keskiviikko 23. syyskuuta 2009

EU integraatio

.
EU on mahdollistanut taloudellisen kehittymisen ja poliittisen rauhan Euroopan alueella viimeisten 40 vuoden aikana. Laajenemisen myötä sen päätöksentekokyky ja hallinnointimahdollisuudet ovat kuitenkin tulleet tiensä päähän. Lisälaajeneminen ei ole käytännöllisesti katsottuna mahdollista.

EUn kulkema suunta tulevaisuudessa tulee olemaan hallitusten välinen yhteistoiminta, eikä liittovaltio eli ns.. supranationaalinen kokonaisuus.

Päätöksentekoa ja hallintoa voidaan pyrkiä ennenkaikkea helpottamaan kansallisten instituutioiden välisellä verkostotyöskentelyllä. Keskitetty toiminta on osoittautunut liian hitaaksi ja toimeenpanokyvyltään heikoksi.

Suuri haaste EUn instituutioille on demokraattinen vastuunkanto.
  1. Komissio (European commission) ei ole suoraan valittu, vaan jäsenmaat nimittävät komissaarit. Tosin Euroopan Parlamentti vahvistaa nimitykset, jolloin poliittinen ulottuvuus tulee esiin. 
  2. Ministerineuvosto (Council of ministers) kootaan asiayhteyteen liittyvistä ministereistä, jotka eivät vastaa tekemisistään maidensa kansalaisille. 
  3. Euroopan tuomioistuin (European court of justice) saa tuomarinsa poliittisen nimitysketjun kautta, jonka jälkeen heidän työtänsä on vaikea valvoa. 
  4. Court of auditors (mikä lie suomeksi?) nimitetään, eikä sitä valita. 
  5. Ainoa demokraattisesti valittava instituutio on Euroopan Parlamentti (European Parlament). 
Kuitenkin kaikki viisi instituutiota saavat toimivaltansa jäsenmaiden kansalaisten hyväksynnän kautta. Miten tämä hyväksyntä voidaan mitata ja osoittaa?

Tätä kaikkea on luennoitsijamme Jette Steen Knudsen meille kattanut opittavaksi. Hänen asiatietoisuutensa on hyvä ja laaja. Käytettävät materiaalit on hyvin valittuja, joskin kalliita! Niillä on kuitenkin tietty painotus, jossa näkyy kriittisyys EUn hallintoa kohtaan.

Opettajana Knudsen on aktiivinen ja iloinen. Hänen ulosantinsa on hyvä, samoin kyky ohjata oppimista ryhmissä. Opetusmenetelmät istuvat maisteritasolle hyvin: luettavaa on paljon, tapausmenetelmä on ahkerassa käytössä sekä hän sallii kriittisen keskustelun. Tenttikäytäntöä en osaa vielä arvioida.

Ei huonompi kurssi, vaikka poliittisen historian opiskelu onkin minulle oudompi alue. Tämä on kuitenkin saanut aikaan sen, että kiinnostukseni politiikkaan ja kenties siihen osallistumiseen on vain kasvanut... Samoin, saatuani lisää tietoa EUsta olen kääntynyt näkemään sen lukuisat hyvät puolet Euroopan ja ennenkaikkea Suomen kannalta.
.