Suomi takana

.
Palailin eilen, ma 1.12.2008, illalla takaisin Suomesta. Matkan annin voisi kiteyttää seuraaviin huomioihin:

• juna on mukavampi matkustusväline kuin bussi: olen kulkenut Pietari-Helsinki väliä kummallakin joukkoliikennevälineellä. Juna on ympäristöystävällisempi, nopeampi, turvallisempi, siinä on enemmän tilaa liikkua, työnteko on mahdollista ja nukkuminen onnistuu paremmin. Hintaerokaan ei ole merkittävä absoluuttisesti arvioituna.
  
• Helsinki on huomattavasti kansainvälisempi kaupunki kuin Pietari: Helsingissä kuulee enemmän eri kieliä, katunäkymässä on useampia etnisiä ryhmiä ja erilaisuutta hyväksytään paremmin.
  
• henkilöautolla ajaminen on tylsää: kiersin sukulaisrinkulan Helsinki - Ylöjärvi - Jyväskylä - Pihtipudas - Jyväskylä - Helsinki. Ajomatkaa tuli yhteensä lähes 1000 km ruuhkaisilla, pimeillä ja sateisilla runkoväylillä. En löydä mitään myönteistä asiaa ajamisesta.
  
• sukulaisten tapaaminen on mukavaa: pääsin juttelemaan jonkin verran eri sukulaisten kanssa ja päivittämään kuulumiset. Tuli tarkasteltua sukulaisten uusia taloja, koesaunottua saunoja, juhlittua syntymäpäiviä jne.
  
• koti on paras paikka olla: siistiä, tavarat löytyvät paikoiltaan, ruoanlaitto helpompaa, tarvittavat urheilumahdollisuudet lähellä, yöseura erinomaista..
  
• juoksulenkki lumisateisessa maalaismaisemassa on hyvää fyysistä ja henkistä rentouttavaa tekemistä: Suomessa näkee jo Helsingissäkin, että ilmanlaatu on merkittävästi parempaa kuin Pietarissa. Tämä ero korostuu mentäessä maaseudulle. Rauhalliset pikkutiet, naamalle lässähtävät räntähiutaleet ja touhutippa nenänpäässä ovat parempia kuin sata jänistä.
  
• verenluovutus vaatii sitkeyttä: ennen Venäjälle lähtöä yritin luovuttaa verta. Ei onnistunut. Edellisestä luovutuskerrasta oli 2 päivää liian vähän. Nyt käydessäni Helsingissä yritin jälleen luovuttaa. Ei onnistunut. Venäjällä asuva ei kelpaa luovuttajaksi asumisen aikana eikä 3 kuukautta takaisinmuuton jälkeen.
  
• uiminen alkaa tuntumaan mahdolliselta lajilta: Pietarissa olen päässyt keskittymään vain juoksuun, pyöräilyyn ja kuntosaliin. Pietarissa en valitettavasti ole onnistunut uimaan käytännössä ollenkaan. Pari uintikertaa olen sentään pystynyt järjestämään käydessäni Suomessa. Suureksi yllätyksekseni olen huomannut että tästä huolimatta uinti sujuu sentään välttävästi. Tunteja ja kilometrejä ei luonnollisesti ole tullut mitenkään riittävästi syksyn 2008 aikana. On kuitenkin ollut henkisesti hyvä huomata, että on täysin mahdollista lisätä uinnin määrää keväällä 2009 ilman suuria ongelmia.
  
• Prinsessa on hyvä elämänkumppani: kaikessa yksinkertaisuudessaan.
  
• olen ylpeä pojistani: menemättä taustoihin ja vanhoihin tapahtumiin, olen enemmän kuin onnellinen syksystä 2008. Nuoret herra A ja J ovat kasvaneet fyysisesti ja ennenkaikkea henkisesti huimasti.

.