.
Juoksentelu kohti Saksaa ja Berliniä on keskiteysti alkanut. Harmittavasti oikea nivustaive on alkanut jälleen oireilemaan. Loukkasin lähentäjän muutama vuosi sitten eikä lihas ole edelleenkään parantunut kokonaan. Toivottavasti kipu pysyy kurissa kylmähoidolla ja Felden- voiteella, jotta saan tehtyä ennenkaikkea pitkät lenkit suunnitelman mukaisesti.
Tänään juoksin palauttavan 10 km kiekuran. Sää oli kostea, jos kohta sateinen. Puolessa välissä lenkkiä taivas pudotti vettä oikein saavista kaataen, mutta sehän ei juoksua haittaa. Oikeastaan viileä sää sai nivusenkin rauhoittumaan. Mukavin tapahtuma oli kohtaaminen kauniin nuoren juoksijattaren kanssa soraosuudella Viikin alueella. Olimme kumpikin oli kuin uitettu koira, mutta juoksuaskeleet ja asenne olivat kunnossa. Vaihdoimme välillämme ymmärtävän katseen: "Ai sinäkin olet yhtä pöljä..." :) ja jatkoimme matkaamme.
Kotiin palattuani löysin vaateparresta vain yhden kämmenen kokoisen kuivan alueen paidan takahelmasta. Muuten sai vettä vääntää kaksin käsin. Onneksi musiikkisoittimeni ei ottanut kosteudesta pahakseen vaan toimi loppuun asti.
Minulta kysyttiin kohteliaan kuntoiluuni kohdistuneen ihailun jälkeen: "Miksi rääkkäät itseäsi noin kovasti triathlon- ja juoksuharjoittelun merkeissä?" Tuota piti oikein pysähtyä pohtimaan. Kai kyseessä on kaksinainen hyvänolontunne.
Toisaalta jokainen lenkki ja kilpailusuoritus saa aikaan saavuttamisen tunteen. Olen tehnyt oman harjoitussuunnitelman, jota pyrin noudattamaan. Jokainen vaativahko suoritus vaatii ponnistelua, jonka jälkeen koen saavuttaneeni pienen voiton. Elämän pieni hetki saa merkityksen ja tunnen olevani olemassa.
Kilpailuissa, ainakin tähän asti, olen asettanut tavoitteet suhteessa itseeni. En siis ole kilpaillut muita vastaan. Kun tavoite on asetettu sopivasti, sen saavuttaminen on mahdollista, mutta henkilökohtaisesti vaativaa. Tavoitteen saavuttaminen on itselle jälleen hyvää oloa tuova voitto. Lisäksi vaikka tavoitetta ei saavuttaisikaan, reipas yritys riittää. "Tein parhaani ja ja yritin kehittyä" - riittää minulle.
Toinen hyvänolontunne tulee fysiologisista tekijöistä. Endorfiinin erittyminen saa elimistössäni huumaavan tunteen, joka pulpahtelee esiin harjoituksen jälkeen. Pilvessä siis ollaan :)
Miksi siis en harjoittelisi ja kilpailisi?
.
