tiistai 6. lokakuuta 2009

Niiskutan

.
Tauti riivaa, vaan on tässä kai jotain hyvääkin näkyvissä. Yleensä ensimmäisiä merkkejä siitä, että olen kipeä, on, että kahvi ei maistu. Vaan koko päivän kahvinmaku on tuntunut ajatuksena hyvältä. Olenpa jopa laittanutkin pari kupillista tuoreesta pavuista jauhetusta kahvista. Joten en nyt voi olla aivan kovin kuolemansairas.

Sairaanaolosta toistaalta kertoo se, että vaikka olen maannut selälläni (ja kyljelläni, puoli-istuvassa asennossa, ylösalaisin jne....) koko päivän, en ole tuntenut itseäni laiskaksi. Selvästi loppuosa elimistöä on saanut aivot vakuutettua, että nyt on syytä vain lomailla.

Niinpä koko päivä on mennytkin kotona kirjoja lukiessa ja nenää niistäessä. Sierainten alapuolinen osa alkaakin olla aika arka... Pää tuntuu olevan täynnä sinne kuulumattomia aineita ja aivastusten sarja ravistelee asuntoa tasaisin väliajoin.
.