Tekstitön sunnuntai

.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.

.
.
.











.

Kuntavaalit

Olen tarkastellut kunnallisvaaliehdokkaita Helsingin Sanomien ja Yle:n vaalikoneiden välityksellä. Vaikka molemmissa koneissa on hyvin samantyyppiset kysymykset, antavat ne tarjolle eri ehdokkaita.

Pidän itseäni vihreänä kokoomuslaisena, tai oikeistolaisena vihreänä. Koneiden tarjoamat ehdokkaat ovat kuitenkin aiheuttaneet minulle itsetutkiskelun aaltoja. Tarjolle tulee perussuomalaisia, demareita, kristillisdemokraatteja, kepulaisia (herra paratkoon) jne. Onneksi sentää jokunen vihreä tai kokoomuksen ehdokas on noussut listoilla korkealle. Vaikea on päättää tuntematta ehdokkaita henkilökohtaisesti.

Hesarin vaalikone tarjoaa listan kärkeen seuraavia ehdokkaita:
558 Ruhala Heidi (382. vaaliavaruudessa)
575 Suomela Kari (280. vaaliavaruudessa)
557 Rommakkaniemi Juho (122. avaruudessa)
168 Kousa Tuuli (2. vaaliavaruudessa)
181 Lius Esko (107. vaaliavaruudessa)
147 Häkkinen Piia (1. vaaliavaruudessa)

Ylen tarjonta on:
563 Salonranta Jussi
155 Jonninen Jukka
212 Pyhtilä Matti
228 Strombrom Peter

Siitä sitten vaikka tikalla heittämään...

Tästä huolimatta aion käydä äänestämässä, totta kai!

Äänestyspäivät Suomessa ovat:

• 15.–21.10. ennakkoäänestys
• 26.10. vaalipäivän äänestys klo 9–20

Ulkomailla ennakkoäänestys järjestetään 15.-18.10.2008. Pietarin ennakkoäänestyspaikka on Suomen pääkonsulaatti osoitteessa Preobrazhenskaja pl. 4. Konsulaatin puhelinnumero on +7-812-331 7600.

Äänestysajat ovat:
15.10.2008 - 17.10.2008 09:00 - 20:00
18.10.2008 - 18.10.2008 11:00 - 17:00

Muistakaa käydä äänestämässä!

Lauantaiaamua lämpimän veden ja viskin kera

Hyvää yötä!

Kerrankin sain nukuttua koko yön (pe-la) erittäin hyvin huolimatta siitä, että käytävällä oli (taas) menossa juhlat. Näitä juhlia on ollut sen verran, että asuntolan hallinto on ottanut yhteyttä yliopistoon ja valittanut asiasta. Ovat olleet sitä mieltä, että alaoven lasin rikkominen, alkoholin nauttiminen sisällä, tupakan polttaminen käytävällä ja älämölön pitäminen öisin eivät kuulu soveliaaseen elämäntapaan. Onpas kumma juttu...

Hyvän yön takasi kämppäkaverin puuttuminen! Hän palasi öisiltä metsästysreissuiltaan vasta jossain kello 10.00 - 12.00 välillä lauantaina päivällä. Oli kuulema ollut muuten hyvä yö, mutta hän oli tehnyt ns. vaarantavan virheen. Epähuomiossa hän oli ottanut tyttöystävänsä mukaan juhliin. Nyt kaikki ovat nähneet heidät yhdessä eikä herralta onnistu muiden naisten metsästäminen. No voi. :) Tilanteeseen tulee kuulemma muutos. Tiedä häntä mikä.

Tietoa (?) verkossa

Aamiaisen jälkeen työstin tietojohtamisen ryhmätyötä verkossa. Muut ryhmäläiset ovat onneksi tuottaneet sinne materiaalia, kuten sovimme. Tai tuottaneet ja tuottaneet. Kopioineet piiiitkiä pätkiä suoraan verkosta. Tiedän, että on niin helppo leikata ja liimata tekstiä sen sijaan että yrittäisi itse kirjoittaa ajatuksiaan teorioihin pohjaten.

Ongelmia syntyy, jos kyseessä edes yrittää olla akateeminen puuhastelu:

• lähdekritiikki jää lähes aina tekemättä. Verkossa on vaikka mitä sontaa, kuten esimerkiksi tämä blogi.
• suorat kopioinnit menevät plagioinnin puolelle
• lähteet jäävät usein mainitsematta, kun ei kehdata sanoa, että otin tämän osoitteesta www.sontaa.com
  
• oma ajattelu ei näy tuotoksessa eikä kehity
• alan tietous ei lisäänny eikä yleistä alan kehitystä tapahdu, jos ihmiset käyttävät jatkuvasti samoja (ala-arvoisia) tekstejä
• verkossa olevat tekstit ovat usein väärin tulkittuja tai väärin lainattuja. Otetaan vaikka tuttu ns. McKinseyn S-7 viitekehys, joka usein liitetään ao. konsulttiyritykseen. Eivät vain ole tosiasiassa sitä kehittäneet, vaan kopioineet sen R. Pascale:lta ja A. G. Athos:elta.
• akateemisesti laadukas tietous on edelleen pääsääntöisesti painetussa muodossa, eli kirjoissa tai aikakausilehdissä

Toivottavasti työn ohjaaja ottaa jossain vaiheessa esille, että suurin osa teoriapohjasta pitäisi hakea kirjoista. Laitoin siitä jo oman mielipiteeni esille wiki-alustallemme.

Pitkä lenkki

Viikon pitkä lenkki meni hyvin. 90 minuuttia sujahti rennosti. Jopa niin että jouduin pidättelemään etteivät sykkeet olisi karanneet. Keskisyke oli 156/ min keskivauhdilla 6:04 min/km. Hidasta nylkyttämistähän tämä edelleen on, mutta edistystä on tapahtunut parissa vuodessa. Jos ei olisi, niin heittäisin kyllä hanskat tiskiin pikkuhiljaa!

Kohta joudun kylläkin heittämään juoksukengät roskiin, jos en saa vaihtokenkiä paikalle. Kantapääni hankaavat jokaisessa kenkäparissa kantakupin rikki. Olen vahvistanut kaikki kenkäni nailonisella liimalapulla kupin sisäpuolelta, mutta näissä kengissä lappu on väärässä kohdassa. Kantapää pääsee suoraan hankaamaan kangasta puhkaisten sen piakkoin. Sen jälkeen tulee kantapäihin rakkoja :(

Lottosin ja voitin

Olen kertonut, että lämmin vesi ollut vähän hakusessa asutolassamme. Lähtiessäni lenkille otin tietoisen riskin, että saisin paluun jälkeen todennäköisesti tyytyä kylmään suihkuun. Ennusmerkkejä paremmasta onnesta oli kuitenkin ilmassa. Juuri ennen lähtöäni ovemme avattiin avaimella ja siivooja (anteeksi: puhdistusteknikko) tuli sisälle. Hän kävi sulkemassa kaikki lämminvesihanamme, koska putkistoon oltiin laittamassa paineita päälle tämän päivän kuluessa.

Lottoaminen kannatti! Kämpillä odotti kuin odottikin lämmin, jos kohta ruosteinen, vesi!

Georg löytyi!

Vanha kunnon ristelyalus Georg Ots on löytynyt! Wikipedia osaa kertoa, että M/S Georg Ots on virolaisen laulajan Georg Otsin mukaan nimetty laiva, joka liikennöi Helsingin ja Neuvosto-Viron pääkaupungin Tallinnan välillä vuosina 1980–2000. Viimeiset kymmenen vuotta Viro on toki ollut jälleen itsenäinen valtio.

Kalle Otsa oli tänään ankkurissa Vasilinskin saaren rannassa. Hieman alus näytti "retrohenkiseltä" eli vanhalta. Ilmeisesti alus seilaa nykyään Pietari–Kaliningrad -reittiä Venäjän hallituksen omistuksessa.

Laiturin kohdalla on jonkinsortin hallintorakennus. Hieno on julkisivu ja ennenkaikkea fasadi. Kerroin aikaisemmin löytäneeni tehdasrakennuksesta CCCP tekstit. No, tässä paraatipaikalla olevassa rakennuksessa on fasadissa komeat CCCP- tekstit sirpin ja vasaran kera...! Onkohan jollekin jäänyt jotain kertomatta?

Viskiä?

Samalla laiturialueella on museoitu ainoa olemassaoleva "Project 613" eli ns. Whiskey- luokan neuvostoliittolainen sukellusvene. Se upposi Itämerellä Kronstadin edustalla 1990-luvun alussa. Nyt kyseinen vene S-189 on kunnostettu yksityiseksi museoksi.

Luokan sukellusveneitä rakennettiin vuosina 1950-60 yhteensä 236 kappaletta. Kuten muistatte, yksi niistä päätyi vuonna 1981 luodolle lähellä ruotsalaista laivastotukikohtaa navigointivirheen takia. Tästä sanonta "Whiskey on the rocks!".

Oheinen kuva on napattu wikipediasta osoitteesta http://commons.wikimedia.org/wiki/Image:S-189_in_Saint_Petersburg.JPG

Runoja, sketsejä, liikuntoa ja musaa

Rytmimusiikkia

Eilen illalla kävin pietarilaisen tuttavattareni neiti E:n kanssa katsastamassa hänen tuttunsa rytmimusiikkiyhtye Elantan esityksen.

Keikka pidettiin pienellä kälyisellä Orlandina (www.orlandina.ru) klubilla. Saapuessamme paikalle puoli yhdeksältä, lavalla oli vielä jonkinsortin punk- yhtye rääkkäämässä soittimiaan. Hyvin soittivat punkkarit. Ainakin laulajalla oli hyvät keuhkot. Sen verran tanakasti hän huusi mikrofoniin. Muistui mieleen eräs keikkailta Herttoniemen Oranssilla, missä kuuntelimme (?) Prinsessan kanssa scream punkkia koko illan ratoksi. Sen keikan jälkeen ei vähään aikaan kuuneltukaan mitään muuta :)

Punk-poppoon poistuessa poistui klubilta 80% yleisöstäkin. Meitä jäi paikalle kaikki 9 kuuntelijaa. Neljä groupieta, ilmeisesti jonkin soittajan isukki ja äityli, laulajan tyttöystävä sekä me kaksi. En ennen olekaan ollut yksityiskeikalla... Joka oli lisäksi erinomainen! Pojilla oli soitto hallussaan ja laulajalla oli (toivottavasti on edelleenkin) erinomainen ääni. Lisäksi kaikki kappaleet olivat ilmeisesti heidän omiaan. Jos törmäätte Elanta- poppooseen, kannattaa kuunnella.

TV- sketsisarjasta "Asuntolan elämää", ensimmäinen tuotantokausi, pilotiijakso

Päähenkilöt:
Herra R: 40 vuotias pohjois-eurooppalainen. Lyhyet hiukset. Yleensä hiljainen, mutta puhelias tutussa seurassa. Säännölliset elämäntavat.
Herra Q: 23 vuotias etelä-eurooppalainen. Erittäin puhelias. Harras katolinen, saanut häveliään kotikasvatuksen. Elää elämänsä nuppuaikaa nauttien päästyään ensimmäistä kertaa äidin helmoista pois muiden naisten helmoihin.
Neiti S: 17 vuotias venäläinen nainen. Herra Q:n uusin tyttöystävä. Naisellinen heitukka, joka puhuu huonosti englantia.
Herra B: 23 vuotias puolalainen. Erittäin kohtelias herra Q:n ystävä.

Paikka: opiskelija-asuntolan huone. Huoneessa kaksi sänkyä ja kaksi pöytää. Herra R:n puoli erittäin siisti, herra Q: puoli kaaoksessa.

Herra R tulee huoneeseen oltuaan Orlandina klubilla. Huoneen ovi on lukossa eikä lukko avaudu avaimella. Herra R näyttää hämmästyneenltä. Hän koputtaa varovasti oveen.
Hetken kuluttua Q tulee avaamaan oven posket punottaen. Oven avautuessa huoneessa näkyy neiti S istumassa tietokoneen ääressä. (Kuuluu näppäimistön naputusta)

Q: Olimme juuri tekemässä yliopiston raporttia. Se on kohta valmis

R näyttää kysyvältä muttei sano mitään. R ottaa päällysvaatteet päältään ja nauttii pienen iltapalan. S ja Q ovat koneella toisiaan halaten.

Ovelle koputetaan ja herra B tulee sisään. Kohteliaasti hän tervehtii R:ää kädestä pitäen, suutelee S:ää kädelle ja kättelee Q:n. Kevyttä keskustelua.
R alkaa laittamaan sänkyä nukkumakuntoon.

Q: Jos häiritsemme nukkumistasi, voimme lähteä pois
R: Ei mitään hätää. Tässä menee jonkin aikaa vielä. Mutta sitten voisin nukkua
B: Minä taidankin lähteä. Hyvää yötä.

B poistuu kumartaen.

R pesee hampaat ja tulee takaisin huoneeseen.

Q sanoo S:lle, "Meidän pitää varmaan lähteä." S jatkaa kirjoittamista.
R alkaa ottamaan paitaa pois päältänsä. Kauhistuneena Q peittää S:n silmät. S ravistaa Q:n pois.
Q sanoo S:lle, "R aikoo mennä nukkumaan, meidän pitää mennä".

Q poistuu huoneesta.

R ottaa vaatteet pois kääntyen selin S:ään yöhousujen laiton ajaksi. S kirjoittaa koneella.
Q palaa takaisin ja on kauhuissaan.

Q: Koskaan ennen ei ystäväni ole ollut alasti tyttöystäväni edessä.
R: Jos S ei ole aikaisemmin nähnyt miestä alasti, on jo korkea aika. Ja olin hänen takanaan, en edessä.

Q on kauhuissaan ja yrittää vetää S:n pois huoneesta. S jatkaa kirjoittamista. Q ryntää pois huoneesta.

R lukee sängyssä. Q tulee takaisin hermostuneena.

Q: En voi uskoa tätä, S. Olit huoneessa kun R oli alasti.

R jatkaa lukemista ja S kirjoittaa sanomatta sanaakaan.
Q poistuu huoneesta. R nukahtaa.

---------------
Olisiko ylläoleva tarina uskottavan kuuloinen? :)

Viisumiasiaa

Kävin kysäisemässä yliopistolla, josko viisumini olisi pikkuhiljaa valmis. Menee kuulema 20.10. 2008 alkavalle viikolle. Lisäksi sain tiedon, että kunhan uusi viisumi tulee, niin jokaisen ulkomaanmatkan jälkeen pitää muistaa rekisteröityä uudestaan Venäjällä. Tämä pitää tehdä yhden arkipäivän aikana. Muuten (voi) joutua maksamaan 5 000 ruplan sakon.

Heti kun saan viisumin, on pakko käydä Suomessa matkavakuutuksen takia. Vakuutus on voimassa vain enintään 90 päivän ulkomaanmatkan ajan. Jottei tämä aikajakso ylittyisi, on välillä käytävä Venäjän rajojen ulkopuolella. Ei, että minulla olisi mitään sitä vastaan... :P

Salilla ja lounaalla

Perjantaiaamuna kävin salilla tekemässä kestävyysvoimaharjoitteet. Etukäteen jännitti, sillä eilisen yhdistelmäharjoituksen jälkeen reidet tuntuivat tönköiltä. Lämmittelyn jälkeen kaikki meni kuitenkin erittäin hyvin. Sain tehtyä hyvät sarjat terävällä otteella!

Lounaaksi kävin syömässä laitoksella vehnäpuuroa ja salaattia. Valinta oli erinomainen, sillä puuro oli keitetty rikotuista kokonaisista suurimoista. Herkullinen, terveellinen ja edullinen ateria, jonka kyytipojaksi join tomaattimehua sekä kahvia.

Mietelause

Kotimatkalla kävelin Alexander Puskinin patsaan ohi. Puskin eli 1799 - 1837 kuollen kaksintaistelun luodin aiheuttamaan vatsahaavaan. Tämän päivän mietelauseeksi lainattakoon tämän loistavan pietarilaisen runoa. Pupu, tämä on eritysesti sinulle!

Thou and you

She substituted, by a chance,
For empty "you" -- the gentle "thou";
And all my happy dreams, at once,
In loving heart again resound.
In bliss and silence do I stay,
Unable to maintain my role:
"Oh, how sweet you are!" I say --
"How I love thee!" says my soul.

Hikinen tupakkaprojekti ilman vettä

Konsultaatioprojektia

Pidimme aamulla konsultointiprojektin työryhmän ensimmäisen kokouksen. JTI (Japan Tabacco International) on antanut kaksi projektiaihetta, joista yritämme tehdä vain toisen. Aiheet olivat jotensakin:

1. logistiikkastrategian suunnittelu tiettyjen parametrien vallitessa
2. tilaus- toimitusketjun puskuroinnin suunnitelu

Yritämme suoriutua ensimmäisestä, jossa siinäkin on ohjaajamme mielestä riittämiin tehtävää. Menemme käymään JTI:n edustajan luona ensi viikolla saadaksemme tarkemman tehtävänannon. Sen jälkeen alkaakin hillitön ja päättymätön logistiikkateorioiden lukeminen. Koko logistiikka-asia on minulle aika tuntematonta aluetta. Jos olisin pysynyt Coca-Colassa, olisin todennäköisesti saanut helpommalla hyvän arvosanan. Toisaalta, tätä kautta opin varmasti enemmän ja kunhan saan hyväksytyn arvosanan niin kaikki on kunnossa.

Josko näillä opeilla voisin sitten autella herra S:ääkin huollon toimintakentällä Santiksen harjoituksissa....

Lisäksi kuulin juuri, että Coca-Colan projektiaihe on huono. Yritys antaa saman aiheen joka vuosi eikä heitä kiinnosta lopputulos lainkaan. Ryhmän saama kohtelu on tämän mukaista. :( Joten taisin olla onnekas vaihtaessani ryhmää.

Hiki valuu

Salilla tein yhdistelmäharjoitteen. Juoksin matolla 30 min VK- lenkin, jonka jälkeen poljin pyörityspyörällä 45 minuuttia PK tasolla. Matolla juokseminen on aika paljon tahmeampaa kuin asvaltilla. Kumimatto "imee" kengät itseensä, joten on vaikeampaa saada terävää ponnistusta aikaiseksi. Juoksumattosalissa on 10 mattoa pienehkössä tilassa. Vaikka ilmastointi on hyvä, hiki virtasi oikein reippaasti. Oli sellainen "äijäolo", kun hikitippoja roikkuu nenänpäässä jatkuvasti. Vaikken aikaisemminkaan pitänyt pitkiä hiuksia, niin täysin kalju pää on hankala hien kannalta. Vähäinenkin hiuskuontalo hidastaa hien valumista kiireestä kuin mangrovemetsä tulvavesimassoja konsanaan. Nyt hiki pääsee valumaan esteettä kaikkiin vääriin paikkoihin.

Pyörän päällä meinasi ns. pälli seota. Koettakaapa itse istua yksin pienessä huoneessa polkien paikallaan siten, että koko ajan tuntuu vähän pahalta. Hiki tunkee silmiin, reisiä pakottaa, kädet puutuvat, ja takapuolessa ei veri kierrä. Kaikkea sitä pitääkin ihmisen vapaaehtoisesti tehdä. Kivaa siis oli!

Palkinto tuli saunassa harjoituksen jälkeen. Aikakin yksi lukijoista tietää mitä tarkoitan, kun saa saliharjoituksen jälkeen saunan ainoana käyttäjänä istuskella lauteilla hörppien palautusjuomaa. Tätä saatiin tehdä aikanaan Bulsalla viikonloppuisin hyvässä seurassa.

Kävin samalla kertaa kokeilemassa myös IP-saunaa. Tässä asiayhteydessä IP ei tarkoita iltapäivää, eikä kokonaisuus "päiväkahveja". Lähes täydellisellä kuntosalillamme on suomalaisen ja turkkilaisen saunan rinnalla infrapunasauna. Idea on, että infrasäteily lämmittää syvemmälle kuin tavallisen saunan lämpö saaden kuona-aineet liikkeelle paremmin.

Tiedän, että ainakin yksi suomalaisista huipputriathlonisteista käytti IP-saunaa harjoitellessaan vuoden 2008 Hawaiin Ironman- kisoihin kuumuuden totutusharjoituksena. Vanha TV-sketsi, jossa kilpapyörälijä harjoittelee polkemalla saunan kiukaan päällä, ei ole siis täysin älyvapaa. Tai on se...!

Niin oli IP-saunakin. Älyvapaa. Meillä on samanlainen kotona parvekkeella kattoon ripustettuna. "Saunassa" oli yhdeksän Teesistä ostettua infralämmitintä seiniin kiinnitettyinä. Siinä sitä sitten istuttiin kylmässä huoneessa lämppärien välissä. Olo oli varsin samanlainen kuin kevättalvella Suomessa baarien terasseilla. Lukuunottamatta aurinkoa ja heiveröä lämmöntunnetta iholla. Ja olutta.

Olisi siinä varmaan hikikin tullut kun olisi riittävän kauan odotellut. Minulle tuli hiki jo sitä ennen odottaessani ihosyövän ilmestymistä. Ei tainnut olla minun puurokuppini (vrt. My cup of tea).

Vettä, vettä, enempi (lämmintä) vettä

Asuntolassa on hieman ankea olo. Ennakkoilmoituksen mukaisesti olemme ilman lämmitystä ja kuumaa vettä nyt kolmatta päivää. Meneehän se näinkin, mutta vähän on nuhjuinen olo. Muilla. Minä olen hakenut lämmön salin saunasta ja peseytymisen salin suihkuista.

Onneksi huomenna pitäisi taivaiden jälleen avautua.

Päivän mietelause

"No, mul on kotiasiat kunnossa, ja urheilu tuntuu kiinnostavalta." Timo Silakka

.

Liikkuvaa taidetta ajatuksen kera

Balettilippuja

Kävin päivällä kyselemässä balettilippuja Mariinsky- teatterin esityksiin. Lippuja saa ostaa ilman suurempaa draamaa aikankin teatterin lippukassalta. Myyntihenkilö puhui jopa kanssani sujuvaa englantia!

Lippujen hinnat riippuvat luonnollisesti istumapaikasta vaihdellen 1000 - 3500 ruplan välillä. Opiskelijahinta on noin -40%. Jos haluaa mennä balettiin tai oopperaan, niin nyt ostoksille. Missään ei varmaan saa näin laadukasta taide-elämystä näihin hintoihin.

Nappasin liput yhteen esitykseen. Nyt vain jännitetään saanko seuralaiseni mukaan... Jos en, niin pitää yrittää vaihtaa liput toiseen esitykseen.

Päivän mietelause

Törmäsin juoksijoiden suosimalla keskusteluareenalla www.seponkotisivut.com:lla nimimerkki JH:n viestien allekirjoitukseen. Se sisältää Eino Leinon runosta lainatun loistavan mietteen meille kestävyysurheilijoille. Tämä olkoon päivän mietelause:

" Nyt tulkaa te murheet ja vastukset, niin saatte te vasten suuta!
Nyt terästä mulla on jänteret, nyt luuni on yhtä luuta."

.

Kevytprojektitöitä

Keveää elämää

Voi tätä elämisen sietämätöntä keveyttä. Juttelin eilen illalla mukavan pitkän puhelun Prinsessan kanssa, vietin leppoisaa aikaa kotimuselmaanimme herra M:n järjestämissä Eid ul-Fitr juhlissa, nukuin hyvin, söin tukevan puuroaamupalan ja luin uutiset Helsingin Sanomien verkkosivuilta ynnä Saint Petersburg Times- lehdestä.

Tämän aamupäivän aikana lähden salille ja etsimään balettiesityksen pääsylippuja. Voisi elämä olla huonommallakin mallilla. Mukavuun kruunaa iltapäivälle suunnittelemani venäjäkielen kotitehtävien pakertaminen sekä tietojohtamisen ryhmätyön virittely.

Päivä on tällä hetkellä keskiviikko, 1. lokakuuta 2008. Tarkennettuna 010918Coct2008. "Back to the future"- tyyppisesti kertailen parin viimeisen päivän tapahtumia. Nämä tieteiskirjallisuusjutut ovatkin jääneet elämässäni harmittavan vähälle. Ei ole tullut nähtyä tieteiselokuvia, eikä luettua tyylilajin kirjoja. Onneksi noheva suomalaistuttavani (ystäväni?) herra R. suositteli suomalaista Risto Isomäkeä. Heppu on sama joka pellepelottomanan propellipäänä suunnittelee vesisumutuulimyllyjä Grönlantiin tai jääponttoonilauttojen asentamista merivirtoihin ilmastonmuutoksen hidastamiseksi. Kuulemma hänen kirjansa ovat lukemisen väärtejä.

Pyörii

Maanantaina illansuussa kävin pyörittämässä. Pikkuhiljaa sykkeet alkavat pysymään järkevillä alueilla. Pyöräilyssä sykerajat ovat noin 10 iskua alempana kuin juostessa, joten pyöräilyn PK-alueeni on 110 - 150/ min. Aikaisemmin pumppuni on takonut helposti 160 tai jopa 170, vaikka maanantaitunti yrittää olla "endurance" eli kestävyysharjoitus.

Keskisyke on laskenut viikko viikolta. Maanantain keskisyke oli 131 tuntemuksen ollessa hyvä. Jätin tälläkertaa älyttömimmät vino- ja kenopyöräilyt tekemättä ja keskityin enemmänkin puhtaaseen polkemiseen. Pysyvätpähän alushousutkin paremmin jalassa, kun ei tarvitse roikkua satulassa 45 asteen kulmassa vasemmalle ja oikealle. Minua ei haittaa, mutta muilla naisilla on hieman henkisiä ongelmia, kun kaivelen kesken tuntia alushousujani oikeaan asentoon... :)

Prinsessa, tuotko ystävällisesti ne lyhytlahkeiset pyöräilyhousut kotoa, kun tulet käymään?

Rojekti

Tiistaina 30sep2008 kävin tarkastamassa konsultointiprojektin ryhmäjaon tiedekunnan seinältä. Omaan ryhmääni oli tullut kaksi uutta nimeä, suomalaiset rouva N ja herra R. Tämä ei hyvältä näyttänyt. Ehdoton sääntö (tästä tosin myöhemmin sitten lipsuttiin... ) on, että jokaisessa ryhmässä on oltava kaksi natiivia venäjänpuhujaa. Meidän ryhmässä oli nyt kolme suomalaista ja yksi kiinalainen. Vähän oli paikallisväestön edustus heikolla.

Kävin pikaneuvottelun taikonauttien maan edustajan herra XS:n kanssa. (Ei, vaikka hän onkin hieman lyhyempi kuin minä, XS ei tälläkertaa tarkoita herran kokoa, vaan etukirjaimia. Minähän nyt olen tälläinen kuivan kelin orava, joten en pääse koollani kovinkaan rehvastelemaan.) Sovimme siirtyvämme suosiolla toiseen ryhmään, jotta rouva N:ää ja herra R:ää ei jouduta siirtämään väkipakolla heille epämieluisaan ryhmään. Lopputuloksena oli, että kirjauduin kuin kirjauduinkin JTI eli Japan Tobacco International- projektiin... Tiukkaa teki henkisesti, mutta yritän ajatella, että logistiikkaketjussa kuljetetaan laatikoita eikä syöpäkääryleitä.

Ryhmässämme on lisäksi kaksi venäläistä pätevänoloista nuorta herraa. Tapaamme ensimäisen kerran kuluvan viikon torstaina yhdessä ohjaajamme kanssa. Töitä on kuulemma luvassa riittävästi...

Keskiviikkona illalla meillä oli projektiin liittyvä pakollinen vierailijaluento PwC:ltä eli PricewaterhouseCooperilta. Verotuksen suurvisiiri kertoi konsultointiliiketoiminnasta yleisesti ja omasta erikoisalastaan tarkemmin. Ihan pätevä luento, jos kohta mitään uutta ei varsinaisesti tullut.

Tähän väliin on rehellisyyden nimissä todettava, että tunnen antipatioita suuria konsulttitaloja kohtaan. Tietämykseni (lue: luuloni) valossa en pidä heidän tavastaan riistoviljellä surutta nuoria työntekijöitään. Hyväksikäyttämällä älykkäiden ja kunnianhimoisten miesten ja naisten kilpailuviettiä ja haluaan edetä urallaan hyvän rahallisen kompensaation vastapainona työntekijöillä teetetään täysin älyttyömiä työmääriä polttaen konsultit loppuun parissa vuodessa. (Olipas kamalan pitkä ja sekava lause!) Toki samalla työntekijä saa erittäin arvokasta kokemusta eri projekteissa ja verkostoituu päättävien ihmisten kanssa eri yrityksissä. Pitää varmaan todeta että "aika aikaansa kutakin, sanoi pässi kun päätä leikattiin". Jonkun vuoden tuollaisessakin yrityksessä voisi kenties viettää. Ehkä.

Tässä on itsekritiikin paikka. Kuten ystäväni (tuttavani ratiriti-rallaa, tule kanssain piirileikkiin, ratiriti rallaa...) herra R. aivan oikein Eid ul-Fitr- juhlissa kommentoi, olen aika lahjakas esittämään kritiikkiä kun niikseen tulee. Joten jätetään PwC nyt rauhaan.

On vain niin vapauttavaa olla vaihteeksi opiskelijana. Kun on tehnyt isojen asiakkaiden kanssa myyntityötä muutaman vuoden, ei ole ollut useinkaan (lue: koskaan) mahdollisuutta sanoa mitä ajattelee. Monta älytöntä asiaa on pitänyt niellä asiakassuhteen ylläpitämisen nimissä. Nyt voi kritisoida vapaammin! Olen kuitenkin kiitollinen herra R:llä palautteesta. Jatka samaan malliin.

Pa-ruskii

Venäjän tunnilla harjoittelimme ilmansuuntia, kuukausia ja säätilasta kertomista. On kaikki niin suhteellista. Jokainen oppilas kertoi vuorollaan omasta kaupungistaan ja sen lämpötiloista. Poikkeuksetta jokaisen mielestä heillä on talvella niin kovin kylmää. Oli kertoja sitten Kuopiosta (oikeasti kylmää!!!), Helsingistä (no jaa), Kööpenhaminasta (ei ole), Lyonista (kylmää?) tai Korsikalta (no haloo!!!), niin holotna tuntuu olevan. Opettajamme sanoja lainatakseni oli todellakin harmi, että herra M. ei ollut paikalla kertomassa kuinka järkyttävän kylmää Kairossa talvella onkaan :)

Radio Jerevanilta kysytään tässä välissä: "Onko asiallista, että venäjänkielen opettajamme herra V. vastailee tunnin aikana puhelimeen ja jutustelee pitkiä pätkiä langattoman (vrt. langan) toiseen päähän?"
Radio Jerevan vastaa: "Ei ole".

Opin tunnilla ilmansuuntiin liittyvän, kulttuurisesti harvinaisen mielenkiintoisen, asian. Jos suomalaiselta kysytään, mitkä ovat pääilmansuunnat, hän sanoo "pohjoinen, etelä, itä, länsi". No olipas ihmeellistä?! Mutta kuulkaapas. Jos kiinalaiselta kysytään, hän sanookin että "etelä, pohjoinen, itä, länsi"! Mitäpäs sanoo puolestaan venäjän arojen kasvatti? "Länsi, itä, pohjoinen, etelä". Mistä tämä johtuu ja mistä se kertoo? Kukapa on lukenut kulttuuriantropologiaa?

Töitä, töitä, enemmän töitä

Eilen, tiistaina, kävin sovitusti tapaamassa erästä suomalaisen liike-elämän edustajaa. Sain erinomaisen katsauksen Venäjän taloudelliseen tilaan, kansantalouden kehitysnäkymiin, suomalaisten yritysten mahdollisuuksiin jne. Aktiivisen ja rikkaan dialogin päätteeksi sain myönteisen yllätyksen. Henkilö totesi, että heillä on vanhemman konsultin paikka auki. Josko olisin kiinnostunut hakemaan sitä? Selkeytetäänpäs tässä tilannetta: käyn hakemassa tietoja itselleni opintojen tueksi, ja lopputuloksena minulle tarjotaan töitä.

Tilanne oli toki kutkuttava ja herkullinen, mutta piti jälleen sanoa "ei". Hoidetaan nämä opinnot ensin kotiin, ja katsotaan sitten. Virittelimme kylläkin yhdessä muita vaihtoehtoisia yhteisen tulevaisuuden näkymiä, mutta katsotaan nyt...

Thaimaa, tuo oli hyvä!

Sukulaiseni opiskelee Bangkokissa, en ihan tiedä mitä. Tokko tietää itsekään. Tuntuu olevan sen verran sekavaa tuo thaimaalainen opintosuunnittelu. Hän kuvailee omassa blogissaan thaimaalaisopiskelijoiden asennoitumista opintoihinsa hyvin. Otan suoran lainauksen häneltä:

"Mikä ikävintä, molemmat opettajat mainitsivat, että töitä ei taaskaan saa kopioida netistä, vaan opiskelijoiden on käytettävä omia aivojaan. Tämä tutuksi tullut huomautus ei enää yllätä, mutta tämänpäivänen kolmannen vuoden opiskelijan vastaus sai minut rykimään takapenkissä. Neiti, joka ei yleensä avaa suutaan edes vastatakseen, kun opettaja kysyy häneltä jotain, ilmoitti “No! It’s too hard. I’m stupid, I don’t write it myself”.

Taitaa lusmuilu olla yleismaailmallinen ilmiö... :)

Konsultatiivista elokuvaa

Elokuvissa

Sunnuntai-iltana vietin aikaani puolalais-italialais-venäläisellä seurassa. Kävimme katsomassa Manhattan Short Film Festival- tarjontaa. Vanhaan teatteriin rakennetussa salissa näytettiin kansainvälisiä lyhytelokuvia USAsta, Australiasta, Ranskasta jne. Kaikki pätkät olivat mielenkiintoisia, on jopa hyviä.

Mieleen jäivät esimerkiksi Take that back, jossa aviomies ampuu väärän tiedon varassa vaimonsa siskon poikaystävän luullessaan tätä vaimonsa rakastajaksi. Elokuva esitettiin takaperin, joten ajan kuluessa katsoja näkee edeltävät tapahtumat ja saa käsityksen syistä seurauksiin.

Toinen mielenkiintoinen oli itsemurhaelokuva, jossa mies päättää hypätä talonkatolta. Hänelle ilmestyy erilaisia ihmisiä puhumaan kuolemasta ja elämästä muiden talojen katoille. Pikkuhiljaa käy ilmi, että he ovat kaikki ihmisiä, jotka ovat hypänneet talojen katoilta. Lopulta mies ei hyppääkkään vaan saa toisen mahdollisuuden, koska saman talon katolta ei kuoleman sääntökirjan mukaan saa hypätä kahta ihmistä. Ao. talo on jo käytetty. Lähtiessään takaisin kadulle hän jääkin bussin alle...

Kolmas mieleenjäänyt lyhytfilmi oli Roald Dahl:in tarinan "Genesis and Catastrophe: A True Story" elokuvaistaminen. Saksalainen äiti synnyttää neljännen lapsensa, joka kerrankin jää eloon. Kolme edellistä ovat kuolleet nuorina. Lapsi on erittäin heikko ja varsinkin isä haluaisi että tämäkin kuolisi. Onneksi äiti, synnytyslääkäri ja kätilö onnistuvat puhumaan isän ympäri ja tämä päättää tukea synnytyksestä väsynyttä vaimoaan pojan jäämiseksi eloon. Lopussa vaimo iloitsee miehelleen, herra Hitlerille, sitä, että Adolf jää henkiin...

Lähes yhtä mielenkiintoista oli seurata elokuvateatterin yleisön käytöstä. Tulimme teatterille hieman myöhässä, jonka takia jouduimme tuulikaapissa olleeseen lippu"jonoon". Jono ei kiemurrellut, vaan se valui ameebamaisesti lippuluukkua kohti. Tästä näennäisestä epäjärjestyksestä huolimatta ameeban sisällä oli järjestäytynyt sisärakenne. Massan sisällä oli kuin olikin jono, joka pysyi ruodissa! Kaappiin tulleet uudet ihmiset kysyivät muilta ihmisiltä, missä jonon pää on, ja menivät massan keskelle oikeaan paikkaan!

Itse elokuvan aikana puhelimet soivat, ihmisiä tuli ja meni, olutta nautittiin ja tapahtumia selitettiin vieruskaverille. Yllättävintä oli kuitenkin havaita jälleen kerran huumorin käsityksen erilaisuus eri maissa. Ihmiset nauroivat hyvin erityyppisissä kohdissa, kuin minä itse. Tiedän olevani outo, mutta nauran kuitenkin pääsääntöisesti samoissa kohdissa kuin muutkin ihmiset Suomessa. Samaan ilmiöön olen törmännyt Singaporessa, jossa naurun ajoitus oli omani kanssa lähes käänteinen! Ihmismielen rytmitys elämään on niin erilaista.

Takaisintullessa pääsin oikeastaan ensimmäistä kertaa ihastelemaan keskustan rakennusten valaistusta illan pimeydessä. Näkymä on uskomattoman hieno! Kadut, talot ja sillat on valaistu hyvällä maulla. Suurin likatahra on kaupungin laidalta näkyvä TV-torni (?), jonka valot ovat rumat. Mieleen tulee lähinnä mauton amerikanyhdysvaltalainen joulukuusi....

Konsultaatioprojekteja

Maanantaiaamuna kävin yliopistolla valitsemassa "consulting project"- kurssin yrityksen. Meidät 35 kurssilaista jaetaan yhdeksään todelliseen yritykseen tekemään harjoitustyönä konsultaatiota. Viime perjantaina meille julkaistiin tarjolla olevat yritykset ja niiden tarvitsemat konsultaatioaiheet. Maanantaina kello 09.30 tiedekunnan ilmoitustaululle tuotiin paperiset listat, johon opiskelijat laittavat nimensä haluamansa yrityksen kohdalle. Jokaiseen projektin on tarjolla vain rajoitettu määrä paikkoja (3 - 5 henkeä), joten ensimmäiset pääsivät valitsemaan viimeisen joutuessa vapaaseen yritykseen. Oma tilanteeni oli hyvä, taisin olla ensimmäinen nimen kirjoittaja!

Yritykset ja aiheet ovat:

1. Jensen Group: maa-alueen kehityssuunnitelma 25% sisäisen korkotuoton saamiseksi. Vaikea aihe minulle, kun en tunne maalainsäädäntöä, kiinteistömarkkinoita jne.
2. Deloitte: neljännen osapuolen logistiikkapalvelukonseptin liiketoimintasuunnitelman kehittäminen. Erittäin mielenkiintoinen aihe. Logistiikka olisi oppimisen arvoinen aihe, mutta tällä hetkellä en tiedä siitä riittävästi, joten en kykenisi antamaan projektiin mitään. Lisäksi en halua joutua tulevaisuudessakaan Deloitelle töihin...
3. AmRest (KFC, Pizza Hut): Myyntivoiton faktoreiden analyysi. En tunne ketjutettua liiketoimintaa enkä ravintolasektoria. Muuten aika mielenkiintoinen aihe.
4. JTI eli Japan Tobacco International: materiaalituotannon optimointi toimitusprosessissa. Voi voi! Aihe on erittäin mielenkiintoinen. Jälleen logistiikkaa kansainvälisessä yrityksessä. Harvinainen tilaisuus päästä tekemään töitä japanilaiselle yritykselle. Olen tehnyt jonkin verran töitä tuottaja-loppukuluttaja ketjun optimoinnin kanssa. Yrityksellä on paljon rahaa ja avoimia työpaikkoja. Mutta... Kävin sisäisen keskustelun heidän tuotteidensa suhteen ja ei. En kykenisi tekemään töitä tupakkateollisuudessa tuotteiden haitallisuuden takia.
5. 3M: tuotekategorioiden analysointi ja suunnittelu harrastajarakentelijoiden ja ensiaputuotteiden ketjutetussa kanavassa. Mielenkiintoinen yritys ja hyvät tuotteet. En vain valitettavasti tunne ketjutettua kauppaa, joten...
6. 3M: luoteis-Venäjän rakennussektorin tuotteiden markkina-analyysi. Hyvä yritys, konkreettiset insinööriaivoille sopivat tuotteet. Markkina-analyysi vain tarvitsisi venäjänkielen taitoa, koska tietoa ei varmasti ole saatavilla muilla kielillä.
7. SPN Ogilviy: erittäin epäselvä aihe! Luulen, että kyseessä on joko uusien markkinoiden kehityssuunnitelma tai yrityskulttuurin muutosprojekti. Lisäksi saamani tiedot tästä mainostoimistosta / asiakaslupauspuulaakista (bränd = asiakaslupaus) olivat harvinaisen sekavia. Parempi pysyä kaukana tästä projektista
8. Coca-Cola: uusien työntekijöiden perehdyttämissuunnitelma. Hyvä yritys, selkeät (roska)tuotteet. Perinteinen henkilöstöhallinnan projekti, tuttua kauraa.
9. Excedea Ltd: konsultointipalveluiden markkinaselvitys Venäjällä. Omien sanojensa mukaan Suomen johtava (???) johtamisen ja investoinnin konsulttitalo. Enpäs ole heistä koskaan kuullutkaan... Mielenkiintoiset palvelutuotteet ja tuttu teollisuudenhaara. Mahdollisuus saada hyviä kontakteja ja töitä tulevaisuudessa. Suomalaisuus hyvä ja huono asia.

Tarkan pohdinnan jälkeen valitsin Coca-Colan. Odotan mielenkiinnolla keitä muita projektiin tulee mukaan.

Yö ulkona ryhtiliikkeen edellä

Valmisteluja

Lauantai-ilta meni opiskelijakonventtiin lähtöä odotellessa. Opiskelin venäjää, laittelin ruokaa, luin Dostojevskiä ja leikin hiustenleikkuukoneella. Tylsistymiseni eteni siihen pisteeseen, että hurautin loputkin hiuskuontalostani pois. Säästyypähän taas hieman rahaa shamppoossa.

Tiedekuntamme paikallisopiskelijat olivat järjestäneet iloksemme paikalliseen soittoruokalaan Manhattaniin konventin. Heidän rytmimusiikkiyhteyeensä soitteli (todella hyvin!), tiskijukka soitti musiikkia gramofonilla ja ihmiset opiskelivat tämäntyyppisissä tapahtumissa tarjolla olevia oppiaineita. Tämä tarkoittaa estetiikkaa, alkoholipolitiikkaa ja vertailevaa erotiikkaa.

Pimeä taksi

Manhattaniin menimme lähikadulta napatuilla pimeillä takseilla. Täällähän joukkoliikenne on järjestetty paremmin kuin hyvin. Metron, bussien, sähköonnikoiden, raitiovaunujen, pikkubussien ja virallisten taksien lisäksi jokainen yksityisauto on potentiaalinen pimeä taksi. Kadunvarressa käsivarttaan verryttelevä jalankulkija saa kyytitarjouksen, jos ei toiselta, niin viimeistään kolmannelta ohiajavalta autolta. Hintaneuvottelujen jälkeen kyyti joko kelpaa tai ei. 3-4 hengen kyyditys asuntolaltamme keskustaan maksaa yhteensä 200 ruplaa. Iltaisin hintapyynnöt ovat korkeampiakin ollen esimerkiksi 600, mutta 200 ruplalla pääsee kun pysäyttää riittävän monta autoa.

Kyydit eivät luonnollisesti ole täysin vaarattomia. Epäonninen ranskalainen tuttavamme ryöstettiin jokin aika sitten ajonmatkan päätteeksi. Ehkä olosuhteillakin oli vaikutusta asiaan. Hän oli noussut vahvassa etanolitoksikologisessa tilassa yksin autoon. Kuljettaja oli pysäyttänyt auton sivukadulle, jolloin paikalle oli tullut kaksi miestä teräaseiden kanssa. Onneksi ainoat tappiot olivat rahallisia ja materiaalisia.

Paikalla

Ilta, tai oikeastaan yö, meni mukavasti. Bileet alkoivat kello 24.00..?! Jutustelin pyrkien kiertelemään eri ihmisten parissa. Luonnollisesti uusi hieno kampaukseni herätti huomiota. Samoin juomavalintani. Eräskin nuori nainen tuli paheksumaan kolajuomaani, koska siinä on niin paljon sokeria. Olut olisi kuulemma ollut terveellisempää! Mutta kun kevytkolavirvoitusjuomia ei ollut tarjolla!

Pelasin loistavalla ammattitaidollani illan aikana myös pöytäjalkapalloa. Tiedättehän tuon puulaatikon, jonka ilmatilassa metallitakojen varassa roikkuvia ukkeleita pyöritetään hullun raivolla pyrkien saamaan pallo vastustajan maaliin ennenkuin koko hökötys hajoaa? Osoittauduin pelissä yllättävän hyväksi. Koska en osaa pelata tuota(kaan) peliä ollenkaan, lähinnä olin tekemättä mitään. Tällä taktiikalla ukkelini eivät olleet pallon tiellä sen sinkoillessa hallitsemattomasti laatikon seinämältä toiselle. Pelaajaparini rajut laukaukset pääsivät näin esteettä vastustajan maaliin minun pelaajahahmojeni välistä.

Kokeilin myös taitojani, (lue: taidottomuuttani) biljardissa. Hävisin kaikki yksin- ja kaksinpelini... No, toki olisin voittanut jos olisin halunut, mutta kohteliaana miehenä halusin antaa vastustajalle voitoniloa.

Suurin järkytys muulle juhayleisölle taisi olla kuitenkin esiintymiseni tanssilattialla. Muilla ainakin oli hauskaa seuratessaan hytkymistäni musiikin mukana. Huomattakoon, että en kirjoita "musiikin tahdissa". Diskohumpan lisäksi notkutin lantiotani mm. rock-musiikin rytmein.

Takaisin

Paluumatkalla nappasimme yökerhon edestä pimeän taksin sopien maksuksi samaiset 200 ruplaa. Minulla ei kielitaito vielä riittäisi hintaneuvotteluihin, mutta onneksi irlantilaisvahvistuksemme herra J hoiti asian tyylikkäästi kotiin. Tarjosimme kyydin samalla parille venäläiselle opiskelijaystävättärellemme.

Kulkuneuvo oli tyyliltään hyvin lähellä ns. amis-toyotaa. Ladaan oli viritelty wunderbaumia, ledivaloja takaikkunalle ja keinonahkapenkkiä. Auton tekninen kunto olikin sitten jäänyt vähemmälle huomiolla. Pelkääjän puoleisen ikkunan saimme kiinni siten, että kuljettaja kipaisi ulos autosta ja nosti ikkunan paikalleen ulkopuolelta. Jarrut(kin) autosta löytyivät. Parasta niistä oli se, että hidastuvuusvoimien takia ei ollut ongelmia pysyä penkissä kiinni. Jarrutettaessa vauhti hiipui tasaisen hitaasti, onneksi kuitenkin joka risteyksessä (juuri ja juuri ) ennen edessäajavia autoja.

Valitettavasti kuljettaja ei tuntenut reittiä asuntolallemme. Ensimmäisen suunnistusyrityksen jälkeen saavuimme takaisin lähtöpaikkaamme! Toiselle yritykselle kaivoin kartan taskustani. Takapenkillä nöpöttäen luimme sitä kännykän valossa ohjaten kuljettajaa eri risteyksissä oikeahkoon suuntaan. Kävi ilmi, että minä tunsin kaupungin koko seurueesta ehdottomasti parhaiten. Kuljettajalla ei ollut mitään hajua ilmansuunnista venäläisystävillämme ollessa tuntumaa suuntiin vielä vähemmän. Suurin haaste oli saada oma räikkösemme uskomaan minun ohjeitani. Joissakin risteyksissä porhalsimme väärään suuntaan, mutta lopulta saavuimme yhtenä kappaleena kotikulmille.

Matkalla mmme edes joutuneet kahden OMON- sotilaan pysäyttämäksi, vaikka jäimmekin norkoilemaan heidän kulunvalvontapisteensä viereen pohtiessamme seuraavaa reitinvalintaa. Olisi ollut mielenkiintoista nähdä, miten valko-harmaisiin mastopukuihin sonnustautuneet kalasnikoveja kantavat ammattilaiset hoitavat tarkastustilanteen!

Perille saavuttuamme havaitsimme, että asuntolan ovi oli lukossa. Vartija pitää turvallisuussyistä (?) oven säpissä aamuyön avaten sen vasta kello 06.00. Jos saavut paikalle ennen sitä - odotat ulkona. Jokunen aika sitten italian lahja maailmalle herra G oli hermostunut odottamiseen ja lyönyt oven sivuikkunan rikki kello 05.55. Tämäkään toiminto ei auttanut sisäänpääsyssä etuajassa, koska kaksikerrosikkunasta oli sisempi jäänyt edelleen ehjäksi.

Toinen sankari puolestaan oli nukkunut yhden aamuyön tunnit pihalla odottaen ovien armollista aukeamista. Edelleen kolmas veijari oli yrittänyt kiertää vartijan kiipeämällä ensimmäisen kerroksen ikkunasta sisään. Tuloksena vartijan yritys saada tämä yrittäjä häädettyä kokonaan pois asuntolasta...

Topakka vartija ei sitten millään suostu aukaisemaan alaovea asukkaille ennen tuota maagista kello 06.00. Ei, vaikka vartija on koko ajan alakerrassa oven vieressä. Tai no, aukaisee hän toki, jos hänelle maksaa siitä erikseen. Onhan tämä sentään Venäjä. :)

Tämä alaovitemppuilu kuulostaa ulkopuolisesta varmasti samankaltaiselta käytökseltä, jota voisi odottaa 15 vuotiaiden rippikoululeirillä. Asukkaat yrittävät hiipiä sisään ja ulos tuvistaan valvojien yrittäessä ottaa heitä kiinni. On tietysti hyvä, ja täysin asiallista, että 20 - 45 vuotiaita asuntola-asukkaita pompotetaan lähes mielivaltaisesti oman asuinpaikkansa suhteen. Ei siinä mitään. Vallan osoittamistarve tavalla a) tai b) on psykologisesti täysin ymmärrettävää. Jos kohta sosiologiselta ja (sanottakoon nyt suoraan) maalaisjärjen kannalta asia on täysin käsittämätön! Pellejä mitä pellejä.

Ainoa positiivinen puoli asiassa oli, että odotusajan 20 minuuttia saattoi käyttää tehokkaasti tutustumalla aikaisemmin takaisin tulleisiin romanialaiseen ja turkkilaiseen opiskelijattareen. He asuvat samassa asuntolassa (no niin tietysti, kun kerta odottivat saman oven takana... höh) opiskellen kansainvälistä suhdepolitiikkaa (international relations).

Kun kysyin tuntevatko he asuinkumppaniani herra Q:ta, sain vastaani epäuskoisen riemastuneen kikatuksen! Tajuttuaan että minä olen se henkilö, josta heidän kurssikaverinsa herra Q on useaan kertaan puhunut, ei riemulla ollut rajoja. Minusta ja "kehityskeskusteluistamme" on kuulemma puhuttu jopa heidän tiedekunnassaan asti. Turkkilainen neiti halusi oikein kädestä pitäen kiittää minua siitä, että olin ollut tiukkana. Tämän enempää en sitten saanutkaan lisätietoja lukuunottamatta epämääräisiä viittauksia huhuihin, joita tiedekunnassa kuulemma liikkuu?! Voi noita nuoria naisia ja heidän loppumatonta juorutoimintaansa.

Nukkumaan aamubanaanin jälkeen kello 06.15. Levotonta unta, jossa taustamusiikkina soi koko ajan diskojumputus.

Ryhtiliike

Sunnuntaipäivän ryhtiliikkeeseen kuuluu asunnon siivoaminen sekä venäjän kielen opiskelu. Kuvamateriaali ryydittäköön ryhtiliikkeeseeni tutustumista.

Rankalla wow- lenkillä

Lenkillä

Kävin lepoviikon lauantain "pitkällä" lenkillä, 60 min PK- tahtista hiippailua.

Valitsin tällä kertaa hieman uudenlaisen reitin. Kiersin Vasilinski- saaren länsireunaa Park Inn- hotellin takana maankaatoalueita myöten. Erään kadun päässä tulla tupsahdin odottamatta uimarannalle! Minulle ei kyllä tulisi pieneen mieleenikään uida tuossa viemärissä, jota Suomenlahdeksikin täällä kutsutaan.

Mutta! Rannan tuntumassa oli neljä leijalautailijaa, joiden touhuja oli ilo seurata. Suustani pääsi tahaton "wow", kun näin heidän käyttävän rantapenkkoja hyppyreinään. Lautailija ajaa vinosti päin hiekkapenkerettä, ponnistaa siitä ilmaan ja lentää muutaman kymmentä metriä joko veden päällä tai jopa kapean niemen yli! Lentoaika muutama sekuntti. Minä kanssa, tahtoo!!!

Sykkeet

Lenkki meni aika mukavasti. Sykkeet pysyivät alle PK- rajan, tuossa 156/ min tuntumassa. AeK kynnykseni on 160/ min. Vaikka en juoksekaan millään tietyllä vauhdilla (vaan sykkeellä), olin tyytyväinen huomatessani keskivauhdin ollen 6:16 min/ km. Tuo on nimittäin suurinpiirtein 2008 Tukholman maratonvauhtini, ja syke pysyi lenkillä kuitenkin PK alueella!

Normaalin maratonvauhdin ollessa vähän kovempi, mennen VK- alueelle, on todellisia mahdollisuuksia saada ensivuoden maraton menemään alle 4 tuntiin...! Nyt pitää ottaa peruskuntokausi rauhallisesti eikä hajoittaa itseään.

Rankkaa

Rannalla oli myös syrjäisempi kohta, jossa tulin yllättäen telttaleirin kohdalle. Ilmeisesti muutama asunnoton asuu rannalla kahdessa teltassa. He olivat rakentaneet erilaisista jätemateriaaleista käsittämättömiä rakennelmia itselleen. Nuotio paloi heidän istuessaan sen ympärillä. Sotkuista ja ankeaa näytti olevan. Rankkaa on elämä täälläkin :(

Saaren länsipään ranta on kokonaisuudessaan täytettyä maamassaa. Roskia, jätteitä ja huoltamatonta infrastruktuuria on kaikkialla. Näkymät eivät ylennä mieltä, mutta lenkkialueena rantapenkereet ovat varsin käypäisiä. Osin saatan juosta kumpuilevaa savista rakennusmaata myöten, osin tepsutan betonoituja kanavanpenkereitä seuraillen.

Yäk

Paluun jälkeen mukava lämmin suihku, ja palautusjuoma. Juomasta pitää kyllä sanoa, että se maistuu pahalle! Kun halpaa ostaa, niin tulee paha maku suuhun...

Kansanhartautta

Kansanmusiikkia

Eilen, perjantaina, lähdin kerrankin käymään ulkona! Lueskelin päivällä kaksi kertaa viikossa ilmestyvää paikallista englanninkielistä sanomalehteä St. Petersburg Times, ja huomasin ilmoituksen Mehanika- musiikkifestivaaleista. Asuntolan vieressä olevassa Sergei Kuryoshin Modern Art Center:issä järjestettävässä tapahtumassa "World music festival Ethnomechanica" esiintyvät tämän viikonlopun aikana yhtyeet, jotka yhdistelevät kansanmusiikkia, teknistä musiikkia, videoinstallaatioita jne. Paikalle tulee yhtyeitä Buryatiasta, Ranskasta, Venäjältä, Suomesta (Alamaailman Vasarat), Modovasta jne.

Perjantain soitanto alkoi 20.00 päättyen jossakin kello 05.00 aikoihin lauantaiaamuna. Itse ehdin illanmittaan kuuntelemaan mm. Buryatian poppoon esiintymistä. Soitanto oli mielestäni lähellä mongolialaista musiikkia. Perinteisiä kielisoittimia terävän laulun taustana. Äänenmuodostus voimakkaasti eurooppalaisesta poikkeava. Upea esitys.

Yksi venäläinen ryhmä esitti hieman joikujen tapaista laulua, jonka taustalle oli kerätty videoinstallaatiomateriaalia. Soittimina oli perinteisten venäläisten instrumenttien lisäksi mm. säkkipillejä! Hassu yhdistelmä, joka toimi.

Muutaman hieman epäselvän yhtyen jälkeen sain illan parhaat nautinnot pietarilaisesta Iva Nova- naisbändistä. Raakaa naisenergiaa musiikkityylinä "outo". Omalla rajoittuneella sanavarastollani sanoisin lähinnä progressiivista rokahtavaa kansanmusiikki-jatsia... Yhtye oli niin hyvä, että ostin mukaani heidän CD- levynsä "Samadan" eli matkalaukku. Joitakin heidän kappaleitaan on kuunneltavissa kai heidän kotisivuillaan http://www.iva-nova.ru/eng/. Varmasti neljä heidän kappalettaan on tarjolla www.myspace.com sivustolla. Hakusana Iva Nova. Suosittelen!

Hartautta

Lauantaiaamuna heräilin yhdeksän pintaan ja huomasin saaneeni tekstiviestikutsun. Pyynnön mukaisesti lähdin aamiaisen (ruispuuroa, mehua, kahvia, pari leipäpalaa) jälkeen rouva N:n kanssa kävelylle läheiselle ortodoksiselle hautuumaalle. Alue on rehevä lehtipuuvaltainen metsähautausmaa, sanoisin. Hautoja on vierekkäin, lomittain, piilossa, esillä, pieniä, ISOJA, ja kaikkea muuta mahdollista.

Hautakivissä silmiinpistävää on runsas vainajien kuvien käyttö. Osaan kivistä kuva on etsattu, osalla on valokuvia jne. Lukuisilla haudoilla on lisäksi penkki ja pöytä. Kaipa omaiset käyvät viettämässä aikaa ja muistelemassa menneitä. Mukavan oloinen tapa. Kukkia on runsaasti, muoviversioina. Toisaalta luonnonkukilla on oma viehätyksensä, mutta toisaalta muoviset säilyvät paljon pidempään värikkäinä koristeina. Annettakoon luonnonkukat sitten vaikka eläville naisille erilaisten tapaamisten yhteydessä. Niin, kukkia annetaan naisille paljon, niitä on helppo ostaa ja hintataso on edullinen. Kenelleköhän minä voisin ostaa kukkia? Onneksi niitä voi antaa muillekin kuin rakastetuille. Vaikka Pupu on kyllä erityisesti kukkien arvoinen...

Alueen keskellä on kunnostettu ortodoksinen kirkko. Piipahdimme sisälle seuraamaan jumalanpalvelusta. Väkeä oli paljon, lähinnä tosin vanhemmanpuoleisia naisia. Tuohukset tuoksuivat ja väki lauloi papin kuljettaessa suitsutusastiaa. Tunnelma oli pirteän ja hartaan välimailta. Emme kehdanneet viettää aikaa sisällä kovinkaan paljon, mutta jälkituntuma oli hyvä.

Kirkkoa vastapäätä oli pieni mökki, jonka kupeessa luki selvästi "lafka", eli Lavka, puoti. Sisällä myytiin ikoneita, ortodoksista kirjallisuutta jne. Myynti oli vilkasta ja tunnelma tiivis. Minähän en ikoneista mitään ymmärrä mutta luulen että ne olivat aikatavalla edullisempia kuin Suomessa. No, mikäpä täällä ei olisi.

Mutinaa, pohdintaa ja liiketoimintaa

Projektikokous

Pidimme tänään perjantaina ensimmäisen varsinaisen tietojohtamisen projektityön palaverin. Olimme yhdessä sopineet tapaavamme kello 12.15 tiedekunnan kirjastossa. Kellon lyödessä sata paikalla oli viidestä projektihenkilöstä kaksi. Kello 12.30 saapui kolmas paikalle. Neljäs ilmestyi kello 12.40. Viides ei ilmestynyt lainkaan. Tässähän tulee ihan uskonnollinen olo, ihmeitä ja ilmestyksiä tapahtuu pitkin päivää.

Olin valmistellut tälle projektin seurantakokoukselle asialistan, jotta kokouksella olisi selkeä runko. Toimintamalli taisi yllättää paikallaolijat pääsääntöisesti myönteisesti. Keskustelin jälkeenpäin projektiin kuuluvan neiti I:n kanssa ja hän totesi rakastavansa sitä, että joku todella johtaa projektia. Kuulemma ainakin koulu- ja yliopistotasolla kaikki projektityöt tapahtuvat yleensä kaoottisesti. Töitä ei koordinoida, kaikki kirjoittelevat omia ajatuksiaan, jonka lisäksi työn tekeminen jätetään viimetippaan.

Pohdimme kahdestaan, miksi Venäjällä hidastelu töiden aloittamisessa on niin yleistä. Neiti I vahvisti tuumailun jälkeen teoriani. Ihmiset ovat oppineet ohjeiden, sääntöjen ja määräysten muuttuvan koko ajan, joten mitään ei kannata tehdä ennenkuin viimeisellä hetkellä.

Pyysin häntä antamaan minulle palautetta projektinjohtamistyylistäni ja sen soveltuvuudesta paikallisiin olosuhteisiin. Luulen, että hän jopa tekeekin niin. Fiksu, aktiivinen ja yrittäväinen nuori nainen- tuossa aika hyvä luennehdinta persoonasta.

Olin yrittänyt johtaa projektia siten, että jokainen tuottaa materiaalia yhteisesti vastuutettuna kaikista tarvittavista eri aiheista. Kokouksessa kävi ilmi, että muut tuntevat luontevammaksi töiden jakamisen henkilökohtaisille vastuille. Teimme tämäntyylisen muutoksen toimintatapaamme. Lisäksi kirjasimme pari todellista touhupistettä eri henkilöille.

Odotan mielenkiinnolla miten tämä projekti etenee ja odotan vielä suuremmalla mielenkiinnolla muita vastaavia projekteja. Eri toimintatapojen yhtenäistäminen on yksi parhaita oppimisaiheita tässä koulutusohjelmassa.

Johtamisekonomiaa (managerial economics)

Meillä oli torstaina illalla johtamisekonomian tentti, ns. mid-term exam. Ennen tenttiä luokassa kävi kuhina kuin Lievestuoreella Hyytiäisten mehiläispesillä. Erilaisia muistiinpanolappuja vertailtiin, viimeisiä tärppejä kyseltiin, kirjoja selattiin ja oltiin yleisesti hermostuneita. Tenttiin varattu luokkahuone oli selkeästi aivan liian pieni. Näytti siltä, että tulisimme istumaan toistemme syleissä (noinkos se taipuu?). Mikäpäs siinä, jos minun ei tarvitse istua alimmaisena. Tai toisaalta, riippuu siitä, kuka istuu sylissä.

Meidät kuitenkin jaettiin lopulta kahteen ryhmään ja osa meistä ohjattiin yläkertaan toiseen tilaan. Itse tenttitilaisuus oli normaalinoloinen. Pöydällä sai olla vain kynä ja kumi, henkiöiden välillä oli (useimmiten) yksi tyhjä istuin välissä ja tenttiä valvoi koko ajan yksi henkilö.

Tenttikysymyspapereita oli kahta erilaista varianttia, jotka jaettiin siten, että vierekkäisillä henkilöillä oli erilaiset kysymykset. Hyvä idea, paitsi että heti kun paperit oli jaettu ja valvoja tohusi jotain muuta, osa alkoi vaihtamaan papereita keskenään. Tällä pidettiin huolta siitä, että vierekkäisillä tenttijöillä olikin sama paperi... :) On helpompi katsoa kaverin paperista oikeat vastaukset.

Tentin aikana valvoja lähti käymään käytävällä. Ette ikinä arvaa, mitä luokassa tapahtui välittömästi.. Ainakin paikallisväestössä virisi terhakka puheensorina ja vastausten jakelu oikealle ja vasemmalle. Istuin takarivissä, joten saatoin seurata tapahtumia aitiopaikalta. Yllätyksekseni huomasin yhden venäläisopiskelijattaren, neiti A:n, joka ei ottanut välittömästi kontaktia muihin. "Onpas asiallinen ja aikuismainen nainen", totesin itselleni. "Näköjään poikkeuksiakin löytyy tässä lunttaamissuhteessa."

Tentti sisälsi lukuisia monivalintakysymyksiä ja kaksi avointa kysymystä. Kysymykset olivat sisällöltäänkin riittävän vaikeita, mutta osassa haastekerrointa nosti lisäksi kömpelö englannin kieli. Kysymyksissä oli lauserakenteita, jotka antoivat mukavaa värinää, kun niitä yritti ymmärtää. Hyvä esimerkki hankalasta kysymysmuodosta on kuvitteellinen monivalintakysymys:

"Kaikki seuraavat ovat vaikuttamatta pesintään, paitsi ei"
a) myyrä
b) mäyrä
c) ilmasto
d) saasteet
e) sekä b) että d)"

Kun kysymys ei ole suorassa muodossa, vaan se esitetään käänteisesti, vastaamislogiikka murenee hyvin herkästi.

Saimme tulokset tänään perjantaina yhteisessä tilaisuudessa. Sain 70% maksimipistemäärästä, eli pääsin läpi! Alin läpäisy-% oli 60%. Pistemäärä sisälsi tentin lisäksi kolme tuntikoetta. Koska en osallistunut yhteen niistä ollenkaan, tentti meni vähän paremmin kuin pistemäärä antaa olettaa. Olen oikein tyytyväinen. Panos/ tuotossuhde on jälleen riittävän alhainen!

Ettei pääsisi unohtumaan: Onnittelut herra I loistavasta pistemäärästäsi!

Lunttauksen logiikka

Neiti A:n osalla tarina jatkuu. Tänään perjantaina otin hänet sivuun ja kysyin ihmetyksen sekaisella äänellä syytä hänen uljaaseen ja rehelliseen toimintaansa. "Olisinhan minä toki kysynyt, mutta kun en tunne vielä ketään!", oli masentava vastaus. Jatkoimme keskustelua pidemmänkin tovin. Hän perusteli, täysin loogisesti, toimintaa sillä, että yleensä Venäjällä yliopistoissa arvostelu on absoluuttinen. Kaikki saattavat siis saada parhaan arvosanan, jos vain ovat niin hyviä.

Meidän koulutusohjelmassamme arvostelu on sensijaan suhteellinen. Kaikki opiskelijoiden tulokset asetetaan Gaussin käyrälle. Paras 10% saa A:n, seuraavat 25% (?) B:n ja niin edelleen. Huonoin 10% hylätään aina. Tässä järjestelmässä lunttaaminen toisilta kyselemällä ei ole loogisesti järkevää. Samalla kun autat muita, huononnat omaa asemaasi käyrällä. Ainoastaan jos olet oikeasti huono, muiden apu auttaa sinua. Jos tiedät jotain, kilpailuteoreettisesi sinun ei kannattaisi kysyä ja asettaa itseäsi samalla kysymysten kohteeksi. Jokainen lisäpiste kaverilla on sinulta pois!

Kun kerroin tämän neiti A:lle, hän tuntui olevan logiikasta hämmentynyt. Hän kertoi, että luultavasti tätä suhteellista arvostelua ei ole vielä ymmärretty kunnolla.

Liiketoimintaa

Jos tiedekuntamme olisi "School of business", yllä olevan kappaleen valossa meidän vaihto-oppilaiden kannattasi tehdä liiketoimintaa. Koska meille riittää kurseista läpipääsy, voisimme rahastaa venäläisillä oppijoilla. Heille on tärkeää saada hyvä arvosana, koska se vaikuttaa suoraan useimpien stipendin rahamäärään. Kenties he olisivat valmiita maksamaan siitä, että vaihto-oppilaat eivät yritä liian paljon... :)

Mutta tämähän on "School of management", joten ehkä ei.

Työhakemuksia

Tiedekunnan työnhakutoimisto yrittää auttaa meitä tulevaisuuteen järjestämällä mm. työhakemuksen kirjoittamiskoulutusta. Istuimme tällä viikolla konsultin koulutuksessa, jossa meille selvitettiin CV:n rakennetta sekä saatekirjeen olemusta. Kotitehtäväksi annettiin CV:n kirjoittaminen ja lähettäminen ao. toimistoon.

Kyseistä toimistoa johtaa maailman toiseksi turhin nainen, madmuaselle K. Kun hän on jossakin tilaisuudessa mukana, puhetta tulee taukoamatta ilman asiaa. Hän tuntuu olevan kovasti ylpeä siitä, että asui Ameriikan maalla 14 (?) vuotta. Kaikki pitäisi tehdä niinkuin tuossa kullanvuolennan luvatussa maassa.

Koska oma CV on kokoajan ajantasalla, paiskasin tekeleen samantien mdm K:lle. Vastausviesti tuli pian. Sisältö oli jotensakin seuraava:
- kyseessä ei ole CV vaan resume, koska USAssa sitä kutsutaan resumeksi
- tuotokseni vaatii PALJON työtä
- kun työstän sitä eteenpäin, mdm K voi käyttää sitä esimerkkinä koulutuksissaan
- minun pitää mennä käymään välittömästi hänen luonaan

No, mikäpäs siinä. Menin hänen tykönsä perjantaina iltapäivällä. Oli punakynä saanut kyytiä.

Paperini oli tulostettuna hänen pöydällään ja ruodinta alkoi:
- otsikossa ei saa lukea CV, koska sen pitää olla resume. Niin varmaan, mutta kun ei aio hakea Amerikanpellejen työpaikkoja.
- päivämäärää ei saa laittaa. Jaa, entäs jos CV (!) jää työnantajan arkistoon? Mistä he tietävät milloin CV:ni oli ajantasalla?
- kansallisuutta ei saa laittaa. Niinkuin EUssa ei olisi muka väliä sillä, onko minulla Schengen-alueella kelpaava passi? Ja toki jokaisen kansalaisuuden edustajan on yhtä helpppo saada töitä eri maissa... Laitetaanko samaa tahtia maailmanrauhakin kuntoon ja poistetaan nälänhätä maailmasta, kun idealisteja ollaan?
- sukupuolta ei saa laittaa. Lukuunottamatta Suomea nimestäni ei voi päätellä sukupuolta. Ja sanotaan ihan mitä vain, rakkaat feministit, sukupuolella on väliä! Niinkuin on koollakin.
- siviilisäätyä tai lasten ikiä ei saa laittaa. Ai jaa, olen varmaan ihan väärin nähdyt kansainvälisissä yrityksissä, että työantajaa kiinnostaa mahdollisuutesi matkustaa. Ja tähän vaikuttaa siviilisääty, merkittävästi!
- ikää ei saa laittaa. Niin, mitäpäs väliä sillä on, olenko 20 vai 40 vuotias...?
- kielitaitoa ei saa laittaa näkyville. Äidinkieleni on kuulemma itsestäänselvyys, ja koska CV (!) on englanniksi, niin osaan englantia. Voi pyhä yksinkertaisuus!
- jne.jne.

Kuuntelin ripitystä jonkin aikaa ja pääsääntöisesti nyökyttelin. Totesin, että on parempi ottaa rautakangen rooli. (Tunnettehan tarinan insinööristä ja rautakangesta väittelemässä? Viisaampana rautakanki antoi periksi...). Sopiva hetki kadota hänen huoneestaan oli, kun hänen puhelimensa soi. Koska hän vastasi siihen ja aloitti puhelun, totesin että olen näköjään vähemmän tärkeä kuin joku muu. Kiitin kohteliaasti ja poistuin paikalta.

Asiakaspalvelun peruskurssi: kun olet palvelemassa paikalla olevaa asiakasta, älä vastaa soivaan puhelimeen!

Olin kuitenkin kiltti, ja tein CV:hen hänen vaatimansa muutoksetpaiskoen uuden version maailmalle. En kai minä tässä mitään menetä.

Todettakoon kuitenkin tässä julkisesti, että minä en ole antanut mdm K.lle lupaa käyttää tuotostani esimerkkinä koulutuksessa. Enkä muuallakaan. Kyse on minun henkilökohtaisista tiedoistani, joiden jakelusta päätän minä!

Ugh, olen puhunut.

Osoite

Jos joku haluaa lähettää postia minulle, osoitteeni latinalaisilla kirjaimilla kirjoitettuna on (oletattavasti) seuraava:

Russia
199406 Saint Petersburg
Ulitsa Shevchenko 25/1
Room #619
Pasi Raatikainen

Venajaksi sama on jotensakin seuraava:

Russia (tama latinalaisilla, jotta kirje lahtee maasta ulos...)
199406, г.Санкт-Петербург
Ул. Шевченко д.25 корп.1 кв. 619
Раатикаинен Паси

En suosittele lähetettäväksi mitään, jonka ei halua katoavan...! En edelleenkään luota postin kulkuun saati jakeluun asuntolassamme.

Kylmä kangistaa nopeasti ja muita pohdintoja

Mitäpäs, mitäpäs

Keskiviikkona 24sep2008 opin jälleen uusia asioita "managerial economics"- luennolla. Tutustuimme kustannusasioihin, eli kiinteisiin ja muuttuviin kustannuksiin, keskikustannuksiin, marginaalikustannuksiin, kustannusyhtälöihin, ja yrityksen koon antamaan kustannussäästöön. Tämä kaikki edelleen matemaattisesti tarkasteltuina.

Lisäksi heittäydyimme vallattomasti tutkimaan täydellisen kilpailun, monopolistisen kilpailun, oligopolian ja monopolian saloja. Luennoitsia, rouva S, on epäilemättä täydellisen kilpailun kannattaja. Vaikka ajankäyttö lähtikin vähän rukkasesta, hän käytti aikaa kuvatessaan miksi monopolit ovat matemaattisestikin vaarallisia. Vapaa kilpailu on hänestä se, joka on autuaaksi tekevä asia.

Voi näitä idealisteja.

Tarkastellaan vaikkapa kilpailun aiheuttamaa kaaosta, joka riehuu Ameriikan yhdysvalloissa pankkisektorilla. Voitontavoittelu ja pelkkä taloudellinen pohdinta ovat ajaneet yritykset järkiperäisesti ja todellisessa maailmassa kestämättömään tilanteeseen.

Toinen esimerkki vapaan kilpailun todellisista vaikutuksista on Maailmanpankin edesottamukset. "Auttaessaan" kehittyviä maita yleensä lainoituksen ehtona on järjestelmällisesti kohdemaan markkinoiden vapauttaminen täydelliselle kilpailulle.

Tuotoksena on ollut useimmissa maissa oman maatalouden täydellinen romahtaminen ja maan joutuminen täysin ulkomaisen dumppauskaupan kohteeksi. Vapaa kauppa maiden välillä kun useimmiten tarkoittaa puolinäkyvän peilin kaltaista tilaa. Minä saan myydä vapaasti sinulle, mutta sinä et saakaan myydä vapaasti minulle. Kehittyvä maa joutuu kokemaan kaupan kilpailun kovuuden, mutta ei pääse itse nauttimaan kaupan tuomista voitoista. Pelisäännöt ovat kivoja, mutta kun kaikki eivät reaalimaailmassa niitä noudata. Valtioiden on kontrolloitava liiketoimintaa välillä aika reippaastikin ja suojattava omia strategisia sektoreitaan.

Pidettäköön Suomessakin ruokahuolto, energiantuotanto, yms. strategiset sektorit suomalaisomistuksessa ja tuotanto pyörimässä. Vaikka sitten taloudellisesti hieman kannattamattomastikin. Yhteiskuntarauhasta ja - turvallisuudesta joutuu ja kannattaa vähän maksaakin!

Kävelyä

Keskiviikkona kävin illan ratoksi kävelemässä vähän kaupungilla ja tutustumassa Letny- puistoon. Olipas hieno paikka! Pitkät käytävät, lukuisat patsaat, soittajat jne. antoivat syksyn lehtipuiden väriloistolle ihastuttavan lisän. Suosittelen!

Illalla oli mukava kävellä Nevskillä ja katsoa ihmisvilinää. Silmiin pistivät lukuisat rullaluistelijat, jotka pujottelivat ihmisten joukossa kuin rinteessä konsanaa. Katukäytävä on hyvässä kunnossa, joten vierintäkitkaa on ilmeisen vähän. Mukavalta näytti, mutten taida sittenkään tuoda omia luistimiani tänne. Tuleehan kohta talvikin. Ei tämä kaupunki sentään Singaporen rantapuiston kaltainen luistelupaikka ole. Muistoja, muistoja...

Josta tulikin, apropos, mieleeni. Ex-kolleega otti Singaporesta yhteyttä ja tarjosi työpaikkaa! Erään yliopiston Singaporessa toteutettavat MBA- ohjelmat kaipaavat johtajaa, ja minä olisin kai kelvannut?! Onpas heillä surkea tilanne, kun vilttiketjukin kelpaisi kentälle. Hetken aikaa mietin, mutta onneksi (?) järki voitti. Hoidetaan peli ensin kotiin täällä Venäjällä. Myöhemmin sitten...

Metro

Metrolla kotiin. Olin edesvastuuton ja otin metron rullaportaissa valokuvan! Metrohan on täällä strateginen kohde, jota ei saa kuvata. Taitaa tämäkin kaupunki olla alapuolelta yhtä emmentaalijuustoa, ihan kuten Moskova tai Helsinki. Maanalaiset tilat on suunnitelut osin siviili- ja osin sotiaalliseen käyttöön.

Tällaiset näennäissäännöt ovat ymmärrettäviä, mutta nykyisellä teknisellä kalustolla kuvaaminen on niin helppoa, että valvonta on täysin mahdotonta. Kyse on toki enemmän periaatteesta ja saadanhan sillä estettyä jatkuva ja voimaperäinen kuvatiedustelu.

Kustannuksia

Käteisen rahan olen nostanut seinästä käyttäen sekä Visa- että MasterCard- kortteja. Kummallakin näyttää olevan hyvin samanlaiset kustannukset. 10 000 ruplan eli noin 280 euron nostosta joudun maksamaan käsittelykuluja 9 euroa.

Ei ole ihan ilmaista, mutta vaivattomuus ja käteisin rahan säilyttämisen turvallisuus ovat toisessa vaakakupissa painavina punnuksina.

Olen hyvin onnellinen, että kotoa löytyy (ihme)naiseni, joka auttaa minua tarkastamaan korttilaskut ennen niiden maksamista. Näin pääsen kiinni kuluihin ja pystyn hieman kontrolloimaan, että maksan vain siitä mistä luulenkin maksavani. Kiitos, Prinsessa!

Ja sitten

Tässä tätä. Ja nyt kotiin sillä kylmä kangistaa nopeasti. Suomeksi sanottuna tiskaamaan aamiaisastiat ja lukemaan taloustieteitä. Illalla juoksemaan matolle PK- lenkkiä ja jälkeen suoraan pyörittämään, vaikka onkin lepoviikko. Teen noin 50% normaaleista harjoitteista ja jätän kaikki VK- osuudet pois.

Surullista kuultavaa, mutta elämä jatkuu

Surullisia tapahtumia

Kirjoittelen tätä tiistaina 23.9.2008 alkuillasta. Suomessa on tapahtunut jälleen kouluampumistapaus, johon luonnollisesti koko suomalaisen median mielenkiinto on keskittynyt. Sähköiset kirjoittelualustat ovat täynnä kiistelyä syistä ja seurauksista. Kaikki mahdollinen on asetettu pahaksi. Pääosaa esittävät:
- äidit
- mielenterveyshuollon tila
- poliisi
- ampumalainsäädäntö
- opetusryhmien koko
- 15 minuutin julkkikset
- verotus (ihan oikeasti!)
- tietokonepelit
- internet
- media
- äitien työssäolo
- metallimusiikki
- kauhuelokuvat
- markkinatalous
- YouTube
- päivähoidon laatu ja määrä
- muu, mikä....

Pitää toivoa, että nopealla aikataululla mahdollisesti tapahtuvat tapahtumaimitoijat saadaan estettyä.

Yhteisöllisyyttä pitäisi saada lisättyä kaikilla tasoille suomalaisessa yhteiskunnassa! Toisista välittäminen, toisten tekemisten seuraaminen ja sosiaalisen paineen luoma oman käyttäymisen säätely on nostettava keskustelun ja tekemisen keskiöön. Lisää resursseja koulujen kerhotoimintaa, urheiluseuroille, vapaaehtoistyöhön jne. Näiden kasvattamisen avulla useammille löytyy mielekästä tekemistä muiden kanssa.

Jos olisin kunnallivaaliehdokkaana, ottaisin käytöön tunnuslauseen "Tehdään yhdessä!".

Oma tanner

Sotapäiväkirjani sanavalinta ei oikein istu samaan viestiin edellisen aiheen kanssa. Joten käyttäen siviilisanastoa todettakoon, että yön tapahtumat olivat järkyttäneet herra Q:ta merkittävässä määrin. Eilen hän ilmoitti muuttavansa huoneesta pois, koska kyynisyyteni (kyynisyys? Tuota sanaa hän käytti.) oli shokeerannut häntä. Lisäksi hän oli kokenut että kohtelen häntä ali-ihmisenä. Eniten hän oli loukkaantunut siitä, että olenkin vain näytellyt olevani hyvin ystävällinen ihminen. Todellinen minä onkin kuulema raaka ja agressiivinen. Jaa- a. Pitänee kysyä Parolta.

Tänään, tiistaina, hän kuitenkin (onneksi) iloisin mielin ilmoitti että asuukin mielellään kanssani samassa huoneessa. Sopii minulle! Jos jokin asia vaivaa minua, pyrin sanomaan siitä heti. Käsittelyn jälkeen jätän asian taakseni. Näin myös tässä episodissa. No hard feelings, kuten ulkomaanpellet tapaavat sanoa. Herra Q on nimittäin oikein mukava ja hymyileväinen veikkonen.

Teatteriin

Pyysin eilen erästä paikallista tuttavaani neiti E:tä ottamaan selvää, tokko Marinskii- teatteriin on saatavilla opiskelijahintaisia lippuja. Ja kas, sain kuin sainkin tiedon että juu. On niitä. Halvimmat liput ovat 600 ruplaa. Kunhan ajankohta sopii, pitänee pyytää häntä hankkimaan liput.

Teatterilla on näet tiettävästi käytössään kaksoishinnoittelu, jolloin ulkomaalaiset maksavat korkeamman hinnan. Jos minä menen ostoksille, saattaa olla että joudun rikkaiden kategoriaan vaikka opiskelijarenttu olenkin.

Muuta kulttuuria

Tänään tutorini lähestyi minua yliopistolla kysyen, tokko venäjänryhmälläni on jo 17.10.2008 konventtiin ohjelma valmiina. Ilmeeni oli ilmeisesti näkemisen arvoinen, koska hän ystävättäriensä kanssa purskahti helisevään nauruun. (Mistä muuten johtuu, että varsinkin nuoret naiset liikkuvat laumoissa eli tokissa? Samaa laumakäyttäytymistä on toki havaittavissa urosten parissa, mutta vähäisemmässä määrin. ) Porinan jälkeen selville kävi seuraavaa. Perjantaina 17. päivä kello 17.00 alkaen meillä on yliopistolla opiskelijoiden konventti, johon jokainen venäjänkielen opiskeluryhmä valmistaa venäjänkielisen esityksen. Tanssia, laulua, teatteria tms.

Meidän opettajamme ei ole asiasta tullut maininneeksi, mutta nytpäs tiedämme tämänkin asian. Olen jo suunnitellut, että me esitämme pantomiimikohtauksen Repinin taulusta "Volgan lautturit".
Minä voin olla köysi.

Kuluvan viikon viikonloppuna meillä on toinenkin ilta- (lue: yö) tapahtuma. Lauantai-illaksi reippaat paikallisopiskelijat ovat varanneet erään paikallisen soittoruokalan käyttöömme. Paikalle raahataan muutama tiskijukka, pari yhtyettä- ja oletettavasti paljon viinaa, laulua ja naisia. Olen päättänyt yllättää nuoriso-osastolaiset ja liittyä mukaan kekkereihin. Kello 23.00 aloitetaan...

Liiketoimintaa

Kävin tiistaina iltapäivällä vihdoinkin tapaamassa erästä suomalaisen liike-elämän edustajaa. Tämä tapaaminen on sovittu jo viime viikolle, mutta jouduin siirtämään sen tälle viikolle vatsatautini takia.

Keskustelimme teollisuuden sektoreista, ja niiden mielenkiintoisuudesta suomalaisesta näkökulmasta. Sain hyviä vihjeitä siihen, minkä alan yrityksiä kannattaa lähestyä työpaikkatoivein, jos haluaa olla mukana kehittyvässä liiketoiminnassa.

Katunäkymää

Kävellessäni iltapäivän tapaamiseemme, otin valokuvan kadulta tämän blogin lukijoiden riemuksi. Kuvassa on on parvi linja-auton odottelijoita.






Päivän anekdootti

Hassuna anekdoottina iltapäivän tapaamisestamme jäi mieleen, että Medjedev on kertonut Venäjän keskittyvän 4 x IN asioihin:

• investments
• institutions
• innovations
• infrastuctures

Pahat kielet kertovat, että hän jätti sanomatta kaksi todellista IN(/M)- sanaa: invasions ja imitations. :)

Otteita sotapäiväkirjasta, osa I

Vihollistapahtumia ajalla 21sepD2008 - 220945Dsep2008

Yksikkömme oli ryhmittynyt tukikohta-alueelleen huoltoa ja lepoa varten. Koska vastuualue oli rauhallinen, yksikön vartiointi oli minimissään.

220215Dsep2008 oman yksikön tiedusteluosasto sai ensin ääni- ja lopulta näköhavaintoja vihollisesta. Alussa vihollisen panssaroimaton huolto- ja tukiyksikkö käytti tietokonepohjaisia päätöksentekojärjestelmiään omalla tukikohta-alueellaan. Seuraava vihollishavainto tuli 220220, kun vihollisen panssaroimaton huoltoyksikkö lähti marssille kohti maastonkohtaa "keittokomero". Tässä vaiheessa oman yksikön valmiutta nostetiin ja lähipuolustusalueen pesäkkeet miehitettiin. Tiedustelua jatkettiin jatkuvalla kuulostelulla.

220222 satiin varmistettu havainto, että vihollinen oli aloittanut astioiden tiskaamisen. Koska tämä oli selkeästi tulitaukorikkomus, tehtiin yksikössä hälyytys. Toimeenpano-osasto ISKU määrättiin lähtövalmiiksi ja epäsuoran tulen yksiköt saatettiin tulivalmiiksi. Tulitukiyksikkö TERÄ siirtyi valmisteltuihin sivustatuliasemiin.

220223 ISKU lähti liikkeelle ja aloitti hyökkäyksensä suoraan liikkeestä. Ensimmäinen porras pääsi murtokohtaan oman tulen turvin ja aloitti vihollisen ryhmityksen vyöryttämisen. ISKUn päättäväinen verbaalisen tulen käyttö lamaannutti vihollisen toiminnan hetkellisesti. ISKU pyrki käyttämään perusargumentaationaan kellonaikaa. Puoli kolmelta yöllä ei tiskata astioita.

Vihollinen kykeni kuitenkin jatkamaan omaa toimintaansa yllättävän nopeasti. Sen epäsuoran tulen yksikkö avasi tulen viittaamaalla oman yksikkömme nukkumaanmenoaikaan kello 22.00, jonka vihollinen katsoi olevan "epänormaalin". Epäsuora tuli oli kuitenkin epätarkkaa eikä vihollinen pystynyt edes häiritsemään oman yksikkömme toimintaa. ISKU jatkoi tulitustaan samalla argumentaatiolla kiihdyttäen tultaan.

220225 tulitukiyksikkö TERÄ avasi tulensa käyttäen valittuja englanninkielisiä kirosanoja.

Eteentyönnetyt tulenjohtoyksiköt havaitsivat tulen osuvan maaliinsa ja tulen tehon olevan riittävän. 220227 sekä ISKU että TERÄ irtautuivat tuliasemistaan porrastetusti. Tiedusteluyksiköt jätettiin toiminta-alueilleen.

220232 tuli tiedustelutieto, että vihollisen huoltoyksikkö oli lamautettu. Vihollinen aloitti vetäytymismarssin ensin kohti vessaa ja sen jälkeen omalle tukikohta-alueelleen.

220242 saatiin vahva äänihavainto vihollisen ryhmittymisestä lepoon. Kuorsaus oli jatkuvaa. Vihollisen johtamis- ja päätöksentekolaitteet oli jätetty toimintavalmiuteen vihollisen sänkyyn, mutta miehittämättöminä.

Oman tukikohdan valmiutta laskettiin asteittain siten, että vasta noin 220500 komentoyksikkökin määrättiin lepoon.

Omat tappiot: yksikkö määrävahvuinen, toimintakykyinen mutta väsynyt.
Vihollisen tappiot: vihollinen edelleen levossa 220943, ei näkyviä vammoja.

220950Dsep2008 vihollisen pääjoukko on lähtenyt liikkeelle. Toiminta jatkuu.

Päivän mietelause

Lainaten mietelauseiden Nevan Matti Nykäsen sanoja, kaikesta huolimatta "Tämä on hyvä ikä, paras ikäni nyt".

Sunnuntain kaupunkikierros Pietarissa

Väärinkäsitys

Olen suosittu henkilö! Aamulla minulle yritettiin ensin soittaa. Kun en vastannut, niin hetken kuluttua ovelle koputettiin. Novogorod:in matkan ilmoittautumisessa oli tapahtunut ilmeisesti jonkinsortin väärinymmärrys. Kansainvälinen toimisto luuli, että olen lähdössä heidän kanssaan retkelle. Luulo ei ollut kuitenkaan tiedon väärti. Olin kysellyt matkasta lisätietoja, mutten ollut ilmoittautunut retkelle. Pidän sen minkä lupaan, ja jos olisin sanonut lähteväni matkalle, olisin toki sinne mennyt. Mutta kun en ollut, niin en.

Mutta tällä kertaa näin. Onneksi sain selvitettyä asian neiti K:n kanssa!

Ermitaasi

Olin näet suunnitellut käyttäväni sunnuntain tutustumalla Pietariin ja ennenkaikkea Ermitaasiin paremmin. Kävelin asuntolalta keskustaan Ermitaasin avautumisaikaan tähdäten.

Hämmästyksekseni Strelkalta alkaen silloilla ja risteyksissä oli lukuisia poliiseja. Heidän läsnäolonsa kävi ymmärrettäväksi saapuessani Dvortsovaja Ploshchad:ille. Alkamassa oli (ilmeisesti) nuorisolle tarkoitettu juoksutapahtuma, jonka liikenteenohjaukseen sinivuokot oli määrätty. Koetin kysellä aukiolla tarkempia tietoja juoksusta, mutta valitettavasti kaikki puhuttamani henkilöt saatuivat olemaan kielellisesti rajoittuneita. Jos olisi ollut mahdollista, olisi ollut mukava osallistua juoksuun!

Tuloni museolle oli hyvin ajoitettu. Edessä ei ollut pelkäämääni jonoa, vaan pääsin suoraan lippukassalle. Sain opiskelijakortilla ilmaisen lipun, vein päällysvaatteet säilytykseen ja suunnistin siperialaisten artifaktien osastolle. Olin suunnitellut keskittyväni vain tähän osaan museota. Onhan koko kompleksissa 350 huonetta ja noin 3 000 000 esinettä. Kaikkien huoneiden kierto on noin 10 km mittainen lenkki!

Osastolla koin sekä onnea että epäonnea. Harmikseni suurin osa näytelyhuoneista oli suljettu, joten pääsin tutustumaan vain yhteen käytävään. Mutta siihen sitäkin paremmin! Lähestyin erästä nuorta naista kysyäkseni erään vitriinin sisällöstä tarkemmin. Tekstit kun olivat vain venäjäksi. Suureksi riemukseni hän a) puhui englantia, b) kertoi vitriinin kyltin sanoman ja c) kertoi vitriinistä paljon enemmänkin. Hän oli nimittäin arkeologian ja kulttuuriantropologian opiskelija, joka oli lähdössä seuraavalla viikolla tutkimusmatkalle Siperiaan! Sunnuntain hän vietti tutustumalla näyttelyyn ja tekemällä joitakin muistiinpanoja. Ilman suurempaa houkuttelua sain yksityisen tunnin mittaisen kiertokävelyn ao. osastolla! Opin mm., että paleontologisella kaudella siperialaiset heimot olivat matriarkaalisia! Meso- ja neoliittisella kaudella ne kuitenkin muuttuivat patriarkaalisiksi. Tämä näkyy esimerkiksi heidän taiteessaan.

Sain osastolta muutamia mahdollisia ideoita tatuoinneiksi... Katsotaan ovatko ne edelleenkehittämisen arvoisia.

Toki etsiessäni reittiä ulos museosta, tarkastelin muitakin taideaarteita. Nappaisin oheisen kuvan ns. Jordan:in portaikossa.

Dostojevskin Pietarissa

Herkullisen vietnamilaisen lounaan jälkeen vaelsin tutustumaan Dostojevskin "Rikos ja rangaistus"- romaanin tapahtumapaikoille ns. Heinätorin kulmille. Oli henkisesti hienoa upota kirjaimellisesti tarinan keskelle. Samoilla kaduilla on myös useita asuntoja, joissa kirjailija itse asui. Heinätori oli 1860- luvulla raju ja rujo paikka asua. Vastasyntyneitä myytiin ammattikerjäläiselle fyysistä vammauttamista varten ja 10-vuotiaita prostituoituja sai ostaa yöksi 50 kopeekalla. Tuhannet ihmiset nukkuivat ulkona, palelivat nuotioiden vieressä ja myivät mitä tahansa leivästä ja votkasta. Ei ihme, että seuraavaan vuosisataan mennessä kansa nousi vallankumoukseen ja bolshevikit saivat voiton.

Lippuja balettiin

Samoilla kulmilla on myös Marinskii- teatteri. Yritin ottaa Nevskillä sijaitsevassa lipputoimistossa selvää, josko balettiesityksiin saa opiskelijahintaisia lippuja. Vaikka sain avukseni sujuvaa englantia puhuvan venäläisen herran, ei vastausta tullut. Kaikki erilaiset yritykset saivat vastaukseksi ainoastaan vastakysymyksen: mihin näytökseen haluat lipun?

Joko myyjänaisella oli huono päivä, tai sitten alennus riippuu voimakkaasti esityksestä, istumapaikasta ja päivämäärästä. Koetan jatkaa selvittelyä, sillä kyllähän Pietarissa balettia ja oopperaa on koettava!

Ai niin. Marraskuun 19. päivä kaupuunkiin tulee esiintymään myös vanha kunnon Jean Michel Jarre! Liput 1000 - 10 000 ruplaa. Tämän sain selville toisella lippukioskilla kaupungilla. Näin kioskin seinässä Oxygenen levynkannen ja päivämäärän. Jälleen paria nuorta venäläistä lähestymällä sain lisätiedot myyjämaatushkalta.

Jostain syystä maatushka tosin suuttui meihin! Olisiko kovaäänisellä keskustelullamme lippuluukun vieressä ollut syytä asiaan, mutta joka tapauksessa lippuluukku paiskattiin kovaäänisesti ja mielenosoituksellisesti kiinni. Lipunmyynti päättyi kaikkien osalta siihen... :)

Lukko siltaan ja kohti yhteistä elämää...

Päivän viimeinen paikalliskulttuurilöytö oli riippulukko sillassa. Venäläisillä rakastavaisilla on tapana sinetöidä liittonsa kaiverruttamalla nimensä riippulukkoon, kiinnittämällä lukko sillankaiteeseen (ja heittämällä avain jokeen?). Oi, kuinka romanttista...

Voittajan olo Neuvostoliitossa

Neuvostoliitossa

Lauantaiaamupäivä osoitti riemukkaasti ettei Neuvostoliito ole mihinkään kadonnut. Käydessäni viikon pitkällä lenkillä (100 min), juoksin teollisuusalueen halki. Erään suuren tehtaan portin yläpuolella oli neljä suurta pyöreää kilpeä. Ensimmäisessä oli tehtaan nimi, kahdessa seuraavassa ylväästi poseeraava Lenin ja neljännessä - CCCP. Mitäpä niitä tekstejä jokaisessa vallankäänteessä muuttelemaan. Jos ja kun historian pyörä kääntyy taas takaisinpäin, niin tehdas on edelleen ajantasalla :)

Päivän toinen "tervetuloa itään"- episodi tapahtui imurin kanssa. Kävin etsimässä 5. kerroksesta yhteistä imuriamme ja löysinkin sen. Aloittaessani imurointia ihmettelin kun rakkine ei toimi. Hetken asiaa tarkasteltuani huomasin virtajohdossa jotain hämmentävää. Ilmeisesti edellinen käyttäjä oli kaivannut koiraansa. Hurtan sijaan hän oli ulkoiluttanut imuria hinaten sitä perässään johdosta, lopputuloksena kaapelin katkeaminen suojavaipan sisällä. Suureksi mysteeriksi jää, miten kaapelit olivat tulleet suojavaipan ulkopuolelle ja katkenneet. Toki blogiin olisi saanut jännittävää kirjoitettavaa jos olisin käpelöinyt johtoa töpselin ollessa edelleen seinässä.

Vein imurin takaisin, ja siellä se on edelleen käyttöönotettavana käytävällä. :O

Luolamiehenä lähdin metsästämään uutta imuria. Löysin alakerrasta remonttimiesten jäljiltä toisen imurin, jonka nappasin mukaani mitään kyselemättä. Usein on parempi pyytää anteeksiantoa kuin lupia! Heti kun käynnistin imurin huoneessamme, ryntäsi paikalle seuraava puhtauden kannattaja herra Z pyytäen imuria seuraavaksi itselleen. Tähän en kuitenkaan suostunut. Jos Z ei palauttaisi imuria paikalleen, ongelma olisi minun. Niinpä hänen (ymmärrettävistä) vastusteluistaan huolimatta kannoin imurin koko matkan takaisin alakertaan ja laitoin huuverin takaisin alkuperäiselle paikalleen. Pilatusmaisesti pesin käteni tulevaisuuden tapahtumista. :)

"Takaisin itään"- episodi numero 3 tapahtui lakanoiden kanssa. Yllättäen käytävän ilmoitustaululle oli lauantaiaamuna ilmestynyt lappu, jonka mukaan lakanaoita vaihdetaaan tänään huoneessa 500. Hilipatihippaa paikalle, jossa (yllätys, yllätys) ei ollut ketään paikalla.

Asuinkumppanini herra Q lähti tiedustelumatkalle ja törmäsi sattumoisin siivoajaan toisaalla rakennuksessa. Pienellä painostamisella Q oli saanut naisen palaamaan huoneeseen 500. Pikaisella toiminnalla saimme kuin saimmekin lakanat ja pyyhkeet vaihdettua! Oi tätä puhtauden ylistystä: imuroidussa huoneessa puhtaat lakanat!

Voitto

Päivän voittojuhla oli lähes sananmukainen. Lenkillä törmäsin (virtuaalisesti) kahteen naiseen, jotka olivat pystyttäneet jonkun kilpailun rastipisteen kadunristeykseen. Heilä oli mukanaan kaksi lippua, joista toinen oli musta-valkoruudullinen maalilippu. Juostessani heidän ohitseen yritin saada lipunheilautuksen. Huutelin heille kannustavasti "Finnish? Did I win?" ja nostelin käsiäni ylös kuin Viren konsanaan. Ensimmäisellä ohituksella lopputuloksena oli vain hämmentyneitä katseita. Palatessani samaa reittiä takaisin tunnin kuluttua, he olivat jo tilanteessa melkein mukana. Nyt sain samaisen pelle-esityksen palkaksi pari vaivaantunutta hymyä.

Päivän mietelause

Oletteko koskaan tulleet ajatelleeksi, että puolet maailman ihmisistä ovat keskimääräistä tyhmempiä?