Perjantaina yliopistolle talousjohtamisen tunnille. Meillä oli ollut keskiviikkona tuntikoe, johon en päässyt mukaan vatsataudin takia. Kysyin luennoitsijalta miten teen, kun minulta jää saamatta tuosta kokeesta 0-5 pistettä. Pisteet vaikuttavat kurssin loppuarviointiin. Vastaus oli: et mitään. Kun et ollut paikalla, niin et ollut paikalla. Elämä on, vaikkei dna täällä mainostakaan.Onneksi nyt perjantaina oli toinen tuntikoe, jossa kysyttiin mm. seuraavantyyppisiä kysymyksiä:
Which of the following is not a determinant of the price elasticity demand for a good?
a. the availability of related products
b. the percentage of one’s income spent on that good
c. the time frame over which decisions are being made
d. the overall level of one’s income
e. none of the above
Kaipa sain sentään jonkun säälipisteen lakkariini. (Mikähän tuo lakkari muuten on?) Ylläolevaan kysymykseen en tiedä vastausta... :) Luulen että oikea vastaus on "kanada".
Luennoisija on ihan tietäväinen, mutta hänellä on selvästi ongelmia englanninkielen kanssa. Termit heilahtelevat (revenue vs. profit) ja toisinaan on vaikea ymmärtää mitä hän tarkoittaa (good vs. goods). Lisäksi roolin hakemisen kanssa on ongelmia iän takia. Hän on varmaan enintään 30-vuotias, ja luokassa on muitakin huru-ukkopataljoonaan kuuluvia kuin minä. On vaikea opettaa vakuuttavasti, jos osa opiskelijoista vanhempia ja heillä huomattavasti enemmän todellista liike-elämässä saatua työkokemusta kuin itsellä. Teoriat antavat vain konteksiriippumatonta tietoa käyttöön.Olisin toki luennoilla hiljaa mutta kun:
- aihe kiinnostaa ja haluan ymmärtää
- olen lähdekriittinen eikä luennoitsija anna kalvoissaan lähdetietoja. Teorioiden luotettavuuteen on vaikea ottaa kantaa, joten suhtaudun niihin akateemisen kriittisesti
- olen itse opiskellut alaa ja kouluttanut alan soveltamista eritasoisille johtajille
- olen itse tottunut siihen, että opettaessani minua arvioidaan koko ajan. Opettajalle on hyväksi, että hänen oppejaan ei oteta vastaan nielemättä!
Lopputuloksena on, että vedämme luennoitsijan kanssa välillä köyttä. Onneksi (?) annan lähes aina periksi, etteivät luennot menisi piloille.
Hauska yksityiskohta on, että säännöllisesti luennon jälkeen eteen muodostuu venäläisistä opiskelijoista koostuva ryhmä, jolla on kovasti asiaa luennoitsijalle.
Kulttuuria
Perjantaina huomasin tiedekunnan ilmoitustaululla ilmoituksen Ars Nova- kerhon ensimmäisestä tapaamisesta. Paikalla oli noin 10 venäläistä opiskelijaa, joiden kera katsoin videotykillä Charles Chaplin:in Kaupungin valot- elokuvan. Elokuvan lopuksi keskustelimme elokuvasta, sen tunnelmista ja loppukohtauksen merkityksestä. Vaikka turina olikin hieman kankeaa, tapahtuma oli hieno yritys nuorilta opiskelijoita! Menen ilman muuta seuraavankin kerran paikalle. Ideana on toisinaan katsoa elokuvia, toisinaan keskustelemme kirjasta, kun taas joskus joku voi esitellä lukemansa kirjan siihen sopivan musiikin kanssa jne.
Muitakin kulttuuritapahtumia olisi yliopistolla tarjolla. Varsinkin salsatunnit näyttävät olevan suosittuja. Yksi venäläinen opiskelijatar tosin sanoi, että hän ilmoittautui mukaan tietämättä mitä salsa on. Nyt kun hänelle on kerrottu siitä tarkemmin, hän haluaisi perua osallistumisensa...?
Minä en taida mennä tanssimaan, kun noita vasempia jalkoja on sattunut tulemaan tehtaalta toimitusvaiheessa kaksi. No tottapuhuen aika ei oikein riittäisi tanssimiseen, kun tunti olisi kerran viikossa. Jo nyt 5 iltaa viikossa on varattuina ja joskus pitää varmaan levätäkin. Prioriteetit kuntoon!
Urheilua
Torstai-illlan huipennus oli pyöritystunti. Menin taas paikalle 10 min etuajassa, jotta sain ajettua pienellä vastuksella PK- harjoitetta alle. Itse tunti oli vain 45 minuttia, mutta sain näin yhteensä 55 min suorituksen.
Mukavaa pyörityksessä on musiikin ja verenmaun (juu-juu, tunti oli "recovery", mutta ohjaaja teettää aika kovalla temmolla enkä minä tietenkään osaa oma-aloitteisesti höllätä) lisäksi näkymät... Kun asettuu pyöränsä kanssa vähän takariviin, on mäkiä ja kukkuloita mukavasti näkyvillä. Ainakin meidän salillamme osallistujajoukko kun on naisvoittoinen :)
Perjantaina iltapäivällä salille tekemään normaali sarja. Kaikkea 4 x 15 sarja 60 sek sarjapalautuksella:
- hack- kyykky (reidet)
- jalkojen nostot roikunnassa (vatsat)
- kulmasoutu (selkä)
- scott- hauiskääntö (koukistajat)
- penkkipunnerrus (rinta)
- ranskalainen punnerrus (ojentajat)
- jalkojen koukistajat laitteessa (reiden takaosa)
Vaikka peruskuntokausi on tässä syksyllä vasta saatu alkuun, alkaa päässä jo pyörimään seuraavan kesäkauden kilpailut. Niitä pohtiessa on paljon helpompi saada itsensä lenkille ja harjoittelemaan.
Niinpä pohdinnan alla on mm. minkä maratonin valitsen 2009 pääkilpailuksi? Kun näyttää siltä, että Tukholmasta palautuminen kestää vain 6 kk, niin tokihan seuraavalle maratonille on lähdettävä... :) Oletan nimittäin, että kynteni ovat kasvaneet takaisin marraskuun loppuun mennessä. Juoksun jälkeinen tiputuskaan ei enää kaiherra mielissä. Voipahan ainakin todeta, että "Tukholmassa tuli temmellettyä"!
Kenties joku loppukesän kotimaisista juoksuista (HCM, Maarianhamina, Hanko) tai sitten vaikka Berliini tai Frankfurt. Pitää varmaan vaan ilmoittautua. Sitten sekin on taas lyöty lukkoon.
Muut mahdolliset kilpailut pitää katsoa lähempänä kesää. Kolmen lajin yhdistelmät kiinnostavat... ja pelottavat.
Suttua, huttua ja entropiaa
Asunnolla illalliseksi polentaa, raejuustoa, hyvin suolaista letitillä olevaa juustoa sekä alkoholitonta olutta. Jälkiruoaksi marjaviineri. Oluen kanssa EN juonut mehua, kuten eräs tuntemani ja kovasti kaipaamani naishenkilö tekee! :=)
Onneksi työpöytäni (lue: ruokapöytäni) on sijoitettu siten, että istuessani selkäni on asuinkumppanin huoneenosaan päin. En joudu katselemaan entropian kasvamista universumissa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti