Matka Venäjälle
Sain kertaviisumin ja junalipun matkatoimiston kautta ongelmitta. Keskiviikkoiltana hieman kello 18.00 jälkeen nousin venäläiseen Tolstoi- junaan, asettauduin makuuhyttiini ja aloitin matkan Pietaria kohti. Matka oli miellyttävä, jos kohta hytissä oli ainakin riittävän lämmintä. Seinän mittari näytti 26 astetta.
Sovitusti tapasin Lahden jälkeen junassa toisen MITIM opiskelijan, jonka kanssa vaihdoimme kuulumisia viimeisen 1,5 vuoden tapahtumista junan ravintolassa istuen ja teetä särpien. Tunnelma oli leppoisa ja mukava!Laatokan rautatieasemalla meillä oli hotellin autonkuljettaja odottamassa kyyditäkseen meidät majoitukseen. Ystäväni oli varannut siistin hotellihuoneen muutaman korttelin päästä yliopiston laitokselta. Asettuminen aloilleen ja nukkumaan tapahtui hiljalleen. Meneehän siihen hieman aikaa, että sielu ehtii mukaan.
Graduseminaari
GSOM järjestää kahden päivän graduseminaarin, joka on kaikille MITIM 2010- opiskelijoille pakollinen. Edelliseen seminaariinhan en Kööpenhaminasta päässyt.
Jokaiselle on varattu 30 minuuttia oman gradututkimuksen esittelylle ja ohjaajien (vast.) kysymyksille. Tarkoitus on hyvä, mutta ainakin yksi paikallisista naisprofessoreista onnistuu olemaan harvinaisen kannustamaton. Hän haukkuu ja moittii jokaisen esityksen alusta loppuun. Mikään ei ole hyvin.
Ohjeistus seminaaria varten on tullut harmittavan myöhään. Saimme päivien ohjelman tietoomme vasta keskiviikkona kello 16.33. Olin tällöin jo matkalla juna-asemalle ja luin sähköpostin junassa kännykällä. Olihan tieto saattanut tulla tietenkin myöhemminkin, vaikka sitten torstaina aamulla paikanpäällä....
Esityksissä on tullut hyvä tapa esittää tutkimusaiheen diskurssi kalanruotomuodossa. En tiedä onko tämä vaadittu edellisen graduseminaarin yhteydessä, vai mistä tapa on tullut. Onneksi oma esitykseni on vasta kello 14.00, joten minulla on ollut aamupäivällä aikaa viritellä oma kaavioni.
Ohjelmasta näin ensimmäistä kertaa myös venäläisen ohjaajani nimen, apulaisprofessori Andrey Panibratov. Herraa en ole tosin vieläkään nähnyt.Seminaariin piti tuoda oma gradu kahtena paperikopiona. Näin olen tehnyt ja kykenen luovuttamaan seminaarin puheenjohtajalle 38- sivuisen luonnokseni. Vaitiolovaatimuksesta en kuitenkaan tiedä. Olenhan allekirjoittanut sopimuksen, jonka mukaan gradua ei saa käsitellä ulkopuoliset henkilöt. Lisäksi olen sitoutunut tiedottamaan luottamuksellisuudesta käsittelijöille. Kaipa nämä ehdot täyttyvät, kun sanon luottamuksellisuudesta henkilölle, joka ottaa vastaan luonnoskopiot.
Päivän ajatus
Ihminen on tullut vanhaksi, kun menneiden muisteluun menee enemmän aikaa kuin tulevaisuuden suunnitteluun.
Minulla on vielä paljon ajatuksia tulevaisuudelle... :)
