Kevytprojektitöitä

Keveää elämää

Voi tätä elämisen sietämätöntä keveyttä. Juttelin eilen illalla mukavan pitkän puhelun Prinsessan kanssa, vietin leppoisaa aikaa kotimuselmaanimme herra M:n järjestämissä Eid ul-Fitr juhlissa, nukuin hyvin, söin tukevan puuroaamupalan ja luin uutiset Helsingin Sanomien verkkosivuilta ynnä Saint Petersburg Times- lehdestä.

Tämän aamupäivän aikana lähden salille ja etsimään balettiesityksen pääsylippuja. Voisi elämä olla huonommallakin mallilla. Mukavuun kruunaa iltapäivälle suunnittelemani venäjäkielen kotitehtävien pakertaminen sekä tietojohtamisen ryhmätyön virittely.

Päivä on tällä hetkellä keskiviikko, 1. lokakuuta 2008. Tarkennettuna 010918Coct2008. "Back to the future"- tyyppisesti kertailen parin viimeisen päivän tapahtumia. Nämä tieteiskirjallisuusjutut ovatkin jääneet elämässäni harmittavan vähälle. Ei ole tullut nähtyä tieteiselokuvia, eikä luettua tyylilajin kirjoja. Onneksi noheva suomalaistuttavani (ystäväni?) herra R. suositteli suomalaista Risto Isomäkeä. Heppu on sama joka pellepelottomanan propellipäänä suunnittelee vesisumutuulimyllyjä Grönlantiin tai jääponttoonilauttojen asentamista merivirtoihin ilmastonmuutoksen hidastamiseksi. Kuulemma hänen kirjansa ovat lukemisen väärtejä.

Pyörii

Maanantaina illansuussa kävin pyörittämässä. Pikkuhiljaa sykkeet alkavat pysymään järkevillä alueilla. Pyöräilyssä sykerajat ovat noin 10 iskua alempana kuin juostessa, joten pyöräilyn PK-alueeni on 110 - 150/ min. Aikaisemmin pumppuni on takonut helposti 160 tai jopa 170, vaikka maanantaitunti yrittää olla "endurance" eli kestävyysharjoitus.

Keskisyke on laskenut viikko viikolta. Maanantain keskisyke oli 131 tuntemuksen ollessa hyvä. Jätin tälläkertaa älyttömimmät vino- ja kenopyöräilyt tekemättä ja keskityin enemmänkin puhtaaseen polkemiseen. Pysyvätpähän alushousutkin paremmin jalassa, kun ei tarvitse roikkua satulassa 45 asteen kulmassa vasemmalle ja oikealle. Minua ei haittaa, mutta muilla naisilla on hieman henkisiä ongelmia, kun kaivelen kesken tuntia alushousujani oikeaan asentoon... :)

Prinsessa, tuotko ystävällisesti ne lyhytlahkeiset pyöräilyhousut kotoa, kun tulet käymään?

Rojekti

Tiistaina 30sep2008 kävin tarkastamassa konsultointiprojektin ryhmäjaon tiedekunnan seinältä. Omaan ryhmääni oli tullut kaksi uutta nimeä, suomalaiset rouva N ja herra R. Tämä ei hyvältä näyttänyt. Ehdoton sääntö (tästä tosin myöhemmin sitten lipsuttiin... ) on, että jokaisessa ryhmässä on oltava kaksi natiivia venäjänpuhujaa. Meidän ryhmässä oli nyt kolme suomalaista ja yksi kiinalainen. Vähän oli paikallisväestön edustus heikolla.

Kävin pikaneuvottelun taikonauttien maan edustajan herra XS:n kanssa. (Ei, vaikka hän onkin hieman lyhyempi kuin minä, XS ei tälläkertaa tarkoita herran kokoa, vaan etukirjaimia. Minähän nyt olen tälläinen kuivan kelin orava, joten en pääse koollani kovinkaan rehvastelemaan.) Sovimme siirtyvämme suosiolla toiseen ryhmään, jotta rouva N:ää ja herra R:ää ei jouduta siirtämään väkipakolla heille epämieluisaan ryhmään. Lopputuloksena oli, että kirjauduin kuin kirjauduinkin JTI eli Japan Tobacco International- projektiin... Tiukkaa teki henkisesti, mutta yritän ajatella, että logistiikkaketjussa kuljetetaan laatikoita eikä syöpäkääryleitä.

Ryhmässämme on lisäksi kaksi venäläistä pätevänoloista nuorta herraa. Tapaamme ensimäisen kerran kuluvan viikon torstaina yhdessä ohjaajamme kanssa. Töitä on kuulemma luvassa riittävästi...

Keskiviikkona illalla meillä oli projektiin liittyvä pakollinen vierailijaluento PwC:ltä eli PricewaterhouseCooperilta. Verotuksen suurvisiiri kertoi konsultointiliiketoiminnasta yleisesti ja omasta erikoisalastaan tarkemmin. Ihan pätevä luento, jos kohta mitään uutta ei varsinaisesti tullut.

Tähän väliin on rehellisyyden nimissä todettava, että tunnen antipatioita suuria konsulttitaloja kohtaan. Tietämykseni (lue: luuloni) valossa en pidä heidän tavastaan riistoviljellä surutta nuoria työntekijöitään. Hyväksikäyttämällä älykkäiden ja kunnianhimoisten miesten ja naisten kilpailuviettiä ja haluaan edetä urallaan hyvän rahallisen kompensaation vastapainona työntekijöillä teetetään täysin älyttyömiä työmääriä polttaen konsultit loppuun parissa vuodessa. (Olipas kamalan pitkä ja sekava lause!) Toki samalla työntekijä saa erittäin arvokasta kokemusta eri projekteissa ja verkostoituu päättävien ihmisten kanssa eri yrityksissä. Pitää varmaan todeta että "aika aikaansa kutakin, sanoi pässi kun päätä leikattiin". Jonkun vuoden tuollaisessakin yrityksessä voisi kenties viettää. Ehkä.

Tässä on itsekritiikin paikka. Kuten ystäväni (tuttavani ratiriti-rallaa, tule kanssain piirileikkiin, ratiriti rallaa...) herra R. aivan oikein Eid ul-Fitr- juhlissa kommentoi, olen aika lahjakas esittämään kritiikkiä kun niikseen tulee. Joten jätetään PwC nyt rauhaan.

On vain niin vapauttavaa olla vaihteeksi opiskelijana. Kun on tehnyt isojen asiakkaiden kanssa myyntityötä muutaman vuoden, ei ole ollut useinkaan (lue: koskaan) mahdollisuutta sanoa mitä ajattelee. Monta älytöntä asiaa on pitänyt niellä asiakassuhteen ylläpitämisen nimissä. Nyt voi kritisoida vapaammin! Olen kuitenkin kiitollinen herra R:llä palautteesta. Jatka samaan malliin.

Pa-ruskii

Venäjän tunnilla harjoittelimme ilmansuuntia, kuukausia ja säätilasta kertomista. On kaikki niin suhteellista. Jokainen oppilas kertoi vuorollaan omasta kaupungistaan ja sen lämpötiloista. Poikkeuksetta jokaisen mielestä heillä on talvella niin kovin kylmää. Oli kertoja sitten Kuopiosta (oikeasti kylmää!!!), Helsingistä (no jaa), Kööpenhaminasta (ei ole), Lyonista (kylmää?) tai Korsikalta (no haloo!!!), niin holotna tuntuu olevan. Opettajamme sanoja lainatakseni oli todellakin harmi, että herra M. ei ollut paikalla kertomassa kuinka järkyttävän kylmää Kairossa talvella onkaan :)

Radio Jerevanilta kysytään tässä välissä: "Onko asiallista, että venäjänkielen opettajamme herra V. vastailee tunnin aikana puhelimeen ja jutustelee pitkiä pätkiä langattoman (vrt. langan) toiseen päähän?"
Radio Jerevan vastaa: "Ei ole".

Opin tunnilla ilmansuuntiin liittyvän, kulttuurisesti harvinaisen mielenkiintoisen, asian. Jos suomalaiselta kysytään, mitkä ovat pääilmansuunnat, hän sanoo "pohjoinen, etelä, itä, länsi". No olipas ihmeellistä?! Mutta kuulkaapas. Jos kiinalaiselta kysytään, hän sanookin että "etelä, pohjoinen, itä, länsi"! Mitäpäs sanoo puolestaan venäjän arojen kasvatti? "Länsi, itä, pohjoinen, etelä". Mistä tämä johtuu ja mistä se kertoo? Kukapa on lukenut kulttuuriantropologiaa?

Töitä, töitä, enemmän töitä

Eilen, tiistaina, kävin sovitusti tapaamassa erästä suomalaisen liike-elämän edustajaa. Sain erinomaisen katsauksen Venäjän taloudelliseen tilaan, kansantalouden kehitysnäkymiin, suomalaisten yritysten mahdollisuuksiin jne. Aktiivisen ja rikkaan dialogin päätteeksi sain myönteisen yllätyksen. Henkilö totesi, että heillä on vanhemman konsultin paikka auki. Josko olisin kiinnostunut hakemaan sitä? Selkeytetäänpäs tässä tilannetta: käyn hakemassa tietoja itselleni opintojen tueksi, ja lopputuloksena minulle tarjotaan töitä.

Tilanne oli toki kutkuttava ja herkullinen, mutta piti jälleen sanoa "ei". Hoidetaan nämä opinnot ensin kotiin, ja katsotaan sitten. Virittelimme kylläkin yhdessä muita vaihtoehtoisia yhteisen tulevaisuuden näkymiä, mutta katsotaan nyt...

Thaimaa, tuo oli hyvä!

Sukulaiseni opiskelee Bangkokissa, en ihan tiedä mitä. Tokko tietää itsekään. Tuntuu olevan sen verran sekavaa tuo thaimaalainen opintosuunnittelu. Hän kuvailee omassa blogissaan thaimaalaisopiskelijoiden asennoitumista opintoihinsa hyvin. Otan suoran lainauksen häneltä:

"Mikä ikävintä, molemmat opettajat mainitsivat, että töitä ei taaskaan saa kopioida netistä, vaan opiskelijoiden on käytettävä omia aivojaan. Tämä tutuksi tullut huomautus ei enää yllätä, mutta tämänpäivänen kolmannen vuoden opiskelijan vastaus sai minut rykimään takapenkissä. Neiti, joka ei yleensä avaa suutaan edes vastatakseen, kun opettaja kysyy häneltä jotain, ilmoitti “No! It’s too hard. I’m stupid, I don’t write it myself”.

Taitaa lusmuilu olla yleismaailmallinen ilmiö... :)