Puolustusvoimien ja maanpuolustuksen uudet järjestelyt
Suomen sotilaallisen puolustuksen järjestelyt ovat murroksessa. Julkisuudessa käydään jatkuvaa keskustelua sotilaallisesta liittoutumisesta, asevoimien miesmäärästä ja rahoituksesta budjettikeskustelun muodossa.
Taustalla on merkittäviä asioita, taloudellisia, poliittisia ja kansanterveydellisiä asioita.
Yleinen eurooppalainen suunta 2000 luvun alussa on ollut siirtyä pois asevelvollisuusarmeijoista ammattimaisiin ja kooltaan pienempiin asevoimiin. Tämä luo poliittista painetta Suomelle seurata mallia, varsinkin niiden politikkojen parissa, jotka näkevät Suomen olevan kykenemätön toteuttamaan omaa itsenäistä tarkoituksenmukaista linjaansa.
Toiseksi asemateriaalin hinta on noussut nopeammin kuin monen muun investointihyödykkeen hinta ja nopeammin kuin inflaatio. Tämä asettaa huomattavaa taloudellista rasitetta Puolustusvoimille hankkia riittävää määrää korvaavaa kalustoa vanhenevan kaluston sijalle. Nykyisen noin 350 000 miehen kenttäarmeijan varustaminen taistelukykyiseksi tulevina vuosinakin vaatii lisääntyviä taloudellisia resursseja, joihin ei taloudellisen laman aikana välttämättä katsota olevan varaa.
Asevelvollisuusikäisten miesten fyysinen kunto on laskenut. Paino on noussut ja maksimaalisen hapenottokyvyn taso on laskenut. Toisaalta liikkuvan sodankäynnin fyysinen vaatimus on noussut. Puolustusvoimat katsovat, että taistelukenttä asettaa seuraavat minimivaatimukset:
- Erikoisjoukot: vo2max 55-60 ml/kg/min, Cooper yli 3000 metriä
- Liikkuva taistelu: vo2max 50-55 ml/kg/min, Cooper 2800 metriä
- Tukevat joukot: vo2max 45-50 ml/kg/min, Cooper 2600 metriä
Poliittisessa keskustelussa on myös nostettu esiin lähimaantieteellisen alueen turvallisuuskehitys sekä maailmanlaajuinen taloudellinen vakava tilanne. Koska lyhyella ajanjaksolla ajatellaan pohjois-Euroopan olevan rauhallinen ja rahaa tarvittavan taloudellisen elämän elvytykseen, on esitetty vaatimuksia puolustusbudjetin pienentämiseen ja kenttäarmeijan koon pienentämiseen.
Yleisen asevelvollisuuden on lisäksi katsottu rasittavan valtion toimintaa liikaa vaihtoehtoiskustannuksen takia. Palvelusta suorittavat ovat pois työmarkkinoiden käytöstä ja heidän opiskelunsa viivästyvät useilla kuukausilla.
Toisaalta yleisellä asevelvollisuudella on merkittäviä hyötyjä. Ensimmäisenä hyötynä on luonnollisesti mahdollisuus suureen sotilaalliseen voimaan suhteellisesti edullisella kustannuksella. Vaihtoehto, ei armeijaa, on valtiollisen turvallisuuden takia yksinkertaisesti liian riskialtis.
PVn erikoistehtäviin voidaan valita parhaat yksilöt hyvän siviilikoulutuksen saaneiden ollessa valintapopulaation joukossa. Samalla yleinen velvollisuus sitouttaa väestöä laajasti yhteisöön ja kurinalaisuuteen. Tämä antaa pohjaa rationaaliselle poliittiselle päätöksenteolle. Lisäksi asepalvelus antaa jatkoa koulussa annetulle terveys- ja liikuntakasvatukselle.
Ratkaisu dilemmaan
Eräs ratkaisu armeijan pienentämistarpeen ja yleisen palvelusvelvollisuuden väliseen ristiriitaan on se, että siirrettään merkittävä osa varusmiespalvelusta suorittavista siviiliorganisaatioon poliisitehtäviin.
Tällä ratkaisulla olisi useita hyviä puolia.
Ensinnäkin poliisitoimi saisi lisää työvoimaa liikenteenvalvontaan, valvontaan, lupakäsittelyihin ja muihin vastaaviin tehtäviin, jotka eivät vaadi taistelutehtävien tasoista fyysistä kuntoa.
Koska lähes koko ikäluokka edelleen koulutettaisiin edelleen ainakin pienikaliperisten aseiden käyttöön, valtakunnan asekykyinen miesvahvuus pysyisi suurena. Koska kuitenkin kenttäarmeijaan koulutettavien miesten määrä pienenisi, ei PVn tarvitsisi hankkia kalustoa ja välineistöä edes 350 000 miehelle. Kustannussäästöt olisivat merkittävät.
Järjestelyssä kuitenkin palvelusajan yhteiskuntaan sitouttava mekanismi säilyisi. Lisäksi kriisiaikana vartiointi- ja suojaustehtäviin löytyisi peruskoulutettua henkilöstöä heti, vaikka kaikista ei olisikaan taistelutehtäviin. Näin taistelevat joukot voivat keskittyä operatiivisiin tehtäviin.
Organisatöörisesti tilanne ei olisi uusi, sillä jo nyt osa varusmiehistä koulutetaan rajavartiostoissa eli sisäasiainministeriön alaisen yksikön alla.
Lisäksi haluttaessa voitaisiin kutsunnat ja palvelusvelvollisuus ulottaa naisiin ilman lukuisia nykyisiä ongelmia.
Jatkoa
Ajatus vaatii kehittämistä ja keskustelua. Idea on kuitenkin nyt esitetty ja käytettävissä.
(Kirjoitus on julkaistu alunperin helmikuussa, mutta julkaistu uudelleen maaliskuussa blogiteknisistä syistä)
.
