Luennon jälkeen ajelin pyörälläni Norrebro:n kautta USG:lle, eli yliopiston opiskelijoiden voimistelukerholle. Tarkoitukseni oli ilmottautua muutamille ohjetuille kursseille.Osalla haluamistani kursseista oli vielä tilaa, mutta yksi kurssi oli jo täynnä. Ystävällinen rouva A auttoi minua ottamaan selvää kurssitilanteista, taitotasovaatimuksista ja hinnoista. Kerroin, hänelle, että olen opiskelijana CBSssä, mutta saan opiskelijakortin vasta viikon kuluttua. Tiesin, että rekisteröitymiseen tarvitaan CPR- numero, mutta kerroin senkin tulevan vasta parin viikon päästä. Nämä eivät olleet ongelmia, vaan riittää, kun tulen näyttämään opiskelijakortin myöhemmin. Hienoa!
USG:n jäsenyys maksaa 180 kruunua. Tämän lisäksi kurssieni hinnat ovat:
- Duathlon, torstai, kello 17.00 - 19.00, 700 kruunua
- Uinti, perjantai, kello 16.50 - 17.40, 590 kruunua
- Kajakkiretki Hallands Väderö:lle Ruotsiin, 4.10.2009 kello 07.00 - 21.00, 300 kruunua
Nämä piti maksaa käteisellä, jota varten lähdin käymään pankkiautomaatilla. Tultuani takaisin, rouva A oli palvelemassa toista asiakasta, joten rouva B otti minut "käsittelyynsä". Heti alusta alkaen hän oli enemmän kuin epäystävällinen. Hän hoputti, tiuski, ärisi, puhui välillä tanskaa ja oli yleensäkin ns. "kipu pepussa".
Saatuaan tietoni syötettyä tietokantaan, rouva B kysyi opiskelijakorttiani. Kun sitä ei ollut, putosi ns. kynä kädestä. "En voi kirjata sinua opiskelijana, vaan sinun pitää maksaa ulkopuolisen korotettu maksu.", hän totesi riemuissaan. Mikään selittely ei auttanut. Ehdotin, että maksan korotetun maksun, ja tulen näyttämään opiskelijakortin myöhemmin saaden erotuksen takaisin. Ei. Ei, ja Ei. Kysyin, mitä voisimme tehdä? Pienen pohdinnan jälkeen hän myöntyi vaihtoehtoon, jossa hankin todistuksen CBSstä. Tämän kerrottuaan hän työnsi närkästyneenä rekisteröitymispaperini tiskin yli takaisin. Harmistuneena hän totesi jo tehneensä minulle tiedoston kantaan, joten jos tulen takaisin, minun pitää muistaa mainita jäsennumeroni.
Istuin pienen toimiston penkille pakkaamaan reppuani, kun mieleeni tuli tarkistaa, josko kannettavalla koneellani olisi jotain asemaani todistavia dokumentteja. Tuskin olin saanut koneen auki, kun rouva B karjaisi minulle "Mitä teet?". Kerroin ideani, johon hän vastasi "Et tee sitä ainakaan täällä...!". "Että mitä?", mutisin ihmetellen itsekseni, mutta nöyränä livahdin ovesta ulos. Ruokkivaa kättä ei kannata purra.
Löysin kuin löysinkin koneelta kaksi dokumenttia: GSOM:n kirjeen, jossa he ilmoittavat lähettävänsä minut CBSään opiskelemaan. Alla iso leima. Toisessa dokumentissa minun kerrotaan kuuluvan CBS:n perehdytysviikon "siniseen" ryhmään. Näillä varustautuneena sujahdin takaisin toimistoon, johon oli ehtinyt tulla lukuisia asiakkaita. Jonottelin aikani ja pidin huolta, että oma vuoroni koittaessa rouva B olo kiireinen. Pääsin haluamalleni rouva A:lle, jolle selitin asian näyttäen sähköiset dokumentit. Nämä kelpasivat hänelle erittäin hyvin. Luulen, että hänelle olisi kelvannut vaikka Helsingin kirjastokortti.... :) Tutui olevan itsekin kyllästynyt rouva B:n oikkuihin ja halusi tehdä ehdottomasti toisin, kuin rouva B tekisi.
Maksoin kurssit ja laitoin itseni lisäksi edistyneiden melojien kurssin jonotuslistalle. Kaikki hyvin.
Lopuksi sain käsiini vielä kajakkikurssien koordinaattorin, jonka kanssa juttelinkin sitten lähes 30 minuuttia. Kurssien tasot, varusteet, melontaolosuhteet, opetustaidot ja lisäkurssien tarve tulivat käsitellyiksi ystävällismielisessä turinahetkessä. Lopputuloksena on, että autan häntä Ruotsin kajakkiretkellä pakkaamaan peräkärryn ja toimin (ehkä, kenties, luultavasti) jollakin kurssilla apuohjaajana. ;)
.
