tiistai 16. helmikuuta 2010

Tietoa apostillesta - ja sen turhuudesta

.
Kävin hakemassa 35 eurolla apostillet kolmelle dokumentille:
  • OPHn antama englanninkielinen todistus alemmasta korkeakoulututkinnostani
  • University of South Australia:n antama MBA tutkintotodistus
  • edellisen tutkinnon opintorekisterote

Samalla tiedustelin apostillen merkitystä yleisesti.

Apostille on julkisen notaarin tietyille viranomaisen myöntämille alkuperäisille dokumenteille antama vahvistus. Se vahvistaa dokumentin allekirjoittajien aseman ja oikeutuksen allekirjoittaa ao. dokumentti.

Esimerkki: vien alkuperäisen OPHn tutkinnon rinnastamispäätöksen apostille varten. Notaari leima alkuperäisen päätöksen ja liittää apostillen sinetillä asiakirjaan kiinni.

Jos en halua antaa alkuperäistä asiakirjaa, apostille tehdään alkuperäisen asiakirjan kopioon. Mutta tällöin apostille vahvistaa vain sen, että kopio on otettu alkuperäisestä. Se ei vahvista alkuperäisen asiakirjan allekirjoittajien asemaa ja oikeutusta.

Sama koskee kaikkia ulkomaalaisia asiakirjoja. Jos haluan australialaiselle tutkintotodistukselle apostillen, joudun hakemaan sen - Australiasta!

Koska en tietenkään lähetä alkuperäisiä MBA- asiakirjojani Venäjälle, asiakirjoista otettiin kopiot. Ja joka tapauksessa, koska tutkintotodistus on ulkomaalainen, apostillet vahvistavat vain sen, että kopiot on otettu alkuperäisistä todistuksista. Enkä aio lentää Australiaan saadakseni apostilleja alkuperäisille papereille muutenkaan.

OPHn alkuperäistä englanninkielistä todistustakaan en halua luovuttaa pois, koska toista todistusta en varmasti saa. Joten tästäkin otettin kopio, ja sille annettiin kopion virallinen vahvistus eli apostille.

Minulla on nyt siis kolmen asiakirjakopion apostillet, eli viralliset vahvistukset sille, että kopiot on otettu alkuperäisistä asiakirjoista.

Tarvitseeko taivuttaa lisää rautalankaa?

En nyt kertakaikkiaan näe, mitä ihmeen ja kumman virkaa näillä byrokraattisilla kiemuroilla on Venäjän viranomaisille? Mutta tanssitaan nyt, kun musiikki soi ja balakaikka kutsuu...
.