Luolamiehet
Lauantai-iltana asuntolassa riitti lamminta vetta, muttei sahkoa. Osa virtapiireista tipahti alas ja valoja sammui. Luolamiehet olivat kyyhottaneet omissa sopeissaan nuotionsa aarella pelaten yon pimeydessa piilottelevia hirvioita. Osan nuotioista sammuessa ja tahtien himmetessa alkuasukkaat virtasivat koloistaa yhteiselle aukiolle kauhistelemaan ilmiota. Murahtelu ja elamointi loi yhteista turvallisuuden tunnetta hamaran aikana. Suurten tietajien saatua isot nuotiot jalleen palamaan kajahti laaksoon iloinhuutoja - valkeus voitti taas.
Miksi ihmeessa ihmisten pitaa keraytya yhteen jos sahkot sammuvat? Oli rentouttavaa oleskella pimeassa huoneessa ja ajatella asioita...
Venajaa
Lueskelin lahes koko paivan lauantaina venajaa. Kielioppi alkaa osin jo asettumaan kovaan paakoppaani, mutta puhumisharjoittelua pitaisi saada hurjasti lisaa. Pitaa oleskella viela enemman venalaisten kanssa ja pyytaa heita puhumaan vain venajaa. Ei kai muu auta.
Tukevaa venalaista kirjallisuutta
Tavailin aikaisemmin Gogolin teoksen "Dead souls" ja nyt kahlaan lapi Dostojevskin "Karamazovin veljekset". Tukevaa tekstia, varsinkin jalkimmainen. Opuksessa on noin 1000 sivua syvallista ajattelua. Valipalana lukaisin Kotiteollisuus-yhtyeen Hynysen kirjan, joka oli mukava valipala. Takaisin Dostojevskin pariin. Ei muuten ole ihme, etta hanen kirjansa on niin pitkia. Tuohon aikan kirjailijoille maksettiin palkkiot sivumaaran mukaan :)
Mietalause
"Helvetti on sita, ettei kykene rakastamaan", Dostojevski
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti