Opintoa, kulttuuria, urheilua ja entropiaa

Opintoa

Perjantaina yliopistolle talousjohtamisen tunnille. Meillä oli ollut keskiviikkona tuntikoe, johon en päässyt mukaan vatsataudin takia. Kysyin luennoitsijalta miten teen, kun minulta jää saamatta tuosta kokeesta 0-5 pistettä. Pisteet vaikuttavat kurssin loppuarviointiin. Vastaus oli: et mitään. Kun et ollut paikalla, niin et ollut paikalla. Elämä on, vaikkei dna täällä mainostakaan.

Onneksi nyt perjantaina oli toinen tuntikoe, jossa kysyttiin mm. seuraavantyyppisiä kysymyksiä:

Which of the following is not a determinant of the price elasticity demand for a good?
a. the availability of related products
b. the percentage of one’s income spent on that good
c. the time frame over which decisions are being made
d. the overall level of one’s income
e. none of the above

Kaipa sain sentään jonkun säälipisteen lakkariini. (Mikähän tuo lakkari muuten on?) Ylläolevaan kysymykseen en tiedä vastausta... :) Luulen että oikea vastaus on "kanada".

Luennoisija on ihan tietäväinen, mutta hänellä on selvästi ongelmia englanninkielen kanssa. Termit heilahtelevat (revenue vs. profit) ja toisinaan on vaikea ymmärtää mitä hän tarkoittaa (good vs. goods). Lisäksi roolin hakemisen kanssa on ongelmia iän takia. Hän on varmaan enintään 30-vuotias, ja luokassa on muitakin huru-ukkopataljoonaan kuuluvia kuin minä. On vaikea opettaa vakuuttavasti, jos osa opiskelijoista vanhempia ja heillä huomattavasti enemmän todellista liike-elämässä saatua työkokemusta kuin itsellä. Teoriat antavat vain konteksiriippumatonta tietoa käyttöön.

Olisin toki luennoilla hiljaa mutta kun:
- aihe kiinnostaa ja haluan ymmärtää
- olen lähdekriittinen eikä luennoitsija anna kalvoissaan lähdetietoja. Teorioiden luotettavuuteen on vaikea ottaa kantaa, joten suhtaudun niihin akateemisen kriittisesti
- olen itse opiskellut alaa ja kouluttanut alan soveltamista eritasoisille johtajille
- olen itse tottunut siihen, että opettaessani minua arvioidaan koko ajan. Opettajalle on hyväksi, että hänen oppejaan ei oteta vastaan nielemättä!

Lopputuloksena on, että vedämme luennoitsijan kanssa välillä köyttä. Onneksi (?) annan lähes aina periksi, etteivät luennot menisi piloille.

Hauska yksityiskohta on, että säännöllisesti luennon jälkeen eteen muodostuu venäläisistä opiskelijoista koostuva ryhmä, jolla on kovasti asiaa luennoitsijalle.

Kulttuuria

Perjantaina huomasin tiedekunnan ilmoitustaululla ilmoituksen Ars Nova- kerhon ensimmäisestä tapaamisesta. Paikalla oli noin 10 venäläistä opiskelijaa, joiden kera katsoin videotykillä Charles Chaplin:in Kaupungin valot- elokuvan. Elokuvan lopuksi keskustelimme elokuvasta, sen tunnelmista ja loppukohtauksen merkityksestä. Vaikka turina olikin hieman kankeaa, tapahtuma oli hieno yritys nuorilta opiskelijoita! Menen ilman muuta seuraavankin kerran paikalle. Ideana on toisinaan katsoa elokuvia, toisinaan keskustelemme kirjasta, kun taas joskus joku voi esitellä lukemansa kirjan siihen sopivan musiikin kanssa jne.

Muitakin kulttuuritapahtumia olisi yliopistolla tarjolla. Varsinkin salsatunnit näyttävät olevan suosittuja. Yksi venäläinen opiskelijatar tosin sanoi, että hän ilmoittautui mukaan tietämättä mitä salsa on. Nyt kun hänelle on kerrottu siitä tarkemmin, hän haluaisi perua osallistumisensa...?

Minä en taida mennä tanssimaan, kun noita vasempia jalkoja on sattunut tulemaan tehtaalta toimitusvaiheessa kaksi. No tottapuhuen aika ei oikein riittäisi tanssimiseen, kun tunti olisi kerran viikossa. Jo nyt 5 iltaa viikossa on varattuina ja joskus pitää varmaan levätäkin. Prioriteetit kuntoon!

Urheilua

Torstai-illlan huipennus oli pyöritystunti. Menin taas paikalle 10 min etuajassa, jotta sain ajettua pienellä vastuksella PK- harjoitetta alle. Itse tunti oli vain 45 minuttia, mutta sain näin yhteensä 55 min suorituksen.

Mukavaa pyörityksessä on musiikin ja verenmaun (juu-juu, tunti oli "recovery", mutta ohjaaja teettää aika kovalla temmolla enkä minä tietenkään osaa oma-aloitteisesti höllätä) lisäksi näkymät... Kun asettuu pyöränsä kanssa vähän takariviin, on mäkiä ja kukkuloita mukavasti näkyvillä. Ainakin meidän salillamme osallistujajoukko kun on naisvoittoinen :)

Perjantaina iltapäivällä salille tekemään normaali sarja. Kaikkea 4 x 15 sarja 60 sek sarjapalautuksella:

• hack- kyykky (reidet)
  
• jalkojen nostot roikunnassa (vatsat)
  
• kulmasoutu (selkä)
  
• scott- hauiskääntö (koukistajat)
  
• penkkipunnerrus (rinta)
  
• ranskalainen punnerrus (ojentajat)
  
• jalkojen koukistajat laitteessa (reiden takaosa)
  

Ohjelma pyrkii olemaan anaerobinen kestävyysvoimaa kehittävä. On mukava huomata harjoituskerrasta toiseen, että painoja voi lisätä pikkuhiljaa. Nyt tosin taisi tulla pieni tasanne, jolla pitää pysyä vähänaikaa samoissa painoissa.

Vaikka peruskuntokausi on tässä syksyllä vasta saatu alkuun, alkaa päässä jo pyörimään seuraavan kesäkauden kilpailut. Niitä pohtiessa on paljon helpompi saada itsensä lenkille ja harjoittelemaan.

Niinpä pohdinnan alla on mm. minkä maratonin valitsen 2009 pääkilpailuksi? Kun näyttää siltä, että Tukholmasta palautuminen kestää vain 6 kk, niin tokihan seuraavalle maratonille on lähdettävä... :) Oletan nimittäin, että kynteni ovat kasvaneet takaisin marraskuun loppuun mennessä. Juoksun jälkeinen tiputuskaan ei enää kaiherra mielissä. Voipahan ainakin todeta, että "Tukholmassa tuli temmellettyä"!

Kenties joku loppukesän kotimaisista juoksuista (HCM, Maarianhamina, Hanko) tai sitten vaikka Berliini tai Frankfurt. Pitää varmaan vaan ilmoittautua. Sitten sekin on taas lyöty lukkoon.

Muut mahdolliset kilpailut pitää katsoa lähempänä kesää. Kolmen lajin yhdistelmät kiinnostavat... ja pelottavat.

Suttua, huttua ja entropiaa

Asunnolla illalliseksi polentaa, raejuustoa, hyvin suolaista letitillä olevaa juustoa sekä alkoholitonta olutta. Jälkiruoaksi marjaviineri. Oluen kanssa EN juonut mehua, kuten eräs tuntemani ja kovasti kaipaamani naishenkilö tekee! :=)

Onneksi työpöytäni (lue: ruokapöytäni) on sijoitettu siten, että istuessani selkäni on asuinkumppanin huoneenosaan päin. En joudu katselemaan entropian kasvamista universumissa...

Kansainvälinen toimisto kyselee ja herra R kirjoittelee

Tiedekunnan kansainvälinen toimisto on lähestynyt meitä opiskelijoita kahdella kyselyllä sekä matkaehdotuksella. Säilyttääkseni täydellisen luottamuksellisuuden, kirjoitan kyselyihin vastaukset tähän blogiin. Ainoastaan oikeutetuilla henkilöillä on oikeus lukea eteenpäin.

Kysely viime lauantain kansainvälisestä tapahtumasta

Toimisto pyysi antamaan avointa palautetta sähköpostilla. Alla kopio omasta vastauksestani.

"Next time please try to give some briefing for us, international students, beforehand about what procedures your students must do before going abroad.

For example:
- how the course validation works? Do they validate courses at foreign university before or after the course work?
- can they select any course they like following the regulations of Russian universities?
- do they get any allowance or grant when going abroad?

The more understanding we would have on their situation, the more relevant information we would be able to provide them on the spot.

And then next time, please let us know in more detail, what is expected of us. This time I really thought, that we will RECEIVE information, and not that we will PROVIDE it. If I knew this, I would have requested my home university, LUT, to send more information, presentation slides etc.

But all in all, I found the event very pleasant."

Kysely orientaatioviikosta

Alla oleva viesti tuli sähköpostilla samaisesta toimistosta. Olen kirjoittanut omat vastaukseni viestin sisään.

"We are very interested in constant improvement of our work and would be very grateful if you give us some feedback on pluses and shortcomings of the “Introduction Week” you have just participated in.

1. Please, feel out this application form by putting marks (from 1 = very bad to 5= excellent):

Рrogram content: 3
Russian Crash Course: 3
Visits to companies: 2
The quality of the booklet: 4
Buddies’ assistance: 5
International Office’s assistance: 5

2. Please, answer the following questions:

Did you like the balance between cultural and “business” components?:
I would have preferred to spend more time on cultural events. Even a visit to some theatre, opera or ballet would have been nice. Business excursions were a bit out of place. I understand that your business partners want to promote their companies and products, but that could be done later.

Was this week really useful for you?:
Yes it was. When I have discussed with other students who arrived after the orientation week, they seem to be a bit lost.

Was it what you expected? What would you add?:
This is more or less what I expected. One might add a trip or two to some big supermarkets together. There are some basic utensils everyone most purchase, such as pots, knives and glasses. This way we would learn where those shops are while getting the products.

Have you already undertaken such courses anywhere? What was better there?:
Yes I have, and your's was better.

Would you recommend participation in IW to prospective exchange students coming to GSOM?:
Definitely I would.

Uusi blogi
Ystäväni herra R on aloittanut oman bloginsa kirjoittelun. (Tuossa virkkeessä on yksi virhe. Etsi se!) Hänkin tarkastelee elämää Pietarissa opiskelijan näkökulmasta. Blogi löytyy osoitteessa http://setback.net/nevskoeice/viewforum.php?f=2

Vastaus: Virkkeen virhe on kohdassa "ystäväni". Eihän minulla ole ystäviä. Aivan kuten ei herra R:lläkään. Tästä keskustelimmekin viimeksi salilla käydessämme. Yrittäjyys-kurssilla opiskelijoita oli pyydetty kirjottamaan essee aiheesta "Mitä on yrittäjyys ja miten minä sovin kuvaan?". Herra mainitsi omassa kirjoitelmassaan, että "hänen ystävänsä ovat asiasta xxx mieltä yyy". Samanlainen virhe kuin minullakin... :)

Jännittävää tarinaa
Yrittäjyys- kurssin pitäjän kohtalo on, asiasta puheenollen, mielenkiintoinen. Ensimmäinen luento piti kuulemma olla tämän viikon maanantaina. Opiskelijat olivat istuneet luentosalissa odottaen ameriikan lahjan maailmalle (kyllä, luennoitsijatar tulee Amerikan Yhdysvaltojen Piilaaksosta!) saapumista paikalle. 45 minuutin kuluttua heille tultiin kertomaan, että luennoitsijaa ei löydy mistään! Hän oli saapunut kaupunkiin edellisenä iltana ja kirjautunut hotelliin. Aamulla hän oli kadonnut eikä hotellin henkilökuntakaan tiedä missä hän on.

Katsotaan miten tarina jatkuu...

Markkinateoriaa ja hinnoittelua

Murr

Heti alkuun murr-murr aihe, roskakuilun käyttö. Asuntolassa on roskakuilu, johon jätteet tuupataan. Onneksi asumme 6. kerroksessa emmekä maan tasalla. Singaporessa asuimme roskakuilun vierressä pohjakerroksessa. Kaikki roskat tippuivat luonnollisesti asuntomme viereen kuilun pohjalle. Tämä herkkukauppa houkutteli paikalle torakoita, joita juoksenteli riemuksemme myös meidän asunnossamme.

Täällä samaa suoranaista ongelmaa ei ole, mutta ongelmana ovat opiskelijat. Kuilun syöttöaukko on hieman ahdas, ja johtaa pieneen mutkaan. Varsin usein kun joku on käynyt laittamassa (liian suuren) roskapussin kuiluun, pussi jää syöttöaukkoon eikä tipu alas. Seuraava sankari työntää oman pussinsa perään, ja nyt kumpikin on jumissa kuilussa. Lopulta pusseja on niin paljon tursuamassa kuilusta ulos, että seuraavat veijarit laittavat pussinsa - laittialle kuilun viereen. Niin kuin pussit jollakin maagisella tavalla itse lentäisivät kuiluun yön pimeinä hetkinä.

Rakkaat opiskelijat, Dobby ei asu täällä! Malfoy vapautti hänet jo kauan sitten. Laittakaa itse omat roskanne kuiluun. Jos ette ole huomanneet, kuilun vieressä on säilytettävänä pitkä metallitanko, jolla roskat VOI TYÖNTÄÄ kuiluun. Reippaasti vain. Palkinnoksi saatte rytmikästä kolinaa, kun olutpullonne kimpoilevat seinämistä alastippuessaan.

Markkinateoriaa ja hintoja

Lähdin liikkeelle kauppoihin ja tapasin matkalla parturi-kampaajani, opiskelijatar S:n. Hän kertoi, että "manageria economics"- luennolla oltiin käsitelty markkinateoriaa. Toivottavasti luentomonisteet tulevat saataville yhteiseen sähköpostiosoitteeseen. Tämän viikon perjantaina meillä on samalla luennolla pieni monivalintakoe. Kiva nähdä ensimmäistä kertaa millaisia kokeet ovat täällä. Toki haluan valmistautua kokeeseen. Opiskelemassahan täällä ollaan!

S kertoi myös saaneensa oman viisuminsa. Muutama kerta sitten väitin, että suomalaisopiskelija herra V olisi maksanut pikaviisumistaan 7 000 ruplaa. Tämä ei pidäkään paikkansa - hinta oli ollut 6 900 ruplaa. S maksoi omastaan, siis täysin samanlaisesta viisumista, 8 000 ruplaa. Hänkin luonnollisesti ilman kuitteja... Aikaa viisumin hankintaan oli mennyt noin viikko. Hinnoitteluperiaate tuntuu olevan tässä(kin) palvelussa varsin joustava.

Jatkoin matkaani ja kävin apteekissa ostamassa ibuprofeiinia. Heillä oli tarjota erilaisia valmisteita. Pohdin hankintaa kahden tuotteen välillä, kumpikin 200 mg valmiste. Tuote A on ulkomailla tehty, ja sisältää 10 kappaletta kapseleita. Hinta 74 ruplaa. Tuote B on venäläinen ja sisältää 20 kappaletta tabletteja. Hinta 7,40 ruplaa. Hinta oli tuotteella B siis 1/20 osa ulkomaalaiseen valmisteeseen verrattuna. Vaikka saankin muhkeaa aikuisopintorahaa, tyydyin paikallisvalmisteeseen.

Kaupassa huomasin, että minulla on NÄLKÄ. Hyvä merkki, elimistö alkaa palaamaan normaaliin toimintamalliin. Banaanit, raejuusto, maito ja tiskiaine kainalossa palasin noin 150 ruplaa köyhempänä asuntolaan. Yksi euro on tällä hetkellä noin 35 ruplaa. Maitotuotteita on saatavilla hyvä valikoima, ei voi valittaa.

Kaikkiaan ruoka on jonkin verran edullisempaa kuin Suomessa. Valu- periaatteella sanoisin että normaalit ruokaostokset ovat 20% edullisempia täällä kuin armaassa koti-Suomessa.

Selityksiä: a) kyllä, olen patriootti ja b) valu = vaimo luulee.

Surkea olo

Tiedotus lukijoille. Alla oleva kappale sisältää lauseista, jotka saattavat järkyttää herkimpiä henkilöitä.

Yö meni osittain huonosti, osittain hyvin. Vatsa oli sekaisin, mutta en sentään oksentanut. Ripulin takia kävin kuitenkin vessassa kymmenkunta kertaa. Aamuyöstä alkoi päänsärky osoittaa tulemisen merkkejä, joten aloin juomaan vettä joka vessassakäynnin jälkeen. Aamulla herätyskello herätti minut kello 07.00, mutta totesin oloni aivan liian heikoksi lähteäkseni liikkeelle. Ilmoitin asiasta opiskelijatoverille. Samoin ilmoitin olevani sairas eräälle suomalaisen liike-elämän edustajalle, jonka kanssa olin sopinut tapaamisen keskiviikon iltapäivällä. Sen jälkeen nukuinkin aamupäivän sikeästi.

Iltapäivällä laitoin itselleni veteenkeitettyä puuroa sekä hunajalla terästettyä lämmintä vettä. Pian tämän jälkeen vastsa meni sekaisin uudestaan, tuli heikko olo ja nukuin jälleen jonkin aikaa.

Nyt olen ottanut särkylääkkeen, jotta voisin mennä kauppaan ostamaan maitoa sekä apteekkiin ostamaan särkylääkettä :). Eiköhän se tästä.

Yritän vain kuulostella, onko aiheuttajana elinen ruoka, vai onko mahdollista että olen saanut jos tässä vaiheessa pietarilaisesta vesijohtovedestä Giardia lamblia- parasiitisen bakteerin. Bakteeri aiheuttaa myös ripulia. Olen käyttänyt vesijohtovettä hampaanpesuun ja ruoan laittoon. Kuitenkin ruoat, joiden kanssa syön veden (esim. polenta) olen laittanut pulloveteen. Samoin kaiken juotavan nesteen nautin pullovetenä. Kaupungin vesiputkisto on niin huonossa kunnossa, että vettä ei voi juoda. Putkistosta irtoaa myös raskasmetalleja. Kivaa.

Keittiökomeromme on ihan asiallisesti varusteltu. Pieni hella, jääkaappi, pesuallas ja hieno vedenkeittimeni tarjoavat perusruoanlaiton edellytykset.


Kuuntelen Russkoe Radio:ta (107,80 MHz) ja odottelen särkylääkkeen vaikutusta. Radioasemia on löytynyt aikan mukavasti. Neljä asemaa ovat olleet enemmän kuuntelun kohteenani:

• Russkoe Radio
• Radio Maximum (102,80)
  
• Radio Europa+ (100,50)
  
• Radio Retro (88,00)
  

Korruptiosta vatsanväänteitä

Keskustelin erään suomalaisen opiskelijan kanssa kadulla tässä yhtenä päivänä viisumiasioista. Hänellä oli tarve päästä käymään Suomessa nopeutetulla aikataululla, joten hän turvautui pikaviisumiin. Koska hän on opiskelijana samassa yliopistossa, hän tarvitsee samanlaisen opiskelijaviisumin kuin minä.

Hankittuaan samat perustiedot, HIV testin jne., hän antoi 7 000 ruplaa (sinäänsä outoa, koska minulle sanottiin 8 000 ruplaa...) käteen yhdelle yliopiston henkilökunnan jäsenelle. Mitään paperia tai kuittia ei tehty. Ja kas, seuraavana päivänä hänellä oli passissaan pitkäaikainen opiskelijaviisumi... 400 ruplan hintaan samaan työhön menee 8 viikkoa. Ja sitten motivaatio-hygieeniateoriassa sanotaan, ettei rahapalkka toimi motivaattorina :) Täytynee minunkin tarkastaa oletuksiani.

Toki en suostu uskomaan, että korruptiolla olisi mitään tekemistä asian kanssa. ;)

Harmittavasti tänään iltapäivästä alkaen vatsa on oireillut huolestuttavasti. Saa nähdä pitääkö yöllä ajaa posliinirekkaa :( Ei olisi pitänyt käydä syömässä siinä arabialaisessa ruokapaikassa, vaan luottaa Stolle:en ja sen piirakoihin. Nam.

Urheilua

Eilen maanantaina yritin käydä apteekissa etsimässä magneesiumia syötävässä muodossa. Olen käyttänyt sitä estämään lihaskramppeja, ja useimmiten se jopa on toiminutkin. Tänään päkiän lihakset kramppasivat salilla, mutta pitkäkestoisissa suorituksissa kramppeja ei ole tullut.

Palatakseni apteekkiin, yritys onnistui. Pääsin apteekkiin. Magneesiumin kanssa olikin sitten vähän haasteellisempaa. Olin ottanut selvää, että magneesium "po-ruskii" on "magnii". Tällä tiedolla varustettuna lähestyin rohkeasti lasiseinän taakse linnoittautunutta apteekkaria. Sulava kielitaitoni ei vakuuttanut häntä, joten jouduin hakemaan tulitukea muista asiakkaista. Joukosta löytyikin englanninkielentaitoinen nainen, joka tuli tulkkaamaan sönkötystäni.

Valikoimasta löytyi kuin löytyikin pakkaus, jonka venäjänkielinen teksti antoi olettaa aineen olevan mageesiumia. Valitettavasti mistään ei löytynyt latinankielistä tuoteselostetta. Ei että olisin sitäkään osannut lukea, mutta olisihan se antanut ammattimaisen leiman touhulleni..

Koska en ollut varma, mitä tuote sisältää, yritin pyytää apteekkaria kirjoittamaan tuotteen venäjänkielisen nimen paperille. Tällä voisin varmistaa (jostakin, jos kohta en tiedä mistä) mitä söisin. En usko esimerkiksi ehkäisypillereiden syömisen olevan kokemuksen arvoista. Tämä pyyntö osoittautui ns. vaarantavaksi virheeksi. Sekä apteekkari että tulkkini alkoivat ottamaan selvää kuinka usein tabletteja on otettava. Kiitos vain, mutta haluaisin tuotteen nimen. Vastauksena yhä kiihtyvä selitys tabletteja otettavan 2 x 3 päivässä, 7 päivän ajan. Viimeinen heikko yritykseni saada nimi kilpistyi kynän ja paperin esilleottoon. Muistona tästä apteekkikäynnistä minulla on nyt oikein paperilla asti, että tuotetta otetaan "2 x 3 times a week *** 1 t x 2-3 times 4-6 weeks". Itse tuotetta minulla ei ole...

Illalla menin pyöritystunnille kuntosalille. Olen hieman kysellyt kahdella keskustelupalstalla (seponkotisivut.com ja fillarifoorumi.fi) onko opettajattaremme mistään kotoisin. Pyörittämisen lisäksi kun teemme mitä ihmeellisimpiä punnerruksia, vinoajoja, venyttelyjä jne. pyörän päällä. Musiikki ja tahti kaikenkaikkiaan ovat kuin intialaisessa musiikkielokuvassa. Tempo on kova, naisnäyttelijät ovat kauniita, kaikki ovat - dingldingl - iloisia ja miehet ovat komeita. Minusta itsestäni vain tuntuu,että olen lähinnä Mr. Bean joutuneena väärään elokuvaan. Minua tämä ei tosin haittaa. Onneksi minua on valistettu että samanlaista hulabaloota se on muuallakin.

Salin kaupasta sain ostettua lisää kreatiinia. Myyjä muistutti minua, aivan oikein, että käytön aikana pitää muistaa pitää taukoja. Oma rutiinini on 5 viikkoa käyttöä 5 g päivässä, jonka jälkene 5 viikkoa taukoa. Heillä oli myös myynnissä magneesiumia englanninkielisessä purkissa. Saatuani Prinsessalta varmistuksen vaikuttavan aineen oikeasta määrästä, ostin purkin pois.

Tänään tiistaina saliharjoittelun jälkeen kävin saunasta uimassa. Mutta voi ja onnettomuus. Uinnin aikana tunsin isovarpaan kynnen HEILUVAN IRTI. Vahingoitin kummankin isovarpaan kynnen toukokuussa 2008 Tukholman maratonilla. Oikeassa kynnessä alle tuli rakko, kun taas vasen kynsi mustui kokonaan. Kesällä kynsi nousi irti alle olevasta ihosta, mutta pysyi kuitenkin paikoillaan. Kynsi on kasvanut kesän aikana normaalia vauhtia, mutta alussa esiintullut kynsi ei ollut kiinnittynyt alustaan ollenkaan. Kunhan kasvoi "ilmassa". Vasta viimeaikoina viimeisimmät 5 mm ovat kasvaneet normaalisti.

Kun nousin altaasta, huomasin (todettakoon että kauhukseni) kynnen pääosan lähtevän kokonaan irti. Se oli vain toisesta reunasta vähän kiinni. Hieman kyseltyäni, sain fysioterapeutilta laastarin, jolla laitoin kynnen paikoilleen. Kotiin tultuani tarkastelin varvasta tarkemmin ja totesin jotta menetetty mikä menetetty. Laastari pois - ja kynsi pois.

Eiköhän tästäkin selvitä eteenpäin.

Palautteen palaute

Heh. Kun tulin takaisin asunnolle illalla, ostin matkalla kaupasta herra A:lle suklaalevyn ystävyyden merkiksi. Hän tuli takaisin asunnolle hieman minun jälkeeni - ja oli ostanut minulle suklaalevyn. Voiko olla hassumpaa?

Kirjoittelen päivästä enemmän huomenna. Nyt nukkumaan. Nukuttaa...

Palautekeskustelu

Kävin suunnittelemani palautekeskustelun maanantaina kello 13.00 herra A:n herättyä. Dialogi seuraili kohtuullisen hyvin käsikirjoitusta. Alla vuorovaikutustilanteen repliikit.

Minä: Oletko herillä? Meidän pitää keskustella.

A: Tarkoitat viime yötä. Katsos kun...

M: Kyllä, viime yönä teit tietokoneella hommia ja pidit valoja päällä aamuun kello 05:08 asti.
Sen takia en saanut nukuttua. Nyt olen väsynyt ja huonolla tuulella. Väsyneenä minun on vaikea opiskella.
Lisäksi sunnuntaina heräsit vasta kello 14:00 iltapäivällä. En voinut toimia normaalisti, koska koetin antaa sinun nukkua.

A: Mitä et voinut tehda sunnuntaina? Mitä olisit halunnut tehda?

M: (Nyt keskustelu menee väärään suuntaan. Ei kyse ole siita mitä minä haluan tehdä, vaan siitä, etten voi nukkua.) En voinut esimerkiksi kuunnella musiikkia, koska ajattelin etta sinun täytyy antaa nukkua.

A: Olisithan sina voinut kuunnella kuulokkeilla!

M: Tärkein asia, josta haluan keskustella, on se, että viime yönä en voinut nukkua. Miksi valvoit ja teit töitä koko yön? (Takaisin pääaiheeseen)

A: Niin, ehkä minun olisi pitänyt olla hiljempaa. Häiritsikö tietokone sinua?

M: On vaikea sanoa häiritsikö tietokone vai valo enemmän. Joka tapauksessa se valvotti minua. Mitä voisit tehdä asialle?

A: Minun täytyy voida opiskella!

M: Asuntolamme siivoajien ja hallinnon toimiminta tapahtuu päivisin. Samoin yliopiston toiminta ja opetus tapahtuvat päivisin. Yhteiskunnan yleinen toiminta tapahtuu päivällä. Rytmisi ei ole sama kuin esimerkiksi asuntolan tai yliopiston rytmi.

A: Mutta kun minä olen yliopistolla päivät, laitan ruokaa illalla ja sitten opiskelen yöllä. Etkö sinä opiskele ollenkaan?

M: (Auts, nyt keskustelu on taas menossa pois itse asiasta.) Minä opiskelin esimerkiksi tänä aamuna kun sina nukuit. Mutta palataan viime yöhön. Mitä voisit tehda asialle?

A: Niin, voisin olla köyttämättä tietokonetta yöllä. Ja olet ihan oikeassa ruoanlaitostakin. (Olin antanut jo edellisena päivänä palautetta siitä, etta keittioöon usein sekaisin hanen jäljiltään. Vetosin siihen, etta hänen on helpompi siivota roiskeet tuoreeltaan. Lisäksi pitämallä ruokatarpeet ja murut poissa, saatamme välttää torakoiden muuttoliikkeen asuntoomme.) Mutta minun täytyy pitää valoa päällä jotta voin lukea.

M: Haluan, etta tässä huonessa on hiljaisuus kello 23 - 06. Käykö tämä?

A: Käy, mutta minun pitää saada pitää valo päällä.

M: (Hankala juttu. Ei ole minun asiani arvostella sita, milloin hän opiskelee. Mutta hänen elamämänsä häiritsee joka tapauksessa.) Hyvvä, kokeillaan sitä että et käytä tietokonetta yöllä.

A: OK.

M: Hyvä. Minun puoleltani asia on selvä.

Herra A jaä pohtimaan asiaa, ja palasi siihen muutaman hetken kuluttua. Hän pohti josko voisi hankkia langattoman lähiverkon tukiaseman. Sen avulla hän voisi käyttää tietokonetta jossain muussa huoneessa yöllä. Aika hyvä idea, varsinkin kun tuollaiset välpät ovat aika edullisiakin. Saa nähdä miten käy.

Puuroa kehityskeskustelulla

Puuroaamu

Aamupalaksi puuroa, sillä lähtee päivä hyvin liikkeelle. Olen syönyt vanhalla hyvällä vaihtorytmityksellä vuoroaamuin puuroa ja jogurttia. Puuron keitän maitoon ja keskellä läjäytän hillosilmän. Jogurtin kanssa popsin pilkottuja hedelmiä ja mysliä. Kummallakin vaihtoehdolla lisänä on kahvia. Sen joudun tekemään pikakahviin, koska en ole jaksanut hankkia kahvinkeitintä asuntoon. Jos aamupalan pääruoan jälkeen jää edelleen nälkä, pureskelen pari leipäpalaa juuston, lihaleikkeleen ja tomaatin/ kurkun kera. Juotavaksi mehua, tänään rypäleversiona.

Ravintolisänä aamulla otan monivitaminoitua kalaöljyä sekä magneesiumia. Lepopäivinä (ke ja su) sekoitan mehuun lisäksi kreatiinin. Harjoituspäivinä otan kreatiinin palautusjuoman kanssa.

Tästä rytmistä poikkeuksen teki yksi aamu orientaatioviikolla, kun kävin alakerran kahvioissa syömässä. Tuolloin minulla ei ollut vielä mitään ruoanlaittotavaroita asunnossani. Asuntolassa on ilmeisesti (?) mahdollista myös majoittua turistina eli matkailijana. Näitä varten kahviossa oli kyseisenä aamuna tarjolla aamupalaa: puuroa, teetä/ kahvia, leipää, lihapiirakoita ja suklaapatukka. Tarkoitukseni oli syödä maksua vastaan. Muuten suunnitelma toteutui loistavasti, paitsi että kukaan (muukaan) ei maksanut appeesta. Ihmiset tulivat paikalle, söivät ja lähtivät kylläisinä pois. Häveliäänä miehenä en halunnut herättäää huomioita ja toimin samoin. Toista kertaa en ole kehdannut hyödyntää tuota palvelua.

Palautuskeskustelun paikka

Arvoitus: mikä on se, joka nukkuu sunnuntaina iltapäivään kello 14:00 asti ja menee nukkumaan seuraavan kerran maanantaina kello 05:08 aamulla puuhastellen väliajan asunnossamme?
Vastaus: taitaa olla kehityskeskustelun paikka.

Viime yö, siis su-ma yö, meni kovasti huonon nukkumisen merkeissä. Osansa oli varmaan lepopäivälläkin. Jos en harjoittele päivällä, seuraavana yönä elimistö selvästi ihmettelee väsymyksen puutetta. Samoin asiaan saattoi vaikuttaa iltapäivällä kello 16:20 juomani kahvikuppi. Mutta suurin syy on kyllä herra A:ssa, joka piti taas koko yön valoja päällä, puuhasteli tietokoneella, söi, kävi vessassa jne. Onneksi hän ei sentään laulanut.

Olin suunnitellut nousevani ylös kello 07:00, jotta voin aloittaa päivän normaalisti. Niinä aamuina kun yliopiston opetus alkaa kello 09:00, herään kello 07:00. Helpointa on pitää samasta rytmistä kiinni koko viikko. Valitettavasti valvoin yöllä niin paljon, että minun oli pakko nukkua tunti enemmän. Kello 08:00 nousin ylös ja aloitin aamutoimet. Saadakseni tulevaan kehityskeskusteluun neuvotteluvaltteja, avasin huoneen ikkunan, laitoin valoja päälle, kävin suihkussa sekä tein aamupalan normaalilla kolistelulla.

Tavoitteenani on pitää herran kanssa kehityskeskustelu, tai oikeastaan palautekeskustelu, myöhemmin tänään. Hahmottelen tähän itselleni keskustelun runkoa. Jos tätä blogia lukee yksikään steppiläinen, rungon pitäisi näyttää tutulta...

Tavoitteeni on saada muutos hänen käyttäytymiseensä siten, että yöllä olisi hiljaista ja pimeää. En pyri muuttamaan hänen asennettaan, tai elämänarvojaan. Koska vain hän voi muuttaa omaa käytöstään, täytyy minun saada hänet pohtimaan muutoksen järkevyyttä.

Minä: Sunnuntaina heräsit kello 14:00 iltapäivällä. Seuraavan yön teit tietokoneella hommia ja pidit valoja päällä aamuun kello 05:08 asti. (Kuvailen objektiivisen lähiajan tapahtuman arvottamatta toimintaa. En liitä asiaan yleistyksiä tai kaukaisempia tapahtumia.)

Herra A: ???

M: Sunnuntaina ei voinut elää ja toimia normaalisti, koska koetin antaa sinun nukkua. Viime yönä en saanut nukuttua, koska toimintasi häiritsi minua. Nyt olen väsynyt ja huonolla tuulella. Väsyneenä minun on vaikea opiskella. (Kerron, miten se vaikuttaa minuun.)

Asuntolamme siivoajien ja hallinnon toimiminta tapahtuu päivisin. Samoin yliopiston toiminta ja opetus tapahtuvat päivisin. Yhteiskunnan yleinen toiminta tapahtuu päivällä. Rytmisi ei ole sama kuin esimerkiksi asuntolan tai yliopiston rytmi. (Kuvaan, että toiminta ei ole yleisen normin mukaista.)

A:???

M: Miksi valvot öisin? (Pyydän henkilöä pohtimaan tilannetta. Olen tämän jälkeen itse hiljaa.)

A:onfsofndsi

M: Mitä voisit tehdä asialle? (Pyydän henkilöä pohtimaan itse muutoksen mahdollisuutta.)

A: iegsoirenvnfsf

M: Hyvä, tuo on hyvä idea. (Vahvistan henkilön muutoshalukkuutta).

Mitä muuta voisit tehdä? (Pyrin saamaan henkilön pohtimaan useita mahdollisia vaihtoehtoja.)

M: Tästä eteenpäin vaadin, että asunnossamme on hiljaisuus kello 23:00 - 06:00. (Esitän selvän vaatimuksen jatkotoiminnasta.)
Toimimmeko molemmat näin? (Etsin myönteisen vastauksen vaatimukseen.)

A: oiefnsfoienfew

M: Hyvä. Minun puoleltani asia on selvä. (Vien tilanteen päätökseen, enkä pehmennä asiaa lopun lätinöillä.)

Tarvittaessa käytän avointa ikkunaa, aamiaistani jne. esimerkkeinä siitä, kuinka hankala on nukkua toisen tehdessä asioita.

Jännitystarina jatkuu myöhemmin...

Muita blogeja

Eräs ystäväni pitää varsin viihdyttävää blogia osoitteessa http://www.city.fi/yhteisot/blogi/pionki/
Suosittelen!

Sotkuinen kämppä ja muita murr-murr asioita

Saattaisikos joku tulla siivoamaan meidänkin kämpämme tänne asuntolaan? Kämppäkaveri on, suoraan sanottuna, uskomaton sottapytty. Kaikki jää sekaisin herran kadotessa tyttöystävänsä pariin. Onhan hän sentään ollut Venäjällä jo 2 viikkoa, joten paikallinen kinkku on tietysti oltava jo roikkumassa....

Kävin iltapäivällä kävelemässä, istumassa kahvilla ja lukemassa Dostoyevskyn Karamazovin veljeksiä. Palatessani kämpille huone on kaaoksessa, TV auki, tiskit pesemättä, hella rasvassa, (onneksi hänen) leivät pitkin pöytiä, öljypullo auki, tiskirätti rötköttää hedelmieni päällä, vessassa valot päällä, jne. Voi tuota nuoruuden, tai lapsuuden, edesvastuuttomuutta.

Tuohon murr-murr päättyikin tällä erää. Iloisempiin asioihin kuuluu muun muassa se, että sain luettua Gogol:in "Dead souls"- kirjan. Koin sen aika epätasaiseksi, mutta mielenkiintoiseksi. Alkuosa kirjasta on juonellisesti vaihtelevampi, ja kevyempi. Tosin sekin kuvaa hersyvällä tavalla eri ihmisten suhtautumista elämän tapahtumiin. Loppupuoli on viimeistelemätön. Siitähän puuttuu jopa kokonaisia sivuja! Sen antaa kuitenkin selkeämmän kuvan Gogol:in omasta näkemyksestä elämän tärkeisiin asioihin. Henkinen elämä ja jalot teot ovat tärkeämpiä kuin maallinen vallan tai omaisuuden kerääminen. Asetettuna 1800- luvun kontekstiin korruptio on yksi Gogol:in hyökkäyksen pääkohteista. Siinä suhteessa kirja on hyvinkin ajankohtainen 2000-luvun Venäjällä, taas kerran.

Nyt siirryin lukemaan Dostoyevskin Karamazov:in veljeksiä. Kirjahan on paksu kuin entisen emännän reisi. Kerronta on rikasta, ja juohevaa. Oi, tätä kirjallisuuden tuomaa onnea ihmisen elämään.

Kumpa kykenisin välittämään jollakin tapaa omille pojillenikin sinne kotipaikkakunnalleen kulttuurin, ja sivistyksen tuoman sisälllön merkittävyyden ihmiselle. Kun nuorukaiset tajuaisivat opiskella ahkerasti myös normitettua oppimäärää nyt kun ovat nuoria. Toki opintojen saattamien päätökseen onnistuu näin myöhemminkin. Mutta on se elämän järjestymisen kannalta parempi ja helpompi koettaa hankkia mahdollisimman hyvä oppi aikaisemmin.

Pojat (A. ja J.) , jos luette tätä: käyttäkää aikanne hyvin, opiskelkaa ja oppikaa mahdollisimman pitkälle sitä alaa jonka haluatte. Koettakaa saada itsellenne maisterin tutkinto missä tahansa tiedekunnassa. Meritokraattisessa Suomessa vain tuon tason opinnot takaavat riittävän laajat mahdollisuudet tehdä sitä työtä mitä haluaa. Työntäkää itsenne A- luokan kansalaisiksi. Elämä ei ole reilua, eikä kukaan täysissä järjissään oleva henkilö niin edes kuvittele. Onni elämässä kohtaa niitä ihmisiä, jotka ovat siihen valmistautuneet.

MITIM - opiskeluhuomioita: Vertailukohteita

http://vilja.infected.fi/

Vertailukohteita

Sukulainen maailmalla

Sukumme on asettautunut tukevasti opiskelemaan maailmalla. Siskontyttöni tarkastelee opintojen maailmaa Bangkokissa ja kirjoittaa blogiin osoitteessa http://vilja.infected.fi/

Blogin merkitys

Sain miellyttävän viestin ystävältäni, jossa hän kertoi että blogini viehättää. Se toimii minullekin varaventtiilinä. Samalla saan asetettua tärkeitä asioita suhteisiin suhteessa toisiinsa. Enhän minäkään tiedä tästä kaupungista mitään kahden viikon kokemuksella. Tiedän vain sen, että ajan kuluessa näkemiinsä asioihin turtuu eikä niistä enää saa uutuuden tuomia näkökulmia irti. Tärkeää on kirjoittaa asioita muistiin sitämukaa kun niitä tulee.

Kuntoilumotivaatiota muillekin

En taida olla ainoa, jolle kuntoilu on merkittävä osa elämää. Mutta välillä liha on niin heikko. Osin itselleni, ja osin teille muille kuntoilijoille, alla on muutamia motivaatiosanoja.

Koetetaan pysyä kuntoilurutiinissa. TiKeTe - tiheys, kesto, teho. Siinä perusteet kuntoilun aloittamiseen ja jatkamiseen! Pysytään säännöllisyydessä ja rytmissä kiinni. Itsellänikin lepsuminen tapahtuu niin helposti, vaikka tiedän että nautin suunnattomasti liikkumisesta. Koetan välillä kirjoittaa blogiin tuntemuksiani liikunnan suhteen, jos vaikka niistä olisi sinullekin, rakas lukijani, motivaationtynkää.

Muistetaan kuitenkin syödä riittävästi kuntoilun vastapainoksi, ettei elimistö ota energiantarvetta syömällä lihaksia. Rasva ja sokeri kuitenkin pois...:thumbup: tai ainakin vähiin.

Uskontojen eroja ja voiko sanaan luottaa

Prostestanttinen reippaus on ottanut selkävoiton katolisesta jäykkyydestä

(PRNews, Pietari) Protestanttinen toimintatarmo on ottanut selkävoiton katolisesta elämänkatsomuksesta. Samalla yksi italialainen opiskelija on järkyttynyt voimakkaasti. Opiskelija toipuu ja hänen tilansa on vakaa.

Tapahtumat saivat alkunsa lauantaina pietarilaisessa opiskelija-asuntolassa, missä suomalainen opiskelija Pasi Raatikainen päätti leikata hiuksensa. Käytettyään hiustenleikkuukonetta itse pääosaan päätä, hän otti yhteyttä suomalaisen naisopiskelijaan ja pyysi tätä auttamaan hiusten rajaamisessa.

Naisen saavuttua paikalle, Raatikainen otti paitansa ja housunsa pois mennen naisen kanssa vessaan alushousuissaan. Vessassa nainen leikkasi koneella korvanympärykset, hiusrajan ja viimeisteli yleisen siisteyden.

Naisen poistuttua paikalta Raatikaisen asuntolatoveri totesi järkyttyneenä "Sinä menit vessaan vieraan naisen kanssa alushousuissasi!". Tämän jälkeen italialainen kysyi, ovatko suomalaiset vapaamielisempiä kuin italialaiset. Raatikaisen selittävä vastaus protestanttisen ja katolisen euroopan eroista tyydytti italialaista.

Tilanne jatkui vielä myöhemminkin päivällä. Toisessa yhteydessä italialainen otti asian puheeksi uudestaan ollen asiasta edelleenkin hämmentynyt. Tällä hetkellä italialainen nukkuu järkytystään pois.

Sitten muihin uutisiin.

Eilen, lauantaina, tiedekunnan kansainvälinen toimisto järjesti tapahtuman venäläisille kandiopiskelijoille. Paikalla olleet vaihto-opiskelijat vastasivat omiin kotiyliopistoihinsa liittyen kysymyksiin. Meitä kaikkia oli pyydetty tulemaan paikalle, jotta kaikki yliopistot olisivat edustavasti paikalla. MITIM ohjelman kautta Pietarissa on tällä hetkellä noin 15 ulkomaalaista henkilöä.

Aikaisemmin viikolla olin kysynyt suomalaisten nuoriso-osastolaisilta, ovatko he menossa paikalle. Ainakin pari kertoivat menevänsä ja kykenevänsä kertomaan Lappeenrannasta ja yliopistosta. Itse ajattelin jättää tilaisuuden väliin, sillä en ole koskaan opiskellut LUTissa! Olen ollut fyysisesti Lappeenrannassa neljä kertaa: kaksi kertaa Maasotakoululla, kerran yliopistolla MITIM haastattelussa ja kerran yhden päivän orientaatiopäivässä. Näillä pohjatiedoilla harvinaisen vaikea vastata mihinkään kysymykseen opiskelusta, ohjelmasta, kaupungista tai opiskelijaelämästä.

Suomalaiskonklaavin toinen varttuneempi jäsen, hiustenleikkaajanainen N. päätty myös jäädä pois täsmälleen samasta syystä kuin minäkin. Tämä hänelle suotakoon. Kun hiustenleikkuukin onnistui niin hyvin :). Kiitos S.!

Ajatteluni kuitenkin muuttui viikon aikana, kun kv. toimistolla käydessäni minua pyydettiin menemään ao. tapahtumaan. Lupasin, joten lauantaina luonnollisesti kävelin paikalle. Tapahtuma pidettiin yliopiston kandi-tason opintojen rakennuksessa.

Paikalla oli kaikista suomalaisista - ainoastaan minä. Koko nuoriso-osasto oli puheistaan huolimatta jättäytynyt pois... Taitaa mennä joitakin vuosia, ennenkuin heillekin selviää että, mies on yhtä luotettava kuin hänen sanansa. Reippaasti vastailin täydellisen tietämättömyyden suomalla varmuudella kysymyksiin kursseista, kerhoista, opiskelun vaikeudesta ja muista mieltä vaivaavista kysymyksistä.

Illalla pitkä juoksulenkki, 1,5 tuntia. Kun juoksua tulee vain kerran viikossa, se tuntuu aika jäykältä. Lihasvoiman kasvun sentään tuntee vastatuuleen tai ylämäkeen juostessa. Ylämäkiä toisin täällä ei varsinaisesti ole, kunhan nyt muutama rantapenkka tarjoaa edes muutaman nousuaskeleen. Lenkillä tarkastelin jälleen uusia katuja, ja pujahtelin hieman porttien ja aitojen väleistä teollisuusalueen kupeella. Otin myös henkisesti mittaa kulkukoirasta, jonka pennut puuhailivat lähistöllä. Emo tuli minua vastaan hyvin varautuneena pyrkien ajamaan minut kauemmaksi. Sopeuduimme toisiimme siten, että minä jatkoin suuntaani mutta kävellen. Emo pysyi välimatkan päässä mutta seurasi minua niskakarvat pystyssä. Tuijotusyhteys oli intensiivinen, mutta molemminpuolisesti kunnioittava.

Loppuillasta erilaisten tatuointien katselua verkossa ja aiheideoiden pohtimista. Muutama pääteema viehättää: Kalevala, fraktaalit, bio-mekaniikka ja kivikautiset piirrokset. Pian Prinsessa saa taas kuvapaketin mielipiteitä varten.

Vierailla kielillä

Tutoriryhmämme on työstämässä jonkinsortin tiedotuslehtistä yliopiston käyttöön. Minua pyydettiin kirjoittamaan siihen juttu näkökulmistani venäläisiin, Pietariin, yliopistoon, opiskeluun, asuntolaan, elämään, universumiin ja kaikkeen. Luulen että seuraava kappale ei heille kelpaisi.

42.

Joudun siis hahmottelemaan hieman pitemmän tekstin englanniksi. Tämä löytyy alta. Teksti saattaa muuttua viikonlopun aikana useaankin kertaan.

---------------------

Arrival to the old Finnish fishing and trading village Nyen (present St. Petersburg) is pleasant one for a Finn. There are familiar sites and names all around you. Take for example the Finlandskiy vokzal, where our friend Lenin arrived when he returned from his hiding in Finland. One can almost feel that one has arrived home again. Even if he has not been in Pietari, or Sankt Peterburg, never before. There is thus no reason why Finn would not like to live, study and exchange ideas here. Overall feeling is highly positive and local people are very accommodating.

Dwelling on the streets of Vasilinskiy island has also a friendly tune in it. Near by the student dormitory a new passanger ferry terminal, Morskoy Facad, has been recently opened. Ships plying from Finland might start docking in it during coming sailing seasons. After that one can not only hear Russian or some English on the streets, but more Finnish too. This will make one more positive connection between Finland and Russia. Just like there are more and more Russians in Helsinki, there are going to be more and more Finns in St. Petersburg. Which is good.

In exchanging ideas Finnish is not the language to rely on, though. A basic command of Russian is an advantage, but at least around main attractions of Peter (as we friends fondly call him) there are always someone who can help in English.

Restoration of old tsar era buildings is on its way in Peter. Excluding the unfortunate cases when old buildings are pulled down in a favor of new business uglities, general restauration work quality is good. Our faculty building of the studies of management is a good example. Echoing staircases have a just the right amount of new paint and plastering, but worn-out stairs tell us that there is something old, and reliable, underneath. That reliability is not so un-true either. City has 93 universities, and some of them are ranked very highly. Among them our smithy of knowledge creation, GSOM.

"One might not like Russia, but he loves Russians", said one wise person as an advice to me. And how true that is! Let it be in the lecture rooms, hallways, sport clubs or museums (well, maybe we have to exclude the latter one), Russians are helping, smiling and taking contact. Every question, problem or query that one might have, there is an (attempt to) answer. Things might not work out as soon as an ordinary Finn, or "tsuhna", would have assumed, but as Finn is still a good "sosed", a solution will be found out. There is not a better friend than a Russian!

All in all, what can one say. Pre-assumptions what one might have before deciding to come to Russia, or Peter or GSOM, to study, are most likely wrong. City, university and people are highly facinating, and above all, positively intresting.

-----------------------

Kommentteja kaivataan!

Vetinen voitto ja muuta ei-niin-kuivaa asiaa

Vettä, vettä!
---------------
Olin väärässä. Saunaan on saatu vettä. Päästynäni muutama päivä sitten kuntosalilta kotiin, lähetin kiuasvalimistaja Harville viestin, jossa totesin koko suomalaisen saunakulttuurin olevan vaarantuneena. Harvian tuotepäällikkö otti yhteyttä ja pyysi minua tulostamaan heidän kotisivuiltaan venäjänkieliset kiukaan käyttöohjeet. Koska oma lehmäni oli ojassa, tein juuri näin.

Torstaina mennessäni pyöritystunnille (spinning), kävin ojentamassa ao. ohjeen suurelle johtajalla. Oli siinä kahdella venäläisellä naisella, johtaja ja englantia vähän osaava myyntihenkilö, naurussa pitelemistä. Yrittivä varmaan ottaa selvää olenko tosissani, hullu vai tsuhna (eli suomalainen musikka).

Yhteisen naureskelun saattamanan lähdin vaihtamaan vaatteen ja pyörittämään. Tunnin jälkeen johtajattaren naama pilkisti oviaukosta ja hän kertoi kaiken olevan kunnossa! Ja vot, saunassa oli kuparinen kiulu ja nappo! Autuas ilme kasvoillani heittelin vettä kiukaalle kauhistuneiden venäläisten katsoessa ympärillä touhujani. Tullessani jäähdyttelemästä takaisin saunaan, kukaan ei ollut ottanut mallia ja alkanut saunamajuriksi.

Näin on todistettu, että ystävällisellä asenteella jopa Venäjää voidaan muuttaa!

Ego kasvaa
---------------
Kävin tänään hakemassa kielikäännökset egoilijoilta. Lopullinen hinta olikin vain 4005 ruplaa. MITIM- päällikkö otti ne vastaan tiedekunnan hallinto-osastolla. Jouduin luovuttamaan myös alkuperäiset suomalaiset insinööritodistukseni. Paperit lähtevät Moskovaan, jossa niitä hämmästellään pari kuukautta. He kuulemma muun muassa tarkastavat, että alkuperäinen todistus on aito. Siis mitä? Eikös apostille ja sen notaarin vahvistama käännös venäjäksi ole tehty juuri täta varten? No, on hyvä että he työllistävät itsensä. Kunhan eivät hukkaa papereitani!

Kysyin, oliko toimistolle jo tuotu useita käännöksiä. Hm, ei ollut. Olin ensimmäinen. No kappas vain...! Onpahan tuokin nyt tehty, vaikka paperit eivät lähdekään eteenpäin ennenkuin kaikkien paperit ovat toimistolla käytössään. Taitaa Nevassa vettä virrata toinenkin hehtolitra, ennenkuin tuo tapahtuu.

Novgorod, here we (do not) come
-----------------
Kansainvälinen toimisto oli suunnitellut tulevaksi sunnuntaiksi yhteismatkaa Novgorodiin. Se on siirtynyt hamaan tulevaisuuteen, koska toimiston suurvisiiri ei ole saanut tarvittavia tietoja Novgorodista. Onhan näitä viikonloppuja tulevaisuudessakin. Nyt voin tehdä sunnuntaina mitä haluan. Olisikohan uusintaretki Ermitaasiin aiheellinen?

Tietämystä
----------------
Olemme aloittaneet tietojohtamisen ryhmätyön. Koska muiden ryhmäläisten työskentely ei oikein ole lähtenyt käyntiin, lähetin perjantaina aamulla paimenkirjeen. Ilmoitin ottavani ryhmän johtajuuden haltuuni. Pyysin heitä lisäämään omat yhteystietonsa perjantai-iltaan mennessä. Lisäksi kannustin kaikkia tuottamaan materiaalia sivustolle siten, että jokaisesta aiheesta on edes jotain olemassa perjantaihin 19.9.2008 mennessä. Pyysin myös pitämään huolta siitä, että jokainen tekee töitä. Saa nähdä mitä tapahtuu.

Viestintä kunnossa
--------------
Asuntolan internetyhteys ei kuulu 150 euron kuukausivuokraan. Liittymästä maksetaan 6 ruplaa megatavulta + 50 ruplaa kuukaudessa. Kävin torstaina lisäämässä Unikassa- automaatilla rahaa tililleni. Käyttöliittymä oli venäjäksi, enkä löytänyt oikeaa kohtaa millään. Onneksi kaksi venäläistä opiskelijatarta auttoivat minua. Sain siirrettyä 200 ruplaa jonkun ID numeron tilille, jonkin televiestimen käytön maksamiseksi. Suuren jännityksen kanssa tarkastin torstaina illalla, ja voitto jälleen. Raha oli ilmestynyt käyttööni!

Perjantaina kävin soveltamassa opittua ja lisäsin samalla automaatilla 1000 ruplaa tilille. Otin varmuuden vuoksi kameralla kuvat eri valikkorakenteen haaroista voidakseni toteuttaa itseäni uudestaan myöhemminkin.










Titan luonnossa
-----------
Eilen, eli torstaina, kävin ihmettelemässä luonnontieteellisen museon aarteita. 50 ruplan hintaan pääsin opiskelijana totemaan, että museo on täynnä näyttäviä diaraamoja. Erilaisia täytettyjä, säilöttyjä, kuivattuja, maalattuja, vahattuja jne. elukoita on enemmän kuin kykenin tiedostamaan. Näin myös Petteri Mahtavan (eli Pietari Suuren) täytetyn sotahevosen Lizetta:n sekä hänen kaksi koiraansa. Toinen oli aika mahtavan kokoinen hurtta Titan.

Jälkipuhe
--------------
Viesti Suomeen ja tietylle metallialanyritykselle: älkää teettäkö työntekijöillänne niin pitkiä työpäiviä vierailla paikkakunnilla. On tärkeää, että työntekijät ehtivät takaisin kotikaupunkeihinsa ja liikuntaharrastuksiinsa. Prinsessa parka :(

Miksi opiskelen?

Yksi vakiokysymyksistä, joihin olen joutunut vastaamaan, on ollut "Miksi ihmeessä tulit opiskelemaan MITIM- ohjelmaan/ Pietariin/ yleensäkään?" Useimmille 40- vuotias opiskelija näyttää olevan kummajainen, jolle pitäisi lähinnä perustaa eläintarha. Ihmiset voisivat tulla katsomaan tätä ihmettä.

En näe uuden opettelun olevan mikään ihmeellinen asia. Onhan itselläni takana insinöörin opinnot, kadettikouluopintoja, MBA- tutkinto, opettajan pedagoginen pätevyys ja tohtorinväitöskirja tekeillä. (Tuo jää kyllä suurella todennäköisyydellä tekemättä loppuun). Kaikenlaisia töitäkin on tullut tehtyä. Koetetaanpas listata:

• kenttätyöntekijä biologisissa tutkimuksissa
• siitepölyn kerääjä metsänjalostuksen tarpeisiin
• myyräsuojaverkkojen asentaja taimistoissa
• haudankaivaja
• piirivartija, koiravartija, myymäläetsivä, paikallisvartija
• hälytyslaiteasentaja
• ohjelmoija
• asiakaskouluttaja
• prosessikehittäjä
• henkilöstökonsultti
• projektipäällikkö
• henkilöstön kehityskonsultti
• elämyspedagogi seikkailuyrityksessä
• yrittäjä, organisaatiokehitysrintamalla
• kouluttaja kuntayhtymällä
• tiiminvetäjä kuntayhtymän yrityspalvelussa
• johtava konsultti
• avainasiakaspäällikkö
  

Eli onhan noita... :)

Filosofiani on ollut että tehdään asioita jotka tuntuvat hyviltä. Näistä palapelin osista on tullut nykyinen elämäntilanteeni, enkä ole ollenkaan tyytymätön. Kahden vuoden päästä ajaudun johonkin uuteen, mielenkiintoiseen tilanteeseen. Tiedän sen.

Tekemättä jätetyt asiat harmittavat, eivät tehdyt.

Opinnot ja työnteko tiedon varjossa

Venäjä - suuri maa ja suuret toleranssit.

Jäi eilen kirjoittamatta, että tämän yliopiston opetussuunnitelma ja luentoaikataulu(kin) muuttuvat näköjään ripeää tahtia. Eilen saimme jälleen uuden luentoaikataulutuksen tälle ja
ensi viikolle. Muutos taisi olla neljäs tai viides kahden viikon aikana. Luentoja ilmeistyi uusille päiville ja entisten aikataulu muuttui. Onneksi minulla ei sentään ole päällekkäisyyksiä. Eräs ranskalainen opiskelijatar valitteli muutama päivä sitten, että hänellä on neljä (4) luentoa päällekkäin... Hakisiko joku Hermionen aika-amuletin?

Koska näitä muutoksia tulee lähes päivittäin, on mahdotonta suunnitella opiskelun ulkopuolisia aikatauluja millään varmuudella edes viikkoa eteenpäin. En usko, että professorit kykenevät
parantamaan suunnitteluaan ja eri aineiden välistä koordinointiaan tästä eteenpäinkään. Valitettavasti.

Kokonaistilanteen takia on turvallisinta, että keskityn vain opintoihin ainakin tämän syksyn, kun olen Venäjällä. Sanomakin saa parhaan hyödyn, kun palaan töihin mahdollisimman paljon Venäjän liiketoiminnan tietoa hankkineena.

Näiden sanojen jälkeen aloitan aamupäivän urakan, eli tietojohtamisen artikkeleiden lukemisen. Sitä tietoa pitää ja voi hyödyntää heti saman aiheen ryhmätyössä, eliBaltika-panimon tarkastelussa. Olemme perustaneet työtä varten eräälle wikialustalle (wetpaint eli märkämaali) työskentelypaikan, johon keräämme tietoa. Yritys on saada loppuraportti valmiiksi asti ao. alustalla.

Olimme eilen sopineet ryhmän kanssa, että keräämme alustalle Baltikan perustiedot. Tavoite oli, että lähetän tänään aamulla tiedot luennoitsijalle, apulaisprofessori Andreeva, Tatiana E.:lle, aiheen hyväksymistä varten. Muuten hyvä, mutta kukaan muu ei ollut tuonut tietoja sinne... Keräsin tiedot itse ja laitoin menemään eteenpäin. Tästä se lähtee :)

Opintoja passitta

Tänään se sitten tapahtui. Minusta tuli passiton mies. GSOMin kansainvälinen toimisto keräsi (viimeinkin) passimme viisumien hankkimista varten. Saamme ne kuulema takaisin lokakuun lopussa. Nyt pitää olla kiltisti, koska ainoa keino todistaa henkilöllisyytensä on passin ja viisumin valokopioilla. Meille sentään jätettiin rekisteröitymispaperi.

Päivä oli viikoin tiivein opiskelupäivä. Aamulla aloitimme kello 09.00 "managerial economics"- luennolla. Nuo talousteoriat rasittavat kognitiivisia kykyjäni. Yritän tiedotaa ja hyväksyä koko ajan, että kyseessä ovat nimenomaan TEORIAT. Ja kaikki teoriat ovat vääriä, mutta jotkin niistä ovat kuitenkin käyttökelpoisia. Mutta kun näissä talousteorioissa joudutaan asettamaan lukuisia ehtoja kuten:

• -kuluttaja on vapaa kuluttamaan niinkuin hän haluaa. Ai jaa, mitään rajoitteitako (turvallisuus, protektionismi jne) ei muka ole?
• myyntiyksiköitä voidaan jakaa rajattomasti. Niin varmaan. Jos en halua ostaa pussillista omenoita, voin aina ostaa vain kaksi...
• kuluttajan maku ja valikoitikyky on äärettömän kehittynyt. Juu, ja kukaan ei myöskään katso tosi-TVtä...
• jatkotuotteista saatava hyöty lähestyy nollaa. Ai että jäätelö numero 2 ei anna yhtä suurta nautintoa minulle kuin jäätelö numero 1?
• enemmän on kuluttajan mielestä aina parempi kuin vähemmän. Siis jos saan kolme suklaapatukkaa kahden hinnalla, otan aina kolme? En suorita valintaa muilla perusteilla kuin hinnalla???
• kuluttaja käyttäytyy rationaalisesti. Tai sitten ei. Minä toki käyttäydyn, mutta naapuri ei.
  
• kuluttajalla on täydellinen markkinatieto hallussaan. Juu, ja lehmät lentävät.

Näitä reunaehtoja pohtiessani minulle tulee mieleen tarina sheikistä, joka halusi tietää mikä hevonen voittaa kilpailuissa. Hän palkkasi kolme tieteilijää, geenibiologin, ravitsemustietelijän ja fyysikon. Kaikille hän antoi 400 000 euroa ja 6 kuukautta aikaa mallintaa, millä ehdoilla voidaan tietää mikä hevonen voittaa laukkakilpailussa.
Aika kului ja tiedemiehet palasivat sheikin luo. Geenitieteilijä selitti, että perimän selvittämisellä ja geenien markkerien avulla voidaan ennustaa kohtuullisen hyvin, mikä hevonen voittaa. Mutta täyttä varmuutta ei voida saavuttaa.
Ravitsemustieteilijä selitti pitkän tovin hiilihydraateista, aminohapoista ja lisäravinteista. Kaikilla näillä voidaan vaikuttaa hevosen nopeuteen, mutta varmaa voittajaa ei voida ennustaa.
Viimeinen tieteilijä, fyysikko, sai puheenvuoron. Hän julisti, että hän on kyennyt tekemään matemaattisen mallin, joka ennustaa 100% tarkkuudella hevosen nopeuden, kiihtyvyyden, kitkan ja muut tärkeät muuttujat. Lopputuloksen ennustetarkkuus on myös 100% - edellyttäen että hevonen oletetaan täydelliseksi palloksi joka liikkuu tyhjiössä.

Iltapäivällä knowledge management- luento. Opettaja on aika aktiivinen ja kykenee luomaan mielenkiintoa herättävän ilmapiirin. Asiaan vaikuttaa kenties myös kohdallani se, että teoriat liippaavat hyvin läheltä minulle tuttuja verkostoteoriaa, innovaatioteorioita sekä - YLLÄTTÄEN - myös oppimisparadigmoja.

Päivän päätteeksi kokoonnuimme tietojohtamisen ryhmätyön ryhmän kanssa. Neljä venäläistä ja minä yritämme tutkailla Baltika- panimon tietojohtamisen haasteita. Tästä tulee hyvä juttu!

Raskas päivä

Tänään ei meillä ollut opintoja ollenkaan. Juuripa siitä syystä päivä on on ollut hyvin raskas.

Raskasta 1: Aamulla taapersin punttisalille nostelemaan painoja. Eihän tässä mitään maksimivoimaa yritetä hankkia, kunhan voimakestävyyttä harjoitetaan. Raskasta oli kuitenkin. Saunassa sentään lepäilin ja join palautusjuomaa. Tunne on päivän parhaita, kun tietää tehneensä jotain. Lihakset raukeina eikä ole kiire mihinkään.

Päivällä yritin avustaa kahta suomalaista opiskelijaystävää venäjänryhmien valinnassa. Toinen oli ollut kanssani samassa keskitason ryhmässä orientaatioviikolla. Jostain syystä hänet oli heitetty siitä pois, ja nyt hän ei tiedä mihin ryhmään kuuluu eikä luonnollisesti milloin hänen tuntinsa ovat. Onnettomasti hän oli luullut, että kuuluu kanssani edelleen samaan ryhmään ja yritti saada selville milloin minun ryhmäni kokoontuun. Mutta minähän olen nyt alkeisryhmässä, joten minusta ei ollut apua.

Toinen on saapunut Venäjälle hieman meitä muita myöhemmin. Hän on edelleen hieman hukassa tapahtumien kanssa. Vaikka hän on aloittelija, hänet oli ohjattu keskitason ryhmään. Ainakin hän luulee kuuluvansa siihen. Ensimmäisen tunnin jälkeen hän oli hieman hämmentynyt - luonnollisesti. Molemmat ovat siis ehkä- kai-kenteis samassa ryhmässä keskenään. Tai sitten eivät. Emme tiedä, onko nyt tasoryhmiä 3 vai 4. Parasta heidän osallaan on, että heillä on kaksi ERI opettajaa samalle ryhmälle. Viikon toisella tunnilla opettajana on N. kun taas toisella tunnilla opettajana on S. Jatkuvuus, ho hoi?

Minä sentään tiedän, että minulla on opetusta kolme kertaa viikossa, 90 minuuttia kerrallaan.

Raskasta 2: Iltapäivällä oli toinen raskas, hyvin raskas, hetki. Rakkaudesta Pupuun tutustuin Pietarin geologiseen museoon. Vaikken kivilajeista mitään tiedäkään, niin esittelytila ja näytteet ovat vaikuttavia. Suuren 1800- luvun talon yläkerta on aikahyppy iättömyyteen. Salissa soi klassinen musiikki, koska vartijaukko kuuntelee pianokonserttoja. Pari siivoojaa pesevät hitaasti satojen lasivitriinien laseja. Salissa on harras, melkein uskonnollinen, tunnelma. Mitään ei tapahdu, ja itse näyttelyesineet kivet eivät välitä ajasta senkään vertaan. Kivettyneitä fossiileja, SUURIA kvartseja, jalokiviä, suuri eri kivistä tehty Neuvostoliiton kartta jne.
Upea kokemus, ja rakkaudenharjoitus Prisessaa kohtaan!

Ai niin, museossa ovat myös Pietarin puhtaimmat vessat!!!

Illan kulua asuntolassa. Ruoaksi polentaa, raejuustoa ja tomaatti.

Raskasta 3: toivottavasti asuntolan nuoret eivät saa päähänsä juhlia tänäkin yönä kerroksemme käytävällä. Viime yö meni huonon nukkumisen merkeissä, kun he soittivat musiikkia ja metelöivät alkoholin kanssa. Jumprahuitti!

PS. Koeta tässä nyt pitää opintovapaata, kun työpaikalta pomo yrittää jatkuvasti saada minua pitämään koulutuksia Suomessa. Onko se nyt niin vaikea ymmärtää, että opiskelen kaksi vuotta ja sen JÄLKEEN palaan töihin. Onko kellään rautalankaa?

PS.PS. Etsin verkossa tatuointikuvioita selkään otettavaksi. Atsteekeilla ja Maya- intiaaneilla on aika mielenkiintoisia symboleita. Esim. sivusto http://www.warvox.com/index1.php esittää joitakin hyviä kuvioita.

Rauhallista menoa

Vaikkei aikataulu sitä suoranaisesti vaatinutkaan, nousin ylös kello 07.30. Nautin olostani enemmän, kun rytmi pysyy aamuvoittoisena.

Asuntolan käytävän seinälle oli ilmestynyt lappu, jossa ilmoitettiin tänään olevan pyykkien vaihtopäivän. Alemmalla käytävällä huoneessa 500 on siivoajien kotipesä, jonne pyydettiin tuomaan likaiset lakanat. Käärin nyytin kainalooni ja koputtelin ovea kello 08.00, liian aikaisin. Ketään ei ollut vielä paikalla. Onneksi huhut kulkevat asuntolassa varsin ripeästi ja sain tiedon maagisen avautumisajan olevan kello 10.00.

Sain vaihdettua lakanani ja jopa talon tarjoaman pyyhkeen ilman ongelmia. Näyttää siis siltä, että liinavaatteet on mahdollista vaihtaa kahden viikon välein. Pitää nukkua puhtaana väliajat.

Päivällä venäjän tunti, jonka jälkeen kävin ostamassa filologisesta tiedekunnasta loppuviikosta käyttöönotettavan venäjän oppikirjan. Tähän asti olemme käyttäneet monisteita. Kirjakaupassa oli hupaisa tilanne, kun myyjä tarjosi kirjan kanssa käytettäväksi tarkoitettua CD- levyä ostettavaksi. Kun pohdin asiaa kiinalaisen opiskelijaystäväni kanssa, myyjä teki loistavan ehdotuksen. Jos ostaisimme yhden levyn, niin voisimme kopioida sen kaikille ryhmämme opiskelijoille...?! Näin tekijänoikeudet kukoistavat Venäjällä. PS. Emme ostaneet levyä.

Yrityksestä huolimatta en saanut maksettua asuntolan internet- yhteyttä yliopiston päärakennuksen Unikassa- automaatilla, koska maatti oli rikki.

Venäjänläksyjen jälkeen spinning-tunnille ja saunomaan. Kuntosalilla on 5 saunaa, joista yksi on isohko Harvian kiukalla varustettu yhteissauna. Kiulua ei tosin ollut missään... Saunomisen jälkeen kävin keskustelemassa hallintoväen kanssa, josko saunaan voisi saada napon ja kiulun. Keskustelun kulku pääpiirteissään:
- Katsos kun se on suomalainen sauna, niin siellä ei heitetä vettä kiukaalle.
- Ai eikö?
- Ei, se olisi suomalaisessa saunassa epäterveellistä.
- Tuota, minä olen itse suomalainen...
- Ai jaa.. Öh, tuota. Mutta kun kiuas on sähkökiuas, niin siitä saa sähköiskun!
- Kyljessä lukee Harvia. Kiuas on suomalainen tuote ja kestää varmasti vedenheiton.
- Öh tuota. Pääjohtaja ei pitäisi ideasta...!

Lopputuloksena on, että he POHTIVAT asiaa. Ei taida tulla vettä saunaan...

Hassuinta asiassa on, että olen käynyt 99% samanlaisen keskustelun 22 vuotta sitten USAssa kuntosalilla. Heistä niin väliksi, mutta kun Venäjälläkin on ihan omia saunoja niin luulisi heidän tietävän paremmin. Pöh.

Taannehtivaa, muttei taantuvaa

Olen jättänyt kuvaamatta kaiketi kokonaan jatkoviisumihakemusprosessin. Korjataan tilanne.

Minulla on tällä hetkellä yhden kerran 90 päivän viisumi, jolla tulin maahan. Orientatioviikon aikana laitoin yhdessä GSOM (kauppatieteen tiedekunta Pietarin valtionyliopistossa) kanssa vireille monikertajatkoviisumin. Tätä varten:
- kävimme joukolla uudestaan HIV testissä paikallisessa sairaalassa. Sairaanhoitaja oli tehnyt työtä ennenkin, sillä piitkän jonottamisen jälkeen itse verinäytteen ottaminen tapahtui nopeasti ja tehokkaasti. Koko prosessia hidasti eniten se, että kaikki paperityöt tehtiin PAPERItöinä. Tulosten hakeminen onnistui jo helpommin, sillä tutorini haki lääketieleelliset tulokset maksukuitin kanssa. Minua saati mitään henkilöllisyyspapereita ei tarvittu. Kai tulokset olivat negatiiviset. Muuten minut olisi heitetty jo maasta ulos :)
- otatimme itsestämme kahdeksan (8!) valokuvaa
- annoimme passi- ja viisumikopiot GSOM:in kansainvälisten asioiden toimistoon

Nyt olen jumissa tässä maassa vielä 6 viikkoa. Käsittelyaika on yhteensä noin 8 viikkoa, jona aikana maasta on hankala lähteä pois. No, pääsen toki viisumillani pois, mutta takaisinpääsy on erinomaisen hankalaa sillä minun pitäisi hakea uusi viisumi ja yksi hakemus on jo sisällä.

Viisumi maksaa 400 ruplaa. Nopeutetun, eli yhden viikon, prosessin saa jos maksaa 20 kertaisen summan 8 000 ruplaa. Taidan säästää.

Menshikov, merisotaa ja suomalaiset luut

Sunnuntaiaamu tuli liian aikaisin Pietariin. En saanut yöllä nukuttua, kun rakas kämppikseni a) laittoi palellessaan ikkunan kiinni (italialaiset rakastavat liian kuumaa, näköjään), b) piti kämpän valoja päällä pitkälle yöhön ja c) ramppasi huoneesta ulos ja sisään yön mittaan. Onneksi hän ei sentään tänä yönä ryhtynyt lihan paistoon kuten edellisenä yönä. Taisivat silloin tukevat lihankimpaleet jäädä tosin sisältä raaoiksi.

Sunnuntai sivistää sinua- periaatteen mukaisesti kävelin keskustaa kohti tarkastellen kulttuurikohteita. Hämmästelin mm. Egyptistä varastettuja sfinksejä, jotka lepäävät Nevan rannalla. Pari kivistä Lenin:iäkin tuli vastaan katsomassa tulevaisuuteen. Suomea kosketti myös venäläis-turkkilaisen sodan muisto-obeliski. Pommittihan englantilainen laivasto Suomen rannikkoa kahinan aikana!

Piipahdin myös Vasileostrovskin markkinapaikalla, jossa aikaisemmin toimi Andreevskin basaari. Ei mitenkään ihmeellinen nähtävyys, ainakaan näin sunnuntaina.

Bolshoi prospek:ia aamupäivällä Menshikovin palatsille. Aleksander Menshikovhan oli Pietari Suuren läheinen, kaiketi HYVIKIN läheinen, ystävä. Hän rakennutti palatsin, joka oli hienompi kuin Pietarin oma rakennus. Muut aristrokraatit olisivat kenties saaneet maksaa hengellään moisesta röyhkeydestä, mutta ei Aleksander. Palatsi on hienosti restauroitu ja laitettu esille erilaisten huonekalujen kanssa. Suosittelen ehdottomasti. Pisteenä ii:n päälle oli, että venäläisellä opiskelijakortilla museoon pääsi sisälle ilmaiseksi.

Museon jälkeen taivas antoi vettä, joten oli enemmän kuin luonnollista vetistellä eteenpäin merisotamuseolle. Siellä venäläisenä opiskelija maksoin sisäänpääsystä vain 50 ruplaa 320 ruplan sijaan! Opiskelijuus kannattaa!
Entinen pörsisrakennus on täynnä erilaisia laivojen pienoismalleja, opetusmateriaaleja, esittelytauluja, merenkulkuvälineitä ja valokuvia. Suureksi pettymyksekseni en kyennyt paikallistamaan sitä nimenomaista valokuvaa, jossa "puna-armeija vapauttaa Hankoniemen fasistien vallasta". Kuten on ymmärrättävissä, kyseessä on varsin mielenkiintoinen paikka. Harmittavasti vain migreeni onnistui puskemaan juuri samanaikaiseti päälle, joten en voinut tarkastella mitään yksityiskohtaisesti. Valokuvia sentään sain otettua.

Vaelluksella kotiin pysähdyin piirakalle ja kahville katuruokalaan. Ruoan lomassa (vaikka syödessä ei olekaan kohteliasta lukea) perehdyin Pietarin historiaan. Paikkahan oli alunperin ruotsalainen kalastajakylä ja kauppapaikka, jonka moskovalainen Pietari Suuri valloitti. Hän halusi rakentaa paikalle ikkunan Eurooppaan saaden pääsyn Itämerelle. Suoaluetta pakotettiin raivaamaan ja rakentamaan tuhansia ruotsalaisia sotavankeja. Kun tiedämme ruotsalaisten aina taistelleen viimeiseen suomalaiseen, rakentajia olivat oletetttavasti suomalaiset miehet. Käytännössä kaikki kuolivat surkeisiin olosuhteisiin, pakkotyöhön ja kuriin.

Kaupunki on siis perustettu suomalaisille luille! Kävelkäämme kunnioittaen!

Lähempänä asuntolaa paikallistin vielä talon, jossa Stalin (tuo ihmiskunnan aurinko) asui palattuaan siperiankarkoitukseltaan. Olisin vieraillut myös geologisessa museossa, mutta se oli viikonloppuna kiinni.

Viimeinen kulttuurinähtävyys päivälle oli Kiriv:in kulttuuripalatsi. Olipas hauska sanaleikki. 1930-luvulla rakennettu rakennus on iso, ja ruma. Nykyään se suojaa pieniä yrityksiä, juutalaisen yhteisön ja diskoja. Kulttuuria kaikki tyynni.

Lauantain ajankulua

Olin laittanut viikolla opiskelijaryhmän Naamakirjan (eikös Facebook käännetä noin?) sivulle tiedon, että lähden pitkälle PK lenkille lauantaina kello 10.00. Tarjosin samalla mahdollisuutta tulla juoksemaan kanssani, jos siltä tuntuu. Ei ollut kovinkaan suuri yllätys, että kenestäkään ei siltä tuntunut :) Nautin siis yksinäisyydestä ja Vasilinsky- saaren rantakaduista 90 minuutin ajan. Varsinkin Neva-joen rantapenger on mukavaa seutua juosta. Näkymä avautuu joen toiselle puolelle telakoille ja vanhoille rakennuksille esteettä.

Lounaaksi keittettyä tattaria, marinoitua silakkaa ja tuoretta tomaattia. Vihanneksia ei tule syötyä taaskaan riittävästi!

Päivällä hain kirjakaupasta toisen opaskirjan Pietariin sarjasta Rough Guide. Päätin lueskella sitä Nevski Prospekt:illä olevassa kakkukahvilassa kupposen kera. Kahvila oli onneksi elämysmatkailun kohde. Perinteiseen neukkutyyliin töykeä nainen määräili minua tiskin takaa maksamaan tuotteet ensin kassalla. Kassa oli myymälän toisessa päässä, josta ei ollut näkyvyyttä tuotteille. Koeta siinä sitten vajavaisella venäjäntaidolla (Pysähtykää tässä, olkaa niin hyvä. Yksi musta tee, olkaa hyvä. Puhun huonoa englantia. Tässä on vaimoni. Hän on suomalainen.) kertoa mitä tuotteita haluat maksaa. Sormien ojentelulla ja DNA - asenteella tästäkin selvittiin ja pääsin syömään MAKEAA kakunpalaa kohtuullisen kahvin kanssa.

Oppaan innoittamana vaelsin "Venäläiselle museolle" (Russian museum), jossa sain tutustua maalaus- ja patsastaiteeseen 1800- luvulta eteenpäin. Vanhin osa oli remontissa, harmikseni. Näin mm. Repinin alkuperäisen Volgan lautturit- taulun sekä 1910-30 lukujen futuristiset teokset. Erityisesti minua koskettivat Pavel Filonovin analyyttisen taiteen teokset!

Ulostulo-ovi toi minut sattumoisin Saviour on the blood- kirkolle. Kanavanrannan katu oli täynnä ihmisiä, katusoittajia ja mielenkiintoisia näkymiä. Hämmästelin myös Mikhailovsky- puiston alumiinisia aitoja, jotka on valettu 1800 luvun lopussa. Tuolloin alumiini oli arvokkaampaa kuin kulta!

Kävellen kotisaarelle, ja vanhasta tottumuksesta Stolleen syömään kaalipiirakkaa ja teetä.

Paluumatkalla kaupan kautta vessapaperia hakien kotiin. Normaalia lauantai-iltaa sunnittelen. Josko lukisin Gogol:in kirjaa, Pietarin opaskirjaa sekä söisin kuivattua kalaa.

Perjantai-illan ajattelua

Perjatai-ilta on koittanut ja istun asuntolassa koneen ääressä syöden kuivattua kalaa. Kohta lähden hakemaan kulmakaupasta Baltika- panimon kohtuullisen juotavaa alkoholitonta olutta. Tuote on nimeltään "Baltika 0".

Venäjän oppitunti oli aktiivinen. Opettaja kyselee varsin taajaan oppilailta asioita ja laittaa meidät toistamaan perässään lauseita. Kyselimme toisiltamme venäjäksi mitä kieliä osaamme puhua sekä kerroimme perheistämme. Näillä tiedoilla ei juurikaan pääse jouhevaan keskusteluun kadulla, mutta...! Kun lähdin oppitunnin jälkeen kadulle, vastaan tullut nainen kysyi jotain minulta venäjäksi. Tunnin ansiosta osasin sanoa kieliopillisesti oikein, että en osaa puhua venäjää!! Myöhemmin päivällä osasin kysyä eräässä toimistossa "Kuka osaa puhua englantia?". Soveltavaa kielitiedettä :)

Hassua muuten, että Helsingillä ei ole venäjänkielistä nimeä! Vaikka se on sentään ollut suurruhtinaskunnan pääkaupunkikin.

Lounas Stollessa. Listalla sienipiirakkaa, hapankaalikeittoa, teetä sekä aprikoosipiirakkaa. Nam, hyvää. Venäläiset eivät ehkä osaa kehittää öljynjalostamojaan, tehdä vessanpöttöjä tai johtaa pankkisektoria. Mutta he osaavat tehdä ruokaa!

Ruoan sulattelun jälkeen kuntosalille ja uimaan. Pitää muista syödä kunnolla ja levätä öisin. Yritän pitää kiinni 5 viikkoharjoituskerran rutiinista. 2 x spinning, 2 x kuntosali ja 1 x juoksua viikossa tekee yhteensä noin 5 tuntia harjoitusta. Meneillään on peruskuntokausi, kestävyyttä ja vähän nopeutta.

Veinkin todistukset käännettäväksi jo tänään käännöstoimistoon. Kävellessäni keskustaan tarkastelin perjantairuuhkaa ja havaitsin venäläiselle liikenteelle ominaisen piirteen. Toki maailmasta löytyy muitakin kaupunkeja, joissa ajetaan "dynaamisesti" ja lähes kaoottisesti. Mutta kaikkialla muualla autot pyrkivät VÄISTÄMÄÄN kadulla käveleviä jalankulkijoita. Esim. Kiinassa voi katuja ylittää autojen välissä. Kaistojen väliinkin voi pysähtyä odottamaan vuoroaan ja autot pyrkivät kiertämään. Mutta ainakaan Pietarissa näin ei käy. Autot EIVÄT VÄLITÄ jalankulkijoista. Toisaalta isommat autot eivät välitä pienemmistä autoistakaan. Rutiini on ilmoittaa torvella "täältä tulen, enkä väistä". Risteyksiin tullaan vauhdilla luottaen siihen, että muut lähetevät alta pois. Kun dynaamisuuteen näin liitetään röyhkeä agressiivisuus, tuloksena on varsinkin ruuhka-aikoina kaaos.

Todistusten käännättäminen tulee maksamaan noin 5200 ruplaa. Hinta muodostuu 2 x 3 suomenkielisen sivun kääntämisestä venäjäksi, kolmen kopion tekemisestä sekä notaarin käännösvahvistuksesta. Ai niin, lisäksi minua veloitetaan yhden englanninkielisen sivun kääntämisestä. Apostillessa kun on kaksi englanninkielistä leimaa, joissa lukee "Certified and true copy". Nämäkin pitää kääntää venäjäksi ;)

Kävin kysymässä GSOMin MITIM johtajalta (Lue: koordinaattori) mitä todistuksia minun oikein täytyy käännättää. Hän ohjeisti, että käännätän vain suomalaisen insinööritutkinnon todistukseni sekä sen apostillen. No, tehdään niin, vaikka opistoinsinööritutkintoni ei edes ole ns. päivitetty AMK tutkinnoksi eli alemmaksi korkeakoulututkinnoksi.

Kun yritin kysyä josko MBA tutkintotodistukseni pitäisi myös käännättää, hän sanoi että ei. MBA kun on hänen mielestään korkeampi tutkinto kuin nyt tehtävä kaksois-masterintutkinto, joten sitä ei voi käyttää "perustutkintona". No jaa, ehkä näin. Mutta kun Suomen opetushallitus (laittakaa pommi sen termiittikeon alle) on suuressa viisaudessaan päätttänyt, että minun MBA- tutkinto vastaa vain alempaa korkeakoulututkintoa... Nyt siis käännätän sen todistuksen, joka ei ole alempi korkeakoulututkinto lainkaan. Kuka kertoisi oppiarvoni Venäjällä saamasta suuresta statuksesta Suomessa???

Mitäs sitä kuitenkaan vastaan väittämään. "Tehdään niinkuin rosvot määräilee", sanotaan Meksikon pikajunassakin.

Käännättämisestä olisi pitänyt maksaa etumaksua 50%. Kun "Ego translation" (Siis mikä? Kas, kun ei "Ego transmutation") yritti höylätä Visa- korttiani kahteen kertaan, oli tuloksena kummallakin kerralla PIN- koodin syöttämisen JÄLKEEN "disconnected". En siis voinut maksaa etumaksua, joten - sitä ei tarvinnutkaan maksaa lainkaan :)

Saa nähdä veloitetaan minua kuitenkin luottokunnan puolelta 2 x 2 600 ruplaa. Pitää tarkastaa Visa-lasku huolella Prinsessan kanssa.

Käännökset ovat valmiina ensi viikon torstai-iltana.

Venajan opiskelu ja viestintaa

Orientaatioviikolla saimme nauttia venajan pikakertauksesta. Talla viikolla venajan opintojen piti alkaa normaaliteholla, mutta ainakaan mina en ole saanut tietooni missa ja milloin opiskelu tapahtuu.

Sattumoisin tapasin eilen illalla asuntolan kaytavalla ranskalaisen opiskelijan, joka tiesi kertoa, etta venajan alkeisryhma kokoontuu tanaan perjantaina kello 10.45 verbin taivutuskokeen merkeissa. Aion menna paikalle katsomaan josko paasisin tuohon ryhmaan paikalle.

Kaikenkaikkiaan yliopiston viestinta on hataraa. Suurin ongelma on, etta tieto valitetaan liian montaa kanavaa myoten. Osa tiedosta on kiinnitettyna tiedekunnan 2. kerroksen kaytavan ilmoitustaululle. Osa tiedosta on yliopiston yleisella verkkosivulla kun taas osa tiedosta kirjautuu Facebook:in GSOM sivuille. Toisaalta, tietoa on yksityisissa sahkopostiviesteissa, tiedekunnan kaytavien tietokonemonitoreilla ja sita annetaan luennoilla. Osa luennoitsijoista laittaa luentotietoa omille tutkimussivuilleen tai lahtettaa sita opiskelijaryhmien yhteisiin. sahkopostiosoitteisiin. (Siis mita? Olisiko liian suuri vaiva lahtettaa luentomonisteet ryhmalahtetyksena jokaiselle opiskelijalle hanen omaan osoitteeseensa? Kai on, kun lahteys tapahtuu todellakin vain yhteen @gmail.com osoitteeseen, josta jokainen kay itse hakemassa tiedostot...)

Onneksi en ole hukassa. En vain valilla tieda missa olen :)

Kanditason todistusten kääntäminen ja hyväksyttäminen

Koska teemme kaksoistutkintoa, pitää meidän noudattaa myös Venäjän opetusministeriön vaatimuksia. Yksi näistä on, että kanditason todistukset hyväksytetään Venäjällä. Tätä varten meidän tulee toimittaa yliopiston kansainväliseen toimistoon:
- The original of your diploma with all supplements and transcripts of grades
- Apostille of your diploma
- 3 copies of translated and legalized diploma with all supplements

Ensimmäinen minulla on mukanani, samoin kuin toinen. Kolmannen osalle meille suositeltiin tiettyä käänöstoimistoa, johon aion viedä todistukseni luultavasti lauantaina. ( http://egotranslating.ru/typesdedocument.html)

Itse hyväksyttäminen tulee maksamaan 4500 ruplaa, jonka LUT kustantaa! Ihan kaikkea ei tarvitse maksaakaan itse :)

Ostoksilla ja venäläistä liikennettä

Kävin kävellen ostoskeskuksessa vaihtamassa epäkuntoisen Scarlett- vedenkeittimen. Liikkeestä löytyi kaksi osin englanninkielentaitoista henkilöä, joiden kanssa keskustelimme ongelmasta. Lopulta neljän myyjän kanssa ihmettelimme mitä tehdä kun olin heittänyt pois keittimen käyttöohjeen. "Problem", minulle toisteltiin. Onneksi olin säilyttänyt ostoskuitin.

Lopputulos oli kuitenkin minun kannaltani hyvä. Sain palautettua (monen paperin täyttämisen jälkeen) keittimen, ja ostin tilalle hieman kalliimman Brown:in keittimen. Maksoin siitä vain erotuksen. Nyt vettä keitetään 1390 ruplan edestä.

Matkalla sain kosketuksen, kirjaimellisesti, venäläiseen autokulttuuriin. Tallustin sateessa huppu ylhäällä jalkakäytävällä, kun yllättäen auto ajoi takaapäin päälleni! Niin, vikahan oli toki minun kun en katsonut taakseni. Vauhtia oli sentään vähän, mutta tämä onneton venäläinen autoilijapelle ei edes tullut tummennettujen lasi-ikkunoidensa takaa autosta ulos.

Kysymys: mistä tietää onko tien ylityskohdalla suojatietä vai ei? Vastaus: suojatien kohdalla on enemmän ihmisiä odottamassa varmaa kuolemaan...

Hidas lähtö päivään

Aamu meni hitaan käynnistymisen merkeissä. Kuluneen viikon urheilusuoritukset ovat rasittaneet elimistöä sen verran, että nukuin kymmeneen. Tänään kun ei ole opetusta yliopistolla.

Päivän suunnitelmiin kuuluvat knowledge management- aineen kolmen artikkelin lukeminen, saman aineen ryhmätyöwikin alustaminen, rikkinäisen vedenkeittimen vieminen takaisin kauppaan sekä spinning- tunti illalla.

Vettä on tullut taivaan täydeltä, tämä on kai pietarilaista syksyä.

Huonetoverini heräili yhdentoista aikaan. Hassu veijari Italiasta. Hän tuli kaupunkiin viikko sitten, mutta ensimmäisten viiden päivän aikana tapasimme ehkä 20 minuutin ajan. Hän nukkui päivät, ja oli poissa yöt. Kun heräsin, hän nukkui ja kun tulin illalla takaisin asuntolaan, hän ei ollut paikalla. Tullessaan takaisin noin kello 3-4, hän aloitti tietokoneen käytön pimeässä. Heräilin naputi-naputi ääniin aika taajaan.

Herra asuu ensimmäistä kertaa elämässään poissa kotoa! Pieni keittiömme on osin kaaoksessa, kun hän opettelee ruoanlaittoa. Pastaa on keitetty vedenkeittimessä, hellan päällys on tomaattikastikkeessa, lattia on spagetinmuruissa ja tiskiallas lainehtii vettä. :) Siitä se lähtee liikkeelle.

Muutama kuriositeetti lisää: hän nukkuu yöt vaatteet päällään päiväpeiton päällä, puhuu unissaan ja mutisee itsekseen.

Ajantasalla

Viimein pääsen kirjoittamaan kuluvan päivän tapahtumia.

Sain muuten eilen viimenkin tietokoneen verkkoon asuntolassa. IT hallinto on viritellyt asetuksiani palvelimelle viikon verran. Olen valittanut tutorini kautta joka päivä, että yhteys ei toimi. Hallintoon on välitetty koneeni MAC osoite, koska verkko hyväksyy vain sallitut koneet sisäänsä. Luulen että he eivät vain ole tehneet asialle mitään viikkoon... Eilen kai joku on viimein naputellut heksakoodit oikeaan paikkaan. Hyvä niin.

Verkon käytöstä pitää maksaa, tottakai. Olen laittanut käyttötilille 600 ruplaa. Tämä summa kuluu pikkuhiljaa megabittien virratessa. Saatan lisätä rahaa Unikassa- automaatilla. Aivan, kuten voin lisätä rahaa matkapuhelinliittymään ympäri kaupunkia olevilla automaateilla.

Päivällä knowledge managment ja managerial economics- luennot. Jälkimmäisen professori menee jatkuvati sekaisin ja selitää asioita väärin. Turhauttavaa, kun ei tiedä mihin lauseeseen VOI luottaa.

Lounas Stolle- nimisessä ravintolassa. Kanapiirakkaa, teetä ja opiskelijaseuraa. Tätä on opiskelu! Jes.

Päivän päätteeksi salille ottamaan vastaan ilmainen jalkahieronta - jonka teki paineilma-apparaatti! 20 minuuttia puristelua nilkasta reiteen asti. Kokemus oli - outo. Ei kai siitä ollut haittaakaan?

Kohta vettä kiehumaan, teetä kuppiin ja hieman venäläistä suklaata suuhun. Sitten petiin ja Gogol:in "Dead souls" lukemisen kohteeksi.

Tiistai 2.8.2008

Aamulla yliopistolle kuuntelemaan luentoa "International economics and trade". Ranskalainen professori luennoi ranskaksi. Tai taisi kieli olla englantia, mutta niin ranskalaisittain kun vain voi olla. Ensimmäiset 20 minuuttia hihitin itsekseni, jonka jälkeen yritin saadan puheenparresta selvää.

Tuntien jälkeen kävi ilmi, että olimme kaiken lisäksi istuneet väärällä luennolla... Kurssiohjelmamme verkossa ei ole aivan ajantasalla :)

Puoleltapäivin istuimme kuuntelemassa järjestäytymisasioita. Aivan kuten puolueet järjestäytyvät, eikä niin kuin armeija joka järjestyy... Kuulimme että meidän tulee(kin) valita vain viisi pakollista kurssia:

1. Cross-Cultural Management and Corporate Social Responsibility in the Information Age
2. Knowledge Management
3. Managerial Economics
4. Technology management
5. Qualitative and Quantitative Methods for Business Research

Lisäksi meidän tulee ottaa vieras kieli (eli venäjä) sekä käytännössä pakko valita consulting project- kurssi. Viimeinen on tehtävä Pietarissa kahden vuoden aikana. Olemme käytännössä täällä vain tänä syksynä, joten se on syytä tehdä alta pois samantien.

Tilaisuuden yhteydessä lahjoin lappeenrantalaisen ohjelmakoordinaattorin suklaalla. Hän toi pyynnöstäni Suomesta venäjänkielen oppikirjani sekä PURKINAVAAJAN. Miksei maailmalta saa hyviä purkinavaajia?

Päivän aikana saimme hyvän opastuksen sähköisten tietokantojen käytöön sekä kuuntelimme maailman turhimman luennon viestinnästä. Opettajalta menivät iloisesti esiintymistaito, -tekniikka, opettaminen, oppiminen ja myyntitekniikka asioina sekaisin. En taida ottaa näitä "Communication skills workshop" kursseja valinnaisena.

Maanantai 1.9.2008

1.9. on kaikkien kouluasteiden virallinen aloituspäivä Venäjällä. Kadut ja bussit olivat täynnä koululaisia siistissä puvuissaan kukkavihko kädessään. Opettajaa on syytä muistaa aina lukukauden alussa!

Meidän opintiemme alkoi avajaisseremonialla puheineen ja professori David Teecen luennolla kansainvälisestä kaupasta. Se oli kaiketi kallein luento jonka tulen koskaan kuulemaan. Hänen hinnoittelunsa liikkuu kuulemma sadoissatuhansissa dollareissa per kerta! Teece on yliopistomme kunniatohtori ja ohjelmamme kummisetä. Tästä syystä hän oli vieraana. Hyvä esiintyjä, asiaa vähän...

Iltapäivällä saimme nauttia jälleen vierailijaluennoista.

• KIT Finance esiintyi ei-niin-edukseen. Päätös: en edes harkitse työntekoa heillä.
• PWC esiintyi ammattitaitoisesti. Heidän työntekijöiden keski-ikänsä on 28 vuotta! Tämähän johtuu siitä, että yritys käyttää nuoria orjatyövoimana erittäin pitkiä päiviä teettäen. Muutamassa vuodessa työntekijät palavat loppuun ja lähtevät pois. Tämä tuli esille esiintyjän sanojen väleistä ja sanomatta jääneistä lauseista.
• L'oreal oli kaikken edustavin. Nyt tiedän että kauneus on tunne, joka tekee elämästä miellyttävämpää. Vaikka en välitäkään kosmetiikasta juuri lainkaan, yritys jätti myönteisen muistijäljen. Jospa Raatikainenkin rupeaa myymään ja markkinoimaan kauneutta ihmisille...

Illalla elämäni ensimmäiselle spinning-tunnille. Tunnin nimi oli "endurance", mutta harjoitteet menivät kyllä PK- alueelta reippaasti VK ja jopa MK alueelle. Opin myös, että pyöräillessä jopa kädet voivat väsyä. Olin poikki, niin poikki, tunnin jälkeen.

Sunnuntai 31.8.2008

Vapaapäivä, jonka vietin omaehtoisesti.

Olin päättänyt muutama päivä sitten että liityn Fitness Formula- salille. Sunnuntaina kuitenkin vierailin yliopiston vieressä olevalla Fitness House- salilla, ja totesin sen paremmaksi. Hinta oli hieman kovempi, mutta samaan hintaan sai kaveri 3 kuukautta ilmaiseksi. Muutaman puhelinsoiton jälkeen päätin ottaa jäsenyyden, sillä sain myytyä ilmaiset kuukaudet opiskelijakaverille sopuhintaa.

Kuntoilin siis salilla. Tätä ennen kävin kuitenkin kävelemässä pääkadulla Nevski Prospektilla Sankarimatkailijan Pietari- opas kourassani. Aamupäivällä alueella oli hyvin vähän ihmisiä, joten saatoin hämmästellä rauhassa Stroganoff:in taloa (kyllä, se lihapataruoka), Puskinin viimeistä oluenjuontipaikkaa ennenkuin hän lähti kohtalokkaalle kaksintaistelupaikalle, sekä Kazanin kirkkoa. Sinnehän Nenä meni rukoilemaan Gogol:in kirjassa. Muistaakseni.

Fontankalta löysin englanninkielisiä kirjoja myyvän kaupan. Täydensin venäläisen kirjallisuuden varastoani Pasternak:illa, Gogol:illa, Dostojevksilla, ja Bulgakovilla. Viidellä kirjalla pääsen iltoja eteenpäin.

Ai niin, sain otettua myös pari valokuvaa ns. "yhdeksän mulkun sillasta". Sillalla on neljä oripatsasta ratsastajineen / ohjastajineen. Yhdeksäs mulkku on sillalla seisova poliisi...

Lauantai 30.8.2008

Viikon kohokohta, retki Pietarhoviin, koitti lauantaina. Menimme ryhmänä marsuthkalla Streklalle eli Vasilinski-saaren kärkeen. Sieltä kävellen Ermitaasin eteen, josta kantosiipialukseen. Hulppeaa vauhtia noin 40 minuuttia Nevaa pitkin länteen, jossa nousimme aluksesta Pietarhovin laiturilla.

Paikkahan on rakennettu Pietari Suuren, tuon kuppaan kuolleen hallitsijan, käytyä Versailles:issa. Nähtyään ranskalaisen palatsin, hän oli todennut "minulle kans". Ja niin rakennettiin hänelle oma huvipuisto.

Paikalle kannattaa tulla laivalla. Puiston näkymät ovat uskomattomat. Kultaisia patsaita, suihkulähteitä, käytäviä, palatseja jne. Kun hallitsijalla on käytössään riittävästi aikaa, rahaa ja paljon maaorjia, saadaan aikaan upeaa jälkeä. Hassua, että Suomen entiset hallitsijamaat Ruotsi ja Venäjä ovat kumpikin tehneet vastaavia rakennelmia. Alusmaissa kuten Suomessa näitä ei ole...

Opas oli hyvin meikattu, ja erittäin outo. Hän kävelytti meitä pitkin puistoa suihkulähteeltä toiselle ja sanoi "Do you want to toss a coin to the fountain? Yes, you do. Toss the coin". Jonka jälkeen hän jäi odottamaan odottaen meidän tekevän kiltisti kuten hän kysyen määräsi. Ja toki osa ryhmästä teki, koska osa ryhmästä tekee kaiken mitä opas määrää.

Tutorimme alkoivat kyllästymään oppaaseen ja alas, puolessa välissä kierrossa me vaihdoimme jälleen "lennossa" toisen oppaan perään. Alkuperäinen opasparka jäi seisomaan kuin alli kalliolle!

Hieman myöhemmin seisoskellessamme kahvilan luona opas tuli luokseni ja alkoi tenttaamaan minulta oliko hän ollut hyvä opas, oliko hänen kielitaitonsa riittävä jne. Selkeästi hän halusi saada minulta myönteiset arviot, jotta hän voisi mennä valittamaan saamastaan kohtelusta tutoreillemme. Yritin kohtelian sanakääntein päästä pois tilanteesta, joka oli hankala. Ja pääsinkin kun opas alkoi väittelemään paikalle tulleiden tutoreiden kanssa :)

Palatsin jälkeen ajoimme bussilla grillijuhliin, jossa paikalliset maisteriopiskelijat olivat virittäneet shaslik- kattauksen viineineen ja oluineen. Tutustelimme heidän kanssaan kunnes kaatosade ajoi meidät bussiin ja asuntolalle.

Grillijuhlilla eräs paikallinen opiskelijatyttö hermostui minuun totaalisesti. Olin saanut pitkän jonottamisen ja etuilun jälkeen lihoja lautaselle. Etuilun, koska näin kaikki muutkin tekivät. Nautin ruokaani keskustellen parin vaihto-oppilaan kanssa, kun tämä paikallinen virtuoosi lipui paikalle. Hän katsoi lautastani ja totesi vihaisesti "Why you have meat while others do not?" Samointein hän otti haarukkansa ja jakoi lihapalani vieressä seisovien muiden vaihto-oppilaiden lautasille.... Luonnollisesti hekin olivat tilanteesta lievästi sanottuna ihmeissään. Jatkoimme syömistämme kuin mitään ei olisi tapahtunut. Taisi ilmaisella viinalla olla vaikutusta hänen käytökseensä.

Perjantai 29.8.2008

Aamulla venäjän kertauskurssin. Tällä kertaa opettaja teki opettamisen suurimman mokan ilmoittaessaan heti kärkeen että "Pasi, this will be too hard for you". No, otin neuvosta vaarin enkä edes yrittänyt ymmärtää akkusatiivia. Pitänee mennä varsinaisessa venäjän opetuksessa suosiolla alkeisryhmään.

Päivän vierailijaluento oli Citybank:istä. Heillä on Venäjällä jonkinkokoista toimintaa, jota esiteltiin aika mielenkiintoisesti. Pankkialalle siirtyminen olisi tulevaisuudessa taloudellisesti kannattavaa, mutta kun ala ei oikein jaksa kiinnostaa. Elämässä pitää olla muutakin kuin työtä!

Iltapäivällä oli vierailu yhteen kaupungin mielenkiintoisimmista museoista, "The state museum of political history of Russia". Museo on samassa talossa, jossa Venäjän kommunistinen puolue on muodostettu 1915 (?), ja jonka parvekkeelta esim. Lenin on pitänyt puheitaan. Uskomattoman koskettavaa olla samassa huoneessa, jossa tehdyt päätökset kommunismin puolesta ovat vaikuttaneet koko maailman suuntaan kymmeniä vuosia.

Opas kykeni käsittelemään Venäjän historiaa varsin objektiivisesti koko 1900 luvun läpi. Stalinia käsiteltiin luonnollisesti runsaasti.

Loppupuolella häneltä tuli hupaisa lapsus, tai sitten ei. Tulimme historiallisen politiikan osastolle ja opas kertoi "This section will present all of the leaders of Russia from Peter the Great to Putin." Niin, kyllä Medvedev taitaa olla oikeasti Putinin takana.

Torstai 28.8.2008

Heti aamusta tuli muutos aikatauluun. Tarkoitus oli, etta lahdemme aamulla tehdasvierailulle Coca-Colalle. Keskiviikkona, eli edellisena iltana, meille oli kuitenkin ilmoitettu, etta ryhmamme on liian suuri joten vain 24 henkea voi lahtea vierailulle. Toivomus oli, etta jos yksittainen opiskelija ei ehdottomasti halua lahtea mukaan, han voi jaada vierailulta pois.

Taman ohjeistuksen yllattava (?) lopputulos oli, etta lahtoaikaan asuntolan ala-aulassa oli ollut vain 5 henkea... Koko vierailu peruttiin!

Koska en ollut suunnattoman kiinnostunut ao. yrityksesta, olin vapaaehtoinen ja lahdin aamulla kuntosalille. Olin yrittanyt etsia alkuviikosta kuntosaleja, ja loytanytkin mm. Planet Fitness:in. Se on kuitenkin varsin kaukana Vasilinski-saaren luoteiskulmalla. Asuntolamme on saaren keskella. Toinen loytamani kuntosali, Fitness Formula, on vain 20 min kavelymatkan paassa asuntolasta. Varsin pateva paikka, mutta kallis. Hinta oli 11 240 ruplaa kuuden kuukauden jasenyydelle. Tosin tama sisaltaa myos tarjolla olevat jumpat.

Tutustuin paikkaan, ja paatin liittya jaseneksi.

Aloitimme varsinaisen paivan venajan kertauskurssilla yliopistolla . Verbien konjugaatioita, joista en ollut koskaan kuullutkaan. Lahetin Pupulle tuskaisia tekstiviesteja, joissa pyysin ottamaan selvaa mika ihme konjugaatio yleensakaan on...

Alkuillan vierailijaluento oli EMBRACE brändäysyrityksestä. Hän osasi aika hienosti kertoa brändäyksen maailmasta ja kertoa työstään ilman, että korosti varsinaisesti yritystään. Samalla tuli kuitenkin selväksi, että he ovat maailman PARAS alan yritys. Hienosti brändätty tuote! Heidän tekosiaan on mm. Magnumin "Viisi syntiä" kampanja.

Keskiviikko 27.8.2008

Aamulla ryhmana metroon, ja silla piiiitka matka Baltika- panimolle.

Metro oli hammentava paikka. Ensinnakin suurena salaisuutena siella on valokuvaaminen kielletty. Toisekseen tunnelit on kaivettu erittain syvalle Neva-joen alle, joten liukuportaat ovat hyvin pitkat. Asemilla junan ovien edessa on ainakin toisinaan toiset ovet, jotka avautuvat vain junan ollessa asemalla. Tama estaa ihmisia putoamasta/menemasta kiskoille. Nama turvaovet on tehty teraksesta ja sulkeutuvat VOIMALLA. Voi sita onnetonta joka jaa valiin.

Metro on hieman turvaton paikka toisellakin tapaa. Eras varomaton suomalainen opiskelija menetti syyskuun alussa Nevski prospektin asemalla lompakkonsa kortteineen ja varsin suuren rahasumman kera. Kannattaa olla varovainen!

Panimokierros oli varsin mielenkiintoinen. Ennenkaikkea kierroksen jalkeinen maisteluosuus, jonka aikana sain juteltua PR- managerin kanssa kahden kesken. Han esitti mielenkiintoisen vaitteen, etta Venajalla ei ole keskiluokkaa! Koyhat ostavat halpoja oluita, kun taas rikkaat ostavat luksusoluita. Keskihintaisia oluita ei mene kaupaksi...

Panimolta rynnistimme metrolla keskustaan, ja Ermitaasiin. Tama viidessa rakennuksessa oleva museo on ISO ja mielenkiintoinen. Pari tutoria oli jonottanut puolestamme koko paivan paasten kolme kertaa jonon karkeen ja palaten takaisin jono peralle. Nain meidan tullessamme paikalle paasimme suoraan jonon alkupaahan!

Museoesittelyn teki yliopiston opiskelija, joka kuuluu Ermitaasi- kerhoon. Han oli erinomainen, tehokas ja tietavainen. Kiitos hanelle.

Hauska yksityiskohta oli, kun menimme sisalle museoon. Olimme saaneet venalaiset opiskelijakortit, joilla saimme ilmaiset museoliput. Kun marssimme valvonnan ohi itse museoon, opas naytti vartijalle oman opiskelijakorttinsa ja Erimtaasi-kerhon jasenkortin. Nailla paasee museoon ilmaiseksi, totta kai. Jostain syysta vartija kuitenkin sanoi, etta oppaan pitaa menna ostamaan lippu! Mikaan ei auttanut, vaikka opas selitti asiaa vartijalle. Vartija totesi EI, ja opas toisti KYLLA. Tata jatkettiin, kunnes vartija yhtakkia sanoikin KYLLA.... ja marssimme sisalle museoon oppaan perassa.

Alkuillasta venajan pikaopetusta - omistusmuotoja. Huh huh.

Tiistai 26.8.2008

Lahto aamulla asuntolalta yliopistolle tapahtui kello 10.30 ryhmana. Tama oli hyva tapa, silla marshutkan kaytto ei tassa vaiheessa ollut aivan selkea minulle.

Aamupaivalla saimme nauttia ensimmaisesta vierasluennosta. Henkel:in edustaja kertoi meille heidan kemikalituotteistaan ja ennenkaikkea liimoista. En ollut koskaan kuullutkaan tasta yrityksesta, joka on yhta suuri kuin P&G! Naiden yritysluentojen tarkoitus on esitella yrityksia meille potentiaalisina tyopaikkoina. Yritykset tekevat yhteistyota yliopiston kanssa ainakin rahallisesti, harjoittelupaikkojen muodossa seka konsultaatioprojektien suorituspaikkoina.

Iltapaivalla aloitimme venajan opinnot. Opettaja kertautti meilla substantiivien luokkia (maskuliini, feminiini, neutri) jne. Tama aiheutti minulle kovasti harmaita hiuksia, koska en ole koskenut venajan kieleen maaliskuun 2008 jalkeen.

Alkuillasta kavelimme Pietarin ja Paavalin linnoitukselle. Parveilimme ryhmassa erittain eksentrisen oppaan perassa. Opas pulputti asiansa taukoamatta venajaksi, josta pari tutoria yrittivat kaantaa paa-asiat englanniksi. Lopulta vaihdoimme lennossa toisen oppaan peraan, noin vain. Tama nayttaa olevan venajalla tapana, silla teimme saman myohemmin Pietarinhovissa lauantaina.

Alueen kirkossa naimme mm. Pietari Suuren haudan + muiden Romanovien suvun viimeisia lepopaikkoja.

Illalla etsin paikan, josta sain ostettua vedenkeittimen. Asuntolan vieressa 600 metrin paassa on ostoskeskus, josta sain keittimen. Tama tosin tuli hajomaan jo tulevan viikonlopun aikana...

Maanantai 25.8.2008

Aamulla lammin vesi oli taas kaytossa, joten pesu ja aamupalan laitto onnistuivat ilman ongelmia.

Lahdimme joukolla kello 10.00 kohti yliopistoa ja tiedekuntamme rakennusta.

Valimatkaa on noin 3 km, jonka kuljimme pienoisbussilla eli marshutkalla. Nama kulkevat vakioreitteja, mutta ne voi pysayttaa missa vain. Matkan hinta on merkitty bussin oveen lapulla. Rahat annetaan joko suoraan kuljettajalle tai edessaistuvalle matkustajalle, joka antaa rahat edelleen kohti ohjaamoa. Vaihtorahat tulevat takaisin kadesta kateen.

Noin kello 11.00 kuuntelimme muutamia avauspuheenvuoroja paikallisilta yliopiston edustajilta. Paivalla kavimme myos tutustumassa kirjastoon ja soimme tiedekunnan ravintolassa. Ruokalajeja on yleensa tarjolla 4, jonka lisaksi saatavilla on salaatteja, mehuja, teeta, kahvia jne. Kaikki taattua Sodexho- laatua!

Iltapaivalla menimme ensimmaiselle venajantunnille. Meille annettiin eteen venajankielinen paperi, joka piti tayttaa. Ne meista, jotka pyorittelivat silmiaan epauskoisina, ohjattiin samoin tein ulos luokasta. Kyseessa taisi olla tasotesti.

Paivan paatteeksi tutustuimme Pietariin bussilla. Pysahtelimme tarkeimmissa paikoissa ja tarkastelimme Maneesia, Eritaasia, Pietarin ja Paavalin linnoitusta, merisotamuseota, taistelulaiva Aurooraa, Smolnaa jne. ulkoapain. Varsin hyva kierros, joka antoi kasityksen missa mikin on. Naissa haluan kayda uudestaan paremmalla aikaa.

Illalla laittelin pienen iltapalan huonesssa lahikaupasta ostetuista tarvikkeista. Mohammed muutti toiseen huoneeseen, jossa hanen toverinsa asui yksi. Minulle jai siis yksio!!

Sunnuntai 24.8.2008

Kirjoitan tata viestia maanantaina 1.9.2008. Kulunut viikko on mennyt erilaisten kaytannon asioiden jarjestelyissa ja orientoitumisessa. Kirjoitan takautuvasti tapahtumista, ja nimean paivamaarat otsikkoon.

Kayttamassani koneessa on kansainvalinen nappaimisto eika skandinaavisten merkkien (o, a ja o) onnistu.

Sunnuntaina 24.8.2008 nousin junaan Helsingissa aikaisin aamulla ja siirryin VRn kuljettamanan Pietariin. Rajanylitys tapahtui erittain sulavasti. Tullimiehen kerasivat passit ja palauttivat ne leimoin varustettuina noin tunnin kuluttua.

Finlandskaya- asemalla Pietarissa paikallinen tutori tai "buddy" lempinimeltaan Sasha oli odottamassa minua luvatusti. Nousimme taksiin ja ajelimme Vasilinsky- saarelle, jossa asuntola on. Sasha avusti rekisteroitymisessa asuntolaan ja saattoi minut huoneeseeni.

Huone on kahden hengen lukaali pienella keittokomerolla, vessalla ja suihkulla. Kalustus on minimaalinen mutta valttava. Sanky, poyta, tuoli, kaappi ja hylly ovat riittavia vaatimattomaan elamiseen. Astioista huoneessa oli saatavilla ainoastaan yksi lautanen ja yksi lasi kahdelle hengelle.

Elamyksellisyytta nosti viela se, etta asuntolaan ei tullut lainkaan lamminta vetta. Kadulla oli kaynnissa putkirikon jalkeinen korjaustyo, jonka takia lahikadut olivat poikki.

Lahes valittomasti lahdimme hankkimaan minulle matkapuhelimen SIM- korttia. Laheisessa ostoskeskuksessa on pari myymalaa, josta Sasha hankki omalla passillaan ns. pre-paid liittyman. Jostain syysta minun passini ei kelvannut. Liittyma toimi heti, jos kohta silla ei voi soittaa ulkomaille ilman erillista sopimusta.

Illalla tapasin egyptilaisen huonetoverini Mohammedin. Han oli hieman hammentynyt tullessaan oman tutorinsa Fatiman kanssa huoneeseen, jossa kekkuloin lahes alasti. Olin kaynyt juoksulenkilla lahikaduilla ja tullut juuri suihkusta.

Alkutunnelmat hyvia!