisia naisia. Tuohukset tuoksuivat ja väki lauloi papin kuljettaessa suitsutusastiaa. Tunnelma oli pirteän ja hartaan välimailta. Emme kehdanneet viettää aikaa sisällä kovinkaan paljon, mutta jälkituntuma oli hyvä.

Kirkkoa vastapäätä oli pieni mökki, jonka kupeessa luki selvästi "lafka", eli Lavka, puoti. Sisällä myytiin ikoneita, ortodoksista kirjallisuutta jne. Myynti oli vilkasta ja tunnelma tiivis. Minähän en ikoneista mitään ymmärrä mutta luulen että ne olivat aikatavalla edullisempia kuin Suomessa. No, mikäpä täällä ei olisi.

Mutinaa, pohdintaa ja liiketoimintaa

Projektikokous

Pidimme tänään perjantaina ensimmäisen varsinaisen tietojohtamisen projektityön palaverin. Olimme yhdessä sopineet tapaavamme kello 12.15 tiedekunnan kirjastossa. Kellon lyödessä sata paikalla oli viidestä projektihenkilöstä kaksi. Kello 12.30 saapui kolmas paikalle. Neljäs ilmestyi kello 12.40. Viides ei ilmestynyt lainkaan. Tässähän tulee ihan uskonnollinen olo, ihmeitä ja ilmestyksiä tapahtuu pitkin päivää.

Olin valmistellut tälle projektin seurantakokoukselle asialistan, jotta kokouksella olisi selkeä runko. Toimintamalli taisi yllättää paikallaolijat pääsääntöisesti myönteisesti. Keskustelin jälkeenpäin projektiin kuuluvan neiti I:n kanssa ja hän totesi rakastavansa sitä, että joku todella johtaa projektia. Kuulemma ainakin koulu- ja yliopistotasolla kaikki projektityöt tapahtuvat yleensä kaoottisesti. Töitä ei koordinoida, kaikki kirjoittelevat omia ajatuksiaan, jonka lisäksi työn tekeminen jätetään viimetippaan.

Pohdimme kahdestaan, miksi Venäjällä hidastelu töiden aloittamisessa on niin yleistä. Neiti I vahvisti tuumailun jälkeen teoriani. Ihmiset ovat oppineet ohjeiden, sääntöjen ja määräysten muuttuvan koko ajan, joten mitään ei kannata tehdä ennenkuin viimeisellä hetkellä.

Pyysin häntä antamaan minulle palautetta projektinjohtamistyylistäni ja sen soveltuvuudesta paikallisiin olosuhteisiin. Luulen, että hän jopa tekeekin niin. Fiksu, aktiivinen ja yrittäväinen nuori nainen- tuossa aika hyvä luennehdinta persoonasta.

Olin yrittänyt johtaa projektia siten, että jokainen tuottaa materiaalia yhteisesti vastuutettuna kaikista tarvittavista eri aiheista. Kokouksessa kävi ilmi, että muut tuntevat luontevammaksi töiden jakamisen henkilökohtaisille vastuille. Teimme tämäntyylisen muutoksen toimintatapaamme. Lisäksi kirjasimme pari todellista touhupistettä eri henkilöille.

Odotan mielenkiinnolla miten tämä projekti etenee ja odotan vielä suuremmalla mielenkiinnolla muita vastaavia projekteja. Eri toimintatapojen yhtenäistäminen on yksi parhaita oppimisaiheita tässä koulutusohjelmassa.

Johtamisekonomiaa (managerial economics)

Meillä oli torstaina illalla johtamisekonomian tentti, ns. mid-term exam. Ennen tenttiä luokassa kävi kuhina kuin Lievestuoreella Hyytiäisten mehiläispesillä. Erilaisia muistiinpanolappuja vertailtiin, viimeisiä tärppejä kyseltiin, kirjoja selattiin ja oltiin yleisesti hermostuneita. Tenttiin varattu luokkahuone oli selkeästi aivan liian pieni. Näytti siltä, että tulisimme istumaan toistemme syleissä (noinkos se taipuu?). Mikäpäs siinä, jos minun ei tarvitse istua alimmaisena. Tai toisaalta, riippuu siitä, kuka istuu sylissä.

Meidät kuitenkin jaettiin lopulta kahteen ryhmään ja osa meistä ohjattiin yläkertaan toiseen tilaan. Itse tenttitilaisuus oli normaalinoloinen. Pöydällä sai olla vain kynä ja kumi, henkiöiden välillä oli (useimmiten) yksi tyhjä istuin välissä ja tenttiä valvoi koko ajan yksi henkilö.

Tenttikysymyspapereita oli kahta erilaista varianttia, jotka jaettiin siten, että vierekkäisillä henkilöillä oli erilaiset kysymykset. Hyvä idea, paitsi että heti kun paperit oli jaettu ja valvoja tohusi jotain muuta, osa alkoi vaihtamaan papereita keskenään. Tällä pidettiin huolta siitä, että vierekkäisillä tenttijöillä olikin sama paperi... :) On helpompi katsoa kaverin paperista oikeat vastaukset.

Tentin aikana valvoja lähti käymään käytävällä. Ette ikinä arvaa, mitä luokassa tapahtui välittömästi.. Ainakin paikallisväestössä virisi terhakka puheensorina ja vastausten jakelu oikealle ja vasemmalle. Istuin takarivissä, joten saatoin seurata tapahtumia aitiopaikalta. Yllätyksekseni huomasin yhden venäläisopiskelijattaren, neiti A:n, joka ei ottanut välittömästi kontaktia muihin. "Onpas asiallinen ja aikuismainen nainen", totesin itselleni. "Näköjään poikkeuksiakin löytyy tässä lunttaamissuhteessa."

Tentti sisälsi lukuisia monivalintakysymyksiä ja kaksi avointa kysymystä. Kysymykset olivat sisällöltäänkin riittävän vaikeita, mutta osassa haastekerrointa nosti lisäksi kömpelö englannin kieli. Kysymyksissä oli lauserakenteita, jotka antoivat mukavaa värinää, kun niitä yritti ymmärtää. Hyvä esimerkki hankalasta kysymysmuodosta on kuvitteellinen monivalintakysymys:

"Kaikki seuraavat ovat vaikuttamatta pesintään, paitsi ei"
a) myyrä
b) mäyrä
c) ilmasto
d) saasteet
e) sekä b) että d)"

Kun kysymys ei ole suorassa muodossa, vaan se esitetään käänteisesti, vastaamislogiikka murenee hyvin herkästi.

Saimme tulokset tänään perjantaina yhteisessä tilaisuudessa. Sain 70% maksimipistemäärästä, eli pääsin läpi! Alin läpäisy-% oli 60%. Pistemäärä sisälsi tentin lisäksi kolme tuntikoetta. Koska en osallistunut yhteen niistä ollenkaan, tentti meni vähän paremmin kuin pistemäärä antaa olettaa. Olen oikein tyytyväinen. Panos/ tuotossuhde on jälleen riittävän alhainen!

Ettei pääsisi unohtumaan: Onnittelut herra I loistavasta pistemäärästäsi!

Lunttauksen logiikka

Neiti A:n osalla tarina jatkuu. Tänään perjantaina otin hänet sivuun ja kysyin ihmetyksen sekaisella äänellä syytä hänen uljaaseen ja rehelliseen toimintaansa. "Olisinhan minä toki kysynyt, mutta kun en tunne vielä ketään!", oli masentava vastaus. Jatkoimme keskustelua pidemmänkin tovin. Hän perusteli, täysin loogisesti, toimintaa sillä, että yleensä Venäjällä yliopistoissa arvostelu on absoluuttinen. Kaikki saattavat siis saada parhaan arvosanan, jos vain ovat niin hyviä.

Meidän koulutusohjelmassamme arvostelu on sensijaan suhteellinen. Kaikki opiskelijoiden tulokset asetetaan Gaussin käyrälle. Paras 10% saa A:n, seuraavat 25% (?) B:n ja niin edelleen. Huonoin 10% hylätään aina. Tässä järjestelmässä lunttaaminen toisilta kyselemällä ei ole loogisesti järkevää. Samalla kun autat muita, huononnat omaa asemaasi käyrällä. Ainoastaan jos olet oikeasti huono, muiden apu auttaa sinua. Jos tiedät jotain, kilpailuteoreettisesi sinun ei kannattaisi kysyä ja asettaa itseäsi samalla kysymysten kohteeksi. Jokainen lisäpiste kaverilla on sinulta pois!

Kun kerroin tämän neiti A:lle, hän tuntui olevan logiikasta hämmentynyt. Hän kertoi, että luultavasti tätä suhteellista arvostelua ei ole vielä ymmärretty kunnolla.

Liiketoimintaa

Jos tiedekuntamme olisi "School of business", yllä olevan kappaleen valossa meidän vaihto-oppilaiden kannattasi tehdä liiketoimintaa. Koska meille riittää kurseista läpipääsy, voisimme rahastaa venäläisillä oppijoilla. Heille on tärkeää saada hyvä arvosana, koska se vaikuttaa suoraan useimpien stipendin rahamäärään. Kenties he olisivat valmiita maksamaan siitä, että vaihto-oppilaat eivät yritä liian paljon... :)

Mutta tämähän on "School of management", joten ehkä ei.

Työhakemuksia

Tiedekunnan työnhakutoimisto yrittää auttaa meitä tulevaisuuteen järjestämällä mm. työhakemuksen kirjoittamiskoulutusta. Istuimme tällä viikolla konsultin koulutuksessa, jossa meille selvitettiin CV:n rakennetta sekä saatekirjeen olemusta. Kotitehtäväksi annettiin CV:n kirjoittaminen ja lähettäminen ao. toimistoon.

Kyseistä toimistoa johtaa maailman toiseksi turhin nainen, madmuaselle K. Kun hän on jossakin tilaisuudessa mukana, puhetta tulee taukoamatta ilman asiaa. Hän tuntuu olevan kovasti ylpeä siitä, että asui Ameriikan maalla 14 (?) vuotta. Kaikki pitäisi tehdä niinkuin tuossa kullanvuolennan luvatussa maassa.

Koska oma CV on kokoajan ajantasalla, paiskasin tekeleen samantien mdm K:lle. Vastausviesti tuli pian. Sisältö oli jotensakin seuraava:
- kyseessä ei ole CV vaan resume, koska USAssa sitä kutsutaan resumeksi
- tuotokseni vaatii PALJON työtä
- kun työstän sitä eteenpäin, mdm K voi käyttää sitä esimerkkinä koulutuksissaan
- minun pitää mennä käymään välittömästi hänen luonaan

No, mikäpäs siinä. Menin hänen tykönsä perjantaina iltapäivällä. Oli punakynä saanut kyytiä.

Paperini oli tulostettuna hänen pöydällään ja ruodinta alkoi:
- otsikossa ei saa lukea CV, koska sen pitää olla resume. Niin varmaan, mutta kun ei aio hakea Amerikanpellejen työpaikkoja.
- päivämäärää ei saa laittaa. Jaa, entäs jos CV (!) jää työnantajan arkistoon? Mistä he tietävät milloin CV:ni oli ajantasalla?
- kansallisuutta ei saa laittaa. Niinkuin EUssa ei olisi muka väliä sillä, onko minulla Schengen-alueella kelpaava passi? Ja toki jokaisen kansalaisuuden edustajan on yhtä helpppo saada töitä eri maissa... Laitetaanko samaa tahtia maailmanrauhakin kuntoon ja poistetaan nälänhätä maailmasta, kun idealisteja ollaan?
- sukupuolta ei saa laittaa. Lukuunottamatta Suomea nimestäni ei voi päätellä sukupuolta. Ja sanotaan ihan mitä vain, rakkaat feministit, sukupuolella on väliä! Niinkuin on koollakin.
- siviilisäätyä tai lasten ikiä ei saa laittaa. Ai jaa, olen varmaan ihan väärin nähdyt kansainvälisissä yrityksissä, että työantajaa kiinnostaa mahdollisuutesi matkustaa. Ja tähän vaikuttaa siviilisääty, merkittävästi!
- ikää ei saa laittaa. Niin, mitäpäs väliä sillä on, olenko 20 vai 40 vuotias...?
- kielitaitoa ei saa laittaa näkyville. Äidinkieleni on kuulemma itsestäänselvyys, ja koska CV (!) on englanniksi, niin osaan englantia. Voi pyhä yksinkertaisuus!
- jne.jne.

Kuuntelin ripitystä jonkin aikaa ja pääsääntöisesti nyökyttelin. Totesin, että on parempi ottaa rautakangen rooli. (Tunnettehan tarinan insinööristä ja rautakangesta väittelemässä? Viisaampana rautakanki antoi periksi...). Sopiva hetki kadota hänen huoneestaan oli, kun hänen puhelimensa soi. Koska hän vastasi siihen ja aloitti puhelun, totesin että olen näköjään vähemmän tärkeä kuin joku muu. Kiitin kohteliaasti ja poistuin paikalta.

Asiakaspalvelun peruskurssi: kun olet palvelemassa paikalla olevaa asiakasta, älä vastaa soivaan puhelimeen!

Olin kuitenkin kiltti, ja tein CV:hen hänen vaatimansa muutoksetpaiskoen uuden version maailmalle. En kai minä tässä mitään menetä.

Todettakoon kuitenkin tässä julkisesti, että minä en ole antanut mdm K.lle lupaa käyttää tuotostani esimerkkinä koulutuksessa. Enkä muuallakaan. Kyse on minun henkilökohtaisista tiedoistani, joiden jakelusta päätän minä!

Ugh, olen puhunut.

Osoite

Jos joku haluaa lähettää postia minulle, osoitteeni latinalaisilla kirjaimilla kirjoitettuna on (oletattavasti) seuraava:

Russia
199406 Saint Petersburg
Ulitsa Shevchenko 25/1
Room #619
Pasi Raatikainen

Venajaksi sama on jotensakin seuraava:

Russia (tama latinalaisilla, jotta kirje lahtee maasta ulos...)
199406, г.Санкт-Петербург
Ул. Шевченко д.25 корп.1 кв. 619
Раатикаинен Паси

En suosittele lähetettäväksi mitään, jonka ei halua katoavan...! En edelleenkään luota postin kulkuun saati jakeluun asuntolassamme.

Kylmä kangistaa nopeasti ja muita pohdintoja

Mitäpäs, mitäpäs

Keskiviikkona 24sep2008 opin jälleen uusia asioita "managerial economics"- luennolla. Tutustuimme kustannusasioihin, eli kiinteisiin ja muuttuviin kustannuksiin, keskikustannuksiin, marginaalikustannuksiin, kustannusyhtälöihin, ja yrityksen koon antamaan kustannussäästöön. Tämä kaikki edelleen matemaattisesti tarkasteltuina.

Lisäksi heittäydyimme vallattomasti tutkimaan täydellisen kilpailun, monopolistisen kilpailun, oligopolian ja monopolian saloja. Luennoitsia, rouva S, on epäilemättä täydellisen kilpailun kannattaja. Vaikka ajankäyttö lähtikin vähän rukkasesta, hän käytti aikaa kuvatessaan miksi monopolit ovat matemaattisestikin vaarallisia. Vapaa kilpailu on hänestä se, joka on autuaaksi tekevä asia.

Voi näitä idealisteja.

Tarkastellaan vaikkapa kilpailun aiheuttamaa kaaosta, joka riehuu Ameriikan yhdysvalloissa pankkisektorilla. Voitontavoittelu ja pelkkä taloudellinen pohdinta ovat ajaneet yritykset järkiperäisesti ja todellisessa maailmassa kestämättömään tilanteeseen.

Toinen esimerkki vapaan kilpailun todellisista vaikutuksista on Maailmanpankin edesottamukset. "Auttaessaan" kehittyviä maita yleensä lainoituksen ehtona on järjestelmällisesti kohdemaan markkinoiden vapauttaminen täydelliselle kilpailulle.

Tuotoksena on ollut useimmissa maissa oman maatalouden täydellinen romahtaminen ja maan joutuminen täysin ulkomaisen dumppauskaupan kohteeksi. Vapaa kauppa maiden välillä kun useimmiten tarkoittaa puolinäkyvän peilin kaltaista tilaa. Minä saan myydä vapaasti sinulle, mutta sinä et saakaan myydä vapaasti minulle. Kehittyvä maa joutuu kokemaan kaupan kilpailun kovuuden, mutta ei pääse itse nauttimaan kaupan tuomista voitoista. Pelisäännöt ovat kivoja, mutta kun kaikki eivät reaalimaailmassa niitä noudata. Valtioiden on kontrolloitava liiketoimintaa välillä aika reippaastikin ja suojattava omia strategisia sektoreitaan.

Pidettäköön Suomessakin ruokahuolto, energiantuotanto, yms. strategiset sektorit suomalaisomistuksessa ja tuotanto pyörimässä. Vaikka sitten taloudellisesti hieman kannattamattomastikin. Yhteiskuntarauhasta ja - turvallisuudesta joutuu ja kannattaa vähän maksaakin!

Kävelyä

Keskiviikkona kävin illan ratoksi kävelemässä vähän kaupungilla ja tutustumassa Letny- puistoon. Olipas hieno paikka! Pitkät käytävät, lukuisat patsaat, soittajat jne. antoivat syksyn lehtipuiden väriloistolle ihastuttavan lisän. Suosittelen!

Illalla oli mukava kävellä Nevskillä ja katsoa ihmisvilinää. Silmiin pistivät lukuisat rullaluistelijat, jotka pujottelivat ihmisten joukossa kuin rinteessä konsanaa. Katukäytävä on hyvässä kunnossa, joten vierintäkitkaa on ilmeisen vähän. Mukavalta näytti, mutten taida sittenkään tuoda omia luistimiani tänne. Tuleehan kohta talvikin. Ei tämä kaupunki sentään Singaporen rantapuiston kaltainen luistelupaikka ole. Muistoja, muistoja...

Josta tulikin, apropos, mieleeni. Ex-kolleega otti Singaporesta yhteyttä ja tarjosi työpaikkaa! Erään yliopiston Singaporessa toteutettavat MBA- ohjelmat kaipaavat johtajaa, ja minä olisin kai kelvannut?! Onpas heillä surkea tilanne, kun vilttiketjukin kelpaisi kentälle. Hetken aikaa mietin, mutta onneksi (?) järki voitti. Hoidetaan peli ensin kotiin täällä Venäjällä. Myöhemmin sitten...

Metro

Metrolla kotiin. Olin edesvastuuton ja otin metron rullaportaissa valokuvan! Metrohan on täällä strateginen kohde, jota ei saa kuvata. Taitaa tämäkin kaupunki olla alapuolelta yhtä emmentaalijuustoa, ihan kuten Moskova tai Helsinki. Maanalaiset tilat on suunnitelut osin siviili- ja osin sotiaalliseen käyttöön.

Tällaiset näennäissäännöt ovat ymmärrettäviä, mutta nykyisellä teknisellä kalustolla kuvaaminen on niin helppoa, että valvonta on täysin mahdotonta. Kyse on toki enemmän periaatteesta ja saadanhan sillä estettyä jatkuva ja voimaperäinen kuvatiedustelu.

Kustannuksia

Käteisen rahan olen nostanut seinästä käyttäen sekä Visa- että MasterCard- kortteja. Kummallakin näyttää olevan hyvin samanlaiset kustannukset. 10 000 ruplan eli noin 280 euron nostosta joudun maksamaan käsittelykuluja 9 euroa.

Ei ole ihan ilmaista, mutta vaivattomuus ja käteisin rahan säilyttämisen turvallisuus ovat toisessa vaakakupissa painavina punnuksina.

Olen hyvin onnellinen, että kotoa löytyy (ihme)naiseni, joka auttaa minua tarkastamaan korttilaskut ennen niiden maksamista. Näin pääsen kiinni kuluihin ja pystyn hieman kontrolloimaan, että maksan vain siitä mistä luulenkin maksavani. Kiitos, Prinsessa!

Ja sitten

Tässä tätä. Ja nyt kotiin sillä kylmä kangistaa nopeasti. Suomeksi sanottuna tiskaamaan aamiaisastiat ja lukemaan taloustieteitä. Illalla juoksemaan matolle PK- lenkkiä ja jälkeen suoraan pyörittämään, vaikka onkin lepoviikko. Teen noin 50% normaaleista harjoitteista ja jätän kaikki VK- osuudet pois.

Surullista kuultavaa, mutta elämä jatkuu

Surullisia tapahtumia

Kirjoittelen tätä tiistaina 23.9.2008 alkuillasta. Suomessa on tapahtunut jälleen kouluampumistapaus, johon luonnollisesti koko suomalaisen median mielenkiinto on keskittynyt. Sähköiset kirjoittelualustat ovat täynnä kiistelyä syistä ja seurauksista. Kaikki mahdollinen on asetettu pahaksi. Pääosaa esittävät:
- äidit
- mielenterveyshuollon tila
- poliisi
- ampumalainsäädäntö
- opetusryhmien koko
- 15 minuutin julkkikset
- verotus (ihan oikeasti!)
- tietokonepelit
- internet
- media
- äitien työssäolo
- metallimusiikki
- kauhuelokuvat
- markkinatalous
- YouTube
- päivähoidon laatu ja määrä
- muu, mikä....

Pitää toivoa, että nopealla aikataululla mahdollisesti tapahtuvat tapahtumaimitoijat saadaan estettyä.

Yhteisöllisyyttä pitäisi saada lisättyä kaikilla tasoille suomalaisessa yhteiskunnassa! Toisista välittäminen, toisten tekemisten seuraaminen ja sosiaalisen paineen luoma oman käyttäymisen säätely on nostettava keskustelun ja tekemisen keskiöön. Lisää resursseja koulujen kerhotoimintaa, urheiluseuroille, vapaaehtoistyöhön jne. Näiden kasvattamisen avulla useammille löytyy mielekästä tekemistä muiden kanssa.

Jos olisin kunnallivaaliehdokkaana, ottaisin käytöön tunnuslauseen "Tehdään yhdessä!".

Oma tanner

Sotapäiväkirjani sanavalinta ei oikein istu samaan viestiin edellisen aiheen kanssa. Joten käyttäen siviilisanastoa todettakoon, että yön tapahtumat olivat järkyttäneet herra Q:ta merkittävässä määrin. Eilen hän ilmoitti muuttavansa huoneesta pois, koska kyynisyyteni (kyynisyys? Tuota sanaa hän käytti.) oli shokeerannut häntä. Lisäksi hän oli kokenut että kohtelen häntä ali-ihmisenä. Eniten hän oli loukkaantunut siitä, että olenkin vain näytellyt olevani hyvin ystävällinen ihminen. Todellinen minä onkin kuulema raaka ja agressiivinen. Jaa- a. Pitänee kysyä Parolta.

Tänään, tiistaina, hän kuitenkin (onneksi) iloisin mielin ilmoitti että asuukin mielellään kanssani samassa huoneessa. Sopii minulle! Jos jokin asia vaivaa minua, pyrin sanomaan siitä heti. Käsittelyn jälkeen jätän asian taakseni. Näin myös tässä episodissa. No hard feelings, kuten ulkomaanpellet tapaavat sanoa. Herra Q on nimittäin oikein mukava ja hymyileväinen veikkonen.

Teatteriin

Pyysin eilen erästä paikallista tuttavaani neiti E:tä ottamaan selvää, tokko Marinskii- teatteriin on saatavilla opiskelijahintaisia lippuja. Ja kas, sain kuin sainkin tiedon että juu. On niitä. Halvimmat liput ovat 600 ruplaa. Kunhan ajankohta sopii, pitänee pyytää häntä hankkimaan liput.

Teatterilla on näet tiettävästi käytössään kaksoishinnoittelu, jolloin ulkomaalaiset maksavat korkeamman hinnan. Jos minä menen ostoksille, saattaa olla että joudun rikkaiden kategoriaan vaikka opiskelijarenttu olenkin.

Muuta kulttuuria

Tänään tutorini lähestyi minua yliopistolla kysyen, tokko venäjänryhmälläni on jo 17.10.2008 konventtiin ohjelma valmiina. Ilmeeni oli ilmeisesti näkemisen arvoinen, koska hän ystävättäriensä kanssa purskahti helisevään nauruun. (Mistä muuten johtuu, että varsinkin nuoret naiset liikkuvat laumoissa eli tokissa? Samaa laumakäyttäytymistä on toki havaittavissa urosten parissa, mutta vähäisemmässä määrin. ) Porinan jälkeen selville kävi seuraavaa. Perjantaina 17. päivä kello 17.00 alkaen meillä on yliopistolla opiskelijoiden konventti, johon jokainen venäjänkielen opiskeluryhmä valmistaa venäjänkielisen esityksen. Tanssia, laulua, teatteria tms.

Meidän opettajamme ei ole asiasta tullut maininneeksi, mutta nytpäs tiedämme tämänkin asian. Olen jo suunnitellut, että me esitämme pantomiimikohtauksen Repinin taulusta "Volgan lautturit".
Minä voin olla köysi.

Kuluvan viikon viikonloppuna meillä on toinenkin ilta- (lue: yö) tapahtuma. Lauantai-illaksi reippaat paikallisopiskelijat ovat varanneet erään paikallisen soittoruokalan käyttöömme. Paikalle raahataan muutama tiskijukka, pari yhtyettä- ja oletettavasti paljon viinaa, laulua ja naisia. Olen päättänyt yllättää nuoriso-osastolaiset ja liittyä mukaan kekkereihin. Kello 23.00 aloitetaan...

Liiketoimintaa

Kävin tiistaina iltapäivällä vihdoinkin tapaamassa erästä suomalaisen liike-elämän edustajaa. Tämä tapaaminen on sovittu jo viime viikolle, mutta jouduin siirtämään sen tälle viikolle vatsatautini takia.

Keskustelimme teollisuuden sektoreista, ja niiden mielenkiintoisuudesta suomalaisesta näkökulmasta. Sain hyviä vihjeitä siihen, minkä alan yrityksiä kannattaa lähestyä työpaikkatoivein, jos haluaa olla mukana kehittyvässä liiketoiminnassa.

Katunäkymää

Kävellessäni iltapäivän tapaamiseemme, otin valokuvan kadulta tämän blogin lukijoiden riemuksi. Kuvassa on on parvi linja-auton odottelijoita.






Päivän anekdootti

Hassuna anekdoottina iltapäivän tapaamisestamme jäi mieleen, että Medjedev on kertonut Venäjän keskittyvän 4 x IN asioihin:

• investments
• institutions
• innovations
• infrastuctures

Pahat kielet kertovat, että hän jätti sanomatta kaksi todellista IN(/M)- sanaa: invasions ja imitations. :)

Otteita sotapäiväkirjasta, osa I

Vihollistapahtumia ajalla 21sepD2008 - 220945Dsep2008

Yksikkömme oli ryhmittynyt tukikohta-alueelleen huoltoa ja lepoa varten. Koska vastuualue oli rauhallinen, yksikön vartiointi oli minimissään.

220215Dsep2008 oman yksikön tiedusteluosasto sai ensin ääni- ja lopulta näköhavaintoja vihollisesta. Alussa vihollisen panssaroimaton huolto- ja tukiyksikkö käytti tietokonepohjaisia päätöksentekojärjestelmiään omalla tukikohta-alueellaan. Seuraava vihollishavainto tuli 220220, kun vihollisen panssaroimaton huoltoyksikkö lähti marssille kohti maastonkohtaa "keittokomero". Tässä vaiheessa oman yksikön valmiutta nostetiin ja lähipuolustusalueen pesäkkeet miehitettiin. Tiedustelua jatkettiin jatkuvalla kuulostelulla.

220222 satiin varmistettu havainto, että vihollinen oli aloittanut astioiden tiskaamisen. Koska tämä oli selkeästi tulitaukorikkomus, tehtiin yksikössä hälyytys. Toimeenpano-osasto ISKU määrättiin lähtövalmiiksi ja epäsuoran tulen yksiköt saatettiin tulivalmiiksi. Tulitukiyksikkö TERÄ siirtyi valmisteltuihin sivustatuliasemiin.

220223 ISKU lähti liikkeelle ja aloitti hyökkäyksensä suoraan liikkeestä. Ensimmäinen porras pääsi murtokohtaan oman tulen turvin ja aloitti vihollisen ryhmityksen vyöryttämisen. ISKUn päättäväinen verbaalisen tulen käyttö lamaannutti vihollisen toiminnan hetkellisesti. ISKU pyrki käyttämään perusargumentaationaan kellonaikaa. Puoli kolmelta yöllä ei tiskata astioita.

Vihollinen kykeni kuitenkin jatkamaan omaa toimintaansa yllättävän nopeasti. Sen epäsuoran tulen yksikkö avasi tulen viittaamaalla oman yksikkömme nukkumaanmenoaikaan kello 22.00, jonka vihollinen katsoi olevan "epänormaalin". Epäsuora tuli oli kuitenkin epätarkkaa eikä vihollinen pystynyt edes häiritsemään oman yksikkömme toimintaa. ISKU jatkoi tulitustaan samalla argumentaatiolla kiihdyttäen tultaan.

220225 tulitukiyksikkö TERÄ avasi tulensa käyttäen valittuja englanninkielisiä kirosanoja.

Eteentyönnetyt tulenjohtoyksiköt havaitsivat tulen osuvan maaliinsa ja tulen tehon olevan riittävän. 220227 sekä ISKU että TERÄ irtautuivat tuliasemistaan porrastetusti. Tiedusteluyksiköt jätettiin toiminta-alueilleen.

220232 tuli tiedustelutieto, että vihollisen huoltoyksikkö oli lamautettu. Vihollinen aloitti vetäytymismarssin ensin kohti vessaa ja sen jälkeen omalle tukikohta-alueelleen.

220242 saatiin vahva äänihavainto vihollisen ryhmittymisestä lepoon. Kuorsaus oli jatkuvaa. Vihollisen johtamis- ja päätöksentekolaitteet oli jätetty toimintavalmiuteen vihollisen sänkyyn, mutta miehittämättöminä.

Oman tukikohdan valmiutta laskettiin asteittain siten, että vasta noin 220500 komentoyksikkökin määrättiin lepoon.

Omat tappiot: yksikkö määrävahvuinen, toimintakykyinen mutta väsynyt.
Vihollisen tappiot: vihollinen edelleen levossa 220943, ei näkyviä vammoja.

220950Dsep2008 vihollisen pääjoukko on lähtenyt liikkeelle. Toiminta jatkuu.

Päivän mietelause

Lainaten mietelauseiden Nevan Matti Nykäsen sanoja, kaikesta huolimatta "Tämä on hyvä ikä, paras ikäni nyt".

Sunnuntain kaupunkikierros Pietarissa

Väärinkäsitys

Olen suosittu henkilö! Aamulla minulle yritettiin ensin soittaa. Kun en vastannut, niin hetken kuluttua ovelle koputettiin. Novogorod:in matkan ilmoittautumisessa oli tapahtunut ilmeisesti jonkinsortin väärinymmärrys. Kansainvälinen toimisto luuli, että olen lähdössä heidän kanssaan retkelle. Luulo ei ollut kuitenkaan tiedon väärti. Olin kysellyt matkasta lisätietoja, mutten ollut ilmoittautunut retkelle. Pidän sen minkä lupaan, ja jos olisin sanonut lähteväni matkalle, olisin toki sinne mennyt. Mutta kun en ollut, niin en.

Mutta tällä kertaa näin. Onneksi sain selvitettyä asian neiti K:n kanssa!

Ermitaasi

Olin näet suunnitellut käyttäväni sunnuntain tutustumalla Pietariin ja ennenkaikkea Ermitaasiin paremmin. Kävelin asuntolalta keskustaan Ermitaasin avautumisaikaan tähdäten.

Hämmästyksekseni Strelkalta alkaen silloilla ja risteyksissä oli lukuisia poliiseja. Heidän läsnäolonsa kävi ymmärrettäväksi saapuessani Dvortsovaja Ploshchad:ille. Alkamassa oli (ilmeisesti) nuorisolle tarkoitettu juoksutapahtuma, jonka liikenteenohjaukseen sinivuokot oli määrätty. Koetin kysellä aukiolla tarkempia tietoja juoksusta, mutta valitettavasti kaikki puhuttamani henkilöt saatuivat olemaan kielellisesti rajoittuneita. Jos olisi ollut mahdollista, olisi ollut mukava osallistua juoksuun!

Tuloni museolle oli hyvin ajoitettu. Edessä ei ollut pelkäämääni jonoa, vaan pääsin suoraan lippukassalle. Sain opiskelijakortilla ilmaisen lipun, vein päällysvaatteet säilytykseen ja suunnistin siperialaisten artifaktien osastolle. Olin suunnitellut keskittyväni vain tähän osaan museota. Onhan koko kompleksissa 350 huonetta ja noin 3 000 000 esinettä. Kaikkien huoneiden kierto on noin 10 km mittainen lenkki!

Osastolla koin sekä onnea että epäonnea. Harmikseni suurin osa näytelyhuoneista oli suljettu, joten pääsin tutustumaan vain yhteen käytävään. Mutta siihen sitäkin paremmin! Lähestyin erästä nuorta naista kysyäkseni erään vitriinin sisällöstä tarkemmin. Tekstit kun olivat vain venäjäksi. Suureksi riemukseni hän a) puhui englantia, b) kertoi vitriinin kyltin sanoman ja c) kertoi vitriinistä paljon enemmänkin. Hän oli nimittäin arkeologian ja kulttuuriantropologian opiskelija, joka oli lähdössä seuraavalla viikolla tutkimusmatkalle Siperiaan! Sunnuntain hän vietti tutustumalla näyttelyyn ja tekemällä joitakin muistiinpanoja. Ilman suurempaa houkuttelua sain yksityisen tunnin mittaisen kiertokävelyn ao. osastolla! Opin mm., että paleontologisella kaudella siperialaiset heimot olivat matriarkaalisia! Meso- ja neoliittisella kaudella ne kuitenkin muuttuivat patriarkaalisiksi. Tämä näkyy esimerkiksi heidän taiteessaan.

Sain osastolta muutamia mahdollisia ideoita tatuoinneiksi... Katsotaan ovatko ne edelleenkehittämisen arvoisia.

Toki etsiessäni reittiä ulos museosta, tarkastelin muitakin taideaarteita. Nappaisin oheisen kuvan ns. Jordan:in portaikossa.

Dostojevskin Pietarissa

Herkullisen vietnamilaisen lounaan jälkeen vaelsin tutustumaan Dostojevskin "Rikos ja rangaistus"- romaanin tapahtumapaikoille ns. Heinätorin kulmille. Oli henkisesti hienoa upota kirjaimellisesti tarinan keskelle. Samoilla kaduilla on myös useita asuntoja, joissa kirjailija itse asui. Heinätori oli 1860- luvulla raju ja rujo paikka asua. Vastasyntyneitä myytiin ammattikerjäläiselle fyysistä vammauttamista varten ja 10-vuotiaita prostituoituja sai ostaa yöksi 50 kopeekalla. Tuhannet ihmiset nukkuivat ulkona, palelivat nuotioiden vieressä ja myivät mitä tahansa leivästä ja votkasta. Ei ihme, että seuraavaan vuosisataan mennessä kansa nousi vallankumoukseen ja bolshevikit saivat voiton.

Lippuja balettiin

Samoilla kulmilla on myös Marinskii- teatteri. Yritin ottaa Nevskillä sijaitsevassa lipputoimistossa selvää, josko balettiesityksiin saa opiskelijahintaisia lippuja. Vaikka sain avukseni sujuvaa englantia puhuvan venäläisen herran, ei vastausta tullut. Kaikki erilaiset yritykset saivat vastaukseksi ainoastaan vastakysymyksen: mihin näytökseen haluat lipun?

Joko myyjänaisella oli huono päivä, tai sitten alennus riippuu voimakkaasti esityksestä, istumapaikasta ja päivämäärästä. Koetan jatkaa selvittelyä, sillä kyllähän Pietarissa balettia ja oopperaa on koettava!

Ai niin. Marraskuun 19. päivä kaupuunkiin tulee esiintymään myös vanha kunnon Jean Michel Jarre! Liput 1000 - 10 000 ruplaa. Tämän sain selville toisella lippukioskilla kaupungilla. Näin kioskin seinässä Oxygenen levynkannen ja päivämäärän. Jälleen paria nuorta venäläistä lähestymällä sain lisätiedot myyjämaatushkalta.

Jostain syystä maatushka tosin suuttui meihin! Olisiko kovaäänisellä keskustelullamme lippuluukun vieressä ollut syytä asiaan, mutta joka tapauksessa lippuluukku paiskattiin kovaäänisesti ja mielenosoituksellisesti kiinni. Lipunmyynti päättyi kaikkien osalta siihen... :)

Lukko siltaan ja kohti yhteistä elämää...

Päivän viimeinen paikalliskulttuurilöytö oli riippulukko sillassa. Venäläisillä rakastavaisilla on tapana sinetöidä liittonsa kaiverruttamalla nimensä riippulukkoon, kiinnittämällä lukko sillankaiteeseen (ja heittämällä avain jokeen?). Oi, kuinka romanttista...

Voittajan olo Neuvostoliitossa

Neuvostoliitossa

Lauantaiaamupäivä osoitti riemukkaasti ettei Neuvostoliito ole mihinkään kadonnut. Käydessäni viikon pitkällä lenkillä (100 min), juoksin teollisuusalueen halki. Erään suuren tehtaan portin yläpuolella oli neljä suurta pyöreää kilpeä. Ensimmäisessä oli tehtaan nimi, kahdessa seuraavassa ylväästi poseeraava Lenin ja neljännessä - CCCP. Mitäpä niitä tekstejä jokaisessa vallankäänteessä muuttelemaan. Jos ja kun historian pyörä kääntyy taas takaisinpäin, niin tehdas on edelleen ajantasalla :)

Päivän toinen "tervetuloa itään"- episodi tapahtui imurin kanssa. Kävin etsimässä 5. kerroksesta yhteistä imuriamme ja löysinkin sen. Aloittaessani imurointia ihmettelin kun rakkine ei toimi. Hetken asiaa tarkasteltuani huomasin virtajohdossa jotain hämmentävää. Ilmeisesti edellinen käyttäjä oli kaivannut koiraansa. Hurtan sijaan hän oli ulkoiluttanut imuria hinaten sitä perässään johdosta, lopputuloksena kaapelin katkeaminen suojavaipan sisällä. Suureksi mysteeriksi jää, miten kaapelit olivat tulleet suojavaipan ulkopuolelle ja katkenneet. Toki blogiin olisi saanut jännittävää kirjoitettavaa jos olisin käpelöinyt johtoa töpselin ollessa edelleen seinässä.

Vein imurin takaisin, ja siellä se on edelleen käyttöönotettavana käytävällä. :O

Luolamiehenä lähdin metsästämään uutta imuria. Löysin alakerrasta remonttimiesten jäljiltä toisen imurin, jonka nappasin mukaani mitään kyselemättä. Usein on parempi pyytää anteeksiantoa kuin lupia! Heti kun käynnistin imurin huoneessamme, ryntäsi paikalle seuraava puhtauden kannattaja herra Z pyytäen imuria seuraavaksi itselleen. Tähän en kuitenkaan suostunut. Jos Z ei palauttaisi imuria paikalleen, ongelma olisi minun. Niinpä hänen (ymmärrettävistä) vastusteluistaan huolimatta kannoin imurin koko matkan takaisin alakertaan ja laitoin huuverin takaisin alkuperäiselle paikalleen. Pilatusmaisesti pesin käteni tulevaisuuden tapahtumista. :)

"Takaisin itään"- episodi numero 3 tapahtui lakanoiden kanssa. Yllättäen käytävän ilmoitustaululle oli lauantaiaamuna ilmestynyt lappu, jonka mukaan lakanaoita vaihdetaaan tänään huoneessa 500. Hilipatihippaa paikalle, jossa (yllätys, yllätys) ei ollut ketään paikalla.

Asuinkumppanini herra Q lähti tiedustelumatkalle ja törmäsi sattumoisin siivoajaan toisaalla rakennuksessa. Pienellä painostamisella Q oli saanut naisen palaamaan huoneeseen 500. Pikaisella toiminnalla saimme kuin saimmekin lakanat ja pyyhkeet vaihdettua! Oi tätä puhtauden ylistystä: imuroidussa huoneessa puhtaat lakanat!

Voitto

Päivän voittojuhla oli lähes sananmukainen. Lenkillä törmäsin (virtuaalisesti) kahteen naiseen, jotka olivat pystyttäneet jonkun kilpailun rastipisteen kadunristeykseen. Heilä oli mukanaan kaksi lippua, joista toinen oli musta-valkoruudullinen maalilippu. Juostessani heidän ohitseen yritin saada lipunheilautuksen. Huutelin heille kannustavasti "Finnish? Did I win?" ja nostelin käsiäni ylös kuin Viren konsanaan. Ensimmäisellä ohituksella lopputuloksena oli vain hämmentyneitä katseita. Palatessani samaa reittiä takaisin tunnin kuluttua, he olivat jo tilanteessa melkein mukana. Nyt sain samaisen pelle-esityksen palkaksi pari vaivaantunutta hymyä.

Päivän mietelause

Oletteko koskaan tulleet ajatelleeksi, että puolet maailman ihmisistä ovat keskimääräistä tyhmempiä?

Opintoa, kulttuuria, urheilua ja entropiaa

Opintoa

Perjantaina yliopistolle talousjohtamisen tunnille. Meillä oli ollut keskiviikkona tuntikoe, johon en päässyt mukaan vatsataudin takia. Kysyin luennoitsijalta miten teen, kun minulta jää saamatta tuosta kokeesta 0-5 pistettä. Pisteet vaikuttavat kurssin loppuarviointiin. Vastaus oli: et mitään. Kun et ollut paikalla, niin et ollut paikalla. Elämä on, vaikkei dna täällä mainostakaan.

Onneksi nyt perjantaina oli toinen tuntikoe, jossa kysyttiin mm. seuraavantyyppisiä kysymyksiä:

Which of the following is not a determinant of the price elasticity demand for a good?
a. the availability of related products
b. the percentage of one’s income spent on that good
c. the time frame over which decisions are being made
d. the overall level of one’s income
e. none of the above

Kaipa sain sentään jonkun säälipisteen lakkariini. (Mikähän tuo lakkari muuten on?) Ylläolevaan kysymykseen en tiedä vastausta... :) Luulen että oikea vastaus on "kanada".

Luennoisija on ihan tietäväinen, mutta hänellä on selvästi ongelmia englanninkielen kanssa. Termit heilahtelevat (revenue vs. profit) ja toisinaan on vaikea ymmärtää mitä hän tarkoittaa (good vs. goods). Lisäksi roolin hakemisen kanssa on ongelmia iän takia. Hän on varmaan enintään 30-vuotias, ja luokassa on muitakin huru-ukkopataljoonaan kuuluvia kuin minä. On vaikea opettaa vakuuttavasti, jos osa opiskelijoista vanhempia ja heillä huomattavasti enemmän todellista liike-elämässä saatua työkokemusta kuin itsellä. Teoriat antavat vain konteksiriippumatonta tietoa käyttöön.

Olisin toki luennoilla hiljaa mutta kun:
- aihe kiinnostaa ja haluan ymmärtää
- olen lähdekriittinen eikä luennoitsija anna kalvoissaan lähdetietoja. Teorioiden luotettavuuteen on vaikea ottaa kantaa, joten suhtaudun niihin akateemisen kriittisesti
- olen itse opiskellut alaa ja kouluttanut alan soveltamista eritasoisille johtajille
- olen itse tottunut siihen, että opettaessani minua arvioidaan koko ajan. Opettajalle on hyväksi, että hänen oppejaan ei oteta vastaan nielemättä!

Lopputuloksena on, että vedämme luennoitsijan kanssa välillä köyttä. Onneksi (?) annan lähes aina periksi, etteivät luennot menisi piloille.

Hauska yksityiskohta on, että säännöllisesti luennon jälkeen eteen muodostuu venäläisistä opiskelijoista koostuva ryhmä, jolla on kovasti asiaa luennoitsijalle.

Kulttuuria

Perjantaina huomasin tiedekunnan ilmoitustaululla ilmoituksen Ars Nova- kerhon ensimmäisestä tapaamisesta. Paikalla oli noin 10 venäläistä opiskelijaa, joiden kera katsoin videotykillä Charles Chaplin:in Kaupungin valot- elokuvan. Elokuvan lopuksi keskustelimme elokuvasta, sen tunnelmista ja loppukohtauksen merkityksestä. Vaikka turina olikin hieman kankeaa, tapahtuma oli hieno yritys nuorilta opiskelijoita! Menen ilman muuta seuraavankin kerran paikalle. Ideana on toisinaan katsoa elokuvia, toisinaan keskustelemme kirjasta, kun taas joskus joku voi esitellä lukemansa kirjan siihen sopivan musiikin kanssa jne.

Muitakin kulttuuritapahtumia olisi yliopistolla tarjolla. Varsinkin salsatunnit näyttävät olevan suosittuja. Yksi venäläinen opiskelijatar tosin sanoi, että hän ilmoittautui mukaan tietämättä mitä salsa on. Nyt kun hänelle on kerrottu siitä tarkemmin, hän haluaisi perua osallistumisensa...?

Minä en taida mennä tanssimaan, kun noita vasempia jalkoja on sattunut tulemaan tehtaalta toimitusvaiheessa kaksi. No tottapuhuen aika ei oikein riittäisi tanssimiseen, kun tunti olisi kerran viikossa. Jo nyt 5 iltaa viikossa on varattuina ja joskus pitää varmaan levätäkin. Prioriteetit kuntoon!

Urheilua

Torstai-illlan huipennus oli pyöritystunti. Menin taas paikalle 10 min etuajassa, jotta sain ajettua pienellä vastuksella PK- harjoitetta alle. Itse tunti oli vain 45 minuttia, mutta sain näin yhteensä 55 min suorituksen.

Mukavaa pyörityksessä on musiikin ja verenmaun (juu-juu, tunti oli "recovery", mutta ohjaaja teettää aika kovalla temmolla enkä minä tietenkään osaa oma-aloitteisesti höllätä) lisäksi näkymät... Kun asettuu pyöränsä kanssa vähän takariviin, on mäkiä ja kukkuloita mukavasti näkyvillä. Ainakin meidän salillamme osallistujajoukko kun on naisvoittoinen :)

Perjantaina iltapäivällä salille tekemään normaali sarja. Kaikkea 4 x 15 sarja 60 sek sarjapalautuksella:

• hack- kyykky (reidet)
  
• jalkojen nostot roikunnassa (vatsat)
  
• kulmasoutu (selkä)
  
• scott- hauiskääntö (koukistajat)
  
• penkkipunnerrus (rinta)
  
• ranskalainen punnerrus (ojentajat)
  
• jalkojen koukistajat laitteessa (reiden takaosa)
  

Ohjelma pyrkii olemaan anaerobinen kestävyysvoimaa kehittävä. On mukava huomata harjoituskerrasta toiseen, että painoja voi lisätä pikkuhiljaa. Nyt tosin taisi tulla pieni tasanne, jolla pitää pysyä vähänaikaa samoissa painoissa.

Vaikka peruskuntokausi on tässä syksyllä vasta saatu alkuun, alkaa päässä jo pyörimään seuraavan kesäkauden kilpailut. Niitä pohtiessa on paljon helpompi saada itsensä lenkille ja harjoittelemaan.

Niinpä pohdinnan alla on mm. minkä maratonin valitsen 2009 pääkilpailuksi? Kun näyttää siltä, että Tukholmasta palautuminen kestää vain 6 kk, niin tokihan seuraavalle maratonille on lähdettävä... :) Oletan nimittäin, että kynteni ovat kasvaneet takaisin marraskuun loppuun mennessä. Juoksun jälkeinen tiputuskaan ei enää kaiherra mielissä. Voipahan ainakin todeta, että "Tukholmassa tuli temmellettyä"!

Kenties joku loppukesän kotimaisista juoksuista (HCM, Maarianhamina, Hanko) tai sitten vaikka Berliini tai Frankfurt. Pitää varmaan vaan ilmoittautua. Sitten sekin on taas lyöty lukkoon.

Muut mahdolliset kilpailut pitää katsoa lähempänä kesää. Kolmen lajin yhdistelmät kiinnostavat... ja pelottavat.

Suttua, huttua ja entropiaa

Asunnolla illalliseksi polentaa, raejuustoa, hyvin suolaista letitillä olevaa juustoa sekä alkoholitonta olutta. Jälkiruoaksi marjaviineri. Oluen kanssa EN juonut mehua, kuten eräs tuntemani ja kovasti kaipaamani naishenkilö tekee! :=)

Onneksi työpöytäni (lue: ruokapöytäni) on sijoitettu siten, että istuessani selkäni on asuinkumppanin huoneenosaan päin. En joudu katselemaan entropian kasvamista universumissa...

Kansainvälinen toimisto kyselee ja herra R kirjoittelee

Tiedekunnan kansainvälinen toimisto on lähestynyt meitä opiskelijoita kahdella kyselyllä sekä matkaehdotuksella. Säilyttääkseni täydellisen luottamuksellisuuden, kirjoitan kyselyihin vastaukset tähän blogiin. Ainoastaan oikeutetuilla henkilöillä on oikeus lukea eteenpäin.

Kysely viime lauantain kansainvälisestä tapahtumasta

Toimisto pyysi antamaan avointa palautetta sähköpostilla. Alla kopio omasta vastauksestani.

"Next time please try to give some briefing for us, international students, beforehand about what procedures your students must do before going abroad.

For example:
- how the course validation works? Do they validate courses at foreign university before or after the course work?
- can they select any course they like following the regulations of Russian universities?
- do they get any allowance or grant when going abroad?

The more understanding we would have on their situation, the more relevant information we would be able to provide them on the spot.

And then next time, please let us know in more detail, what is expected of us. This time I really thought, that we will RECEIVE information, and not that we will PROVIDE it. If I knew this, I would have requested my home university, LUT, to send more information, presentation slides etc.

But all in all, I found the event very pleasant."

Kysely orientaatioviikosta

Alla oleva viesti tuli sähköpostilla samaisesta toimistosta. Olen kirjoittanut omat vastaukseni viestin sisään.

"We are very interested in constant improvement of our work and would be very grateful if you give us some feedback on pluses and shortcomings of the “Introduction Week” you have just participated in.

1. Please, feel out this application form by putting marks (from 1 = very bad to 5= excellent):

Рrogram content: 3
Russian Crash Course: 3
Visits to companies: 2
The quality of the booklet: 4
Buddies’ assistance: 5
International Office’s assistance: 5

2. Please, answer the following questions:

Did you like the balance between cultural and “business” components?:
I would have preferred to spend more time on cultural events. Even a visit to some theatre, opera or ballet would have been nice. Business excursions were a bit out of place. I understand that your business partners want to promote their companies and products, but that could be done later.

Was this week really useful for you?:
Yes it was. When I have discussed with other students who arrived after the orientation week, they seem to be a bit lost.

Was it what you expected? What would you add?:
This is more or less what I expected. One might add a trip or two to some big supermarkets together. There are some basic utensils everyone most purchase, such as pots, knives and glasses. This way we would learn where those shops are while getting the products.

Have you already undertaken such courses anywhere? What was better there?:
Yes I have, and your's was better.

Would you recommend participation in IW to prospective exchange students coming to GSOM?:
Definitely I would.

Uusi blogi
Ystäväni herra R on aloittanut oman bloginsa kirjoittelun. (Tuossa virkkeessä on yksi virhe. Etsi se!) Hänkin tarkastelee elämää Pietarissa opiskelijan näkökulmasta. Blogi löytyy osoitteessa http://setback.net/nevskoeice/viewforum.php?f=2

Vastaus: Virkkeen virhe on kohdassa "ystäväni". Eihän minulla ole ystäviä. Aivan kuten ei herra R:lläkään. Tästä keskustelimmekin viimeksi salilla käydessämme. Yrittäjyys-kurssilla opiskelijoita oli pyydetty kirjottamaan essee aiheesta "Mitä on yrittäjyys ja miten minä sovin kuvaan?". Herra mainitsi omassa kirjoitelmassaan, että "hänen ystävänsä ovat asiasta xxx mieltä yyy". Samanlainen virhe kuin minullakin... :)

Jännittävää tarinaa
Yrittäjyys- kurssin pitäjän kohtalo on, asiasta puheenollen, mielenkiintoinen. Ensimmäinen luento piti kuulemma olla tämän viikon maanantaina. Opiskelijat olivat istuneet luentosalissa odottaen ameriikan lahjan maailmalle (kyllä, luennoitsijatar tulee Amerikan Yhdysvaltojen Piilaaksosta!) saapumista paikalle. 45 minuutin kuluttua heille tultiin kertomaan, että luennoitsijaa ei löydy mistään! Hän oli saapunut kaupunkiin edellisenä iltana ja kirjautunut hotelliin. Aamulla hän oli kadonnut eikä hotellin henkilökuntakaan tiedä missä hän on.

Katsotaan miten tarina jatkuu...

Markkinateoriaa ja hinnoittelua

Murr

Heti alkuun murr-murr aihe, roskakuilun käyttö. Asuntolassa on roskakuilu, johon jätteet tuupataan. Onneksi asumme 6. kerroksessa emmekä maan tasalla. Singaporessa asuimme roskakuilun vierressä pohjakerroksessa. Kaikki roskat tippuivat luonnollisesti asuntomme viereen kuilun pohjalle. Tämä herkkukauppa houkutteli paikalle torakoita, joita juoksenteli riemuksemme myös meidän asunnossamme.

Täällä samaa suoranaista ongelmaa ei ole, mutta ongelmana ovat opiskelijat. Kuilun syöttöaukko on hieman ahdas, ja johtaa pieneen mutkaan. Varsin usein kun joku on käynyt laittamassa (liian suuren) roskapussin kuiluun, pussi jää syöttöaukkoon eikä tipu alas. Seuraava sankari työntää oman pussinsa perään, ja nyt kumpikin on jumissa kuilussa. Lopulta pusseja on niin paljon tursuamassa kuilusta ulos, että seuraavat veijarit laittavat pussinsa - laittialle kuilun viereen. Niin kuin pussit jollakin maagisella tavalla itse lentäisivät kuiluun yön pimeinä hetkinä.

Rakkaat opiskelijat, Dobby ei asu täällä! Malfoy vapautti hänet jo kauan sitten. Laittakaa itse omat roskanne kuiluun. Jos ette ole huomanneet, kuilun vieressä on säilytettävänä pitkä metallitanko, jolla roskat VOI TYÖNTÄÄ kuiluun. Reippaasti vain. Palkinnoksi saatte rytmikästä kolinaa, kun olutpullonne kimpoilevat seinämistä alastippuessaan.

Markkinateoriaa ja hintoja

Lähdin liikkeelle kauppoihin ja tapasin matkalla parturi-kampaajani, opiskelijatar S:n. Hän kertoi, että "manageria economics"- luennolla oltiin käsitelty markkinateoriaa. Toivottavasti luentomonisteet tulevat saataville yhteiseen sähköpostiosoitteeseen. Tämän viikon perjantaina meillä on samalla luennolla pieni monivalintakoe. Kiva nähdä ensimmäistä kertaa millaisia kokeet ovat täällä. Toki haluan valmistautua kokeeseen. Opiskelemassahan täällä ollaan!

S kertoi myös saaneensa oman viisuminsa. Muutama kerta sitten väitin, että suomalaisopiskelija herra V olisi maksanut pikaviisumistaan 7 000 ruplaa. Tämä ei pidäkään paikkansa - hinta oli ollut 6 900 ruplaa. S maksoi omastaan, siis täysin samanlaisesta viisumista, 8 000 ruplaa. Hänkin luonnollisesti ilman kuitteja... Aikaa viisumin hankintaan oli mennyt noin viikko. Hinnoitteluperiaate tuntuu olevan tässä(kin) palvelussa varsin joustava.

Jatkoin matkaani ja kävin apteekissa ostamassa ibuprofeiinia. Heillä oli tarjota erilaisia valmisteita. Pohdin hankintaa kahden tuotteen välillä, kumpikin 200 mg valmiste. Tuote A on ulkomailla tehty, ja sisältää 10 kappaletta kapseleita. Hinta 74 ruplaa. Tuote B on venäläinen ja sisältää 20 kappaletta tabletteja. Hinta 7,40 ruplaa. Hinta oli tuotteella B siis 1/20 osa ulkomaalaiseen valmisteeseen verrattuna. Vaikka saankin muhkeaa aikuisopintorahaa, tyydyin paikallisvalmisteeseen.

Kaupassa huomasin, että minulla on NÄLKÄ. Hyvä merkki, elimistö alkaa palaamaan normaaliin toimintamalliin. Banaanit, raejuusto, maito ja tiskiaine kainalossa palasin noin 150 ruplaa köyhempänä asuntolaan. Yksi euro on tällä hetkellä noin 35 ruplaa. Maitotuotteita on saatavilla hyvä valikoima, ei voi valittaa.

Kaikkiaan ruoka on jonkin verran edullisempaa kuin Suomessa. Valu- periaatteella sanoisin että normaalit ruokaostokset ovat 20% edullisempia täällä kuin armaassa koti-Suomessa.

Selityksiä: a) kyllä, olen patriootti ja b) valu = vaimo luulee.

Surkea olo

Tiedotus lukijoille. Alla oleva kappale sisältää lauseista, jotka saattavat järkyttää herkimpiä henkilöitä.

Yö meni osittain huonosti, osittain hyvin. Vatsa oli sekaisin, mutta en sentään oksentanut. Ripulin takia kävin kuitenkin vessassa kymmenkunta kertaa. Aamuyöstä alkoi päänsärky osoittaa tulemisen merkkejä, joten aloin juomaan vettä joka vessassakäynnin jälkeen. Aamulla herätyskello herätti minut kello 07.00, mutta totesin oloni aivan liian heikoksi lähteäkseni liikkeelle. Ilmoitin asiasta opiskelijatoverille. Samoin ilmoitin olevani sairas eräälle suomalaisen liike-elämän edustajalle, jonka kanssa olin sopinut tapaamisen keskiviikon iltapäivällä. Sen jälkeen nukuinkin aamupäivän sikeästi.

Iltapäivällä laitoin itselleni veteenkeitettyä puuroa sekä hunajalla terästettyä lämmintä vettä. Pian tämän jälkeen vastsa meni sekaisin uudestaan, tuli heikko olo ja nukuin jälleen jonkin aikaa.

Nyt olen ottanut särkylääkkeen, jotta voisin mennä kauppaan ostamaan maitoa sekä apteekkiin ostamaan särkylääkettä :). Eiköhän se tästä.

Yritän vain kuulostella, onko aiheuttajana elinen ruoka, vai onko mahdollista että olen saanut jos tässä vaiheessa pietarilaisesta vesijohtovedestä Giardia lamblia- parasiitisen bakteerin. Bakteeri aiheuttaa myös ripulia. Olen käyttänyt vesijohtovettä hampaanpesuun ja ruoan laittoon. Kuitenkin ruoat, joiden kanssa syön veden (esim. polenta) olen laittanut pulloveteen. Samoin kaiken juotavan nesteen nautin pullovetenä. Kaupungin vesiputkisto on niin huonossa kunnossa, että vettä ei voi juoda. Putkistosta irtoaa myös raskasmetalleja. Kivaa.

Keittiökomeromme on ihan asiallisesti varusteltu. Pieni hella, jääkaappi, pesuallas ja hieno vedenkeittimeni tarjoavat perusruoanlaiton edellytykset.


Kuuntelen Russkoe Radio:ta (107,80 MHz) ja odottelen särkylääkkeen vaikutusta. Radioasemia on löytynyt aikan mukavasti. Neljä asemaa ovat olleet enemmän kuuntelun kohteenani:

• Russkoe Radio
• Radio Maximum (102,80)
  
• Radio Europa+ (100,50)
  
• Radio Retro (88,00)
  

Korruptiosta vatsanväänteitä

Keskustelin erään suomalaisen opiskelijan kanssa kadulla tässä yhtenä päivänä viisumiasioista. Hänellä oli tarve päästä käymään Suomessa nopeutetulla aikataululla, joten hän turvautui pikaviisumiin. Koska hän on opiskelijana samassa yliopistossa, hän tarvitsee samanlaisen opiskelijaviisumin kuin minä.

Hankittuaan samat perustiedot, HIV testin jne., hän antoi 7 000 ruplaa (sinäänsä outoa, koska minulle sanottiin 8 000 ruplaa...) käteen yhdelle yliopiston henkilökunnan jäsenelle. Mitään paperia tai kuittia ei tehty. Ja kas, seuraavana päivänä hänellä oli passissaan pitkäaikainen opiskelijaviisumi... 400 ruplan hintaan samaan työhön menee 8 viikkoa. Ja sitten motivaatio-hygieeniateoriassa sanotaan, ettei rahapalkka toimi motivaattorina :) Täytynee minunkin tarkastaa oletuksiani.

Toki en suostu uskomaan, että korruptiolla olisi mitään tekemistä asian kanssa. ;)

Harmittavasti tänään iltapäivästä alkaen vatsa on oireillut huolestuttavasti. Saa nähdä pitääkö yöllä ajaa posliinirekkaa :( Ei olisi pitänyt käydä syömässä siinä arabialaisessa ruokapaikassa, vaan luottaa Stolle:en ja sen piirakoihin. Nam.

Urheilua

Eilen maanantaina yritin käydä apteekissa etsimässä magneesiumia syötävässä muodossa. Olen käyttänyt sitä estämään lihaskramppeja, ja useimmiten se jopa on toiminutkin. Tänään päkiän lihakset kramppasivat salilla, mutta pitkäkestoisissa suorituksissa kramppeja ei ole tullut.

Palatakseni apteekkiin, yritys onnistui. Pääsin apteekkiin. Magneesiumin kanssa olikin sitten vähän haasteellisempaa. Olin ottanut selvää, että magneesium "po-ruskii" on "magnii". Tällä tiedolla varustettuna lähestyin rohkeasti lasiseinän taakse linnoittautunutta apteekkaria. Sulava kielitaitoni ei vakuuttanut häntä, joten jouduin hakemaan tulitukea muista asiakkaista. Joukosta löytyikin englanninkielentaitoinen nainen, joka tuli tulkkaamaan sönkötystäni.

Valikoimasta löytyi kuin löytyikin pakkaus, jonka venäjänkielinen teksti antoi olettaa aineen olevan mageesiumia. Valitettavasti mistään ei löytynyt latinankielistä tuoteselostetta. Ei että olisin sitäkään osannut lukea, mutta olisihan se antanut ammattimaisen leiman touhulleni..

Koska en ollut varma, mitä tuote sisältää, yritin pyytää apteekkaria kirjoittamaan tuotteen venäjänkielisen nimen paperille. Tällä voisin varmistaa (jostakin, jos kohta en tiedä mistä) mitä söisin. En usko esimerkiksi ehkäisypillereiden syömisen olevan kokemuksen arvoista. Tämä pyyntö osoittautui ns. vaarantavaksi virheeksi. Sekä apteekkari että tulkkini alkoivat ottamaan selvää kuinka usein tabletteja on otettava. Kiitos vain, mutta haluaisin tuotteen nimen. Vastauksena yhä kiihtyvä selitys tabletteja otettavan 2 x 3 päivässä, 7 päivän ajan. Viimeinen heikko yritykseni saada nimi kilpistyi kynän ja paperin esilleottoon. Muistona tästä apteekkikäynnistä minulla on nyt oikein paperilla asti, että tuotetta otetaan "2 x 3 times a week *** 1 t x 2-3 times 4-6 weeks". Itse tuotetta minulla ei ole...

Illalla menin pyöritystunnille kuntosalille. Olen hieman kysellyt kahdella keskustelupalstalla (seponkotisivut.com ja fillarifoorumi.fi) onko opettajattaremme mistään kotoisin. Pyörittämisen lisäksi kun teemme mitä ihmeellisimpiä punnerruksia, vinoajoja, venyttelyjä jne. pyörän päällä. Musiikki ja tahti kaikenkaikkiaan ovat kuin intialaisessa musiikkielokuvassa. Tempo on kova, naisnäyttelijät ovat kauniita, kaikki ovat - dingldingl - iloisia ja miehet ovat komeita. Minusta itsestäni vain tuntuu,että olen lähinnä Mr. Bean joutuneena väärään elokuvaan. Minua tämä ei tosin haittaa. Onneksi minua on valistettu että samanlaista hulabaloota se on muuallakin.

Salin kaupasta sain ostettua lisää kreatiinia. Myyjä muistutti minua, aivan oikein, että käytön aikana pitää muistaa pitää taukoja. Oma rutiinini on 5 viikkoa käyttöä 5 g päivässä, jonka jälkene 5 viikkoa taukoa. Heillä oli myös myynnissä magneesiumia englanninkielisessä purkissa. Saatuani Prinsessalta varmistuksen vaikuttavan aineen oikeasta määrästä, ostin purkin pois.

Tänään tiistaina saliharjoittelun jälkeen kävin saunasta uimassa. Mutta voi ja onnettomuus. Uinnin aikana tunsin isovarpaan kynnen HEILUVAN IRTI. Vahingoitin kummankin isovarpaan kynnen toukokuussa 2008 Tukholman maratonilla. Oikeassa kynnessä alle tuli rakko, kun taas vasen kynsi mustui kokonaan. Kesällä kynsi nousi irti alle olevasta ihosta, mutta pysyi kuitenkin paikoillaan. Kynsi on kasvanut kesän aikana normaalia vauhtia, mutta alussa esiintullut kynsi ei ollut kiinnittynyt alustaan ollenkaan. Kunhan kasvoi "ilmassa". Vasta viimeaikoina viimeisimmät 5 mm ovat kasvaneet normaalisti.

Kun nousin altaasta, huomasin (todettakoon että kauhukseni) kynnen pääosan lähtevän kokonaan irti. Se oli vain toisesta reunasta vähän kiinni. Hieman kyseltyäni, sain fysioterapeutilta laastarin, jolla laitoin kynnen paikoilleen. Kotiin tultuani tarkastelin varvasta tarkemmin ja totesin jotta menetetty mikä menetetty. Laastari pois - ja kynsi pois.

Eiköhän tästäkin selvitä eteenpäin.

Palautteen palaute

Heh. Kun tulin takaisin asunnolle illalla, ostin matkalla kaupasta herra A:lle suklaalevyn ystävyyden merkiksi. Hän tuli takaisin asunnolle hieman minun jälkeeni - ja oli ostanut minulle suklaalevyn. Voiko olla hassumpaa?

Kirjoittelen päivästä enemmän huomenna. Nyt nukkumaan. Nukuttaa...

Palautekeskustelu

Kävin suunnittelemani palautekeskustelun maanantaina kello 13.00 herra A:n herättyä. Dialogi seuraili kohtuullisen hyvin käsikirjoitusta. Alla vuorovaikutustilanteen repliikit.

Minä: Oletko herillä? Meidän pitää keskustella.

A: Tarkoitat viime yötä. Katsos kun...

M: Kyllä, viime yönä teit tietokoneella hommia ja pidit valoja päällä aamuun kello 05:08 asti.
Sen takia en saanut nukuttua. Nyt olen väsynyt ja huonolla tuulella. Väsyneenä minun on vaikea opiskella.
Lisäksi sunnuntaina heräsit vasta kello 14:00 iltapäivällä. En voinut toimia normaalisti, koska koetin antaa sinun nukkua.

A: Mitä et voinut tehda sunnuntaina? Mitä olisit halunnut tehda?

M: (Nyt keskustelu menee väärään suuntaan. Ei kyse ole siita mitä minä haluan tehdä, vaan siitä, etten voi nukkua.) En voinut esimerkiksi kuunnella musiikkia, koska ajattelin etta sinun täytyy antaa nukkua.

A: Olisithan sina voinut kuunnella kuulokkeilla!

M: Tärkein asia, josta haluan keskustella, on se, että viime yönä en voinut nukkua. Miksi valvoit ja teit töitä koko yön? (Takaisin pääaiheeseen)

A: Niin, ehkä minun olisi pitänyt olla hiljempaa. Häiritsikö tietokone sinua?

M: On vaikea sanoa häiritsikö tietokone vai valo enemmän. Joka tapauksessa se valvotti minua. Mitä voisit tehdä asialle?

A: Minun täytyy voida opiskella!

M: Asuntolamme siivoajien ja hallinnon toimiminta tapahtuu päivisin. Samoin yliopiston toiminta ja opetus tapahtuvat päivisin. Yhteiskunnan yleinen toiminta tapahtuu päivällä. Rytmisi ei ole sama kuin esimerkiksi asuntolan tai yliopiston rytmi.

A: Mutta kun minä olen yliopistolla päivät, laitan ruokaa illalla ja sitten opiskelen yöllä. Etkö sinä opiskele ollenkaan?

M: (Auts, nyt keskustelu on taas menossa pois itse asiasta.) Minä opiskelin esimerkiksi tänä aamuna kun sina nukuit. Mutta palataan viime yöhön. Mitä voisit tehda asialle?

A: Niin, voisin olla köyttämättä tietokonetta yöllä. Ja olet ihan oikeassa ruoanlaitostakin. (Olin antanut jo edellisena päivänä palautetta siitä, etta keittioöon usein sekaisin hanen jäljiltään. Vetosin siihen, etta hänen on helpompi siivota roiskeet tuoreeltaan. Lisäksi pitämallä ruokatarpeet ja murut poissa, saatamme välttää torakoiden muuttoliikkeen asuntoomme.) Mutta minun täytyy pitää valoa päällä jotta voin lukea.

M: Haluan, etta tässä huonessa on hiljaisuus kello 23 - 06. Käykö tämä?

A: Käy, mutta minun pitää saada pitää valo päällä.

M: (Hankala juttu. Ei ole minun asiani arvostella sita, milloin hän opiskelee. Mutta hänen elamämänsä häiritsee joka tapauksessa.) Hyvvä, kokeillaan sitä että et käytä tietokonetta yöllä.

A: OK.

M: Hyvä. Minun puoleltani asia on selvä.

Herra A jaä pohtimaan asiaa, ja palasi siihen muutaman hetken kuluttua. Hän pohti josko voisi hankkia langattoman lähiverkon tukiaseman. Sen avulla hän voisi käyttää tietokonetta jossain muussa huoneessa yöllä. Aika hyvä idea, varsinkin kun tuollaiset välpät ovat aika edullisiakin. Saa nähdä miten käy.

Puuroa kehityskeskustelulla

Puuroaamu

Aamupalaksi puuroa, sillä lähtee päivä hyvin liikkeelle. Olen syönyt vanhalla hyvällä vaihtorytmityksellä vuoroaamuin puuroa ja jogurttia. Puuron keitän maitoon ja keskellä läjäytän hillosilmän. Jogurtin kanssa popsin pilkottuja hedelmiä ja mysliä. Kummallakin vaihtoehdolla lisänä on kahvia. Sen joudun tekemään pikakahviin, koska en ole jaksanut hankkia kahvinkeitintä asuntoon. Jos aamupalan pääruoan jälkeen jää edelleen nälkä, pureskelen pari leipäpalaa juuston, lihaleikkeleen ja tomaatin/ kurkun kera. Juotavaksi mehua, tänään rypäleversiona.

Ravintolisänä aamulla otan monivitaminoitua kalaöljyä sekä magneesiumia. Lepopäivinä (ke ja su) sekoitan mehuun lisäksi kreatiinin. Harjoituspäivinä otan kreatiinin palautusjuoman kanssa.

Tästä rytmistä poikkeuksen teki yksi aamu orientaatioviikolla, kun kävin alakerran kahvioissa syömässä. Tuolloin minulla ei ollut vielä mitään ruoanlaittotavaroita asunnossani. Asuntolassa on ilmeisesti (?) mahdollista myös majoittua turistina eli matkailijana. Näitä varten kahviossa oli kyseisenä aamuna tarjolla aamupalaa: puuroa, teetä/ kahvia, leipää, lihapiirakoita ja suklaapatukka. Tarkoitukseni oli syödä maksua vastaan. Muuten suunnitelma toteutui loistavasti, paitsi että kukaan (muukaan) ei maksanut appeesta. Ihmiset tulivat paikalle, söivät ja lähtivät kylläisinä pois. Häveliäänä miehenä en halunnut herättäää huomioita ja toimin samoin. Toista kertaa en ole kehdannut hyödyntää tuota palvelua.

Palautuskeskustelun paikka

Arvoitus: mikä on se, joka nukkuu sunnuntaina iltapäivään kello 14:00 asti ja menee nukkumaan seuraavan kerran maanantaina kello 05:08 aamulla puuhastellen väliajan asunnossamme?
Vastaus: taitaa olla kehityskeskustelun paikka.

Viime yö, siis su-ma yö, meni kovasti huonon nukkumisen merkeissä. Osansa oli varmaan lepopäivälläkin. Jos en harjoittele päivällä, seuraavana yönä elimistö selvästi ihmettelee väsymyksen puutetta. Samoin asiaan saattoi vaikuttaa iltapäivällä kello 16:20 juomani kahvikuppi. Mutta suurin syy on kyllä herra A:ssa, joka piti taas koko yön valoja päällä, puuhasteli tietokoneella, söi, kävi vessassa jne. Onneksi hän ei sentään laulanut.

Olin suunnitellut nousevani ylös kello 07:00, jotta voin aloittaa päivän normaalisti. Niinä aamuina kun yliopiston opetus alkaa kello 09:00, herään kello 07:00. Helpointa on pitää samasta rytmistä kiinni koko viikko. Valitettavasti valvoin yöllä niin paljon, että minun oli pakko nukkua tunti enemmän. Kello 08:00 nousin ylös ja aloitin aamutoimet. Saadakseni tulevaan kehityskeskusteluun neuvotteluvaltteja, avasin huoneen ikkunan, laitoin valoja päälle, kävin suihkussa sekä tein aamupalan normaalilla kolistelulla.

Tavoitteenani on pitää herran kanssa kehityskeskustelu, tai oikeastaan palautekeskustelu, myöhemmin tänään. Hahmottelen tähän itselleni keskustelun runkoa. Jos tätä blogia lukee yksikään steppiläinen, rungon pitäisi näyttää tutulta...

Tavoitteeni on saada muutos hänen käyttäytymiseensä siten, että yöllä olisi hiljaista ja pimeää. En pyri muuttamaan hänen asennettaan, tai elämänarvojaan. Koska vain hän voi muuttaa omaa käytöstään, täytyy minun saada hänet pohtimaan muutoksen järkevyyttä.

Minä: Sunnuntaina heräsit kello 14:00 iltapäivällä. Seuraavan yön teit tietokoneella hommia ja pidit valoja päällä aamuun kello 05:08 asti. (Kuvailen objektiivisen lähiajan tapahtuman arvottamatta toimintaa. En liitä asiaan yleistyksiä tai kaukaisempia tapahtumia.)

Herra A: ???

M: Sunnuntaina ei voinut elää ja toimia normaalisti, koska koetin antaa sinun nukkua. Viime yönä en saanut nukuttua, koska toimintasi häiritsi minua. Nyt olen väsynyt ja huonolla tuulella. Väsyneenä minun on vaikea opiskella. (Kerron, miten se vaikuttaa minuun.)

Asuntolamme siivoajien ja hallinnon toimiminta tapahtuu päivisin. Samoin yliopiston toiminta ja opetus tapahtuvat päivisin. Yhteiskunnan yleinen toiminta tapahtuu päivällä. Rytmisi ei ole sama kuin esimerkiksi asuntolan tai yliopiston rytmi. (Kuvaan, että toiminta ei ole yleisen normin mukaista.)

A:???

M: Miksi valvot öisin? (Pyydän henkilöä pohtimaan tilannetta. Olen tämän jälkeen itse hiljaa.)

A:onfsofndsi

M: Mitä voisit tehdä asialle? (Pyydän henkilöä pohtimaan itse muutoksen mahdollisuutta.)

A: iegsoirenvnfsf

M: Hyvä, tuo on hyvä idea. (Vahvistan henkilön muutoshalukkuutta).

Mitä muuta voisit tehdä? (Pyrin saamaan henkilön pohtimaan useita mahdollisia vaihtoehtoja.)

M: Tästä eteenpäin vaadin, että asunnossamme on hiljaisuus kello 23:00 - 06:00. (Esitän selvän vaatimuksen jatkotoiminnasta.)
Toimimmeko molemmat näin? (Etsin myönteisen vastauksen vaatimukseen.)

A: oiefnsfoienfew

M: Hyvä. Minun puoleltani asia on selvä. (Vien tilanteen päätökseen, enkä pehmennä asiaa lopun lätinöillä.)

Tarvittaessa käytän avointa ikkunaa, aamiaistani jne. esimerkkeinä siitä, kuinka hankala on nukkua toisen tehdessä asioita.

Jännitystarina jatkuu myöhemmin...