Kuuntelen koneelta "Rage against machine"- poppoota, lueskelen uutisia, osallistun keskusteluihin seponkotisivuilla (lihasten maitohapoista, pettämisestä, islamista ja työnteosta, jonglöörauksesta maratonilla, juoksuharrastuksen aloittamisesta, maantiepyöräilystä, juoksijan kuntosaliharjoittelusta jne.) ja juon teetä. Tänä iltana ei tee mieli lukea opiskeluasioita, ei sitten yhtään. Zero, nil, nul. Nolla.
Ilmassa on selvästi taisteluväsymystä. Luennoilla en viitsi saati jaksa ottaa kantaa. No, tietojohtamisen luennolla sentään sain itsestäni jotain irti. Opiskelu menee tällähetkellä 95% lukemiseksi, luennoista ei tunnu jäävän mitään käteen. Saatika aivoihin. Jos viisumi olisi kunnossa, olisi selvästi aika lähteä käymään kotona. Onneksi Prinsessa tulee käymään Pietarissa piakkoin!
Tervetuloa!
Eilen
Eilen, tiistaina 21.10.2008, istuimme täyden päivän laitoksella. Aamulla hämmästelimme laadullisia tutkimusmenetelmiä (lue: markkinatutkimuksen tekemisen ihmeitä), iltapäivällä heittäydyimme vallattomasti yritystalouteen josta vilistimme venäjän tunnille. Kun aloittaa aamulla kello 09.00, on kello 18.00 jo kohtuullisen puhki. Ainakin minä olin.
Väsymyksen huomasi, kun yritti vääntää venättää oikeaan muotoon ja tuottaa järkeviä lauseita. Onneksi sentään neiti K:llakin oli ajatustukoksia. En tuntenut itseäni ainoaksi, joka ei jaksanut seurata.
Huomasin, että venäjäntunnilla on opiskelijoilla selvästi kahta toimintamallia tehtävissä, joissa jokainen sanoo vuorollaan oikean vastauksen. Osa, kuten minä, seuraa jokaista tehtävää tehden tehtävän mielessään. Kun oma vuoro sitten tulee, menee jonkin aikaa, ennenkuin saa annettua vastauksen omalle kohdalle tulleeseen kysymykseen. Toiset taas laskevat, mikä tehtävä tulee omalle kohdalle valmistellen vastauksen etukäteen. Vuoron koittaessa tulee vastaus kuin (suomalaisen) apteekin hyllyltä. Näppärää ja nopeaa! Minä nyt olen tällainen hidas mutta kankea. Opettaja vain tahtoo hermostua odottamaan...
Tänään
Keskiviikkona oli aamulla yritystaloutta. Nyt kyseisellä kurssilla tunnit menevät luennoitsijan suunnittelemassa aikataulussa, koska minä olen hiljaa.. :) Luen takapenkissä kurssikirjaa, enkä seuraa opetusta lainkaan. Tentissä nähdään, onko toimintamallini järkevä. Toivon, epäilen ja pelkään.
Iltapäivällä tiedostimme tiedon johtamista henkilöstöhallinnon näkökulmasta. Sieltä jatkoimme PriceWaterhouseCoopers:in vierailijaluennolle kuuntelemaan hankalien ihmisten käsittelemisestä (eli minusta!!!).
Päivän pituus: 09.00 - 18.30. Saako jo olla väsynyt, saako?
Huomenna
Huomenna aamulla herätys kello 07.00. Kello 08.00 jatkan yritystalouden kirjan lukemista. Olen lukemassa jälkijättöisesti, mutta viikonloppuna on päästävä oligopoliin ja sen kilpailumalleihin. Iltapäivällä on konsultaatioprojektimme tapaaminen ja tietojohtamista kello 18.00 asti. Sen jälkeen spinning-tunnille ja 30 min VK-lenkille matolle. Taitaa huomennakin uni tulla helposti...
Lakanat, mutten antaudu
Olemme nukkuneet samoilla lakanoilla nyt 1.10.2008 lähtien, eli 21 vuorokautta. Kohta minun lakanani lähtevät itsestään kävelemään pesutupaan. Pitänee kaivaa videokamera valmiiksi esille.
Haloo?! Milloin on pyykinvaihto???
Mutta periksi en anna. Olen tilannut puhtaat lakanat Suomesta :)
Kevennetään eli miksi miehet pissaavat seisaaltaan?
Jumala oli luonut Aatamin ja Eevan. Jäljellä oli vielä kaksi asiaa, jotka hänellä oli annettavana heille.
Jumala sanoi: " Kaksi asiaa olisi vielä, toinen on kyky pissata seisaaltaan ja..."
Aatami keskeytti: "Minä, minä haluan sen, se olisi tosi kivaa, elämä olisi paljon helpompaa ja hauskempaa!"
Jumala katsoi Eevaan. Eeva nyökkäsi ja sanoi: "Miksipä ei, ei se minulle niin välttämätöntä ole."
Niin Jumala antoi Aatamille tämän lahjan.
Aatami kiljui riemusta, hyppäsi seisaalleen ja pissasi ympäriinsä, roiski seinille ja juoksi rantaan ja pissaili ihastuneena kuvioita hiekkaan.
Jumala ja Eeva katselivat Aatamin riemua. Eeva kysyi Jumalalta: "Niin, mikä se toinen asia oli joka on on vielä lahjoittamatta?"
"Aivot, Eeva, aivot.
.
Jumala sanoi: " Kaksi asiaa olisi vielä, toinen on kyky pissata seisaaltaan ja..."
Aatami keskeytti: "Minä, minä haluan sen, se olisi tosi kivaa, elämä olisi paljon helpompaa ja hauskempaa!"
Jumala katsoi Eevaan. Eeva nyökkäsi ja sanoi: "Miksipä ei, ei se minulle niin välttämätöntä ole."
Niin Jumala antoi Aatamille tämän lahjan.
Aatami kiljui riemusta, hyppäsi seisaalleen ja pissasi ympäriinsä, roiski seinille ja juoksi rantaan ja pissaili ihastuneena kuvioita hiekkaan.
Jumala ja Eeva katselivat Aatamin riemua. Eeva kysyi Jumalalta: "Niin, mikä se toinen asia oli joka on on vielä lahjoittamatta?"
"Aivot, Eeva, aivot.
.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti