Pingo pango pongo, aina rakas ompi Kongo
Helsingin Sanomien verkkojulkaisun 9.10.2008 mukaan vanhemmille annettiin vankeutta tyttären lähettämisestä Kongoon. Helsingin käräjäoikeus on tuominnut afrikkalaislähtöisen avioparin törkeästä vapaudenriistosta, koska he pakottivat tyttärensä useaksi kuukaudeksi Kongon demokraattiseen tasavaltaan.
En voi ymmärtää mitä oikeutta tässä on rikottu? Tyttären oikeutta olla kavereiden kanssa? Oikeutta viettää aikaa suomalaisessa koulussa?
Vanhemmilla on vastuu lapsestaan ja hänen kasvatuksesta. Jos lapsi käyttäytyy huonosti, on sekä yhteisöllinen, moraalinen että juridinen vastuu vanhemmilla. Tämän vastapainona vanhemmilla on ja pitää olla valta kasvattaa lapsensa kunnon kansalaiseksi.
Kerrankin vanhemmat ovat puuttuneet jälkikasvunsa tekemisiin ja pyrkineet muuttamaan tämän kasvuympäristöä mielestään paremmaksi. Lopputulos? Heitä rankaistaan. Olisiko parempi odottaa, että nuori aloittaa rajun(kin) kapinoinnin vanhempiaan ja muita auktoriteettejä vastaan? Poliisiko pysäyttää?
Useissa maissa on tapana lähettää lapset teinivuosiksi sisäoppilaitokseen jopa toiseen maahan saamaan hyvä eväät elämälle. Olisiko tämäkin Suomessa rikollista toimintaa?
Entä jos suomalainen pariskunta hakeutuisi hyvin tuottavaan kehitysyhteistyötehtävää jonnekin Afrikkaan ja päättäisi muutaman vuoden päästä lähettää teininsä Suomeen, koska eivät kokisi Afrikkaa oikeaksi kasvuympäristöksi? Tulisiko tästäkin tuomio?
Psykologi Steven Pinker väittää, että nuorten käyttäytymisen malleista suurin osa tulee ympäristöstä ja vertaisryhmiltä. Geeneillä ja vanhempien käytöksellä on pienempi osuus. Jos näin on, niin vastuullisten vanhempien tuleekin vaihtaa nuoren kasvuympäristöä häiriökäyttäytymisen ilmetessä.
Ensisijainen vastuu nuoren kehittymisestä yhteiskuntakelpoiseksi kansalaiseksi on vanhemmilla eikä viranomaisilla. Vanhemmilla pitää olla riittävästi valtaa tämän vastuun kantamiseksi.
Vettä!
Asuntolan infrastruktuuri ei yllätä. Olemme olleet jälleen kerran torstai-illasta asti ilman lämmintä vettä.
Kevennys
Syksyllä hirvestyksen alettua kaverukset olivat metsällä ja toinen kaatui maahan. Ei näyttänyt hengittävän ja silmät olivat "nurin" päin. No onneksi toisella oli kännykkä ja hän soitti paikalliseen HÄKE:een, josta viehättävä-ääninen nainen vastasi.
Kaveri selittämään; " Kaverini on kuollut. Mitä teen?" Nainen HÄKEstä vastasi: "Älä hermoile turhaan, minä opastan. Varmista ensin onko kaverisi todella kuollut?" Langoille tuli hetken hiljaisuus ja sitten kuului laukaus. Metsästäjä tuli takaisin puhelimeen ja kysyi: "Mitä minä sitten teen?"
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti