Jääkärit
Jääkäriliike syntyi sortovuosina kiinnostuksen herättyä itsenäiseen Suomeen. Ensimmäisen maailmansodan sytyttyä 1914 Suomessa yleisesti toivottiin Venäjän tappiota. Ylioppilaspiireissä syntyi jääkäriliike, joka otti päämääräkseen Suomen irrottamisen Venäjästä. Kaiken kaikkiaan 1 895 vapaaehtoista aloitti jääkärikoulutuksen 1915–1918. Heistä 1 261 osallistui vapaussotaan, kaikki valkoisten puolella.
Vapaussota
Vapaussota käytiin Suomen senaatin, eli laillisen hallituksen, sekä kapinallisten, Suomen kansanvaltuuskunnan johtamien joukkojen, välillä 27. tammikuuta – 16. toukokuuta 1918. Neuvosto-Venäjä tuki punaisia ja Saksan keisarikunta avusti valkoisia, jotka saivat tukea myös ruotsalaisilta vapaaehtoisilta.
Pietarissa valtaa tavoitelleet V. I. Leninin johtamat bolševikit painostivat tuellaan ja vaatimuksillaan suomalaista työväenliikettä, punaisia, vallankumouksen toteuttamiseen.
Työväestön järjestyskaartien eli punakaartien aseistautuminen ja radikalisoituminen, erityisesti marraskuun 1917 suurlakon aikana, ruokki maassa pelkoa, uhkakuva-ajattelua ja poliittista väkivaltaa sekä muutti myös valtaryhmien sisäisiä valtasuhteita.
Vuonna 1917 lakkoliikkeet ratkesivat pääasiassa työntekijöiden eduksi. Kiistan lopputulos kohotti työväestön itsetuntoa ja uskoa joukkovoimaan mutta katkeroitti työnantajia taloudellisten menetysten ja lakkoihin liittyneiden levottomuuksien takia. Lisäksi työläiset olivat käyttäneet vaatimustensa tukena paikoin venäläisiä sotilaita.
Bolševikit myönsivät maalle itsenäisyyden joulukuussa 1917, mutta valtasivat menettämiään alueita myöhemmin takaisin kansallisuuspolitiikastaan huolimatta "avunpyyntötaktiikkaa" käyttäen. V. I. Lenin olisikin halunnut Suomen säilyvän entisen emämaan yhteydessä sotilas-, suurvalta- ja myös sisäpoliittisista syist. Leninillä oli varaa ja mahdollisuuskin esiintyä Suomen suunnalla aatteellisena kansojen itsemääräämisoikeutta kunnioittavana bolševikkina. Se ei estänyt neuvosto-Venäjää tukemasta Suomen punaista kaartia. Punaisten voitto olisi helpottanut bolševikkien epävarmaa asemaa.
Lopulta punakaartien ja venäläisten sotilaiden uhka siirsi valtiollisen päätösvallan maltilliselta enemmistöltä suoraa aseellista toimintaa kannattaville ja siihen koulutetuille miehille.
Sotilaallinen toiminta alkoi 17.–20. tammikuuta työväenkapinallisten tunkeuduttua Viipurissa paikallisen suojeluskunnan asevarastoon ja valkoisten saatua haltuunsa punaisten Mikkeliin suunnatun kiväärilähetyksen.
Suojeluskuntien johtoon kutsuttiin C.G.E. Mannerheim, ja ne julistettiin Suomen senaatin armeijaksi 25. tammikuuta 1918.
Punakaartit olivat vahvistumassa Leninin Pietarista lupaaman aselastin myötä 26.–27. tammikuuta. Punaisten puolella nostettiin punainen lyhty Helsingin työväentalon torniin vallankumouksen alkamisen merkiksi illalla 26. tammikuuta 1918. Suomen Punaisen kaartin joukot määrättiin liikekannalle 27. tammikuuta 1918 klo 23 lähtien.
Etelä-Pohjanmaalla suojeluskunnat alkoivat kenraali Mannerheimin 25. tammikuuta antamalla käskyllä riisua venäläisiä varuskuntia aseista 28. tammikuuta 1918 yöstä alkaen.
Vapaussota oli syttynyt.
Neuvosto-Venäjä tuki punaista Suomea asetoimituksin ja Neuvostohallitukselle uskollisilla joukko-osastoilla. V.I. Lenin totesi: "Me lähetämme suomalaisille aseita, mutta emme kelvottomaksi osoittautuneita joukko-osastoja", mutta Neuvostohallitus lähetti sotilasosastoja Pietarista Suomeen. Neuvosto-Venäjän hallitus ja sen joukot julistivat myös sodan Suomen vastavallankumouksellisille valkokaartilaisille.
7 000–10 000 venäläissotilasta oli eri tavoin aktiivisia vuoden 1918 sodassa. Heistä 1 000–4 000 sotilasta taisteli 100–1 000 miehen osastoina ajoittain eri puolilla rintamia. Helmikuun 1918 loppupuoliskolle asti joitakin venäläisiä upseereita toimi punakaartien sotatoimien johdossa: eversti M. Svetshikov Länsi-Suomessa ja I. Jeremejev Itä-Suomessa. Vapaussotaan osallistuneiden venäläissotilaiden määrä ja merkitys väheni Saksan ja Venäjän välisten sotatoimien alettua uudelleen. Joukot joko hajosivat tai niitä siirrettiin suojaamaan Pietaria, ja sen jälkeen neuvosto-Venäjän tuki punaisille oli valtaosin aseapua. Venäläisten sodan loppuun asti jatkunut sotilaallinen toiminta Karjalankannaksella tuki punaista kaartia, mutta sen päätarkoitus oli Pietarin puolustaminen.
Vapaussota päättyi, kun venäläiset sotilaat vetäytyivät 14.5.1918 Karjalankannaksella Inon linnoituksesta, jonka tuhotut tykkiasemat valkoiset miehittivät 15.5.1918. Suomen Punainen kaarti oli lyöty. Kenraali Mannerheim järjesti armeijansa kunniaksi suuren voitonparaatin Helsingissä 16.5.1918.(teksti osin ja kuva lähteestä fi.wikipedia.org)
Hyvää itsenäisyyspäivää 2008!
.
