Sunnuntaiaamu tuli liian aikaisin Pietariin. En saanut yöllä nukuttua, kun rakas kämppikseni a) laittoi palellessaan ikkunan kiinni (italialaiset rakastavat liian kuumaa, näköjään), b) piti kämpän valoja päällä pitkälle yöhön ja c) ramppasi huoneesta ulos ja sisään yön mittaan. Onneksi hän ei sentään tänä yönä ryhtynyt lihan paistoon kuten edellisenä yönä. Taisivat silloin tukevat lihankimpaleet jäädä tosin sisältä raaoiksi.
Sunnuntai sivistää sinua- periaatteen mukaisesti kävelin keskustaa kohti tarkastellen kulttuurikohteita. Hämmästelin mm. Egyptistä varastettuja sfinksejä, jotka lepäävät Nevan rannalla. Pari kivistä Lenin:iäkin tuli vastaan katsomassa tulevaisuuteen. Suomea kosketti myös venäläis-turkkilaisen sodan muisto-obeliski. Pommittihan englantilainen laivasto Suomen rannikkoa kahinan aikana!
Piipahdin myös Vasileostrovskin markkinapaikalla, jossa aikaisemmin toimi Andreevskin basaari. Ei mitenkään ihmeellinen nähtävyys, ainakaan näin sunnuntaina.
Bolshoi prospek:ia aamupäivällä Menshikovin palatsille. Aleksander Menshikovhan oli Pietari Suuren läheinen, kaiketi HYVIKIN läheinen, ystävä. Hän rakennutti palatsin, joka oli hienompi kuin Pietarin oma rakennus. Muut aristrokraatit olisivat kenties saaneet maksaa hengellään moisesta röyhkeydestä, mutta ei Aleksander. Palatsi on hienosti restauroitu ja laitettu esille erilaisten huonekalujen kanssa. Suosittelen ehdottomasti. Pisteenä ii:n päälle oli, että venäläisellä opiskelijakortilla museoon pääsi sisälle ilmaiseksi.
Museon jälkeen taivas antoi vettä, joten oli enemmän kuin luonnollista vetistellä eteenpäin merisotamuseolle. Siellä venäläisenä opiskelija maksoin sisäänpääsystä vain 50 ruplaa 320 ruplan sijaan! Opiskelijuus kannattaa!
Entinen pörsisrakennus on täynnä erilaisia laivojen pienoismalleja, opetusmateriaaleja, esittelytauluja, merenkulkuvälineitä ja valokuvia. Suureksi pettymyksekseni en kyennyt paikallistamaan sitä nimenomaista valokuvaa, jossa "puna-armeija vapauttaa Hankoniemen fasistien vallasta". Kuten on ymmärrättävissä, kyseessä on varsin mielenkiintoinen paikka. Harmittavasti vain migreeni onnistui puskemaan juuri samanaikaiseti päälle, joten en voinut tarkastella mitään yksityiskohtaisesti. Valokuvia sentään sain otettua.
Vaelluksella kotiin pysähdyin piirakalle ja kahville katuruokalaan. Ruoan lomassa (vaikka syödessä ei olekaan kohteliasta lukea) perehdyin Pietarin historiaan. Paikkahan oli alunperin ruotsalainen kalastajakylä ja kauppapaikka, jonka moskovalainen Pietari Suuri valloitti. Hän halusi rakentaa paikalle ikkunan Eurooppaan saaden pääsyn Itämerelle. Suoaluetta pakotettiin raivaamaan ja rakentamaan tuhansia ruotsalaisia sotavankeja. Kun tiedämme ruotsalaisten aina taistelleen viimeiseen suomalaiseen, rakentajia olivat oletetttavasti suomalaiset miehet. Käytännössä kaikki kuolivat surkeisiin olosuhteisiin, pakkotyöhön ja kuriin.
Kaupunki on siis perustettu suomalaisille luille! Kävelkäämme kunnioittaen!
Lähempänä asuntolaa paikallistin vielä talon, jossa Stalin (tuo ihmiskunnan aurinko) asui palattuaan siperiankarkoitukseltaan. Olisin vieraillut myös geologisessa museossa, mutta se oli viikonloppuna kiinni.
Viimeinen kulttuurinähtävyys päivälle oli Kiriv:in kulttuuripalatsi. Olipas hauska sanaleikki. 1930-luvulla rakennettu rakennus on iso, ja ruma. Nykyään se suojaa pieniä yrityksiä, juutalaisen yhteisön ja diskoja. Kulttuuria kaikki tyynni.
