Laitoksemme GSOM (Graduate School of Management) oli järjestänyt opiskelijoilleen ilmaisen ekskursion Venäjän yhteen vanhemmista kaupungeista, Staraya Russa:an. Kun aikataulu sopi näppärästi kalenteriini, lähdin minäkin tarkastelemaan Venäjää uudesta kulmasta.
Kokoontuminen oli Primorskaya metroasemalla inhimilliseen kello 08.00 aikaa sunnuntaina. Unisia, virkeitä, puheliaita, hiljaisia ihmisenpoikia oli kerääntynyt paikalle kymmenkunta. Bussi oli varattu 40 hengelle, joten tilaa oli riittävästi.
Menomatka meni vieruskavereiden kanssa puhellessa ja maantietä katsellessa. Staraya Russa on lähes suoraan etelään Pietarista, ehkä hieman kaakkoon heilahtaen. Tie on kohtuullisen hyväkuntoinen nelikaistainen moottoriliikennetie. Jolla liikennettä tuntuu olevan. Varsinkin rekka-autoja on jonossa jatkuvasti, jonka lisäksi tienvarrella oli pysähtyneenä toinen mokoma.
Maisemana reitti on tylsä, mutta ankea. Koko matka on lättänää kuin Pohjanmaalla konsanaan. Pilvet roikkuivat alhaalla ja sumu peitti armeliaasti ränsistyneitä pikkukaupunkeja tien varrella. Pariin otteeseen matkaa virkisti sentään poliisin tarkastuspiste, joille meidätkin pysäytettiin. Toinen näytti olevan tilapäinen kulunvalvontapaikka, kun taas toinen oli kiinteä pömpeli. Pysähdykset eivät olleet kuitenkaan pitkiäkään. Kuskin juttuamisen jälkeen meidät päästettiin takaisin tien päälle. Juu, ja kerran pysäytimme vessakäyntiä varten moottorihotellin viereen. Oheinen kuva on edustavin kuvakulma, joka siitä paikasta löytyi.Isomman lounaspysähdyksen pidimme Veliky Novgorod:issa. Kaupunki on 150 km Pietarista kaakkoon. Ajoaikaa Pietarista meni 3 tuntia!
Novgorod oli keskiajalla kaupunki ja sen alaisuuteen syntynyt Novgorodin valtio, ensin ruhtinaskunta, sitten vuodesta 1136 kauppatasavalta. Novgorodin alueella asui esi- ja varhaishistoriassa itämerensuomalaisia ryhmiä. Viikingeillä oli merkittävä rooli Novgorodin varhaishistoriassa. Vähitellen kaupunki kuitenkin ympäristöineen slaavilaistui kielellisesti ja kulttuurisesti. Siitä tuli myöhemmin yksi hansaliiton kaupan keskuksia. Novgorodia on pidetty yhtenä sydänkeskiaikaisen Euroopan kehittyneimmistä yhteiskunnista. (fi.wikipedia.org)
Kaupungissa on käsittääkseni upea vanha osa, jota emme kuitenkaan tällä matkalla nähneet. Pääsimme tarkastelemaan vain keskustan katuja.Ruokala oli normaalin oloinen, jossa valikoimaa oli tiskissä neljän-viiden ruokalajin verran. Nutustin suolaista ja rasvaista pekonikeittoa tumman leivän kera. Särpimenä kuumaa vettä. Ruokakeskusteluna napoleonilainen oikeuskäsitys, rangaistuslaitoksen merkitys nyky-yhteiskunnassa ja moraali.
Staraya Russa on noin 50 000 asukkaan pikkukaupunki 100 km Novgorodista etelään. Asuinpaikka on perustettu 900 luvulla, jos kohta ensimmäiset kirjalliset viittaukset ovat vuodelta 1076. Kaupunki on palanut, tuhottu ja valloitettu lukuisia kertoja vain noustakseen aina uudestaan tuhkasta. Mm. ruotsalainen armeija suomalaisine sotilaineen on käynyt voitokkaasti taistelemassa alueella.
Merkittävin nähtävyys on kuitenkin nykyisin museona oleva Dostoyevskin kesätalo. Siellä hän kirjoitti novellit The possessed ja The brothers Karamazov. Itse kaupunki on mukana jälkimmäisessä novellissa nimellä Skotoprigonievsk. Kaupungista löytyy mm. ravintola, jonka yläkerrassa kirjassa syödään useita illallisia. Kirjailija luki paljon sanomalehtiä ja tarkkaili ympäristöään. Hänen otti ideansa ja juonensa kirjoihin todellisista tapahtumista! Näin ollen ei ole yllättävää, että asuinkaupunki päätyy kirjan sivuille. Museossa saimme venäjänkielisen opastetun kiertokävelyn.
Kävimme lisäksi ajelemassa kaupungilla pysähtyen muutaman kirkon luona. Oli mielenkiintoita havaita, että molemmat päivän kahdesta oppaasta keskittyivät lähes kokonaan kirkkojen historiaan sekä 2. maailmansodan natsi-fasistien (termi on täällä jatkuvasti ja jokaisessa ao. asiayhteydessä käytetty) tekemisiin. Erilaisia patrioottisia muistomerkkejä tuntuu olevan enemmän kuin maitokauppoja. Saksalaiset olivat alueella syksystä 1941 kevättalveen 1944. Yksi pysähdys oli myös mineraalipitoista vettä ja mutaa hyödyntävän parantolan luona.
Eniten omaa sydänalaani liikautti yksi kirkoista, joka oli rakennettu kaupungin läpi virtaavan joen mutkaan. Tätä vesiväylää ovat esi-isämme, viikinkien mukana, kulkeneet kauppareissuillaan mennessään Mustallemerelle. Saatoin kuvitella joenmutkan takaa lipuvaksi raskassoutuisen moniairoisen pohjoismaalaisen puuveneen soutulaulun säestämänä...
Paluumatka sujui hitaanvarmasti kuohuviinivetoisen laulun säestämänä. Tunnelma oli hilpeän iloinen loppuun asti. Sain ikuistettua videokameraani mm. (hyvinkin) moniäänisen Venäjän kansallislaulun.
Saldo: 11 tunnin matka, josta 2 tuntia perillä. Ehdottomasti ajankäytön väärti!
.
