Palaan rakkauden ja työmoraalin tematiikkaan.Maanantai-ilta rikastutti minun ja Prinsessan elämämiä oopperan merkeissä. Kuninkaallisen teatterin Carmenin esitys oli hieno ja elämyksellinen hämmentävässä arkkitehtuurisessa ympäristössä. (Oheinen kuva on lainattu osoitteesta http://farm1.static.flickr.com/195/443514941_c53311de7c.jpg).
Carmen on, kuten kaikki muistamme, ranskalaisen Georgers Bizet:in komediaooppera. Korpraali Don José on kahden naisen rakkauden ristivedossa. Ottosisko Micaëla olisi hänelle hyvä vaimo, mutta villi mustalaisnainen Carmen vetää Don Josén raastavaan suhteeseen. Samalla Don José jopa lähtee karkuriksi jättäen varuskunnan ja aloittaen elämän salakuljettajien parissa. Onneton elämä vie parin kolmiodraamaan, jonka kolmantena kulmana on suosittu toreador Escamillo.
Loppu on traaginen. Carmen saa surmansa mustasukkaisen Don José puukosta ja oletettavasti murhaaja otetaan kiinni tuomiota varten. Pöyhkeä härkätaistelija Escamillo jatkaa elosteluaan eikä Micaëla saa onneaan.
Jos avaamalla silmämme ja sydämemme huomaisimme lähellä olevien pienten asioiden hyvyyden, elämämme saattaisi olla onnellisempaa.
.
