Balettipyörähdys

Ihmeitä teemme hetkessä, mahdottomat asiat vaativat hieman aikaa

Olin hankkinut muutama aika sitten balettiliput Mariinski- teatteriin. Valitettavasti seuralaiseni ei pääsekään paikalle kyseisinä ajankohtana. Olen pohtinut tilannetta ja valmistellut a) lippujen palauttamista tai b) vaihtoa toiseen esitykseen.

Lähetin 10 päivää sitten sähköpostin teatterin lipunmyyntiin. Viestissä tiedustelin mahdollisuutta lippujen palautukseen ja rahalliseen hyvitykseen. Sainkin pian vastauksen neiti N:ltä. Liput lunastetaan takaisin alihintaan siten, että lunastushinta laskee esityksen lähestyessä. Parhaimmillaan lipuista saa takaisin 95%. Tämä koskee kuitenkin vain internetin kautta ostettuja lippuja.

Koska olin ostanut liput suoraan teatterilta, kysyin N:ltä isäohjeita. Sain vastauksen, jossa pyydettiin soittamaan teatterille ja tiedustelemaan hyvitysmahdollisuutta tässä tapauksessa.

Näiden ohjeiden vastaisesti marssin tänään suoraan teatterille. Lippukassalla palautusmahdollisuuteen ja vaihtoon toiseen esitykseen tuli tyly vastaus: ei onnistu. Teatterin politiikka on nyt vain sellainen. Piste. Pienen tivaamisen jälkeen kassaneiti kuitenkin ohjeisti, että voisin mennä keskustelemaan asiasta hallintotoimistoon toisaalle rakennuksessa.

Hallinnossa kaksi ihmistä, herra ja rouva, ottivat minut vastaan ystävällisesti mutta tiukasti. Missään olosuhteissa lippuja ei vaihdeta eikä hyvitetä. Väitin, että olin nähnyt heidän kotisivuillaan palautusohjeet ja vetosin niihen. He eivät olleet tietoisia tällaisista ohjeista, mutta pyysivät minua istumaan tietokoneen äärelle ja näyttämään heille tämän sivun. En tietenkään löytänyt kyseistä tietoa (kyllä se siellä jossain on). Onneksi muistin, että minulla on sähköpostissani tallessa käymäni sähköpostikeskustelu teatterin edustajan neiti N:n kanssa.

Kaivoin viestit esille ja näytin N:n viestin, jossa kerrottiin palautuskäytännöstä prosentteineen. Keskustelukumppanini olivat kovasti hämmästyneitä ja halusivat tietää, kuka tällaisen viestin oli lähettänyt. Näytin nimen N. He soittivat välittömästi neidille. Vaikken ymmärtänytkään sanoja, N haukuttiin pystyyn puhelimen välityksellä!

Puhelun jälkeen he pyysivät että voisivat tulostaa viestin. Tarkemman lukemisen jälkeen he huomasivat, että palautusohje koskee vain verkon kautta tehtyjä lippuostoksia. Pahus. Pienen pohdinnan jälkeen vetosin siihen, että toisessa viestissä minua oli pyydetty soittamaan teatterille. Viestissä annettiin selvästi ymmärtää, että palautus on mahdollinen. Ei viestissä kyllä ihan niin sanottu, mutta melkein...

T'ämä sai aikaan herran ja rouvan välille kiivaan sisäisen palaverin. Hetken kuunneltuani keskeytin heidät ja ilmoitin suostuvani toiseen vaihtoehtoon. En välttämättä halua rahoja takaisin vaan voin mennä sen sijaan toiseen esitykseen!

Vot, tämä tehosi. Minulle kerrottiin että tämä saattaisi olla mahdollista, mutta tätä pitää mennä kysymään suurelta johtajalta. Annoin liput rouvalle, joka lähti kannat kopsuen huoneesta ulos. Säntäsin perään, portin läpi, kulmien ympäri ja takahuoneen ovelle. Huoneessa istui pukuun sonnustautunut keski-ikäinen herra tupakkaa poltellen. Kumartelin kohteliaasti ja toivottelin hyvät päivät venäjäksi. Nainen pulputti kiivaasti johtajalle, joka näytti tympääntyneeltä. Olin varma, että juttu kuivuu kasaan. Mutta kas, johtaja otti kynän käteensä ja teki lippuihin merkintöjä + allekirjoituksen. Asia oli kunnossa. Sain luvan vaihtaa liput toiseen esitykseen!

"Spasiba bolsoi", ja kipin-kapin lippukassalle. Otin vanhojen lippujen tilalle kaksi paikkaa Pähkinänsärkijään marraskuulle.

Näin tiukka ja ehdoton teatterin politiikka muuttui 10 minuutissa DNA keskustelun avulla. Enhän minä onneton ulkomaanpelle voi ostaa oikeita lippuja, saatika kykene ymmärtämään heidän (oikeasti täysin selkeitä) englanninkielisiä sähköpostiviestejään. Tähän kun lisätään älytön mielistely (Teatterinne on niin kuuluisia, ja haluan ehdottomasti nähdä upeita esityksiänne. Teillä henkilökohtaisesti on varmaan mahdollisuus tehdä tähän muutos? Kiitos erittäin paljon, herra! Tämä on mahtavaa. Kumarrus, kumarrus ja iso hymy), niin jopa mahdottomat asiat ovat mahdollisia.

Nyt kun vain tietäisi, kenen kanssa menen esitystä katsomaan. No, eiköhän seuralaisia löydy kun kysellään... :)