Passi
Passini on otettu jälleen kerran takaisin tiedekunnan opintotoimistoon viisumiprosessia varten. Saa nähdä milloin joulu koittaa!
Ampuma-aseet ja ammuntaharrastus
Aktiivisena reserviläisenä ja patrioottina olen seurannut huolestuneena Suomesta tihkuvia tietoja ampuma-asekeskustelusta ja keskustelusta ampumaurheilun tarpeellisuudesta. Tähän ei ole vaikuttamatta nykyinen asuinmaani ja sen toimintamallit politikkansa jatkeena.
Useat näkyvät politikot ja jopa ampumaurheiluliitto (SAL) ovat miettimässä ampumaurheilun lakkauttamista kaikilta, jotka eivät harrasta SAL:n lajeja. Tällä menolla Reserviläisten urheiluliiton RESUL:n ampumaurheilu ja sovelletut reserviläisammunnat (SRA) loppuvat ennenkuin huomataankaan.
Muistettakoon, että Suomen puolustus on järjestetty järkevästi koulutetun reservin varaan. Sotilaan tärkemimmät taidot ovat suunnistus ja ammunta: sotilaan pitää pystyä siirtymään paikkaan A ja ampumaan siellä tarkasti. Kumpaakin taitoa on harjoiteltava aktiviisesti, jotta suoritus onnistuu riittävän hyvin paineenkin alla.
Koska puolustusvoimat eivät kykene tarjoamaan, ja vaatimaan, nykybudjetillaan riittävästi reservin kertausharjoituksia, on ilahduttavaa ja tärkeää, että motivoitunein reservin osa harjoittelee ammuntaa omalla ajallaan ja omilla reserviläisaseillaan.
Kaikki ammuntaa harrastavat tietävät lisäksi, että sotilasammunnan hallitseminen tarkoittaa harjoittelua riittävän tehokkailla kalipereilla mielellään ns. sovellettuna ammuntana. Pienoispistoolilla ampuminen yhdellä kädellä radalla ei tuo haluttua harjoitusvaikutusta!
Tuntuu siltä, että pommipoika ja kaksi henkisesti häiriintynyttä pyssyheiluttajaa onnistuu tuhoamaan kerralla enemmän puolustuskykyämme kuin puna-armeija kahdessa viimeisimmässä sodassa Suomea vastaan.
Ampumaratojen mahdollinen lakkauttaminen aiheuttaa sen, että ampujat eivät pääse tapaamaan toisiaan. Samalla estetäänn tehokkain valvonta: luonnollinen omaohjaus ja vertaisvalvonta. Kukaan ampuja ei halua päästää radalle sellaista henkilöä, jonka aseenkäyttöä tai aseen omistamista pidetään muille vaarallisena!
Hyvään ampumataitoon vaikuttaa lähes suoraan ammuttu laukausmäärä. Harrastajan on huomattavasti helpompaa lähteä radalle hyvän harrastuksensa pariin, kun hänen omistamansa aseet ovat hänellä itsellään hallussaan. Näin vuotuinen laukausmäärä on varmasti suurempi kuin muissa ehdotetuissa aseiden omistajuus (yhteisomistajuus, reserviläispiiren aseet) ja säilytysvaihtoehdoissa (ampumaradalla, poliisin hallussa).
Lisäksi kun harrastaja omistaa ja säilyttää omat aseensa itse, hän pitää niistä huomattavasti parempaa huolta vastuullisemmin kuin erilaisissa yhteisasekonsepteissa.
Jos tarvitaan, lisätään kontrollia aseiden hankinnan yhteydessä. Pidetään itse harrastaminen kuitenkin joustavana, edullisena ja helppona.
Pidetään yhdessä suomalainen ampumaurheilu elivoimaisena ja reservin ammuntataito riittävän laadukkaana! Tarkastelkaa kuntavaaliehdokkaita tältäkin kannalta.
Mietelause
Rouva N lähetti minulle Vancouverin optimistiklubin hienon ajatelman värikynistä. Kiitos, rouva N!
Taustatiedoksi, että teen luentomuistiinpanoni ns. miellekarttamenetelmällä käyttäen reippaasti värikyniä.
Lisäksi niille lukijoille (Prinsessa!) , joiden äidinkieli on jokin muu kuin suomi: pientä optimistijolla- tyyppistä purjevenettä voidaan kutsua myös "purkiksi".
Sateenkaaren salaisuus
"Voisimme oppia paljon värikyniltä: jotkut ovat teräviä, jotkut ovat kauniita, jotkut ovat tylsiä, joillakin on kummallinen nimi ja kaikki ovat erivärisiä?
Mutta ne kaikki ovat oikein mukavasti samassa purkissa."
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti