Pidimme tänään perjantaina ensimmäisen varsinaisen tietojohtamisen projektityön palaverin. Olimme yhdessä sopineet tapaavamme kello 12.15 tiedekunnan kirjastossa. Kellon lyödessä sata paikalla oli viidestä projektihenkilöstä kaksi. Kello 12.30 saapui kolmas paikalle. Neljäs ilmestyi kello 12.40. Viides ei ilmestynyt lainkaan. Tässähän tulee ihan uskonnollinen olo, ihmeitä ja ilmestyksiä tapahtuu pitkin päivää.
Olin valmistellut tälle projektin seurantakokoukselle asialistan, jotta kokouksella olisi selkeä runko. Toimintamalli taisi yllättää paikallaolijat pääsääntöisesti myönteisesti. Keskustelin jälkeenpäin projektiin kuuluvan neiti I:n kanssa ja hän totesi rakastavansa sitä, että joku todella johtaa projektia. Kuulemma ainakin koulu- ja yliopistotasolla kaikki projektityöt tapahtuvat yleensä kaoottisesti. Töitä ei koordinoida, kaikki kirjoittelevat omia ajatuksiaan, jonka lisäksi työn tekeminen jätetään viimetippaan.
Pohdimme kahdestaan, miksi Venäjällä hidastelu töiden aloittamisessa on niin yleistä. Neiti I vahvisti tuumailun jälkeen teoriani. Ihmiset ovat oppineet ohjeiden, sääntöjen ja määräysten muuttuvan koko ajan, joten mitään ei kannata tehdä ennenkuin viimeisellä hetkellä.
Pyysin häntä antamaan minulle palautetta projektinjohtamistyylistäni ja sen soveltuvuudesta paikallisiin olosuhteisiin. Luulen, että hän jopa tekeekin niin. Fiksu, aktiivinen ja yrittäväinen nuori nainen- tuossa aika hyvä luennehdinta persoonasta.
Olin yrittänyt johtaa projektia siten, että jokainen tuottaa materiaalia yhteisesti vastuutettuna kaikista tarvittavista eri aiheista. Kokouksessa kävi ilmi, että muut tuntevat luontevammaksi töiden jakamisen henkilökohtaisille vastuille. Teimme tämäntyylisen muutoksen toimintatapaamme. Lisäksi kirjasimme pari todellista touhupistettä eri henkilöille.
Odotan mielenkiinnolla miten tämä projekti etenee ja odotan vielä suuremmalla mielenkiinnolla muita vastaavia projekteja. Eri toimintatapojen yhtenäistäminen on yksi parhaita oppimisaiheita tässä koulutusohjelmassa.
Johtamisekonomiaa (managerial economics)
Meillä oli torstaina illalla johtamisekonomian tentti, ns. mid-term exam. Ennen tenttiä luokassa kävi kuhina kuin Lievestuoreella Hyytiäisten mehiläispesillä. Erilaisia muistiinpanolappuja vertailtiin, viimeisiä tärppejä kyseltiin, kirjoja selattiin ja oltiin yleisesti hermostuneita. Tenttiin varattu luokkahuone oli selkeästi aivan liian pieni. Näytti siltä, että tulisimme istumaan toistemme syleissä (noinkos se taipuu?). Mikäpäs siinä, jos minun ei tarvitse istua alimmaisena. Tai toisaalta, riippuu siitä, kuka istuu sylissä.Meidät kuitenkin jaettiin lopulta kahteen ryhmään ja osa meistä ohjattiin yläkertaan toiseen tilaan. Itse tenttitilaisuus oli normaalinoloinen. Pöydällä sai olla vain kynä ja kumi, henkiöiden välillä oli (useimmiten) yksi tyhjä istuin välissä ja tenttiä valvoi koko ajan yksi henkilö.
Tenttikysymyspapereita oli kahta erilaista varianttia, jotka jaettiin siten, että vierekkäisillä henkilöillä oli erilaiset kysymykset. Hyvä idea, paitsi että heti kun paperit oli jaettu ja valvoja tohusi jotain muuta, osa alkoi vaihtamaan papereita keskenään. Tällä pidettiin huolta siitä, että vierekkäisillä tenttijöillä olikin sama paperi... :) On helpompi katsoa kaverin paperista oikeat vastaukset.
Tentin aikana valvoja lähti käymään käytävällä. Ette ikinä arvaa, mitä luokassa tapahtui välittömästi.. Ainakin paikallisväestössä virisi terhakka puheensorina ja vastausten jakelu oikealle ja vasemmalle. Istuin takarivissä, joten saatoin seurata tapahtumia aitiopaikalta. Yllätyksekseni huomasin yhden venäläisopiskelijattaren, neiti A:n, joka ei ottanut välittömästi kontaktia muihin. "Onpas asiallinen ja aikuismainen nainen", totesin itselleni. "Näköjään poikkeuksiakin löytyy tässä lunttaamissuhteessa."
Tentti sisälsi lukuisia monivalintakysymyksiä ja kaksi avointa kysymystä. Kysymykset olivat sisällöltäänkin riittävän vaikeita, mutta osassa haastekerrointa nosti lisäksi kömpelö englannin kieli. Kysymyksissä oli lauserakenteita, jotka antoivat mukavaa värinää, kun niitä yritti ymmärtää. Hyvä esimerkki hankalasta kysymysmuodosta on kuvitteellinen monivalintakysymys:
"Kaikki seuraavat ovat vaikuttamatta pesintään, paitsi ei"
a) myyrä
b) mäyrä
c) ilmasto
d) saasteet
e) sekä b) että d)"
Kun kysymys ei ole suorassa muodossa, vaan se esitetään käänteisesti, vastaamislogiikka murenee hyvin herkästi.
Saimme tulokset tänään perjantaina yhteisessä tilaisuudessa. Sain 70% maksimipistemäärästä, eli pääsin läpi! Alin läpäisy-% oli 60%. Pistemäärä sisälsi tentin lisäksi kolme tuntikoetta. Koska en osallistunut yhteen niistä ollenkaan, tentti meni vähän paremmin kuin pistemäärä antaa olettaa. Olen oikein tyytyväinen. Panos/ tuotossuhde on jälleen riittävän alhainen!
Ettei pääsisi unohtumaan: Onnittelut herra I loistavasta pistemäärästäsi!
Lunttauksen logiikka
Neiti A:n osalla tarina jatkuu. Tänään perjantaina otin hänet sivuun ja kysyin ihmetyksen sekaisella äänellä syytä hänen uljaaseen ja rehelliseen toimintaansa. "Olisinhan minä toki kysynyt, mutta kun en tunne vielä ketään!", oli masentava vastaus. Jatkoimme keskustelua pidemmänkin tovin. Hän perusteli, täysin loogisesti, toimintaa sillä, että yleensä Venäjällä yliopistoissa arvostelu on absoluuttinen. Kaikki saattavat siis saada parhaan arvosanan, jos vain ovat niin hyviä.
Meidän koulutusohjelmassamme arvostelu on sensijaan suhteellinen. Kaikki opiskelijoiden tulokset asetetaan Gaussin käyrälle. Paras 10% saa A:n, seuraavat 25% (?) B:n ja niin edelleen. Huonoin 10% hylätään aina. Tässä järjestelmässä lunttaaminen toisilta kyselemällä ei ole loogisesti järkevää. Samalla kun autat muita, huononnat omaa asemaasi käyrällä. Ainoastaan jos olet oikeasti huono, muiden apu auttaa sinua. Jos tiedät jotain, kilpailuteoreettisesi sinun ei kannattaisi kysyä ja asettaa itseäsi samalla kysymysten kohteeksi. Jokainen lisäpiste kaverilla on sinulta pois!
Kun kerroin tämän neiti A:lle, hän tuntui olevan logiikasta hämmentynyt. Hän kertoi, että luultavasti tätä suhteellista arvostelua ei ole vielä ymmärretty kunnolla.
Liiketoimintaa
Jos tiedekuntamme olisi "School of business", yllä olevan kappaleen valossa meidän vaihto-oppilaiden kannattasi tehdä liiketoimintaa. Koska meille riittää kurseista läpipääsy, voisimme rahastaa venäläisillä oppijoilla. Heille on tärkeää saada hyvä arvosana, koska se vaikuttaa suoraan useimpien stipendin rahamäärään. Kenties he olisivat valmiita maksamaan siitä, että vaihto-oppilaat eivät yritä liian paljon... :)
Mutta tämähän on "School of management", joten ehkä ei.
Työhakemuksia
Tiedekunnan työnhakutoimisto yrittää auttaa meitä tulevaisuuteen järjestämällä mm. työhakemuksen kirjoittamiskoulutusta. Istuimme tällä viikolla konsultin koulutuksessa, jossa meille selvitettiin CV:n rakennetta sekä saatekirjeen olemusta. Kotitehtäväksi annettiin CV:n kirjoittaminen ja lähettäminen ao. toimistoon.
Kyseistä toimistoa johtaa maailman toiseksi turhin nainen, madmuaselle K. Kun hän on jossakin tilaisuudessa mukana, puhetta tulee taukoamatta ilman asiaa. Hän tuntuu olevan kovasti ylpeä siitä, että asui Ameriikan maalla 14 (?) vuotta. Kaikki pitäisi tehdä niinkuin tuossa kullanvuolennan luvatussa maassa.
Koska oma CV on kokoajan ajantasalla, paiskasin tekeleen samantien mdm K:lle. Vastausviesti tuli pian. Sisältö oli jotensakin seuraava:
- kyseessä ei ole CV vaan resume, koska USAssa sitä kutsutaan resumeksi
- tuotokseni vaatii PALJON työtä
- kun työstän sitä eteenpäin, mdm K voi käyttää sitä esimerkkinä koulutuksissaan
- minun pitää mennä käymään välittömästi hänen luonaan
No, mikäpäs siinä. Menin hänen tykönsä perjantaina iltapäivällä. Oli punakynä saanut kyytiä.
Paperini oli tulostettuna hänen pöydällään ja ruodinta alkoi:
- otsikossa ei saa lukea CV, koska sen pitää olla resume. Niin varmaan, mutta kun ei aio hakea Amerikanpellejen työpaikkoja.
- päivämäärää ei saa laittaa. Jaa, entäs jos CV (!) jää työnantajan arkistoon? Mistä he tietävät milloin CV:ni oli ajantasalla?
- kansallisuutta ei saa laittaa. Niinkuin EUssa ei olisi muka väliä sillä, onko minulla Schengen-alueella kelpaava passi? Ja toki jokaisen kansalaisuuden edustajan on yhtä helpppo saada töitä eri maissa... Laitetaanko samaa tahtia maailmanrauhakin kuntoon ja poistetaan nälänhätä maailmasta, kun idealisteja ollaan?
- sukupuolta ei saa laittaa. Lukuunottamatta Suomea nimestäni ei voi päätellä sukupuolta. Ja sanotaan ihan mitä vain, rakkaat feministit, sukupuolella on väliä! Niinkuin on koollakin.
- siviilisäätyä tai lasten ikiä ei saa laittaa. Ai jaa, olen varmaan ihan väärin nähdyt kansainvälisissä yrityksissä, että työantajaa kiinnostaa mahdollisuutesi matkustaa. Ja tähän vaikuttaa siviilisääty, merkittävästi!
- ikää ei saa laittaa. Niin, mitäpäs väliä sillä on, olenko 20 vai 40 vuotias...?
- kielitaitoa ei saa laittaa näkyville. Äidinkieleni on kuulemma itsestäänselvyys, ja koska CV (!) on englanniksi, niin osaan englantia. Voi pyhä yksinkertaisuus!
- jne.jne.
Kuuntelin ripitystä jonkin aikaa ja pääsääntöisesti nyökyttelin. Totesin, että on parempi ottaa rautakangen rooli. (Tunnettehan tarinan insinööristä ja rautakangesta väittelemässä? Viisaampana rautakanki antoi periksi...). Sopiva hetki kadota hänen huoneestaan oli, kun hänen puhelimensa soi. Koska hän vastasi siihen ja aloitti puhelun, totesin että olen näköjään vähemmän tärkeä kuin joku muu. Kiitin kohteliaasti ja poistuin paikalta.
Asiakaspalvelun peruskurssi: kun olet palvelemassa paikalla olevaa asiakasta, älä vastaa soivaan puhelimeen!
Olin kuitenkin kiltti, ja tein CV:hen hänen vaatimansa muutoksetpaiskoen uuden version maailmalle. En kai minä tässä mitään menetä.
Todettakoon kuitenkin tässä julkisesti, että minä en ole antanut mdm K.lle lupaa käyttää tuotostani esimerkkinä koulutuksessa. Enkä muuallakaan. Kyse on minun henkilökohtaisista tiedoistani, joiden jakelusta päätän minä!
Ugh, olen puhunut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti