Kokeita ja lunttaamista

.
Siskonlikka valittelee omassa blogissaan, että Thaimaassa ovat maailman naurattavimmat yliopistotentit. Kehoitan lukemaan kuvauksen osoitteessa http://vilja.infected.fi/?p=117

Myönnän, että täällä ei ole päästy tuolle tasolle. Hyvä tai harmi, ihan näkökannasta riippuva tulkinta.

Meidän tenttijärjestelmämme tukeutuu lukukauden lopussa oleviin lopputentteihin sekä puolessavälissä kautta pidettäviin välikokeisiin eli ns. mid-term tentteihin. Joillakin kursseilla on tämän lisäksi ns. in-class asignments, eli pienimuotoisia tuntikokeita.

Venäjän välitentti

Viime viikolla saimme(/jouduimme) suorittaa venäjänkielen välikokeen. Kuvittelin osaavani asiat riittävän hyvin, mutta itse tentin aikana sekoitin ainakin prepositionaalit ja akkusatiivit pahemman kerran.

Onneksi opettaja sanoi kokeen alussa, että jos meillä on kysyttävää, niin hän yrittää vastata. Alussa joku kysyi varovasti koetekstistä löytynyttä tuntematonta sanaa. Saimmekin siihen englanninkielisen käännöksen. Hetken kuluttua toinen kysyi seuraavaa sanaa, ja opettaja vastasi jälleen ystävällisesti. Kysymykset alkoivat tulla "rohkeammiksi", kunnes joku kysyi suoraan "Pitääkö tehtävässä 6 laittaa akkusatiivi vai prepositionaali?". Pienen tauon jälkeen opettaja vastasi kysymykseen antamalla esimerkkivastauksen! Uskomatta korviaan ainakin osa meistä tenttijöistä kirjasi saamansa oikean vastauksen kiivaasti tenttipaperiin.

Tentin aikana osa opiskelijoista lähti pois saatuaan tenttivastauksensa valmiiksi. Me, jotka jäimme loppuun asti, saimme nauttia yhä useammista ja useammista oikeista vastauksista... Tekeehän sen tentin näinkin :) Jos opettaja auttaa, niin kai avun saa ottaa vastaan?

Tuntikoe ja erilainen asenne

Viime viikolla Managerial economics- kurssilla saimme vastattavaksemme 15 monivalintakysymyksen tuntikokeen. Rasteja piti laittaa ruutuun a, b, c tai d.

Istuin (jälleen) takapenkissä, josta oli mielenkiintoista seurata luokan tapahtumia. Vaikka opettaja istui luokan edessä katederilla, vieressäni takapenkissä kävi kahden opiskelijattaren välillä kiivas suhina. Kumpikin antoi toiselleen oikeita (?) vastauksia ja kirjasi niitä paperille. Tarkkailin touhua ja mietin suhtautumistani.

GSOMissa meidät opiskelijat laitetaan tenttipistemäärien mukaan paremmuusjärjestykseen. Tämän jälkeen päälle pudotetaan Gauss:in käyrä, jolloin 10% saa A:n jne. Viimeiset 10% saavat huonon arvosanan (tai hylätyn?). Algoritimi ei ole ihan näin yksinkertainen, mutta kaikki joutuvat kuitenkin kilpailemaan suhteessa toisiinsa.

Nämä kaksi luntannutta naista olivat ao. kurssin välitentissä parhaiden joukossa. Ymmärtäisin jotenkin, jos huono oppilas lunttaa ja yrittää päästä tentistä läpi. Mutta jos hyvätkin oppilaat lunttaavat ponnistaen "muiden silmäkulmasta", ymmärrykseni loppuu välittömästi. Huomattakoon, että kummassakaan tapauksessa en lunttaamista hyväksy! Ymmärtäminen ja hyväksyminen ovat eri asioita.

Tunnin jälkeen kävin juttelemassa neitojen kanssa. Kysyin suoraan "Miksi lunttasitte kokeessa?". Toinen, nolompi, katseli seinille. Toinen, se röyhkeämpi, kysyi "Miten niin? En minä ole luntannut...!". Viittasin heidän toimiinsa kokeen aikana, joka hiljensi röyhkeämmän kokonaan. Hiljaisempi puolestaan sai suunsa auki, "Kun se on meillä tapana..". Jaa, mitäpä tuohon osaisi sanoa. Kun se on tapana.

Jätin asian sikseen ja lähdin pois luokasta. Toivottavasti nämä neitoset yrittävät kuunnella "Corporate social responsibility and business ethics" luennot hyvin. Tällä maalla ei ole moraalista jatkuvuutta, jos havaittu asenne ja toiminta jatkuu epäeettisenä käytöksenä työelämässäkin. Muutosta tarvitaan, mutta sen aikaansaaminen on vaikeaa.
.