Kansanhartautta

Kansanmusiikkia

Eilen, perjantaina, lähdin kerrankin käymään ulkona! Lueskelin päivällä kaksi kertaa viikossa ilmestyvää paikallista englanninkielistä sanomalehteä St. Petersburg Times, ja huomasin ilmoituksen Mehanika- musiikkifestivaaleista. Asuntolan vieressä olevassa Sergei Kuryoshin Modern Art Center:issä järjestettävässä tapahtumassa "World music festival Ethnomechanica" esiintyvät tämän viikonlopun aikana yhtyeet, jotka yhdistelevät kansanmusiikkia, teknistä musiikkia, videoinstallaatioita jne. Paikalle tulee yhtyeitä Buryatiasta, Ranskasta, Venäjältä, Suomesta (Alamaailman Vasarat), Modovasta jne.

Perjantain soitanto alkoi 20.00 päättyen jossakin kello 05.00 aikoihin lauantaiaamuna. Itse ehdin illanmittaan kuuntelemaan mm. Buryatian poppoon esiintymistä. Soitanto oli mielestäni lähellä mongolialaista musiikkia. Perinteisiä kielisoittimia terävän laulun taustana. Äänenmuodostus voimakkaasti eurooppalaisesta poikkeava. Upea esitys.

Yksi venäläinen ryhmä esitti hieman joikujen tapaista laulua, jonka taustalle oli kerätty videoinstallaatiomateriaalia. Soittimina oli perinteisten venäläisten instrumenttien lisäksi mm. säkkipillejä! Hassu yhdistelmä, joka toimi.

Muutaman hieman epäselvän yhtyen jälkeen sain illan parhaat nautinnot pietarilaisesta Iva Nova- naisbändistä. Raakaa naisenergiaa musiikkityylinä "outo". Omalla rajoittuneella sanavarastollani sanoisin lähinnä progressiivista rokahtavaa kansanmusiikki-jatsia... Yhtye oli niin hyvä, että ostin mukaani heidän CD- levynsä "Samadan" eli matkalaukku. Joitakin heidän kappaleitaan on kuunneltavissa kai heidän kotisivuillaan http://www.iva-nova.ru/eng/. Varmasti neljä heidän kappalettaan on tarjolla www.myspace.com sivustolla. Hakusana Iva Nova. Suosittelen!

Hartautta

Lauantaiaamuna heräilin yhdeksän pintaan ja huomasin saaneeni tekstiviestikutsun. Pyynnön mukaisesti lähdin aamiaisen (ruispuuroa, mehua, kahvia, pari leipäpalaa) jälkeen rouva N:n kanssa kävelylle läheiselle ortodoksiselle hautuumaalle. Alue on rehevä lehtipuuvaltainen metsähautausmaa, sanoisin. Hautoja on vierekkäin, lomittain, piilossa, esillä, pieniä, ISOJA, ja kaikkea muuta mahdollista.

Hautakivissä silmiinpistävää on runsas vainajien kuvien käyttö. Osaan kivistä kuva on etsattu, osalla on valokuvia jne. Lukuisilla haudoilla on lisäksi penkki ja pöytä. Kaipa omaiset käyvät viettämässä aikaa ja muistelemassa menneitä. Mukavan oloinen tapa. Kukkia on runsaasti, muoviversioina. Toisaalta luonnonkukilla on oma viehätyksensä, mutta toisaalta muoviset säilyvät paljon pidempään värikkäinä koristeina. Annettakoon luonnonkukat sitten vaikka eläville naisille erilaisten tapaamisten yhteydessä. Niin, kukkia annetaan naisille paljon, niitä on helppo ostaa ja hintataso on edullinen. Kenelleköhän minä voisin ostaa kukkia? Onneksi niitä voi antaa muillekin kuin rakastetuille. Vaikka Pupu on kyllä erityisesti kukkien arvoinen...

Alueen keskellä on kunnostettu ortodoksinen kirkko. Piipahdimme sisälle seuraamaan jumalanpalvelusta. Väkeä oli paljon, lähinnä tosin vanhemmanpuoleisia naisia. Tuohukset tuoksuivat ja väki lauloi papin kuljettaessa suitsutusastiaa. Tunnelma oli pirteän ja hartaan välimailta. Emme kehdanneet viettää aikaa sisällä kovinkaan paljon, mutta jälkituntuma oli hyvä.

Kirkkoa vastapäätä oli pieni mökki, jonka kupeessa luki selvästi "lafka", eli Lavka, puoti. Sisällä myytiin ikoneita, ortodoksista kirjallisuutta jne. Myynti oli vilkasta ja tunnelma tiivis. Minähän en ikoneista mitään ymmärrä mutta luulen että ne olivat aikatavalla edullisempia kuin Suomessa. No, mikäpä täällä ei olisi.