.
Sain kutsun herran luo, mutta vastasin olevani kiireinen.
Poistuessamme "Outsourcing" -kurssin viimeiseltä luennolta eräs suomalainen opiskelija tuli luokseni toivottamaan hyvää jatkoa ja mitä nyt tuossa tilanteessa kuuluukin sanoa.
Tämän jatkoksi hän kysyi, olenko kiinnostunut jumala-asioista? Aika yllättävä veto, mutta selitys tuli heti perään. Hän kutsui minut, hyvää tarkoittaen, paikallisen vapaaseurakunnan yhteyteen kertoen monisanaisesti heidän raamatuntulkintansa kulmakivistä. Samassa yhteydessä tuli vähäteltyä joidenkin muiden koulukuntien näkemyksiä.
Ihastuttavaa huomaavaisuutta ja huolenpitoa sielustani, mutta kieltäydyin kohteliaasti. Totesin olevani toki kiinnostunut uskonnoista ilmiönä ja tarkastelevani niitä kytkeytyneenä esimerkiksi politiikantekoon. Mutta henkilökohtaisella tasolla toimin yksilönä. Pahoitin varmaan hänen mielensä todetessani olevani pakana. Jos pakanuus määrittyy kirkkoon kuulumattomuudella, nimittäin.
On hämmentävää, miten joillakin ihmisillä on voimakas henkilökohtainen tai sosiaalinen tarve käännytystyölle. Muille kauppiaille on selkeää sanoa "ei kiitos" ja "sitten tuonnepäin, kiitos". Mutta vakaumusasioissa tuntemus on, että pitää yrittää pitää kieli keskellä suuta.
Opin kuitenkin taas uutta. Tanskassa on kirkkoasioiden ministeri!
.
