lauantai 24. lokakuuta 2009

Ongelmanaapuri

.
Alakerran naapurilla on ongelma: yläkerran naapuri.

Siivousinnon siivittämänä pyyhin pölyt, imuroin ja pesin vessan. Kerrankin pesin pöntön takaa pienet koloset vahvalla pesuaineella. Tyytyväisenä tepastelin raikkaassa asunnossa suunnitelleen lounaan laittamista. Vaan katso ja kuuntele, ovi ilmoitti jonkun pyrkivän luokseni. Alakerran neiti kysyi varovasti, mitä olin tehnyt vessassa? Rinta rottingilla kerroin hienosta taloudenpidostani. Hieno ja hieno, hänen vessansa katto valuu vettä!

Asuntoni omistajat ovat remontoineet asunnon vessan pintoja myöten. Ilmeisesti vesieristys on kuitenkin jäänyt vajaaksi... Nyt odottelen, että naapuri ottaa yhteyttä taloyhtiöön, asunnon omistajaan ja vesieristysliittoon. Kauhulla odotan milloin vessani puretaan atomeiksi, seiniä kuivatellaan, uusia eristeitä asennetaan ja pölyä levitellään ympärinsä.

Tilanteen ollessa sopiva kysyin samalla yleista asumismukavuutta alemmalla tasolla. Pienen hymistelyn jälkeen hän kertoi, että askeleeni kopsahtelevat raskaina aamulla herättäen hänet. Näin voipi kyllä olla. Heräilen helposti neljältä tai viideltä, kyllästyn makoiluun ja lähden liikkeelle. Kanta-astujien sukuun kuuluvana haen tukevaa otetta maasta. Lopputuloksena on kiukkuisena (?) kesken uniensa heräävää naapuri.

Kuka opettaisi minulle niukasti maanpinnan yläpuolella tapahtuvaa leijuntaa? Tai ehkä sittenkin pyrin muistamaan, että varpailla kävely on hyvää jalkapohjaharjoitusta varsinkin aamuyöllä :)

Hienoa, että naapuri mainitsi asiasta. Koetan olla häiritsemättä häntä - tiedän kuinka raivostuttavaa on, kun lähiasukkaat käyttäytyvät idiottimaisesti...