tiistai 2. helmikuuta 2010

Haastatteleva valkoinen pyörä

.
Valkoista kipitystä

Lunta leijailee edelelen ja edelleen ikkunan takana. Eilisillasta alkaen kinokset ovat nousseet viitisen senttiä. Lunta on jokaisessa mahdollisessa paikassa, ja mahdottomissakin. Hienolta näyttää, ja ei minua haittaa, kun ei tarvitse lähteä mihinkään. Jaa, no ehkä pitäisi käväistä päivällä kuntotestiä edeltävän viikon viimeistelyssä.

Voisi kipittää 1,5 km Cooper- vauhtia, jonka alkuun lämmittelyt ja loppuun jäähdyttelyt. Eilinen punttisali painaa hilpeästi jaloissa :-)

Osapyörä eli pyöränosia

Verkkokauppa lähetti sitten triathlonpyöräni - eikä muuta. Paketeissa olivat kiekot, runko, ohjaustanko, satula, jarrulaitteet, kammet, ketjut, vaihtajat ja etu- ja takarattaat. Hienolta näyttävät. Rungon pinta on kaunis ja sileä. Kun napsin pois kaikenmoiset varoitustarrat, niin estetiikka vain parani.

Uupumaan jäivät polkimet, pulloteline, harjoitusvastus jne. Joskohan nuo tulisivat eri paketeissa tänään, huomenna tai joskus.

Hilpeää oli, että kilpailukäyttöön tehdyn pyörän kiekoissa oli heijastimet!

Laitoin alustavasti ohjaustangon ja satulan kiinni. Tiukkaan niitä ei voi laittaa ilman momenttiavainta. Hiilikuitu ei pidä kovinkaan paljon ylikiristämisestä. Säätöjä tulee tehtäväksi runsaasti. Satulan korkeus ja paikka horisontaaliakselilla, ohjainkannattimen korkeus, lepotangon asento vertikaalisesti, sen etäisyys satulaputkesta, lepotangon kahvojen asento jne. Näitä pääsee kokeilemaan, kunhan saan pyörän harjoitusvastukseen kiinni, polkimet asennettua ja kengät jalkaan.

Mitoitus asettunee kohdalleen ajan kanssa ajamalla.

Haastattelu

Viritteliin gradun haastattelun kysymyssarjan ja kysyin ohjaajaltani hyväksyntää. Hyvänä ohjaajana hän vastasi erittäin pian ja vilkutteli ns. vihreää valoa. Seuraava vaihe on saada neljältä haastateltavalta varattua sopivat tapaamisajat, ottaa tallennusväline olelle, ja mennä jutustelemaan yritystensä kansainvälistymispoluista.
.